noose blogi

Takana on puolitoista viikkoa pennun kaitsemista, ja onhan tässä enemmän duunia mitä oletin siinä olevan. Ei silti sittenkään liikaa etteikö olisi ehtinyt vähän korttiakin peata.

Hain Akun Parkanosta viime viikon tiistaina ja tässähän sitä on opeteltu ton pikkutoverin aatoksia, mutta ei ole kyllä aavistustakaan mitä siellä liikkuu. Välillä vaikuttaa, ettei tuskin mitään.

Eksyin ensimmäistä kertaa Monte Carlon EPT:hen ja vastoin kaikkia turnauspokerin lainalaisuuksia, selvisin toisen päivän loppupuolelle kunnes tuli noutaja. Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, kun kotiin palatessani noudan koiranpennun lieventämään tilttiä.

Mä kysyn teiltä veljet, onko tämä saatanan treatment fair?

Niinhän siinä kävi, että edellinen blogipäivitys jinxasi pelit kunnolla ja siitä lähtien on tultu kohtisuoraa alamäkeä. Kahteen viikkoon en ole saanut yhtään kunnolla voitollista sessiota. Persnetto näkyy yltäneen kolmeenkymmeneen buyiniin. Ei ole kivaa.

Nyt on tuohon pariin viimeiseen viikkoon taulussa 43k kättä, jonka aikana bb/100 näyttää raikasta -6.05. Paljon.

Olen nyt vetänyt omahaa reilu puolitoista kuukautta ja nyt alkaa tuntua siltä, että peli on sillä tasolla että pystyisi pelaamaan jonkun verran kovempiakin jäbiä vastaan. Tulosta on tullut jonkin verran, mutta tyytyväisempi olen pelin kokonaiskehitykseen ja siihen, miten paljon enemmän nyt ymmärtää pottiomppua kuin pari kuukautta takaperin.

Olen huvittunein sekä vittuuntuneisuuden sekaisin tuntein seurannut pokerista koskevaa uutisointia. Varsinkin nyt asia nousi tapetille kun kanssablogisti harjasi Köpiksen EPT:n suvereenin suorituksen jälkeen, mutta kyllähän on taas osattu otsikoida.

Kasinolla joku saattaa pitää mua omahan pelaajana kun yleensä vedän livenä vaan omahaa, mutta oikeastihan olen nousuni tehnyt no limitillä ja nyt se saa riittää. Viimeiset kolme viikkoa on mennyt PLO:n parissa ja uusvanhan pelin myötä olen löytänyt uuden kipinän pokeria kohtaan. Oli aikakin.

Jenkkiretki ei ole mennyt sinnepäinkään miten suunniteltu. Ensin syvämonttu, sieltä kuolemantautiin ja lopulta perille Losiin. Viivan alla paljon punaista, mutta futistahan tänne katsomaan tultiinkin.

Edellisen entryn aikaan suunnitelmissa oli yhden tuplan tai kuitin jälkeen painaa kohtisuoraan nousuun, mutta kun tuplan sijaan tulikin kuitti, oli aika palata takaisin piirrustuspöydän ääreen.