Anton Kuivanen Pokerisivujen haastattelussa

Pokerisivut tapasi kotimaisen UFC-toivon Anton Kuivasen ja tänä vuonna UFC-debyyttinsä tehnyt Kuivanen kertoo mm. pitkästä matkastaan vapaaotteluhäkkeihin rapakon taakse sekä pokeriharrastuksestaan.

Teksti Arssi Jalonen
Kuvat Mihail Tommonen

Arabianrannan rauhallisessa ympäristössä sijaitsee yksi tämän hetken merkittävimmistä paikoista suomalaisen vapaaottelun kannalta. Kaupunginosan Länsi-Aasiaan viittaavasta nimestä huolimatta alueen ainoa kameli löytyy hermostuneen toimittajan huulilta, joka seuraa katseellaan ohi rientäviä boheemisti itseään kantavia Taideteollisen korkeakoulun opiskelijoita.

Tämän retken tarkoitus ei ole kuitenkaan maalailla suuria visioita taivaanrantaan. Siirryn sisätiloihin ja kipuan kerroksen ylöspäin. Ovien takaa eteeni avautuu salillinen sinistä tatamia. Kaksi nyrkkeilykehää ovat miehittäneet salin vasemman reunan. Samainen määrä kypäriä heiluu verkkaiseen tahtiin pitkin toista kehää, mutta tahti kiihtyy askel askeleelta. Rauhallinen läpsyttely on pian muuttunut intensiiviseksi kamppailuksi.

Juuri kun olen viimeistelemässä liian kuumaa kahviani, tavoitan katseellani päivän näytöksen päähenkilön. Suurinta roolia näyttelee itseoikeutetusti Yhdysvalloissa läpimurtoaan tekevä vapaaottelija Anton Kuivanen.

Heinäkuussa ensimmäisenä suomalaisena Ultimate Fighting Championship -organisaatiossa ottelun voittanut Kuivanen on alkanut saamaan hanskojaan esiripun väliin Atlantin takaisilla suurilla areenoilla. Kuivanen debytoi UFC-areenoilla helmikuussa. Harmillisesta tappiosta huolimatta ensiesiintyminen maailman arvostetuimman vapaaotteluorganisaation estradilla jätti Kuivaseen lähtemättömän jäljen, joka on motivoinut häntä tekemään töitä entistä kovemmin.

- Onhan se ihan mahtava fiilis nousta sinne UFC-häkkiin. Kun on melkein koko ikänsä tehnyt töitä jonkun tavoitteen eteen ja rytmittänyt koko elämän vain yhtä ja ainoaa asiaa varten, on se lopulta todella hieno fiilis kun pääsee nauttimaan sen työn hedelmistä. Kun tulee ottelun aika, niin se suurin duuni on jo tehty. Silloin vaan nautitaan siitä tilanteesta, tunnelmasta ja kaikesta otteluun liittyvistä fiiliksistä, Kuivanen kertoo UFC-debyytistään.

- Tietenkin se söi miestä kun ekasta ottelusta tuli tappio. Sinne mennään kuitenkin ottelemaan ainoastaan voitosta, en mä lähe rapakon taakse pelkästään näyttäytymisen vuoksi. Ekan matsin tappio anto mulle valtavasti lisäpotkua tähän hommaan, se anto lisää motivaatiota treenata ja näyttää että kyllä mä pärjään näissäkin ympyröissä, Kuivanen jatkaa.

Suomalaisia ottelijoita ei toistaiseksi ole riittänyt jonoksi asti UFC:ssä. Kuivanen on vasta toinen organisaatiossa otellut suomalainen. Ensimmäisenä suomalaisena rapakon takana taitojaan pääsi kokeilemaan Tony Halme, jonka ura UFC:ssä oli kuitenkin ohi alle minuutissa Randy Couturen laitettua Viikingin ojennukseen. Kuivasta voidaankin pitää jo nyt menestyneimpänä suomalaisena vapaaottelijana, mutta takaa on nousemassa useampi lupaava nuori haastamaan hänen asemaansa maamme nokkamiehenä. - Suomessa on paljon kovia jätkiä, jotka treenaa todella kovaa. Mä uskon, että kyllä tälle hommalle on tulossa jatkajia ihan lähivuosina. Yks tyyppi kun tekee läpimurron niin se tasottaa aika paljon tietä sit muillekin. Kun joku on todistanut, että suomalaisenkin on mahdollista nousta huipulle, niin muidenkin usko omaan tekemiseen kasvaa varmasti, Kuivanen kertoo ja jatkaa: - Huipulle pääseminen on kuitenkin edelleen haasteellista ja vaatii järkyttävän määrän duunia. Halmehan pääs sinne lähinnä suhteiden avulla, kun se treenas jenkeissä salilla, jonka jätkillä oli yhteyksiä UFC-organisaatioon. Kontaktit onkin, ehkä vähän valitettavasti, tosi tärkeitä kamppailu-urheilussa. Suomessa ei oo riittävästi pitkään hommissa mukana olleita managereita, mikä on varmaan ainakin osittain hidastanut suomalaisten nousua korkeimmalle tasolle.

Juuri kontaktien puuttumisen vuoksi tie UFC-häkkiin on monille ottelijoille erittäin pitkä.

- Munkin kohdalle me mietittiin managerin kanssa monia eri tapoja lähteä rakentamaan sitä siltaa jenkkeihin. Me mietittiin jopa et oltais lähetty mukaan telkkarin Reality -ohjelmiin, että saatais vähän nimeä. Yhtenä vaihtoehtona oli myös lähteä ottelemaan jenkkeihin pienempiin organisaatioihin ja raivaamaan sieltä tietä ylöspäin.

UFC on ottelemisen lisäksi myös suurta bisnestä Yhdysvalloissa. Organisaatio on luonnollisesti kiinnostunut ottelijoidensa tuottavuudesta. Mitä enemmän ottelija tuo katsojia organisaatiolle, sitä kiinnostavampi hän on organisaation silmissä. UFC-kehään pääseminen vaatii kovan harjoittelun lisäksi aktiivisuutta pr-puolella.

- Tottakai nykyään kyse on myös siitä showsta mikä UFC-tapahtumien ympärille rakentuu. Hommassa pyörittellään kuitenkin melkoisen  suuria seteleitä, joten organisaatio on kiinnostunut ottelijoidensa  markkina-arvosta. Suomi on jenkkien näkökulmasta tosi pieni markkina-alue. UFC:n ottelukoordinaattori Joe Silva on tällä hetkellä varmaan yks maailman kiireisimmistä ihmisistä. Ei sillä oo aikaa soitella tänne, että "oisko sulla Anton aikaa tulla ottamaan muutama erä UFC-häkissä?".

Vapaaottelussa ei kuitenkaan missään nimessä ole kyse Yhdysvalloissa suositusta showpainista, jossa ottelut ovat näyteltyjä ja käsikirjoitettuja. Vapaaottelussa otellaan tosissaan, eikä urheilullisuudesta tingitä viihdyttävyyden kustannuksella.

- Ei ainakaan mulle oo koskaan sanottu että mun pitäis otella jollain tietyllä tapaa tai vetää jotain showta. Toi Amerikan meininki on tietenkin mulle viel vähän vieras ja uus juttu, mutta tossahan se tulee tutuksi. Häkkiin mennään kuitenkin ensisijasesti urheilemaan eikä elvistelemään, eli en mä tässä oo itteäni saatanalle myymässä. Tietenkin jenkeissä on aina vähän showmeininkiä ja mahdollisuuksien mukaan tietenkin koitetaan pitää sitäkin puolta yllä, kunhan se ei vaikuta negatiivisesti mun ottelemiseen, Kuivanen kertoo.

Vapaaottelu on kamppailulajina vielä varsin tuore tapaus. Ensimmäinen UFC-tapahtuma järjestettiin Denverissä vuonna 1993. Alkutaipaleella eri kamppailulajien edustajat mittailivat taitojaan, mutta ajan kuluessa vapaaottelusta on kehittynyt täysin oma kamppailu-urheilumuotonsa. UFC:n kommentaattorina toimiva Joe Rogan on todennut kamppailulajien kehittyneen viimeisen kymmenen vuoden aikana enemmän kuin edeltäneen seitsemänsadan vuoden aikana. Tämän päivän ottelijat eivät ole enää erikoistuneet yhteen osa-alueeseen, vaan he hallitsevat tasaisesti kaikkia vapaaottelussa vaadittavia tekniikoita. 28-vuotias Kuivanen päätyi vapaaotteluun nyrkkeilyn kautta. - Mulla on aina ollu vähän sellaista kamppailukipinää. Mä oon kyllä urheillu muutenkin monipuolisesti nuorempana. Ihan perus pallopelejä on tullu pelattua pitkään. Sit tietenkin lumilautailu ja skeittaaminen on ollu mukana kuvioissa. Mä olin suurinpiirtein 19-vuotias kun käytiin kavereiden kanssa touhuamassa tuolla Tapanilan Erällä nyrkkeilyhommissa. Kävin mä joskus viisvuotiaana kokeilemassa karateakin, mutta en mä ainakaan sille tielle näköjään jäänyt, Kuivanen kertoo laji-, ja harrastustaustastaan. Kuivanen ei turhaan stressaa myöhäisheränneisyyttänsä kamppailulajien suhteen. Ikärenkaita tärkeämpää on kova ja tinkimätön työ tavoitteiden saavuttamiseksi. - Suurin osa tän hetken ottelijoista on enemmän tai vähemmän siirtyny jostain toisesta kamppailulajista vapaaottelun pariin. Vapaaottelu on lajina niin nuori, että vielä ei oikein oo pelkkään vapaaotteluun erikoistuneita ottelijoita. Laji on kuitenkin kokoajan nostanut profiiliaan enemmän ja enemmän, ja varmasti sieltä alkaa seuraavien viiden vuoden aikana putkahtelemaan ihan puhtaita vapaaottelijoita, jotka on pirun lahjakkaita ja motivoituneita, Kuivanen pohtii.

Kuutena päivänä viikossa treenaava Kuivanen ei koe UFC-kutsun juurikaan muuttaneen hänen harjoittelutottumuksia. Suurimmat erot ovat syntyneet henkisellä puolella.

- Mä treenaan edelleen sen saman pari kertaa päivässä, kuutena päivänä viikossa. Perustyökalut on edelleen ihan samanlaiset ku ennenkin, mut tottakais nää UFC-kuviot on tuonu tosi paljon lisäpotkua ja motivaatiota siihen treenaamiseen. Etenkin kun kävi häviämässä sen ekan ottelun, niin se nälkä vaan kasvoi kokoajan seuraavaan otteluun valmistautuessa.

Vapaaottelijoiden kilpailukalenteri ei varsinaisesti rönsyile yli sivujen. Vuoden ottelumäärät on laskettavissa yhden käden sormilla. Vähäinen ottelumäärä ei kuitenkaan häiritse Kuivasta.

- Ei se haittaa millään tavalla, se on tän pelin henki. Ottelut sovitaan hyvissä ajoin ja sitä kondista aletaan rakentaa sit sen mukaan. Aluks luodaan ne pohjat ja kunhan saadaan matsi sovituks niin aletaan suunnittelemaan sitä valmistautumista tarkemmin tulevaa vastustajaa silmälläpitäen. Tottakai otteleminen on kivaa ja voishan sitä ehkä vähä useemmin mun puolesta tuolla häkissä viettää aikaa, mutta tällaisenäänkin mä oon täysin tyytyväinen. Toisaalta, matsin jälkeen kun se lataus on purkautunu niin on hetken aikaa tyhjä olo ja tarvii aikaa siihen uuteen latautumiseen. Sen lisäks matseissa tulee aina kuitenkin pieniä kolhuja ja vammoja, joiden paranemiseen tarvitaan myös aikaa, Kuivanen kertoo.

Kamppailulajeissa urheilijan fysiikan on oltava viimeisen päälle hiottu. Puolikuntoisena on täysin turhaa hypätä häkkiin, sillä myös vastustajat tekevät valtavan määrän töitä otteluun valmistautumisessa. Fyysisen kunnon lisäksi urheilussa ei sovi myöskään vähätellä urheilijan korvien välistä löytyviä henkisiä voimavaroja.

- Me ollaan jonkun verran käytetty treeneissä myös tälläsiä rentoutumis- ja mielikuvaharjoitteita. Se on ihan tärkee osa hommaa, pään pitää toimia skarpisti, että sä voit toteuttaa järkevästi niitä opittuja juttuja. Nykyään jengi puhuu paljon esimerkiks mentaalivalmentajista, mut mun kohalla toimii ehkä paremmin ihan hyppääminen tonne kehään. Parasta mentaalitreeniä mulle on se, kun sulle tuodaan joka päivä tohon kovia ukkoja treenaamaan sun kanssa, jotka pystyy laittamaan sut todella koville. Jos keskittyminen herpaantuu edes hetkeks, niin sieltä tulee nyrkkiä sen verran kovaa suuhun, että löytää ittensä aika nopeesti tosta tatamilta makaamasta, Kuivanen veistelee.

Toinen suomalainen menestynyt kamppailulajien edustaja, Robert Helenius, on puhunut usein otteluun latautumisesta ja sen tärkeydestä. Helenius on kertonut päästävänsä sisäisen eläimensä valloilleen ennen ottelua, minkä avulla hän kaivaa itsestään sataprosenttisen suorituskyvyn esiin. Kuivanen yhtyy Heleniuksen ajatuksiin latautumisen tärkeydestä. Hän kuitenkin muistuttaa jokaisella olevan omat tapansa ja mieltymyksensä otteluun valmistautumisessa.

- Jokaisella varmaan pyörii ne omat jutut ja omat systeemit päässä ennen ottelua. Mulla se viimeinen latautuminen alkaa varmaan siinä matsia edeltävänä päivänä, kun käydään vastustajan kanssa silmäilemässä toisiamme puntarilla. Siinä vaiheessa se iskee konkreettisesti, että nyt se matsi on tulossa ja kohta pääsee häkkiin. Toisaalta mä tiiän ennen matsia tehneeni todella paljon duunia ja mä tiedän olevani valmis siihen otteluun. Mulla on tosi vahva usko mun omaan tekemiseen ja se latautuminen tulee sieltä vähän kuin itestään, ei sitä tarvii erityisemmin kaivella. Sillonkun tietää tehneensä asiat hyvin tarvii oikeestaan vaan vähän herätellä sitä vapautuneisuutta ja huippukuntoa. Robert puhuu kyllä ihan asiaa, meissä jokaisesssa se eläimelisyys on vielä jollain tapaa tallella.

Otteluihin valmistaudutaan siis kuukausia. Täysipäiväisen treenaamisen ohella pitäisi koittaa rentoutua. Ylenpalttiseen juhlimiseen ei luonnollisesti ole varaa, sillä se näkyy auttamatta häkissä. Edes keskikesän pisimpinä päivinä ei ole varaa lipsua. - Ei tässä paljon ennätä juhlimaan. Esimerkiks juhannuksena mä olin yksin täällä salilla, kun kaikki muut oli karannut landelle rentoutumaan. Tottakai joskus pitää päästä vähän nollailemaan, mutta ei sitä kyllä nykyään varsinaisesti enää niin kaipaa. Jos pitää ottaa niin sanotusti pari loiventavaa, niin se onnistuu parhaiten heti matsin jälkeen, kun tulee muutenkin vähän rauhallisempi jakso Rellestäminen ja uhkapelit eivät siis kuulu huippu-urheilijan elämään. Pokerista Kuivasella on kuitenkin positiivisia kokemuksia. - Oon mä jonkun verran tota Hold'emia pelannut. Muutamia kertoja netissä, mutta enimmäkseen kaveriporukalla ollaan pelailtu ihan kotipelejä. Se on ollu ihan vaan sellasta pelailua, ei turhan vakavamielistä. Sit tietenki oon mä muutaman kerran tuolla jenkkilässä käyny kasinoilla pelailemassa. Aina on ollu hauskaa ja tykkään kyllä pelistä todella paljon, Kuivanen kertoo suhteestaan pokeriin.

Pokeri ja vapaaottelu ovat luonnollisesti varsin erilaisia kilpailumuotoja, mutta Kuivanen löytää niistä myös runsaasti yhdistäviä tekijöitä.

- Etenkin henkisellä puolella tietyissä määrin löytyy samoja ominaisuuksia. Molemmissa yritetään saada henkistä yliotetta vastustajasta ja taistellaan voitosta viimeiseen asti. Tietenkin se pelirytmi ja käytännön toteutus on erilaista, mutta molemmissa on ehdottomasti samoja aspekteja, Kuivanen miettii.

Suomessa on jo onnistuttu risteyttämään golf ja pokeri keskenään. Kuivanen antaa positiivisen vastaanoton toimittajan ehdotukselle vapaaottelun ja pokerin yhdistämisestä.

- Toihan ois ihan loistava idea. Itseasiassa saksalaiset on jo totetuttanu ton idean yhdistämällä vapaaottelun ja shakin! Mitä enemmän kaveri syö sulta nappuloita, sitä tiukempaan umpisolmuun sun pitää se siellä häkissä vääntää!

Mustat UFC-hanskat ovat jo löytäneet tiensä Kuivasen nyrkkeihin, joten on aika alkaa kaivamaan esiin kamelia kotimatkaa varten. Ennen salilta poistumista Kuivanen antaa pienen näytteen löyntivoimastaan. Toimittajan kädet eivät varsinaisesti tunnu kovin vantterilta lyöntien iskeytyessä pistohanskoihin, vaikka Kuivanen ei näytä iskevän edes puolitehoilla.

Hämeentie on tyhjentynyt opiskelijoista. Taideteollisen korkeakoulun päivä on paketissa, mutta oman alansa taiteilija Anton Kuivasen päivä on vielä täydellisen kesken. Jätän Kuivasen työstämään omaa taideteostaan, jonka tärkeimmät elementit koostuvat määrätietoisuudesta, ahkeruudesta, ja oppimisesta.

Arssi Jalonen