Asian vierestä: Outliers

Strategiakirjat ovat vuonna 2020 kaukana tehokkaasta opetusmuodosta pokerin saloihin, mutta kirjallisuudella riittää silti annettavaa pokerinpelaajille. Asian vierestä -juttusarjassa esitellään tietokirjoja, jotka löytyvät jo monen korttihain kirjahyllystä.

Miksi toisista tulee pokerimaailman jenskyllösiä ja pauliäyräitä ja toisten pokeriurat jäävät kovasta yrityksestä huolimatta vaille suurmenestystä? Siinäpä kysymys, joka askarruttaa varmasti monia – ja johon kanadalaisjournalisti Malcolm Gladwell pyrkii löytämään vastauksen teoksessaan Outliers.

Hieman hankalasti suomennettava termi ”outlier” tarkoittaa tieteessä teoriasta ja/tai odotuksista poikkeavaa havaintoa, mutta kirjan kontekstissa sen voisi kääntää muotoon ”huippumenestyjä”. Gladwell sukeltaa kahteen osaan jaetussa Outliersissa eri elämän osa-alueilla merkittäviä asioita saavuttaneiden ihmisten menestyksen taakse ja ottaa selvää muun muassa siitä, kuinka Microsoftin perustaja Bill Gates rikastui, miksi The Beatlesista tuli yksi historian menestyneimmistä yhtyeistä, kuinka kulttuurierot vaikuttavat rationaaliseen päätöksentekoon ja miksi kaksi ällistyttävän nerokasta henkilöä päätyy elämään täysin vastakkaiset elämät. Matkan varrella sivutaan jääkiekkoa, lento-onnettomuuksia, eliniänodotteensa peittoavia 1800-luvun siirtolaisia, Matteus-vaikutusta, menestyksekkään asianajotoimiston perustamista, USA:n koulujärjestelmää ja ydinaseiden kehittelyä. Kokonaisuutta parsii yhteen etenkin luvusta toiseen esiin nouseva ns. 10,000 tunnin sääntö, jonka mukaan maailmanluokan taitojen kehittäminen missä tahansa lajissa vaatii noin 10,000 tunnin oikeaoppista harjoittelua.

Gladwellin mukaan suurin yleinen väärinkäsitys menestymiseen liittyen on se, että ihmiset menestyisivät puhtaasti älykkyytensä, kunnianhimonsa ja työmoraalinsa perusteella. Gladwell näkee kenen tahansa menestyksen taustalla laajemman skaalan syitä, ja tämän mukaan ihmisten ei kannata tuudittautua siihen, että kaikki henkilölle elämässään tapahtuva johtuisi tämän omista toimista ja kyvyistä. Taustalla on paljon muitakin tekijöitä ympäröivästä yhteisöstä lähtien, ja elämään kuuluu – yllätys, yllätys – myös paljon varianssia.

Gladwell saa lukijan huomion heti avausluvussa, jossa tämä tarkastelee menestyneiden kanadalaisjääkiekkoilijoiden taustoja. Vaikka joku voisi nostaa avaintekijäksi valioyksilöiden menestymisen taustalla esimerkiksi lahjakkuuden tai tinkimättömän harjoittelun, Gladwell löytää ratkaisun statistiikkaa tutkimalla: Uskomattoman suuri määrä menestyneistä kiekkoilijoista on syntynyt alkuvuodesta. Tammi-maaliskuussa ei tietenkään synny lahjakkaampia jääkiekkoilijoita, mutta tiukan kilpailun keskellä ikäluokan vanhimmat ovat fysiikaltaan keskimäärin kehittyneimpiä. Niinpä he erottuvat joukkueissaan edukseen, ja nämä pelaajat saavat erityistä huomiota ja valmennusta, ja siten paremmat mahdollisuudet tulla poimituksi eliittitason juniorijoukkueisiin aina vain parempaan valmennukseen. Esimerkkiä voi soveltaa lähes mille tahansa elämän osa-alueelle, mutta sama periaate pätee: Pelkät luontaiset kyvyt eivät välttämättä riitä menestykseen, vaan yhtä olennaisia ovat valintaprosessin ominaispiirteet, jotka eivät ole ihmisen itsensä kontrollissa.

Sama teema korostuu myös Microsoft-miljardööri Bill Gatesin tarinassa. Gladwellin Outliersia varten haastattelema Gates oli jo nuorena lahjakas ohjelmoija, mutta oliko hän niin lahjakas, että hänen olisi voinut odottaa saavuttavan satumaisen omaisuuden? Ei tietenkään. Gates ei edes ollut mikään huippulahjakkuus, vaan hänen kaltaisiaan tietokonetaitureita oli Yhdysvalloissa mahdollisesti jopa satoja. Gates oli kuitenkin syntynyt onnellisten tähtien alla – tarkkaan ottaen vuonna 1955, eli hän oli juuri oikean ikäinen vuonna 1975 tietokonevallankumouksen alkaessa. Hän myös sattui käymään Seattlen Lakeside-yksityiskoulua, joka oli yksi Yhdysvaltojen kahdesta koulusta, josta löytyi huipputason ohjelmoinnin mahdollistava huipputehokas tietokone. Ja kun homma sitten lähti edes auttavasti luistamaan, Gates oli tarpeeksi nuori tehdäkseen riskialttiin kokeilun alalla, jonka tulevaisuudennäkymät olivat hämärän peitossa. Sivuhuomiona kerrottakoon, että Steve Jobs syntyi samana vuonna ja opiskeli samaan aikaan parinsadan kilometrin päässä naapuriosavaltio Oregonissa.

Buumivuosina nettipokerin löytäneilläkin oli kiistatta paremmat mahdollisuudet rikastua pokerilla kuin ensimmäiset jakonsa vuonna 1990 tai 2020 pelanneilla. Huippumenestys pokerissa on silti mahdollista yhä tänäkin päivänä – aivan kuin loppuvuodesta syntyneitäkin löytyy NHL-pelaajien listoilta ja elonmuskit mullistavat elämäämme kuten Microsoft ja Apple aikoinaan. Mutta jos suomalaisia vähintään kuusinumeroiset tienestit pokerilla tehneitä alettaisiin listaamaan, 1980-luvulla syntyneet eli buumiaikoina noin 20-28-vuotiaat nousisivat listalla lukumäärällisesti esiin. Mitä nuorempi pelurinalku on, sitä helpompi tämän on omistautua pokerille, ja omistautuminen palkittiin ruhtinaallisimmin vuosien 2003–2010 välimaastossa. Syntymävuosi 1985 ja kiinnostus pokeria kohtaan eivät tietenkään automaattisesti vielä johtaneet menestyksekkääseen pokeriuraan, ja vastaavasti 2000-luvun puolellakin syntyneitä tulevia pokeritähtiä lienee jo marinoitumassa vähintään midstakes-peleissä. On silti vaikea kiistää, etteivätkö buumiaikoina vielä naimattomat, kouluttamattomat ja uraputkeen jumiutumattomat nuoret olisi olleet etulyöntiasemassa, mitä pokerilla vaurastumiseen tulee – aivan kuin samassa tilanteessa ollut Gates tietokonebisneksessä vuonna 1975.

Mitä tästä kaikesta pitäisi sitten ajatella? Lopullinen totuus riippuu jossain määrin lukijasta itsestään. Ilman vuosien omistautumista (Gladwellin peräänkuuluttamaan 10,000 tuntiin yltäminen vie reilut viisi vuotta, jos henkilö pelaa 40 tuntia viikossa 48 viikkona vuodessa) menestystä ei voi saavuttaa, mutta kovasta yrittämisestä huolimatta menestys voi kiertää silti kaukaa. Niille, jotka eivät ole saavuttaneet elämässään tavoitteitaan Outliers tarjoaa ainakin lohtua hyvin perusteltuna muistutuksena siitä, kuinka pieni osa elämänlangoista lopulta on tiukasti ihmisen käsissä. Huippumenestyjiä kirja taas muistuttanee realiteeteista: Jokainen elämässään menestynyt on luultavasti saanut vetoapua tekijöistä, joilla ei ole ihannoimiemme työmoraalin ja lahjakkuuden kaltaisten seikkojen kanssa niin kauheasti tekemistä.

”Se, miten käyttäydymme yhteisönä, yhteiskuntana ja toisiamme kohtaan on yhtä tärkeää kuin se, miten kehitämme itseämme. Tämä voi kuulostaa vähän tylsältä, mutta niin se vain menee”, Gladwell on kommentoinut Outliersin perimmäistä opetusta. Hyväksi esimerkiksi tästä käykin Gladwellin tarina Chistopher Langan -nimisestä miehestä, joka oli Einsteiniakin älykkäämpi (Langanin älykkyysosamäärä oli 195, Einsteinin 150), mutta päätyi hevosfarmariksi missourilaiseen peräkylään. Langan kasvoi rikkonaisessa perheessä eikä löytänyt tuekseen muita ihmisiä aikuisenakaan, eikä tämä onnistunut ulosmittaamaan uskomattomia kykyjään millään tavalla.

”Kukaan ei onnistu yksin — eivät rokkitähdet, eivät huippu-urheilijat, eivät ohjelmistomiljonäärit, eivätkä edes nerot”, Gladwell kirjoittaa.

Suomesta löytyy sen verran monta huipputason pokeriyhteisöä ja grinditoimistoa, että väite on helppo allekirjoittaa pokerinkin näkökulmasta.

Suomennettuna teos löytyy nimellä ”Kuka menestyy ja miksi?”. Myös muuta Gladwellin tuotantoa voi huoletta suositella pokerinpelaajille.

Lue myös: Asian vierestä – The Signal and the Noise