Takana on puolitoista viikkoa pennun kaitsemista, ja onhan tässä enemmän duunia mitä oletin siinä olevan. Ei silti sittenkään liikaa etteikö olisi ehtinyt vähän korttiakin peata.

Hain Akun Parkanosta viime viikon tiistaina ja tässähän sitä on opeteltu ton pikkutoverin aatoksia, mutta ei ole kyllä aavistustakaan mitä siellä liikkuu. Välillä vaikuttaa, ettei tuskin mitään.

Aku on vilkas, ystävällinen, pentumaisen hölmö ja uskomaton maanvaiva etenkin paskomisoperaatioissa. Akulla on oikea ajatus sanomalehdelle toimittamisessa, mutta käytännön toteutus ontuu semisti. Etujalat usein saadaan sanomalehdelle, mutta kun se hanuriosa on kaksikymmentä senttiä sanomalehden tuolla puolen, niin sanomalehdellepaskomisprosentiksi saadaan ehkä (kotiinpäin vedettynä) 37.5%.

Ulkonahan tässä on pyritty käymään, mutta vielä ei ole paskomisesta täysin pettämätöntä riidiä, kun toimitus tuntuu melko harvoin tulevan klassisesti heti safkan jälkeen. Kuset kyllä tulee, mutta siinä on noin viiden sekunnin ikkuna käydä nappaamassa koira syliin kun pentu tepastelee ruokakupilta sanomalehdelle. Ja kun nyt on vielä oppinut tietämään mitä mulla on mielessäni (eli syliin nosto ja ulos -> ei pääsekään heti skeidalle + jalat nousee maantasalta, mikä on ikävää), niin aina tuo uloslähtö ei käy ihan niin helposti.

Vielä ei ole oppinut ymmärtämään esimerkiksi hihnan suhdetta uloslähtöön... tai hihnan suhdetta oikeastaan mihinkään. Alussa toveri otti uskomattoman tiltin kun laitettiin ekaa kertaa hihna kiinni, eikä hihnan kiristyttyä maisema enää vaihtunutkaan vaikka jalat kävi. Siitä lähti infernaalinen kiljunta, hyppiminen ja panikointi, kunnes päästin hihnasta irti ja Aku ryntäili naru kaulassa pitkin kämppää n. 15 sekuntia ja löysi tiensä turvaan saunan lauteiden alle, josta houkuttelin tiltin laannuttua karvapallon rauhanneuvotteluihin. Totesimme hihnan olevan ihan ystävä, mutta seuraavat treenit jätettiin seuraavaan päivään, jolloin jo menikin huomattavasti paremmin.

Hihnassa kulkemisestahan ei tule yhtään mitään ja lähinnä perässä raahaamista tuo kulkeminen tällä hetkellä on. Paitsi jos sattuu tulemaan nurtsia tai vieraita ihmisiä vastaan, jolloin eteenpäinmenoefortti on mahdollisesti kovempi kuin Isla J. Bravella kunnian päivinään. Kaikki ohikulkijat Aku haluaa tervehtiä ja useimmat myös tervehtii takaisin, kun tuo nyt on vielä pieni ja söpö karvapallero.

Tässä on nyt vielä vaan se ongelma, että kämpiltä ei pääse edes kaupassa käymään ilman että hommaa hoitajan. Yksinolotreenit on aloitettu ja nyt pystytään jo ihan snadi hetki olemaan ujeltamatta ja valittamatta vaikken olisikaan välittömässä lähipiirissä. Kai tossa silti vielä joku viikko menee, kunnes alkaa kestää tyyliin leffassa käymisen ilman että koko kämppä on täynnä hätäkeihästä/-kusta.

Ensi viikolla ohjelmassa on maalla käynti ja koirakoulun aloittaminen, jotta toverista saadaan kelpo iso koira. Naksuttimella olen tässä leikkinyt ja yrittänyt siihen ehdollistaa, mutta en voi vielä kovin valtavalla edistymisellä kehua. Ehkä teen jotain väärin, tai sitten en vaan tee riittävästi toistoja kun vituttaa se, että tää jää mutustamaan sitä herkkuaan varmaan puoleksi minuutiksi ennen kuin voi antaa seuraavan naksun ja namin perään. Noh, kai se siitä.

Koira kuitenkin nukkuu päivistään sen verran lahjakkaan osan, että pöytäänkin on ehtinyt. Pokeririntamalla aika even viime ajat, eikä toi ev-käyrä tosta paljoa parempaan suuntaan ole lähtenyt swingaamaan. Taas tänään kolmisen buyinia allin luckit dunkkuun, mutta turha kai noista on valittaa. Valitan silti. Pitäisi keskittyä enemmän siihen, että vähentää paskoja river-maksuja ja näin ollen shippaa harvemmin kuolleita kalkkuja vastustajalle. Sen lisäksi kun vielä lopettaisi vedonlyönnin, niin katkimenonhan voisi edes teoriassa välttää.

PS. Vihaan Pokerisivujen uutta leiskaa, mutta niin se aina menee näiden uusien ulkoasujen kanssa. Viikon kun katselee tätä, niin vanhaa ei taas muistakaan ja rauha maassa. Blogin päivittämienn on ainakin tullut helpommaksi, which is nice.