isokala blogi

Laitetaan tähän alkuun tärkein: Pidän Juha Helppiä ystävänäni ja arvostan häntä sekä pelaajana että ihmisenä. Mitä tahansa tähän myöhemmin kirjoitankin niin toivon, ettei tämä seikka yhdeltäkään lukijalta unohdu.

Suomalaista menestystä ei suurissa kansainvälisissä turnauksissa (EPT ja WPT) ole viime aikoina juurikaan nähty. Omalta kohdaltani kaikki suuremmat turnaukset puolen vuoden aikana ovat päättyneet lähes poikkeuksetta muutamien tuntien kahakoinnin jälkeen, joko ensimmäisen turnauspäivän lopulla tai toisen päivän alussa.

Kehittymisensä jälkeen käpy on ensin kova ja kiinteä. Sitä on vaikea saada rikki ja kävyksi se on aika painava. Sitä on myös hyvä heittää. Otsaan kopahtaessa se sattuu. Sellainen käpy on kaikkein paras ase käpysodassa.

"Pokerinpelaajat ovat laiskoja." Siinä on sanonta, jonka olen kuullut useammankin kerran viime aikoina. Ymmärrän hyvin, mistä tällainen mielikuva on syntynyt. Ei tarvitse kuin nähdä tyypillinen lauma pokerinpelaajia, jotka tallustelevat veltosti ympäriinsä -- juuri heränneinä, vaikka päivä on jo vaihtunut illaksi.

Tästä lähin esittelen itseni näin: "Hei, olen Ville Wahlbeck, Pot Limit Omahan Suomen Mestari." (Aikaisemmin esittelin itseni vaatimattomasti vain Pokerin Maailmanmestarina, mutta ne ajat ovat siis takana.)

EPT Tallinnan voisi summata näin: Kaksi isoa turnausta, kaksi sekoamista. Pääturnausta vetelin sentään vakuuttavasti puolitoista päivää, ennen kuin vintti pimeni, mutta Highrollerissa sekosin jo puolessa tunnissa.

Edellisestä blogimerkinnästäni on yli puolitoista vuotta. Otsikko oli silloin "Sometimes it's time to say goodbye". Olin silloin sitä mieltä, että ammattimainen pelaaminen saisi nyt jäädä, eikä minulla ollut aikeita jatkaa blogittamistakaan, sillä kyllä pokeriblogin kirjoittajan pitää mielestäni ainakin satunnaisesti lyödä vähän korttiakin.

Kuten teräväsilmäiset lukijat ovat ehkä huomanneet, päivityksiä on ollut todella vähän viime aikoina. Itse asiassa niitä ei ole ollut yhtään pariin kuukauteen. Syy on se, että olen vetäytynyt meditoimaan elämää ja sitä, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa.