Kaksi vuotta "pokeriammattilaisena" riitti

Pokeriin liittyvä mielenkiintoinen keskustelu, joka ei sovi muiden otsikoiden alle
OlazabalJuan
Viestit: 14
Liittynyt: 22 Helmi 2007, 19:45
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Kaksi vuotta "pokeriammattilaisena" riitti

Viesti Kirjoittaja OlazabalJuan » 22 Helmi 2007, 22:16

Olen 24-vuotias mies ja tutustuin nettipokeriin aika lailla tasan kaksi vuotta sitten. Aloitin pelaamisen pienillä limiiteillä kaverini kanssa, enkä kuvitellut mitään suuria tuloksia. Pelaaminen oli lähinnä hauskaa ajan vietettä, ei muuta.
Nopeasti huomasin kykyni kyseisessä pelissä ja opin virheistä kantapään kautta. En ole koskaan lukenut ainuttakaan pokerikirjaa kokonaan. Luin jonkin verran Aki Pyysingin opusta reilu vuosi pelaamisen alotettuani ja tajusin jo oppineeni itse suurimman osan sen sisällöstä.
Nopeasti huomasin myös pelaamisen sivuvaikutukset. Tuntui mahdottomalta pitää ajatukset poissa pokerista silloinkin kun en pöydissä istunut. Huomasin kärsiväni pelihimosta ja halusin sen myös itselleni tunnustaa. Kuinka moni pokeriammattilainen voi peiliin katsoessaan sanoa itselleen rehellisesti että "minulla ei ole peliongelmaa"? Ajattelin kestäväni omani sillä tienestini olivat todella hyvät ja kasvu suunnassa. Pelasin maksimissaan 30h viikossa, mikä ei kuulosta ihan mahdottomalta vertailtuani sitä moniin alan koviin nimiin. Pelaamisella oli myös vaikutuksensa opiskeluihini ja urheilu-uraani.
Pidin joulukuusta lähtien 6 viikon täys huilin pokerista. Mietin asioita ja sitä mitä haluan elämältäni. Tajusin nauttivani elämästä enemmän kuin kahden vuoden aikana yhteensä.. Aloitin taas pelaamisen mutta nyt olen tehnyt päätökseni etten halua elää tällaista elämää. Haluan opiskella ammatin jossa koen tekeväni tärkeää työtä ja koen olevani arvostettu. Huomaan että raha ei ole kaikkein tärkeintä elämässä. En halua että kun vanhana mietin elämääni ja elämän työtäni, parhaat muistoni ovat ne kun laitoin kämpillä tietokoneen äärellä ALL IN!! ja tuulettelin yksin voitettuani niin sairaan huipun potin. Elämällä on paljon muutakin annettavaa. Haluan kokea elämän ja työn ilot ja surut, epäonnistumiset ja onnistumiset muualla kuin showdownissa.
Yksi hieno neuvo jäi mieleeni kun luin Pyysingin kirjaa. Hän sanoi neuvovansa lapsiaan opiskelemaan ammatin ja vasta sitten harkitsevansa pokeriuraa. Mietin vain että millaista elämää mahtaa viettää mies joka sanoo pelaavansa 12 tuntisia työpäiviä.. Nauttiiko hän pelaamisesta todella niin paljon vai onko kyseessä normaali työ eli välttämätön paha , kuten hän kirjassaan sanoo. Eikö vapaa-aika kuulu hänen arvostamiinsa asioihin?
Kysykää itseltänne pelaisitteko pokeria jos voittaisitte lotossa. Antaisiko se sisällön elämällenne?
Kahdessa vuodessa minulla ei ole ollut yhtään tappio kuukautta. Viimeiset 2kk olen pelannut keskimäärin 14 h viikossa ja tienannut yli 15000$ keskimäärin kuussa. Päätin pitää määrittelemättömän mittaisen pokeritauon jonka aikana opiskelen itselleni ammatin jota todella haluan. Sen jälkeen mietin uudelleen haluanko viettää elämääni siinä maailmassa. Olisi mukava kuulla muiden pelurien ajatuksia ja omia kokemuksia.
Toivotan onnea kaikille niille jotka ovat löytäneet elämänsä tarkoituksen pokeripöydästä. Minä en sitä sieltä löytänyt.


23.2.2007
Moi taas!
Lueskelin tuossa mielenkiinnolla pelureiden palautteita ja totta puhuen sain aika lailla sellaista palautetta mitä odottelinkin. Osan korvaan kirjoitukseni kuulostaa varmasti lähinnä naurettavalta, mutta on myös kanssa eläjiä, jotka ovat ehkä eläneet läpi samoja asioita kuin minä.
Muutamaan mieleeni jääneeseen kysymykseen haluaisin vastata. Viimeisen puolen vuodenaikana olen pelannut keskimäärin 20h viikossa ja voittanut reilun 10000$ kuukaudessa. Olen vähentänyt pelaamista ja siirtynyt hieman suurempiin limiitteihin (5/10nl, 10/20nl)ja panostanut HU peliin. Tuntipalkkani on siis koko ajan ollut nousujohteista. Kahden viimeisen kuukauden aikana en ole pärjännyt turnauksessa mainittavasti. Kerran päsin Bodogin 200K (kuun viimeinen turnaus) finaalipöytään.
Eli mukana ei ole suuria turnausvoittoja, joita ei ole kyllä koskaan ollutkaan.
Mukava kuulla, että kirjoitukseni herättää ainakin tunteita suuntaan jos toiseenkin. Itse koin kaveripiirini reaktiot, joissa on paljon pokerinpelaajia. Johtuisiko siitä, että ystävieni arvomaailmat sattuvat olemaan samoja kun he ymmärsivät mihin perustin päätökseni. Ainoat ihmettelijät sattuivat olemaan ne, jotka eivät ole koskaan pelanneet. He lähinnä suuttuivat minulle ja ihmettelivät kuinka voin heittää noin helpon rahan lähteen menemään.
Yksi syy päätökseeni on myös se, että olen läheltä saanut katsoa miten kyseinen peli voi viedä ihmisen elämän turmioon. Totuushan kuitenkin on se, että vain harvat pelaajat todellisuudessa rikastuvat toisten kustannuksella.
Totuus tässäkin lajissa on se, että mitä älykkäämpi ihminen on, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on tienata. Tottakai tarvitaan myös muita ominaisuuksia kuten pitkäjänteisyys, hermokontrolli, paineen sietokyky ym. "Tunnevammainen ihminen on pokeriammattilaisena omimmillaan", olen kuullut sanottavan.
Jokainen pelaaja tietää, että ammatikseen tätä tekevät ihmiset ovat poikkeuksetta erittäin älykkäitä ihmisiä. Arvostan suunnattomasti monen huipun pelitaitoa ja kykyä tehdä loogisia ja perusteltuja päätöksiä. Väitän, että jokainen heistä menestyisi myös monilla muilla elämän saroilla. Mutta sitä että he tuhlaavat lahjansa ja älykkyytensä siihen miten he saisivat tienattua mahdollisimman paljon rahaa, ottamalla sitä pois joltain toiselta, minä en arvosta. Alottaessani pelaamisen ja huomattuani "helpon rahan", suosittelin sitä reiluna kaverina myös kaikille ystävillenikin. Halusinhan, että myös lähipiirini pääsisi nauttimaan tästä pohjattomasta apajasta. Pian tajusin, että suurin osa ystävistäni ei pärjännytkään lajissa ja mikä uskomattominta he jopa poistuivat pöydistä usein meneteyän kaikki rahansa! Minulla tuntui todella pahalta, sillä samalla kun itse nautin voittorahoistani sain katsoa kuinka läheiseni olivat lähellä hajottaa elämänsä. No, jokainenhan oli yli 18v. ja kyvykäs tekemään omat ratkaisunsa. Eihän se ole minun vika jos he häviävät kaikka rahansa!! Vai mitä..? No, mutta onneksi meillä sitä ongelmaa ei ole sillä mehän olemme kaikki pokerissa voitollisia pelaajia ;)
Jokainen on varmaan huomannut kuinka hallinto elimet esim. jenkeissä ovat ottaneet nettipokerifirmat puristukseensa ja yrittävät estää rahan siirrot näihin. Kuinka he julkeavat aloittaa tällaisen ajojahdin rehellisiä pokeriammattilaisia kohtaan!! Meidän elinkeinommehan on kiinni tästä tietokoneohjelmasta, jossa laitamme ALL IN!! ja
noudamme päivän ruoka rahat ja joskus vähän muuta ylimääräistä mukavaa.
Asuin puli vuotta rakkaassa naapusimaassamme Ruotsissa, jossa pokeribuumi on monta kertaa suurempaa kuin täällä. Kioskin hyllyt notkuvat lippusia ja lappusia ja lehtiä jokaiseen makuun, joissa kaikissa kannessa pelipöydässä virnuilee aurinkolasiensa takaa joku pokerimaailman kestotähti, hehkuen glamourista, menestyksestä ja onnellisuudesta. Ainoastaan ranteessa kiiltävä kultainen Rolex saa katseen vetäytymään hetkeksi tämän kaverin pokerinaamasta, josta on mahdotonta lukea onko menossa BLUFF vai onko hänellä kenties MONSTERHAND.
Siinäpä sitten nuoripoika porukka ihailee etuaukeamaa ja jokaisella on jo selkeä näkymä tulevaisuuden ammatistaan..
Maassa, jossa muita maita prosentuaalisti keskimääräistä suurempi osuun miehistä kääntyy aina T-riteyksestä vasemmalle, alkoi jo näkyä myös tämän glamourin nurjempi puoli. Jokainen meistä tietää, että hyvin pieni prosentuaalinen osuus pelaajista pärjää pokerissa oikeasti ja tekee sillä rikkautensa. Loput rahoittavat elämämme ja osa rahoittaa sen oman elämänsä kustannuksella. Näin läheltä hyvin surullisia tapauksia. No, mutta kyseessähän on vain modernimpi muoto lajien evoluutio kehityksestä, jossa heikommat pokerilahjat omaavat eliöt saavat väistyä vahvempien tieltä.
Mietin nuorempana sanaa "pelihimo". Ihmettelin ja laskin leikkiä siitä, kuinka joku voi olla niin tyhmä että menee aamusta iltaan R-kioskin hedelmäpelin luo ja laittaa sisään kaikka rahansa. HAHHAA!! Sietääkin köyhtyä ja tulla onnettomaksi kun ei osaa ajatella yhtään! Viimeisen kahden vuoden aikana olen päässyt tutustumaan tähän outoon himoon, joka himottaa vaan niin perhanan paljon. Tätä voisi verrata murrosikäisen pojan tuskaan istua äidinkielen tunnilla ja kuunnella kutripäisen vanhan ämmän selostusta genetiivistä kun kaikki ajatukset ovat vieressä istuvan Maijan
G-pisteessä, josta hän on kuullut puhuttavan. Tätä himoa on vaikea selittää mutta se vain vetää kaikki ajatukset puoleensa ja housuissa tuntuu kummallinen paine.. Puhun tässä vain omista kokemuksistani, mutta vastaavanlaista painetta olen tuntenut usein kun olen ollut pelaamatta vaikka muutaman päivän. Paine on vain tuntunut yläpäässä..
Näitä tällaisia pelihimosta hakeutuvia kulkeutuu vieroitushoitoon AA-klinikoille. Rahat ovat menneen ja osalla vielä vähän muittenkin rahaa.. Kyseessä täytyy siis olla todella paha himo, jos ja kun näkee, että oma elämä menee päin p.....ä, eikä silti vaan pysty olemaan pelaamatta. Jokainen voi sitten miettiä, että millaisista himoista kärsii pelaaja jolle vielä maksetaan että hän himoitsee ja tyydyttää tarpeensa istumalla pelipöytään. Näiden kokemusten kautta ymmärrän Suomen pokerimaailman kuumimpien nimien pelimäärät joiden on sanottu olevan jopa 100h viikossa. Mietin vain millainen elämä mahtaa kyseisten pelimäärien aikana olla. Työnhän pitää olla nautittavaa ja tuottaa elämälle sisältöä. Entä jos työ tuntuukin niin hauskalta ja kivalta, että kivalta että sitä haluaa tehdä koko ajan. Mielestäni silloin jäävät muut tärkeämmät asiat sivuun, kuten lähimmäiset ihmiset.
Mieleeni tuli yhtäläisyys erääseen tuttuuni joka käytti heroiinia 7 vuotta. Tämän jälkeen hän kertoi eetei hänellä ole 7v. aikana ollut mitään muuta mielessä kuin se, että saa taas sen hyvän fiiliksen piikistä. Ja sitten kun se on ohi niin etsitään taas että mistä sais sen seuraavan annoksen. Sanoi hukanneensa 7v. elämästään. Aika kaukaa haettu vertaus ja sitä paitsi hän sortu taas aineisiin puoli vuotta myöhemmin.. Joten ei saatu onnellista lopetusta tähänkään.
No, taas tuli jauhettua tällaista yltiö romanttista sontaa, mutta itse sain ainakin tästä elämälleni sisöltöä. Heikkona ihmisenä todennäköisesti pyörrän päätöseni olla pelaamatta ja palaan taas vanhoihin rutiineihin. Tai sitten viimeistään kun rolli sitä vaatii. Mutten ennen sitä kun kesän pääsykokeet ovat ohi.
Onnea peleihin!

Morjes!
Viimeksi muokannut OlazabalJuan, 23 Helmi 2007, 16:20. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

MasLaPlana
Viestit: 1
Liittynyt: 21 Helmi 2007, 22:58
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Kypsän miehen puhetta

Viesti Kirjoittaja MasLaPlana » 22 Helmi 2007, 22:47

Täydet pisteet kirjoituksestasi!

Oli todella kypsää puhetta noin nuoren miehen suusta kuulluksi. Rohkea päätös sinulta ja lämpimästi suosittelen päätöksessäsi pysymistä.

Itse olen hyvinkin toisenlaisessa tilanteessa. Olen perheellinen ja minulla on ura ja ammatti. Mutta pokerin tarjoamat mahdollisuudet houkuttavat. Tosin pelaan paljon pienemmillä limiiteillä kuin sinä, mutta tarkoitukseni on pikkuhiljaa oppia vähän pelaamaankin. Käytän peleihini aikaa viikossa noin 10-15 h ja se on ihan hyvän oloinen lukema, ainakin mielestäni. Ei ole perhe-elämä siitä kärsinyt.

ralfonzteri
Viestit: 67
Liittynyt: 29 Marras 2006, 19:03
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

ajankäyttö

Viesti Kirjoittaja ralfonzteri » 22 Helmi 2007, 23:25

Jos ja kun jälkikasvua tulevaisuudessa ilmaantuu, niin 14h viikkotyötunnit ovat varmasti varteenotettava vaihtoehto ainakin pääkaupunkiseudun 37,5h + 5-10h matkat työviikoihin - perheenkin kannalta.

Kun nyt pidät taukoa pokerista, niin epäilenpä suuresti, että kun olet jossain kuluttavassa normaalityössä muutaman kuukauden ja katsot verottajan osuutta tehdystä työstä, niin pokerikin vaikuttaa vähintään kohtuulliselta harrastukselta sen jälkeen.

terveisin: oravanpyörästä onnenpyörään (pokkaan) 3kk sitten vaihtanut - ja ei oo päivääkään kaduttanut.

Ookkeri
Viestit: 58
Liittynyt: 27 Elo 2006, 21:09
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Ookkeri » 22 Helmi 2007, 23:30

Oikein loistavaa tilitystä. Hienoa että olet ratkaisusi löytänyt. Eikä kuulostanut yhtään huonolle ratkaisulle...

Mutta vaikka voittaisin lotossa niin jatkaisin pelaamista edelleen. En ehkä yhtä paljon mutta kuitenkin. Mutta tää pelaaminen onkin mulle vain harrastus...

Avatar
eke
Viestit: 377
Liittynyt: 01 Touko 2006, 12:53

Viesti Kirjoittaja eke » 22 Helmi 2007, 23:40

Tee sitä mistä nautit! Jos haluat opiskella ammatin ja käydä kouluja,,, tee se. Olet siinä onnellisessa asemassa että voit pelaamisella tienata elantosi, toisinsanoen et joudu turvautumaan opintolainaan tai tekemään minimipalkalla työtä koulupäivän jälkeen. Miksi et suhtautuisi pokeriin niin kuin työhön jota on tehtävä jossain määrin jotta pysyy "leivän syrjässä", matkalla kohti oikeaa ammattia..
I do trash talk, it’s part of my game...

rekkamies10
Viestit: 109
Liittynyt: 02 Loka 2006, 22:50
Paikkakunta: oulu

Viesti Kirjoittaja rekkamies10 » 23 Helmi 2007, 01:28

Pokerin pelaminen tuntuu monesti tylsältä ja kun menee huonosti hermot ovat kovalla koetuksella. Jos olisin häviävä pelajaa tai voittaisin merkityksettömiä summia lopettaisin pelaamisen, mutta opiskelijana kuukausituloni ovat niin pienet, että voin pokeria pelaamalla voittaa päivässä enemmän kuin mitä saan tukia kuukaudessa. Siksi tuntuu mahdottamalta lopettaa pelaamista. Jos en pelaisi, olisin aina PA. Toivottavasti voin kuitenkin joskus lopettaa tai ainakin radikaalisti vähentää pelaamista, muuten pokeri vie liian ison osan elämästä. Isokalan blogi on aika tylyä luettavaa, siitä millaista on olla pokeri- riippuvainen/ammattilainen. Samaistuin aika vahvasti joihinkin teksteihin, vaikkei meitä juuri muu yhdistä kuin pokerin peluu.

Rahan merkitystä on tullut kelailtua monta kertaa. Monet opiskelijat siivoavat tai ovat kaupassa töissä ja saavat paljon vähemmän palkkaa. Minkä arvoisia aika ja mielenterveys on? En luultavasti pystyisi vähentämään pelaamista vaikka olisin todella hyvä pelaaja, koska haluaisin voittaa yhä enemmän. Ehkä pitäisi yrittää rajoittaa pelaamista. Pitää pari pokeritonta päivää joka viikko, eikä antaa ahneuden sanella elämää.

Avatar
JapaJ
Viestit: 1375
Liittynyt: 09 Helmi 2006, 11:46
Paikkakunta: Oulu

Viesti Kirjoittaja JapaJ » 23 Helmi 2007, 02:34

Jännä huomata että jollain on elämän arvot noinkin kohdallaan. Kyllä se välillä minua hirvittää miten itse antaa niiden 52 pelikortin ohjailla elämää.

Mutta juu on ihan totta että opiskelijan on aika hankala lopettaa jos on voittava pelaaja. Pokerin pelaaminen kuitenkin mahdollistaa minullaki sen että ei tarvi seurata paljon maito maksaa tai onko loppukuusta rahaa röökiin, aikamoista luksusta muutenkin elämä verrattuna pariin edeliseen vuoteen (olen jopa maksanut tv-luvan). Mutta on pokeri kyllä ressaavaa, jotenkin mulla tulee se että kun kassa kasvanut parin hyvän päivän jälkeen, niin sitten parinkin kympin häviäminen tuntuu jo pahalle. Pitäs ottaa paljon enemmän semmonen "harrastelija" asenne että vois nauttia pelistä,
Mutta ei kyllä kovin houkuttele lopettaminen vaikka voin sanoa että oon jo koukkuuntunut pokeriin. Vuonna 2007 oon tienannut enemmän rahaa kuin 2 vuotta sitte kesällä, jolloin olin puolet kesästä töissä (2 kk). Ammatiksi en kyllä pokeria haluaisi pelata. Mutta monenlaisia mielekkkäitä haasteita pokerista löytyy.
It's gonna be legen-

Avatar
-Jagger-
Viestit: 103
Liittynyt: 17 Kesä 2006, 12:54
Paikkakunta: Kaarina

Viesti Kirjoittaja -Jagger- » 23 Helmi 2007, 02:53

"Nopeasti huomasin myös pelaamisen sivuvaikutukset. Tuntui mahdottomalta pitää ajatukset poissa pokerista silloinkin kun en pöydissä istunut. Huomasin kärsiväni pelihimosta ja halusin sen myös itselleni tunnustaa. Kuinka moni pokeriammattilainen voi peiliin katsoessaan sanoa itselleen rehellisesti että "minulla ei ole peliongelmaa"? "

Mä näkisin, että jos on oikeesti kiinostunut jostain niin paljon että sitä ajattelee koko päivän niin eikö se ole pelkästään positiivista. Sanoit että olet peliriippuvainen, so what, jos tienaa 15000$ kuussa. Sitten ymmärrän että rolli tarvii ladata jokaisen pelisession jälkeen...

En tajua sun pointtia. Kirjoitat tänne ja valitat kun pokeri ei oo sun juttu. Silti tienaat 15K kuukaudessa... ???

Dempsey
Viestit: 298
Liittynyt: 31 Loka 2005, 18:19

Viesti Kirjoittaja Dempsey » 23 Helmi 2007, 03:24

Pyysing kyllä vaikuttaa kaverilta, joka omistaa pelaamisestaan huolimatta elämän. Ainakin miehellä tuntuu aikaa riittävän pelaamisen ohella paljon muuhunkin.

Pokeriammattilaisia on monenlaisia, mutta jos harrastaa livepelaamista, niin sehän tarjoaa mahdollisuuden nähdä ja kokea maailmaa enemmän kuin monikaan normaaliduunari kuunaan pystyisi.

Tietenkin jos lukitsee itsensä neljän seinän sisään tietokoneen ääreen 40-50 tuntia viikossa, niin se ei ehkä tee pidemmän päälle hyvää. Toisaalta halutessaan voi aina pitää lomaa niin usein kuin haluaa ja vaikka matkustella.

Itse en ole koukussa pokeriin. Pelaan pokeria ainoastaan siksi, että toistaiseksi sillä tienaa paremmin kuin esim. peukaloita pyörittämällä. Muussa tapauksessa pyörittelisin mieluummin peukaloita. Pokerin pelaaminen on toisinaan äärimmäisen epäkiitollista hommaa, ja ei tuota hullukaan huvikseen tee. Raha on hyvä motivaattori niin kauan kuin sitä ei ole riittävästi.

zetse
Viestit: 49
Liittynyt: 08 Tammi 2006, 16:42
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kaksi vuotta "pokeriammattilaisena" riitti

Viesti Kirjoittaja zetse » 23 Helmi 2007, 03:40

OlazabalJuan kirjoitti: Yksi hieno neuvo jäi mieleeni kun luin Pyysingin kirjaa. Hän sanoi neuvovansa lapsiaan opiskelemaan ammatin ja vasta sitten harkitsevansa pokeriuraa. Mietin vain että millaista elämää mahtaa viettää mies joka sanoo pelaavansa 12 tuntisia työpäiviä.. Nauttiiko hän pelaamisesta todella niin paljon vai onko kyseessä normaali työ eli välttämätön paha , kuten hän kirjassaan sanoo. Eikö vapaa-aika kuulu hänen arvostamiinsa asioihin?

Kysykää itseltänne pelaisitteko pokeria jos voittaisitte lotossa. Antaisiko se sisällön elämällenne?
Kahdessa vuodessa minulla ei ole ollut yhtään tappio kuukautta. Viimeiset 2kk olen pelannut keskimäärin 14 h viikossa ja tienannut yli 15000$ keskimäärin kuussa. Päätin pitää määrittelemättömän mittaisen pokeritauon jonka aikana opiskelen itselleni ammatin jota todella haluan. Sen jälkeen mietin uudelleen haluanko viettää elämääni siinä maailmassa. Olisi mukava kuulla muiden pelurien ajatuksia ja omia kokemuksia.
Toivotan onnea kaikille niille jotka ovat löytäneet elämänsä tarkoituksen pokeripöydästä. Minä en sitä sieltä löytänyt.
Pyysing vähän aikaa sitten tv:ssäkin sanoi, että joutuu usein pakottamaan itsensä pelaamaan. Silläkin miehellä on jo sen verran käsiä takana, että ymmärtäähän tuon. Et varmasti ole yksin frustraatiosi kanssa.

Pokeri ei anna kunnon sisältöä elämälle, mutta jos tosiaan teet $15k kuukaudessa, niin mielestäni kuvailemasi sisällön puute on nuorelle kaverille pieni paha, kun ottaa huomioon kuinka kauan avg-kaveri tekee tuollaisen summan eteen töitä. Koulusta riippuu, miten opiskelun ja pokerin yhteensovittaminen onnistuisi, mutta itse en noilla tuloilla ainakaan kokonaan vaihtaisi pokeria opiskeluun. Sitäpaitsi siitä ei ole mitään takeita, löisikö pokeri leiviksi "koulun jälkeen".

Tiedän omasta kokemuksesta, että opiskelu ja pokeri (+osa-aikatyö) on vaikeaa sovittaa yhteen. Jos pääsisin samalle tasolle kuin sinä, niin varmaankin pyrkisin kunnolla kerryttämään kassaa opiskelujen ohella. Olen samanikäinen kuin sinä, ja ainakin Yliopisto on todella joustava paikka opiskella.

sharkie
Pokerisivut - striimaaja
Viestit: 5613
Liittynyt: 28 Marras 2005, 12:58
Paikkakunta: Janakkala

Re: Kaksi vuotta "pokeriammattilaisena" riitti

Viesti Kirjoittaja sharkie » 23 Helmi 2007, 04:45

OlazabalJuan kirjoitti:Huomasin kärsiväni pelihimosta ja halusin sen myös itselleni tunnustaa. Kuinka moni pokeriammattilainen voi peiliin katsoessaan sanoa itselleen rehellisesti että "minulla ei ole peliongelmaa"? .
Miten määritellään peliongelma? Oma tarina on lyhyesti se että nuorena mulla oli peliongelma hedelmäautomaattejen kanssa,siitä vartuin ja rahat meni pitkävetoon. Jonkinnäköinen valaistuminen tapahtui kun osuin vedonlyönti foorumille jossa puhuttiin vedonlyönnistä taitopelinä,luin vuoksenmaan kirjan ja aloin tosissani opiskella urheiluvedonlyönti ja teinkin sillä vuositasolla hyvää tulosta.Nhl-sulun aikana innostuin pokerista,opiskelin sitä ja pelaan nyt ammatikseni.

Pokeri pyörii mullakin mielessä kun pelaan mutta luulen että osaan sanoa kokemuksesta että ettei minulla ole peliongelmaa. Mullakin on ollut hetkiä ettei pelaaminen ole maistunut tippaakaan=tuntuu työltä. Mulle suurin peliongelma on saada itseni motivoitua pelaamaan.Kuukaudessa mulle tulee jotain 60-100 työtuntii eli varsin vähän. Vaikka pelaaminen on yleensä aika helvetin tylsää se antaa mulle tiettyjä vapauksia. Yks parhaimmista on se että saan olla himassa pienen tyttäreni kanssa ja katsoo sen temmellystä.

Itse olen päättänyt että pelaan niin kauan ammatikseni kun se on mahdollista.Vaihtoehtona on palata tekeen pitkii vuoroi öisin ja saada murto-osa nykyisistä tienesteistä joka ei mua houkuttele. Mulla ei oo ikinä ollut haluu lähtee opiskeleen vaikka päätä ois ollutkin. Jotenkin oon vaan "tiennyt" että tuun tekeen lopulta jotain tämmöstä=oon erilainen.

Kunnioitan suuresti haluasi etsiä jotain muuta josta saat tyydytystä.Täällä ollaan vissiin vain kerran joten parempi käyttää se aika silleen että siitä on nauttinut eikä lähde rakentamaan elämää "helpon" rahan avulla. Se että opiskelet itsellesi toisen ammatin on varmasti +EV päätös joten onnea valitsemallasi tiellä.

sharkie
Pokerisivut - striimaaja
Viestit: 5613
Liittynyt: 28 Marras 2005, 12:58
Paikkakunta: Janakkala

Viesti Kirjoittaja sharkie » 23 Helmi 2007, 04:52

-Jagger- kirjoitti:"Nopeasti huomasin myös pelaamisen sivuvaikutukset. Tuntui mahdottomalta pitää ajatukset poissa pokerista silloinkin kun en pöydissä istunut. Huomasin kärsiväni pelihimosta ja halusin sen myös itselleni tunnustaa. Kuinka moni pokeriammattilainen voi peiliin katsoessaan sanoa itselleen rehellisesti että "minulla ei ole peliongelmaa"? "

Mä näkisin, että jos on oikeesti kiinostunut jostain niin paljon että sitä ajattelee koko päivän niin eikö se ole pelkästään positiivista. Sanoit että olet peliriippuvainen, so what, jos tienaa 15000$ kuussa. Sitten ymmärrän että rolli tarvii ladata jokaisen pelisession jälkeen...

En tajua sun pointtia. Kirjoitat tänne ja valitat kun pokeri ei oo sun juttu. Silti tienaat 15K kuukaudessa... ???
Jollakin voi olla maailman kaunein laulu ääni muttei se silti halua laulajaksi tai isoin,kovin ja kestävin sängyssä ja se ei silti haluu pornotähdeksi..u got my point?

Yks mitä mietin on et jos tämmönen kaveri soittas johonkin Peluuriin niin ottasko ne sen tosissaan?

Avatar
VeskuJ
Viestit: 143
Liittynyt: 01 Touko 2006, 15:01
Paikkakunta: Vaasa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja VeskuJ » 23 Helmi 2007, 09:05

Huoh.... avautumiseni poistettu :-#
Viimeksi muokannut VeskuJ, 23 Helmi 2007, 13:37. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Case
Viestit: 3162
Liittynyt: 24 Loka 2006, 13:06

Re: Kaksi vuotta "pokeriammattilaisena" riitti

Viesti Kirjoittaja Case » 23 Helmi 2007, 09:28

OlazabalJuan kirjoitti:Aloitin taas pelaamisen mutta nyt olen tehnyt päätökseni etten halua elää tällaista elämää. Haluan opiskella ammatin jossa koen tekeväni tärkeää työtä ja koen olevani arvostettu.
Tämä on muuten myös pointti jonka monet jättivät huomiotta. Kaikki eivät tosiaan koe, että työnteon ainoa tarkoitus on elättää itsensä ja perheensä, vaan osa tosiaan haluaa "tehdä työtä jolla on tarkoitus" (en tarkoita PV:a). He haluavat saavuttaa jotain työllä ja tuntea olevansa arvostettuja. Pokerinpelaajia ei varmasti arvosta kuin muut pokerinpelaajat. Itse asiassa monet pokerista ymmärtämättömät pelaajat jopa halveksivat meitä "uhkapelaajia", kuten sanotaan.

Lisätään nyt vielä, että itse pelaan pokeria sivutienstinä ja harrastuksena opintojen ohella enkä häpeä sitä ollenkaan. Mutta ei se kyllä myöskään ensimmäinen asia ole mitä tuntemattomalle ihmiselle kerron harrastavani.

Avatar
arsuFIN
Viestit: 80
Liittynyt: 09 Marras 2006, 11:39
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja arsuFIN » 23 Helmi 2007, 10:52

Mielenkiintoinen tarina OlazabalJuanilta. Itse olen samoilla linjoilla. =D>
Oma taukoni säännöllisestä - tienaamismielessä pelattavasta pokerista - alkoi juuri ja kestänee 3-6kk. Sinä aikana opiskelu ja muu "työ" vievät suurimman osan elämästäni. Aion toki silloin tällöin (n. 2-3 kertaa kuussa) istahtaa pöytään joko livenä tai netissä, mutta jokapäiväinen pelaaminen saa jäädä vähäksi aikaa.
F.T.R - %&+# The River!
Kc Qc

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Yleinen pokerikeskustelu”