Jalkapallon ihannesääntöni

Jokaisella lienee oma mielipiteensä siitä millaisia sääntömuutoksia jalkapalloon pitäisi tehdä vai pitäisikö tehdä ollenkaan. Tässä kolumnissa esitän omat toiveeni siitä miten muuttaisin nykyisiä jalkapallosääntöjä, jos minulla olisi niihin päätäntävaltaa. Jalkapallo ja urheilu yleensäkin on ennen kaikkea viihdettä penkkiurheilijoille. Siitä syystä päälähtökohtani sääntömuutoksissa on viihdyttävän pelin ja maalirikkauden lisääminen. Liian usein vieläkin sääntöjä ja niiden tulkintoja tehdään puolustavan joukkueen eduksi. Vähemmän tylsiä hetkiä ja hidastempoisuutta, enemmän vauhtia, maalitilanteita sekä tietenkin maaleja. Siinä oma peruslähtökohtani sääntömuutoksiin. Tiedostan sen, ettei ole realistista odottaa kovin massiivisia muutoksia tyypillisesti hyvin vanhoillisena pysyvään jalkapalloon. Tai ainakaan kovin nopealla aikataululla useita sääntömuutoksia. Tässä kuitenkin puhtaasti henkilökohtainen näkemykseni siitä millaisia muutoksia tekisin omiin ihannesääntöihini jalkapallossa:

VAR ja paitsiot

Jos saisin muuttaa vain yhden ainoan säännön jalkapallossa niin ehdoton valintani tällä hetkellä olisi tämä ”surullisen kuuluisa” VARin paitsioviivapiirtely. Siinä ei ole yksinkertaisesti yhtään mitään järkeä. Videotuomaroinnin peruslähtökohtana on joka lajissa ollut aina ”Clear and Obvious”. Niin sen piti olla myös jalkapallon VARissa. Jostain syystä homma käännettiin kuitenkin ainakin Valioliigassa paitsioiden osalta uskomattomaksi hiuksien halkomiseksi. Epätarkasta pysäytyskuvasta tehdään yhä edelleen millintarkkoja paitsiotulkintoja. Clear and Obvious on todella kaukana tästä VARin paitsiomallista. Nykyiset ylitiukat paitsiotulkinnat vähentävät maaleja ja aiheuttavat erittäin paljon pahaa verta sekä pelaajissa että kannattajissa. Isoimmat tunteet ja tuuletukset jäävät usein puuttumaan sekä kentällä että kotikatsomoissa, koska ikinä ei voi olla varma kaivetaanko sieltä videonauhalta jokin niukka paitsio tilanteen rakentelusta. Se, kuka tästä nykyisestä tyylistä oikein hyötyy, on jäänyt minulle epäselväksi. Vain täysin selkeät tilanteet tulisi VARin toimesta tuomita eri tavalla kuin mitä linjatuomarit liputtavat. Esimerkiksi epätarkassa pysäytyskuvassa millin verran paitsion puolella oleva olkapää ei tällainen tilanne ole. Jos viivoja halutaan edelleen piirrellä niin epätarkan pysäytyskuvan takia niihin voisi rakentaa pienen turvamarginaalin. Eli viiva katsottaisiin pysäytyskuvasta aina vakiona esim. 20 cm hyökkäävän joukkueen eduksi. Tällä saataisiin palautettua paremmin linjaus ”Clear and Obvious” paitsiotilanteisiin. Yksi parannus nykyiseen voisi olla myös se, että paitsioita syynättäisiin VARilla ainoastaan viimeisimmän, ratkaisevan syötön osalta eikä aikaisemmasta tilanteen rakentelusta. Nyt on nähty paljon hylkyjä myös edeltävistä paitsioista tyyliin kolme syöttöä ennen maalia, vaikka puolustava joukkue on mahdollisen paitsiotilanteen jälkeen ehtinyt ryhmittyä hyvin uudelleen. Tällaiset voisivat olla kokonaan linjamiesten vastuulla ja VARilla katsottaisiin ainoastaan viimeisintä syöttöä + suorien hyökkäysten osalta lisäksi myös sitä ratkaisevinta, tilanteen avannutta syöttötilannetta.

Tehokas peliaika

Tiesitkö, että jalkapallo-ottelussa peli on keskimäärin vain noin 55-56 minuuttia oikeasti käynnissä? Loput noin 40 minuuuttia peli on pysähdyksissä. Nykyiset säännöt suosivat johtoasemassa pelaavan joukkueen vitkuttelua ja ajanpeluuta, koska annetussa lisäajassa ne eivät yleensä koskaan näy oikealla painoarvolla. Tehokkaaseen peliaikaan siirtyminen poistaisi kaiken tällaisen turhan ajanpeluun. Kello kävisi eteenpäin ainoastaan silloin kun peliväline on pelissä jääkiekon tapaan. Kaksi kertaa 30 minuuttia olisi sopiva mitta tehokkaaseen peliaikaan perustuvassa jalkapallo-ottelussa. Käytännössä tehokkaaseen peliaikaan siirtyminen lienee mahdotonta, koska TV-yhtiöt haluavat pitää jalkapallo-ottelun kokonaispituuden helposti ennustettavana. Minun ideaalimallissani jalkapalloa pelattaisiin kuitenkin tehokkaalla peliajalla eikä nykyisellä suoran peliajan tavalla.

Maalivahdin ulostulot

Tehokkaaseen peliaikaan siirtymisen lisäksi radikaalein sääntömuutosehdotukseni liittyy maalivahdin ulostuloon. Nykyfutiksessa maalivahdit ovat usein kuin liberoita. Tämänsuuntaisessa kehityksessä on toki voinut nähdä positiivisiakin puolia. Itseäni on kuitenkin alkanut ottaa koko ajan enemmän ja enemmän päähän se asia, että muutoin loistavat läpisyötöt kariutuvat kerta toisensa jälkeen siihen kun maalivahti kirmaa 25-30 metrin päähän maalistaan ja ehtii palloon ennen vastustajan hyökkääjää. Läpiajoja ei jalkapallossa nähdä nykyään enää juuri ollenkaan. Itse rajoittaisin maalivahdin toimintaa niin, ettei hän saisi pelata palloa edes jalalla 16 alueen ulkopuolella. Siirretään puolustajien tehtävät takaisin puolustajille ja pidetään maalivahdit maalivahteina eikä liberoina!

Käsivirheiden yhtenäistäminen

Käsivirheet on ehkäpä se vaikein sääntöasia koko jalkapallossa. Niin kauan kuin muistan jalkapalloa seuranneeni, ovat sen osalta tulkinnat vaihdelleet kaudesta, sarjasta, tuomarista ja kuun asennosta toiseen. Yhä edelleen vuonna 2021 ollaan siinä tilanteessa, ettei käsivirhesääntöä ole saatu yksiselitteiseksi tai ainakaan eri henkilöt eivät osaa sääntöä vieläkään tulkita yhdenmukaisesti. Itsellänikään ei ole sinänsä heittää mitään kuningasratkaisua käsivirhesääntöön. Nykyinen sääntö on varmaan sinänsä kirjattu ihan hyvin, mutta kentällä tehdyt käytännön tulkinnat hiertävät edelleen. Itseäni ärsyttää eniten se, että käsivirheet vihelletään ihan eri tavalla eri puolilla kenttää. Vaarattomalla keskialueella vapaapotku vihelletään hyvin tiukasti melkein kaikista käsiosumista. Rangaistusalueella tulkinnat ovat sen sijaan yleensä paljon löyhempiä ja ennen kaikkea tuntuvat suosivan nimenomaan puolustavaa joukkuetta. Hyökkäävän joukkueen käsiosumat vihelletään paljon herkemmin pois rangaistusalueella kuin puolustavan joukkueen. Toki on henkisesti paljon helpompaa antaa vaaraton vapaapotku puolustavalle joukkueelle kuin rangaistuspotku hyökkäävälle joukkueella. Ei tämän silti pitäisi vaikuttaa, vaan säännön pitäisi olla täsmälleen sama sekä puolustavalle että hyökkäävälle joukkueelle. Ensimmäinen askel parempaan käsivirhesääntöön olisi se, että sääntöä tulkittaisiin samalla tavalla ihan joka puolella kenttää ja siitä riippumatta tekeekö käsivirheen hyökkäävä vai puolustava joukkue.

Viisi vaihtoa

Jalkapallon pelitahti on nykyään hurja ilman Korona-aikaakin. Itse sallisin pysyvästi viisi vaihtoa jalkapalloon. Pitkässä juoksussa olisi hyvä jos pelaajien kuormitusta pystyttäisiin hieman pienentämään nykyisestä. Se tietäisi vähemmän loukkaantumisia ja kovatempoisempia otteluita. On toki ihan pätevä argumentti, että viiden vaihdon sääntö sataa nimenomaan isojen seurojen laariin. Toisaalta juuri he pelaavatkin yleensä eniten otteluita kauden aikana ja heidän pelaajistonsa rasitus on siten suurin. Isoilla seuroilla ovat myös ne sarjan parhaimmat ja viihdyttävimmät pelaajat riveissään. Jälleen kerran, nimenomaan jalkapalloviihteen kannalta olisi optimaalista, jos heidät saataisiin pidettyä mahdollisimman tuoreina ja terveiden kirjoissa.

Vapaapotkun etäisyydenvalinta

Vapaapotkujen dynamiikka on siinä mielessä erikoinen, että lähempänä maalia tehty rike ei välttämättä johda vaarallisempaan vapaapotkuun kuin kauempana tehty rike. Aivan 16 rajan lähettyviltä suoritettavat vapaapotkut on helpohko blokata muurilla, koska pallo ei ehdi laskea takaisin yläriman alle jos pelaaja lähtee nostamaan palloa muurin ylitse. Käytännössä 18-20 metristä lähetetyt vapaapotkut ovat vaarallisempia kuin aivan 16 rajalta suoritetut vaparit. Tämän takia antaisinkin vapaapotkun suorittajalle aina vapauden siirtää palloa taaksepäin haluamalleen etäisyydelle. Siirron voisi tehdä siis ainoastaan kohtisuoraan taaksepäin eikä koskaan eteenpäin eikä sivuttaissuunnassa.

Ajanpeluu kulmalla

Jalkapallossa tavaksi on muodostunut se, että johtoasemassa oleva joukkue pyrkii viimeisten minuuttien aikana kulmalipulle suojaamaan palloa ja kuluttamaan aikaa. Tämä tuskin on sellaista jalkapalloa jota kukaan haluaa katsella. Asia voitaisiin aivan hyvin hoitaa yksinkertaisella säännöllä pois päiväjärjestyksestä. Mikäli joukkue menee tahallaan kulmalipulle suojaamaan palloa pyrkimättä lainkaan rakentavaan peliin, tulisi vastustajalle viheltää vapaapotku.

Rangaistuspotkujen reboundit

Itse en ole koskaan ymmärtänyt miksi peli jatkuu suoraan epäonnistuneen rangaistuspotkun jälkeen. On jotenkin erikoista, että maalivahdin hieno torjunta menettää usein merkityksensä, koska epäonnistunut pelaaja ehtii ensimmäisenä reboundiin ja laittaa pallon puolityhjään verkkoon. Rangaistuspotkussa etu on jo lähtökohtaisestikin massiivisesti vetäjän puolella. Miksi sitä etua pitää vielä lisätä sallimalla myös reboundmaalit? Tämä on ainoa sääntömuutostoiveistani, jossa olen puolustavan joukkueen ”puolella”. Minun oikeustajuani vastaan vain yksinkertaisesti sotii niin pahasti se miksi epäonnistunut suoritus ansaitsisi vielä uuden mahdollisuuden reboundin kautta. Omissa ihannesäännöissäni epäonnistuneen rangaistuspotkun jälkeen ottelua jatkettaisiin aina maalipotkulla.