Mä asun melko pienellä paikkakunnalla, tämä melko pieni paikkakunta on ottanut "raiveleistani" kiinni ja antanut litsarin poskelleni. 2005-2007 tämä pieni paikkakunta osottautui niinkin yksinkertaisen ymmärtämättömäksi ja löysin pokerin. Tämä peli josta olen vuosien kuluessa saanut päähän pinttymän, kertoi minulle nuoruusvuosina mitä tehdä, minne mennä ja miten käyttäytyä. Tämä peli oli täydellinen lisä omaan "profiiliini" jonka olin tänne luonut. Se oli vastaus kaikkiin niihin asioihin jotka silloisessa elämässäni olivat enemmän tai vähemmän ristiriidassa, oman itseni kanssa. Heijastin ihmisistä itseni, itseni ihmisistä ja pokeria käytin työkaluna päästäkseni ihmisten pään sisään, vielä syvemmin kuin ennen. Voitto oli ainoastaan oman käytökseni ja tarkkailuni lopputulos, ei ikinä tärkeä ennen kuin sen saavutti. Ja suurimman osan ajasta olin niskan päällä ja sen ajan kun en ollut, yleensä tarkoitti että joku muu luuli olevansa. Kunnes...
Aloitin nettipokerin noin 15 vuotiaana kun suurin buumi oli niin ikään iskenyt. Itse koin buumin enemmänkin huonona asiana tulevaisuuden kannalta koska tiesin, että kun asia paisuu ja kontrolloimattomuuden pelko tulee kehiin, kontrollihan siinä alkaa heräämään ja kertomaan oman aspektinsa koko pelistä. Tietäen siitä yhtään mitään. Freerollit ja bonukset käytiin kaikki läpi, oli kyse sitten 45 centistä, eurosta tai ilmaisesta sisäänpääsystä turnaukseen jossa voitot olivat tähtitieteellisiä. Tietysti verraten silloiseen rolliin joka vaihteli eurosta, jopa kymmeneen. Oma sisäinen viettini peliin oli niin suuri ja täynnä mahdollisuuksia joten mikään muu ei yksinkertaisesti enää kiinnostanut. Kaiken olemassa olevan aikani perustin pokerin idealle ja jos ei ollut rahaa pelata, aika kului peliporukkaa kokoamalla, peliä opettamalla, pöytää rakentamalla, pokerikirjoja warettamalla, pokerivideoita katsomalla ja idoleita seuraamalla.
Silloisissa saavutuksissani oli
Voitto unibetin 1000d winner takes it all omaha freerollista (Eka sellanen mulla sekoo pää voitto)
Lukemattomia freeroll voittoja pokerihuoneella, pokerimaassa ym
pokerihuoneen 10€ mahtoko olla joku 3000€ guaranteed voitto
Netin käteisestä suurpiirt 10d tuntiansiota
+ tottakai jotain random juttuja mitä ei voi muistaa
Sain kuin sainkin pöytäni valmiiksi ja keskustassa silloin asumani talo antoi täydet mahdollisuudet peliluolani, oman silloisen imperiumini rakentamiselle. Pöytä oli sanoinkuvaamattoman kaunis, vihreä "aito" verka nahkareunuksineen toi silmiini sellaisen heijastuksen ja tunteen joka on hyvin samankaltainen kuin isän/äidin ensimmäinen syvästi piirtävä katse vastasyntyneeseen lapseensa. Mä olin rehellisesti onnellinen. Välivuosi 9 luokan jälkeen oli kaikkien edellisten sattumusten kulminaatio johon kokosin itseni ja maailmankuvani pokeria opetellessa. Olihan siinä aikamoinen ristiriita taas mitä koulussa opetetaan uhkapelaamisesta ja tavoitteista. Kritiikki oli sanoinkuvaamattoman suuri peliä kohtaan, juntit eivät vaan yksinkertaisesti tuntuneet pystyvän antamaan mitään aivolohkoja rasittavaa keskustelua aiheesta. Jengi halus vaan korjata autoja ja olla kuin isänsä, rehvakkaat saappaat jalassa ja sormet öljyssä. Keskiolut pullojen kilistellessä ja jakoavaimia verratessa, on kyllä ihan ymmärrettävääkin minkälainen on suomalainen landementaliteetti pokerin suhteen. Onneksi sekin oli "ase" näitä ihmisiä vastaan pelatessani, itse kuin näin ne loputtomat mahdollisuudet mitä ehkä pokerin tuoma raha joskus voisi mahdollistaa. Vuoden verran mä pumppasin mun kaljarahat, mopon vakuutusmaksut, tupakat ym kellaristani käsin pelaamalla oikeaa pokeria, odotellessani 18 vuoden ikää jotta pääsisin pelaamaan "laillisesti" ja rakentamaan mainetta. Vitut junteista.
Ensimmäinen sumu, joka iski pokeria vastaan oli ammattikoulu. Suuresta painostuksesta johtuen oli vaan yksinkertaisesti PAKKO tehdä "jotain", eihän kukaan mitään kortteja läiskivää lorvailijaa kukaan kestä. Oli se sitten koulua, töitä tai ylenpalttista hyödyllisyyttä ja silloiset pokerisaavutukseni eivät riittäneet äidilleni joka kuitenkin silloin maksoi vuokran ja valmisti safkat. Eka vaihtoehto oli kokkipuolelle muistaakseni, mutta hakupaperin sekaisuus ja kuulakärkikynällä yliviivatut vaihtoehtoni todennäköisesti hämäsivät ihmistä joka yhteishakukaavakettani luki ja päätti että musta tulee sähkömies. Ihan sama, sain kiven pois äitini sydämeltä joka vielä varmasti siinä vaiheessa luuli keskimmäisestä lapsestansa tulevan insinööri tai vastaavaa. Toinen sumu oli työpaikka joka piti hoitaa koulun ohelle että sain edes hieman pidettyä itseäni ruodussa ja rahallisesti itsenäisenä. 5-6 päivää töitä viikossa antoi itselleni motivaatiota olla välittämättä pikkurikkaista "nilkeistä" jotka eivät yksinkertaisesti ymmärrä käytännöstä mitään, vanhempien mahdollistaessa sen kaiken johon itse tähtää ja jonka puolesta omaa aikaansa myy. Tuntipalkalla tekeminen, aikansa myyminen nykyaikaiseen, vapaaehtoiseen oravanpyörään on mielestäni kuin päinvastainen mielialalääke joka ensireseptista lähtien haluaa turruttaa olemassa olevan ihmisyyden, vielä ilman sitä reseptiä. Ja mikä hälyttävintä, suuri osa suomalaista tekee molempia varmasti huomaamattaan ja paremmasta tietämättään. Rattaiden toimivuuden kannalta joo tosi jees mut hei, kohtuus kaikessa. Tämän merkityksettömän puurtamisen johdosta kaikki aikaisemmat haaveeni, unelmani ja motivaationi hukkuivat toinen toistaan suurempaan kritiikkiin siitä, mitä pitäisi tehdä. Kyllä sitä nuori jannu voi olla aika ulapalla siitä mitä pitäis tehdä jos ei ole aikaa, rahaa tai tukea omille haaveilleen. En koe poikkeavani muista koska varmasti en ole ainoa joille oikean elämän pohjakortit ovat olleet jatkuvalla syötöllä 72 ja joka ei jätä edes bluffille varaa koska se 72 tuntuu olevan liimattuna otsaan intiaanipokerin tyyliin.
Koulusta kun pääsin, myin kamat ja lähdin reissaamaan. 26kk sitten, irtisanoin kämpänkin ja siitä saakka ollut melkosta myllerrystä.
Se on taas toinen juttu se mutta pointtina on se että nyt jos joskus on aikaa keskittyä ja olla pokerin parissa.. Eikä sitä oikeen voi tälläisessä taloudellisessa tilanteessa kun alkaa taas kalastelemaan jotain muutaman kympin mtt turnauksen voittoa että sais hynyä. Ja kun livenä pelaamiseen tarvitaan enemmän kuin se 10-50€ sisäänosto, on mahdoton osallistua niihin muita kuin esim tätä kautta.
Mä en jaksa kirjottaa mitään lällislällispaskaa kun en edes tiedä mitä se on. Ja mä haluun vaan puhua ns tosiasioista. Mä mielesäni osaan analysoida, kysyä, puhua, tulkata, pelata, tuntea ja välillä enemmän tai vähemmän kirjottaakkin siitä mitä mä tunnen ja näen. Ja mä olen jo kohta 23. Oma elämäni on täynnä niitä elämän iloisen ironinan sävyttämiä sudenkuoppia, joista täytyy aina nousta, nousta ja välillä tulla alas. Välillä sitä paskaa on lapioitu niin syvältä syvä että omatunto, itsetunto ja ego ovat jääneet joko pohjan piikkeihin kitumaan tai reunoille rämpimään. Näin jälkeenpäin ajateltuna siis, kokemuksia sanoiksi pukien. Hyviäkin hetkiä on paljon, hyvät hetket säästän ja jätän ne sävyttämään tulevaisuuden kirjoituksiani ja tilanteita joissa tulen olemaan. Jos joskus jotain kirjottaa taas, ehkä sit kun saavutuksiakin on enemmän ku nyt.
Pokerista vielä sen verran että 20 ikävuoden jälkeen olen ainoastaan keskittynyt käteiseen ja suurempiin turnauksiin joita olen satunnaisesti pelannut. Nekin kyllä valitettavan usein loppuvat hiiren rusahtaessani nyrkkini alle. Tää teksti tuli tunnissa ja mä en jaksa korjata tai lisäpostailla siihen mitään, vaikka mä tunnen itseni ja tiedän että mä tuun ajattelemaan tästäkin että voi vittu, mikäköhän mun alkuperänen pointti ees oli. Jos mä jatkaisin tätä kirjottamista niin todennäkösesti tää muovautuis enemmän ja enemmän sellaseks liipalaapa tarinaks jossa mä selitän vaan jotain ihan epäolennaista yksittäistä tarinaa jossa ei olis mitään järkeä. Enkä mä tiedä onko tässäkään tekstissa oikeesti mitään järkee. Mitä vittua, vitut junteista. Mä muuten just laskin että mun kurkusta on menny alas joku 8500 olutta.
Satisfaction kills the desire.
Foorumin säännöt
ainiin ja tottakai yritän saada pokeri kansan näkemään mailman mörön silmin 
Olisin ekspertti showpainissa, mutta kaikki hyvinkouluttautuneet kuumat naisystäväni saivat minut rotiin.
paths of glory lead but to the grave.
.
. Voittajasta otetaan kuvia turnaukseen jälkeen ja annetaan haastettuluja. Näin ulkoistan reissuraportin tekemisen ammattilaisille joilla on jakelukanavat valmiina. Tällä toimenpiteella maksimoin 100 % keskittymisen turnauksen voittamiseen. Perustan äskeisen kommenttini Jääkiekkolegenda Juhani Tamminen sanontaan, että yhdeksänkymmenen prosentin keskittyminen tietää viidenkymmenen prosentin suoritusta 
.