Paskan turahdus. Näin summeeraan tämän kesän pelejäni (graafissa ongamen tämänhetkinen downswingini, josta puuttuu jopa muutaman satasen tappiot). En ole blogittanut pitkään aikaan, koska valituspostaukset tuntuvat downswingien jälkeen typeriltä. Nyt kuitenkin avaudun.

En siis kertakaikkiaan kestä varianssia. Olen yrittänyt korjata tätä pelaamalla ilman, että katson päiväkausiin tuloksiani. Olen yrittänyt huijata itseäni iloitsemaan sklanskydollareista. Olen yrittänyt vain puskea vitutuksen läpi. Olen järkeillyt pääni puhki ja tehnyt varianssisimulaatioita (toissapäivitys). Nämä temput, erityisesti "in the dark" -pelaaminen, auttavat toki hieman. Näin isoa vuotoa ei kuitenkaan laastareilla korjata. Mahdollinen positiivinen odotusarvo, jonka saan turbopeleistä normeihin verrattuna ei ole sen tuskan arvoista, jonka eksponentiaalinen varianssi tuo mukanaan. Upswingit eivät tunnu missään, mutta downswingit ottavat päähän ja saavat harkitsemaan pokerin lopettamista.

En ole lopettamassa pokeria, mutta shorttipelit jätetään ainakin toistaiseksi muille. Voi olla, että fulliturbotkin jäävät pelaamatta. Ongelma on, ettei Ongamen normifulleissa ole tarpeeksi liikennettä: äskeisen session lopussa (to ilta) huomasin, että normifulleja (ei DON) oli $20+ -tasolla auki vain 7kpl! Kyllä, Ongamen liikenne on laskenut uuden softan myötä. Tämä tarkoittaa, että minun täytyy pelata samanaikaisesti useilla saiteilla.

Mainitaan vielä loppuun, että olen saanut Ongamen uuden softan ihan pelattavaan kuntoon: HEM toimii taas, 2+2-foorumeilta löytyvä "skini" selkeyttää pöytien ulkoasua ja itse tekemäni AHK-skriptit helpottavat pöytien asettelua ja peliä. Softa ei tunnu aivan niin raskaalta, kuin aluksi, eikä se ole kaatunut kesken pelien vähään aikaan.

Muuta elämää:
Kitarataidot ovat hiljalleen kehittyneet siihen pisteeseen, että osaan mm. tunnistettavasti esittää Jack Johnsonin "Gone" -kipaleen (http://www.youtube.com/watch?v=63XFJnk-Nzk). Soitto menee mallikkaasti, mutta laulu (täysin toissijaisena) erottuisi tuskin edukseen ruotsinlaivan loppuillan karaokessakaan.
Uskon, että kitaraharrastus jatkuu vielä pitkään, joten ostin itselleni kohtalaisen aloittelijan pelin:

Opettelen nyt blues/jazz -kitarointia. Opettelen yhä justinguitar -weppisaitin sekä satunnaisten kirjojen avulla.

Osakesalkun arvo on sahannut muutaman kuukauden ajan edes takas saman keskipisteen ympärillä.

Capoeira on yhä hauskaa, ja taidot kehittyvät nopeasti. Downswingin tuska katoaa äkkiä, kun potkii raikasta ulkoilmaa ja pyörii nurmikolla kesäillassa. Kärrynpyörät sujuvat jo eri variaatioilla niin yhdellä kuin kahdellakin kädellä. Sitten ylpistyn, kun viimeinenkin käsi saadaan hommasta pois esimerkiksi näin:

  • http://www.youtube.com/watch?v=RRZ6TIEugVs

    • Sitten harjottelemaan!