Suomalaisten pokerimenestys on ollut tänä vuonna hurjaa. Ville Wahlbeckin ja Jens Kyllösen suurvoittojen lisäksi on tullut lukuisia pienempiä voittoja ja finaalipöytäsijoituksia, ja suomalaispelaajat ovat jo pitkään olleet vakionimiä maailman kovimmissa käteispeleissä niin online- kuin live-pöydissä.

Mistä näitä huippupelaajia oikein tulee?

Pokerisivut.com-lehden numeron 4/09 haastattelun yhteydessä kysyimme Patrik Antoniukselta hänen näkemystään asiasta. Patrikin mielenkiintoinen vastaus on oman juttunsa arvoinen. Suomen menestyksen salaisuuden lisäksi Patrik pohdiskelee mm. tilttiä ja Phil Galfondin taannoista blogimerkintää, jossa tämä murehti high stakes -pelien varianssia.

- Yksi syy on se, että Suomen säät ovat niin syvältä, Patrik aloittaa. - Suomalaiset ovat fiksua porukkaa, koska heillä on aikaa opiskella ja kehittää itseään. Lämpimissä maissa ihmiset viettävät paljon enemmän aikaa ulkona tekemässä kaikenlaista ystävien kanssa. Kun itse asuin vielä Suomessa, talvisin kävin vain punttisalilla ja menin sitten takaisin kotiin pelaamaan nettipokeria. Lämpimämmässä ilmastossa olisi ollut paljon muita houkutuksia. Sen näkee myös nettipokerin pelaajamäärissä. Suomalaisten pelaajien osuus on kesä-elokuussa pohjalukemissa, mutta talvisin pelataan kuin hullut. Kesäisin jengi haluaa elää, talvella on synkkää ja kylmää ja silloin pelataan.

- Toinen syy on se, että suomalaiset pääsivät pokerissa jo varhain menestyskierteeseen. Juha Helppi menestyi ensimmäisenä ulkomailla, sitten Jani Sointula, ja seuraavaksi sattui minulle tosi hyvä putki päälle, vaikken edes ole mikään turnauspelaaja [syksyllä 2005 Patrik voitti EPT Badenin, oli kolmas EPT Barcelonassa ja kakkonen WPT Five Diamond World Poker Classicissa, kaikki kolmen kuukauden sisällä]. Silloin oli pieni kipinä pelata turnauksiakin, koska niissä menestymällä saa helpommin sponsorisopimuksia. Tämä herätti Suomessa lisää kiinnostusta ja antoi kaikille pelaajille itseluottamusta, joka on pokerissa tosi tärkeä juttu. Kyse on samasta ilmiöstä kuin urheilussa. Menestys ruokkii menestystä, kun yrittäjiä tulee lisää ja he uskovat menestymisen mahdollisuuteen.

- Lisäksi suomalaiseen luonteeseen kuuluu erittäin vahva itsekuri. Suomalaiset ymmärtävät omat rajansa eivätkä mene suinpäin peleihin, joissa eivät pärjää.

- Jos mietin omaa kehitystäni, niin tiesin jo ajat sitten että tulisin pelaamaan isoimpia pelejä mitä on. Huomasin jo varhain, että pelissäni tapahtui paljon kehitystä ja että olin valovuoden edellä muita sillä tasolla, jolla silloin pelasin. Menestys on yhdistelmä lahjakkuutta ja kovaa duunia. Jos vertaan Ilariin, hän oli aluksi minua parempi. Hän oli pelannut enemmän, miettinyt pokeria enemmän ja uskoi itseensä enemmän kuin minä. Sitten menin hänestä ohi moneksi vuodeksi,  ainakin omasta mielestäni. Tiesin kuitenkin miten lahjakas pelaaja hän on ja että hänen ongelmansa olivat muissa asioissa, kuten kassanhallinnassa. Tiesin että hänestä tulee lopulta yksi parhaista, ja niin sitten kävikin. Viimeiset pari vuotta hän on ollut todella hyvä, ja hän on ainoa suomalainen jolle olen häviöllä viimeisen noin puolentoista vuoden ajalta.

- Menestys on kiinni monista asioista. Täytyy asettaa itselleen tavoitteita ja panna ne tarpeeksi koviksi. Täytyy myös olla tietynlainen persoona. Maailman parhailla pelaajilla on luonteessa yllättävän paljon yhteistä, kuten Chip Reesellä, Phil Iveylla ja minulla. Olemme analyyttisiä, samalla rentoja, mutta pystymme keskittymään ja omistautumaan täysin sille mitä olemme tekemässä. Phil Ivey on tosi rento ja hauska kaveri, mutta pokeripöydässä hän ei tee mitään ylimääräistä, ja Chip oli aivan samanlainen. Monet eivät ikinä pääse pokerissa tietylle tasolle, koska eivät jaksa keskittyä vaan häsläävät kaikkea muuta. Kaverit ovat joskus sanoneet, että kun pelaan jotain kättä, minulle on turha puhua koska en yksinkertaisesti sillä hetkellä kuule mitään. Kuulen kyllä jotain ääntä, mutta en välitä siitä koska olen täysin uppoutunut tilanteeseen.

Te kolme olette myös pelaajia, joille tiltti ei ole ongelma?

- No jaa... Nuorempana lämpenin kyllä monesti pokeripöydässä, mutta se johtui siitä, että ne olivat uusia tilanteita joita en vielä osannut käsitellä. Käytöksestä sitä ei nähnyt, mutta pään sisällä alkoi keittää. Monesti on nykyisinkin vaikeaa hallita tunteitaan, jos pelaamme samalla vaikka prop betsejä enkä huomaa että floppi olisi osunut minulle. Samoin käy välillä kaikille, mutta jos menettää pelkän huolimattomuuden takia 90.000 dollaria, niin sitä jää pakosta kelaamaan seuraavat 30 minuuttia ja ajattelee: "Vittu, sillä rahalla olisi saanut vaikka hyvän auton!" Sellaiseen huolimattomuuteen ei ole varaa, vaan on pakko keskittyä 110% koko ajan. Tuollaiset jutut saattavat aiheuttaa minulle pientä stiimausta, mutta joillakin näkee käsittämättömiä tilttejä, joissa he sekoavat täysin ja painavat all-in joka kädessä.

- Kaikilla on oma tapansa käsitellä tilttiä. Joskus se johtuu henkilökohtaisista jutuista, jos vaikka on väsynyt ja hermot kireällä ja vielä nälkäinen sen päälle. Silloin voi kynnys tilttaamiseen olla matalalla. Olen minäkin lyönyt käden seinästä läpi ja pannut joskus näppäimistön tai näytön paskaksi, jälkimmäisen tosin vahingossa. On kuitenkin itse asiassa hyvä tehdä niin, koska silloin tiltin saa purettua heti. Nykyisin jos minusta vedetään kaksiouttisella ohi 300 kilon potissa, alan refleksinomaisesti hakata hiirellä pöytää. Sillä tavoin pääsen samantien tilanteesta yli. Jos tällaisia juttuja ei pura pois, ne kasaantuvat ja lopulta voi sitten poksahtaa kunnolla. Olen aika temperamenttinen tyyppi enkä esimerkiksi kestä paljon pään aukomista ennen kuin ärsyynnyn, mutta pokeripöydässä olen oppinut hillitsemään itseni.

- Kun mainitsit kysymyksen yhteydessä suomalaisten turnausmenestyksen, niin on pakko muistuttaa että turnauksissa onnen merkitys on suuri. Jos voittaa yhden ison turnauksen, se ei merkitse vielä mitään, jos voittaa kaksi, niin voi jo sanoa että on pelannut hyvin ja on myös käynyt tuuri. Parhaat pelaajat siirtyvät lopulta käteispeleihin. Turnauksia pelaamalla kustannukset ovat valtavan suuret. Vaikka voittaisi miljoonan vuodessa, sisäänostoihin ja matkakuluihin voi mennä äkkiä 600.000 dollaria, ja voitosta pitää vielä maksaa verot. Joku 5/10 NL hold'emia pelaava kaveri voi tienata vuodessa paremmin. Käteispelit kunniaan!

Oletko sitä mieltä, että suurimmissa käteispeleissä pelaavat absoluuttisesti parhaat pelaajat?

- Ehdottomasti. Jos on lahjakas pelaaja, joka voittaa isoja summia 10/20 tai 25/50 NL hold'emissa tai pottiomahassa ja tietää että olisi hyvät mahdollisuudet isommallakin tasolla, miksi ihmeessä ei tulisi isompiin peleihin, joissa voi voittaa vielä enemmän? Lahjakas ja hyvä pelaaja saa aina osuuksia kaupaksi ja voi sillä tavoin kokeilla isoja pelejä samalla riskillä kuin pienempiä. Jos homma ei toimi, aina voi palata pienempään. Ainoa järkevä syy pysyä pienemmällä tasolla voisi olla se, ettei kerta kaikkiaan pysty käsittelemään liian isoja rahoja, vaan jännittää liikaa jossain 200-300k potissa. Mutta jos tätä ongelmaa ei ole, parhaiden pelaajien pitäisi luonnostaan lopulta päätyä isoimpiin peleihin. Muuten heittää käytännössä rahaa roskiin.

- Phil Galfond kirjoitti äskettäin blogimerkinnän, jota en voinut käsittää ollenkaan [24. elokuuta päivätty merkintä, lue täällä]. Hän kirjoitti, että 50k kädessä hän jäisi merkittävästi voitolle vain 60% todennäköisyydellä [300/600-tasolla]. Kysyin tänään Gus Hansenilta, joka on matemaattisesti lahjakas kaveri, että selitäs mulle miten tuollaisen asian voi laskea? Onko pokeri vain sitä, että kun kalkut menevät keskelle, niin siitä lasketaan todennäköisyydet ja katsotaan, kuka jää pitkässä sarjassa voitolle? Miten siinä yhtälössä otetaan huomioon vaikka riverin 40k arvolyönti, jolle saa maksun? Joku huonompi pelaaja sököttää saman käden, vastustaja sököttää perässä ja parempi käsi menettää 40k, koska ei lyönyt. Toisessa kädessä otat kiinni 50k riverin lyönnin tai painat 50k bluffin. Miten tällaiset otetaan laskelmissa huomioon? Lisäksi all-in-kädet ovat meidän tasollamme useimmiten set up -tilanteita, joissa kalkut menevät itsestään keskelle. 50k kättä on niin pitkä otos, etten usko että olen ikinä jäänyt häviölle sellaisessa sarjassa.

- En ymmärrä, miten pokeria voi kelata niin matemaattisesti. Ymmärrän, että lasketaan sisäänostoja ja mietitään, paljonko rahaa tarvitaan että voi pelata tietynkokoista peliä. Mutta onhan pokerissa paljon muutakin. Phil Ivey ja Gus Hansen ajattelevat pokerista aika samalla tavalla kuin minä. Gus on todella älykäs ja analyyttinen pelaaja, mutta hänen ongelmanaan on välillä ajatusten käytännön toteutus pöydässä. Hän tietää mitä pitäisi tehdä, muttei pysty toteuttamaan sitä koko aikaa, koska pelaa usein pienessä tiltissä.

Lue lisää Patrikin ajatuksia ja kuulumisia Pokerisivut.com-lehden tuoreesta numerosta.