Kolme kertaa tuplakupla

Takavuosina Pokeritiedossa oli hilpeä kuplatakuukeskustelu. Pokerihuone alkoi tuolloin tarjota kuplatakuuta, eli jos hankit liveturnauspaketin sitä kautta, sait minirahastuksen, vaikka kuplaisit. Turkulaisomisteinen kilpaileva yritys alkoi välittömästi tarjota tuplakuplatakuuta. Pokerihuone nosti takuun samaan. Pääosin ruotsalaisomisteisella kilpailijalla ei ollut turkulaista röyhkeyttä, eivätkä ne ilenneet kopioida kampanjaa.

Tästä seurasi kiivas keskustelu. Ruotsalaiskioskia omistavat suomalaiset pokerinpelaajat selittivät, miten muut pelaajat kärsivät, kun toiset pääsevät kuplassa roiskimaan ja toiset taas ei. He siis olivat vastustavinaan sitä, että käytännössä kaksi saittia laittoi pooliin lisää palkintorahaa. Hilpeää kyllä, jotkut vilpittömällä mielelläkin liikenteessä olleet aluksi uskoivat tämän. Tuplakuplatakuuta tarjoavat markkinoivat ”unfair advantagea”, vaikka tiesivät kyllä, että pelaajien palautusprosenttia tässä lähinnä nostettiin.

Tämä tuli mieleen, kun aamuyöllä vähän ennen kahta totesin olleeni kahden päivän sisään kolmessa Kings of Tallinnin turnauksessa bubble plus yksi, eli tuplakuplatakuu olisi tuonut alimman rahasijan verran tilisiirtoa. Tätä ei nyt tällä kertaa kuitenkaan ollut tarjolla, joten jouduin mököttelemään baaritiskille ihan omalla rahalla.

Jos olisin vähän nuorempi ja kuumempi olisin aika kiukkuinen, sillä olen saanut pelaamissani viidessä turnauksessa kaikissa jossain vaiheessa kivan stäkin, mutta onnistunut hukkaamaan sen ennemmin tai myöhemmin, aina ennen rahasijoja. Teinkö tippumisjaoissani jotain hönöä, on aina hyvä pohtia. Sitäkin voisi olla tarpeen pohtia, käytinkö liikaa dopingia, mutta jätetään se toiseen kertaan.

Kännihyper 666

Kutsun kello 23 Tallinnassa alkavia turnauksia känniturnauksiksi. Syytä nimeen voi itse kukin pohdiskella kotonaan. Tosin kyllä niitä jotkut Yön Saalistajat pelaavat jopa vodkattoman Red Bullin siivillä.

Hyper oli kestänyt yllättävän pitkään ja olin ajautunut kuuden ison blindin stäkkiin, joskaan en ollut edes pienin stäkki. Oikealla puolella ollut aktiivinen kaveri avasi minit ja löysin kutosparin. Survoin, AQ luonnollisesti koppasi ja hävisin. Itse asiassa siirryin turnissa nekrofiiliksi, kun boardissa oli AAQ.

Joidenkin mukaan kuutoset pitää tässä tietenkin survoa, vaikka maksu on käytännön varma, ellei kaveri tee ennen vuoron palaamista takaisin christianeriksenejä. Joidenkin nittien mielestä taas tämä on kipattava, koska sitä kuuluisaa folding equityä ei ole, ja parhaimmillaankin ollaan flipissä.

Mie olen vähissä ollessani survonut pikkuparit avaustakin vastaan varsinkin sen jälkeen, kun löysin tässä tilanteessa WSOP:n Senior’s Eventissä ravuilla (33) sorsat (22) ja tuplasin. Joskus voi siis olla paremmassakin kuin flipissä.

Näkisin tilanteen niin, että jos minicashillä saa ”vapaudut velkavankilasta” -kortin, kippiä voi harkita. Itse kyllä survoisin uudestaankin, toki toivoen parempaa flippionnea.

Puolen kilon avioliitto

Viissatanen pelattiin metodilla ”15% kakkospäivään ja minirahoille.” Olin Lojackissa (=button -3) 12 blindilla ja löysin Päivi Räsäsenkin hyväksymän avioliiton, eli kallerouvan. Tosin olivat eri maata, eli vähän saattaisi Päivi kuitenkin paheksua. Mie survoin ja isosta blindista Igor Pihela sr. löysi kallelleen samankokoisen miesystävän (KK). Taas vetelin kuollutta jo turnissa.

Tämänhän varsin monet kippaavat, kun kuplan puhkeaminen on kahta onnetonta vajaa. Miulle (ja puskutaulukoille) tämä on edelleen selvä pusku, yritän voittaa turnauksia enkä kitkutella minirahoille. Kun blindikierros maksaa 2,5BB, ei 12 blindin stäkillä kovin kauaa kippibileitä pidetä. En toki tuomitse kippailijoitakaan. Tuomitsen vain puskuni tuomitsijat.

Kännihilon ässät

Pääsin puolikiloisesta pelaamaan suoraan 330 euron pottihiloa. Ainakin puolet fieldistä oli semiseipäässä, vaikka mukana ollut Hannu Penttinen korosti joka välissä, että hänen alkoholivuotensa ovat nyt kokonaan ohi. Toivotin onnea valitsemallaan tiellä ja tilailin vodkavissyä sopeutuakseni tunnelmaan ja ehkä muistakin syistä.

Taas luiskahdin tuplakuplaan asti. Löysin UTG (= Under The Gun, heti blindien takaa) AAK7 ja potitin 10BB:n stäkkini voimalla toivoen saavani blindit ilman taistelua. Kuten pottihilossa kaikilla korteilla aina toivon.

Ison blindin ulkomaalainen ja muutenkin äkkinäisen oloinen pelaaja ikävä kyllä maksoi ja painoi koko hivakkansa alle floppiin KQT. Nythän on niin, että vaikka näyttää osumalta, niin tilanne on heikohko, jos vastassa on setti tai suora. Väliinvetoa lähinnä vedellään.

Jos allelyöjä olisi hyvä pelaaja, maksun voisi tehdä ilman mitään pohdintaa, koska alle tullaan kaikilla ”nappi kiinni” -komboilla. Tämän kaverin olin kuitenkin lokeroinut ”Ei osaa hiloa” -laatikkoon. Maksoin kuitenkin instana ja ATT8 oli tukevassa johdossa. Vähän jo tuohduin, kun turnista tuli jätkä splittiin, mutta riveristä tuli vielä toinenkin jätkä ja kymppitäpö laittoi miut lauluun.

Ilmeisesti tuli otettua tulilientä jo vähän liikaakin, koska tuohtuminen oli täysin tarpeetonta. Kyseessähän oli aika tavanomainen pokeritapahtuma. Jäin kyllä vähän pohtimaan, että tämä olisi pitänyt ehkä kuitenkin kipata. Pelissä oli mukana useita ihan naurustäkkejä, ja vastustaja indikoi juuri sitä vahvuutta, mitä sillä olikin. Sillä ei ole mitään väliä, että ATT8 on umpipaska hilokäsi.

Joo’o, kyllä se olisi kipata pitänyt, on lopullinen tuomioni. Vaikka eilen olin hönöpäissäni vahvasti sitä mieltä, että pakkohan se oli maksaa.

Kings of Tallinniin ehtii vielä, iloiset karkelot jatkuvat sunnuntaihin asti. Mie joudun valitettavasti lähtemään jo huomenna kohti pohjoista.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina. 

Akin mielipiteet ovat hänen omiaan. Pokerisivut seisoo vahvasti sananvapauden takana, mutta Akin mielipiteet eivät edusta Pokerisivujen virallista kantaa.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.