Liiga-kausi pakettiin osa 2

Liiga-kausi jäi Korona-viruksen takia kesken kuten niin moni muukin urheilusarja tällä kaudella. Runkosarjaottelut ehdittiin sentään pelata viimeistä ottelukierrosta lukuun ottamatta alta pois. Yhteenvedon jälkimmäisessä osassa perataan Liiga-kautta yksilöiden näkökulmasta.

Vuoden valmentaja

1. Jussi Ahokas, KooKoo

2. Jouko Myrrä, Ilves

3. Pekka Virta, Lukko

Vuoden valmentajaksi olisi ollut useampiakin hyviä vaihtoehtoja. Jouko Myrrä astui kovassa paikassa Ilveksen peräsimeen ja onnistui kääntämään katastrofimaisen alun peräti seuran runkosarjan piste-ennätykseksi. Pekka Virta sai puolestaan taiottua Lukon kevätkaudella lähes pysäyttämättömään lentoon. Vuoden valmentajan valintani kohdistuu silti Jussi Ahokkaaseen, joka onnistui repimään kaiken irti muukalaislegioonalta ennen kauden alkua vaikuttaneesta KooKoosta. Ahokkaan miehistö pelasi tasaisen vahvasti läpi koko runkosarjan halliten yleensä aina kiekollista peliä ja maalipaikkatilastoja otteluissaan. Jäätävän kova debyytti Ahokkaalta Liiga-tasolle ja uran jatkoa seurataan suurella mielenkiinnolla.

Vuoden tulokas

1. Justus Annunen, Kärpät

2. Matias Maccelli, Ilves

3. Kim Nousiainen, KalPa

Vaikka olenkin Ilveksen kannattaja ja Liigan viralliseksi vuoden tulokkaaksi valittiinkin 30 tehopistettä nakuttanut Matias Maccelli, päädyn itse toiseen valintaan. Maccelli aloitti kautensa erinomaisesti ja väläytteli säännöllisesti huikeaa nopeuden, taidon ja pelisilmänsä yhdistelmää. Kauden edetessä Maccelli katosi kuitenkin kuvasta, kun joukkueet tiivistivät omaa viisikkopuolustustustaan. Tämän myötä omissa papereissani Kärppien maalivahti Justus Annunen meni Maccellin ohi tulokasvertailussa. Annunen pelasi loistavan debyyttikauden voittaen noin 72% pelaamistaan otteluista. Torjuntaprosentti ja päästettyjen maalien keskiarvo olivat Annusella sarjan parhaat. Suoritusta ei himmennä edes se, että nuori lupaus pääsi pelaamaan erinomaisesti puolustavan joukkueen takana. Kärppien otteet kun eivät mitään erityisen loistokkaita tällä kaudella runkosarjavoitosta huolimatta olleet. Muista tulokkaista etenkin KalPan 19-vuotiaan puolustajan Kim Nousiaisen ennakkoluulottomat otteet miellyttivät allekirjoittaneen silmää.

Vuoden läpimurtopelaaja

1. Lauri Pajuniemi, TPS

2. Anton Levtchi, Tappara

3. Valtteri Puustinen, HPK

Lauri Pajuniemi oli TPS:n synkän kauden ehdoton valopilkku. Parikymppinen huippulupaus tykitti lukuisia osumia etenkin tutkaparinsa Henrik Larssonin syötöstä ylivoimalla. Viime kaudella Pajuniemi osui vielä ainoastaan viisi kertaa maalipuiden väliin, mutta nyt verkko heilui peräti 26 kertaa, millä sijoituttiin sarjan maalipörssissä jaetulle kolmannelle sijalle. Kärsivällisesti Tapparassa sisään ajettu Anton Levtchi tuplasi edellisen kauden pistemääränsä ja nousi pistepörssissä peräti sijalle 12. HPK:n Valtteri Puustinen oli syyskaudella hurjassa lennossa, mutta hyytyi kauden loppua kohden, mikä tiputti hänet minun arvioissani sijalle kolme tässä kategoriassa.

Vuoden yllättäjä

1. Kim Strömberg, KooKoo

2. Niko Peltola, Ilves

3. Elmeri Eronen, HPK

32-vuotiaana 50 tehopistettä (lähes tuplaten oman aikaisemman piste-ennätyksensä) ja pistepörssin sija 8. Tätä ei varmasti kukaan olisi ennen kauden alkua uskonut Kim Strömbergistä, joka ei aikaisemmin urallaan ollut oikein löytänyt paikkaansa sen paremmin Tapparasta kuin SaiPastakaan. Nyt hän johti kuitenkin esimerkillisesti KooKoon ykkösketjua koko kauden ajan. Strömberg sai mielestäni ehdottomasti liian vähän huomiota osakseen kauden aikana. Liigan muita positiivisia yllättäjiä olivat ainakin puolustajat Niko Peltola ja Elmeri Eronen. Molempien ura oli pitkään junnannut paikoillaan, mutta maisemanvaihdoksen myötä molemmat nousivat tällä kaudella aivan uudelle tasolle. Peltola iski uransa ennätyspisteet ja kirjautti plus/miinustilastoon komean lukeman +21. Eronen sijoittui puolestaan puolustajien pistepörssissä hienosti viidennelle sijalle.

Vuoden konkari

1. Kristian Kuusela, Tappara

2. Juha-Pekka Haataja, KooKoo

3. Mikko Kalteva, JYP

Vaikka Liiga alkaakin olla nuorten miesten temmellyskenttä, pitää osa kokeneista konkareistakin hienosti pintansa vuodesta toiseen. Jos näin ilvesläisenä edes uskaltaa jotakuta naapurin pelaajaa ihailla niin se pelaaja on ehdottomasti Kristian Kuusela. Ikä ei näy millään tavalla 37-vuotiaan taitoniekan otteissa ja hän oli jälleen kerran Tapparan pelin primus motor etenkin ylivoimalla nakuttaen upeat 53 tehopistettä. Juha-Pekka Haataja rikkoi niin ikään 50 tehopisteen rajan 37-vuotiaana. Mikko Kalteva voitti puolestaan puolustajien plus/miinustilaston ja teki hienon paluun huipulle yhden vaisumman kauden jälkeen. Veteraaneista maininnan arvoisen kauden pelasivat lisäksi Liigan plus-miinustilaston voittanut Mika Pyörälä ja nelikymppisenä 44 tehopistettä saalistanut Jani Tuppurainen.

Kauden tähdistökentällinen

Maalivahti: Lukas Dostal, Ilves

Lukas Dostal ihastutti jo viime kauden lopussa hänen siirryttyään helmikuussa Tsekistä Ilveksen paitaan. Tällä kaudella superlupaus vain paransi otteitaan. NHL-leiriltä paluun jälkeen nähtiin hetken aikaa pientä hapuilua, mutta kun torjuntavire löytyi, oli Dostal tupsukorvien tuki ja turva. Fanien supersuosikiksi noussut tsekkinuorukainen antoi Ilvekselle joka ilta mahdollisuuden voittoon ja nappasi ajoittain niitä voittoja lähes yksistään. Dostalin voittoprosentti oli sarjan paras 73.17%. Torjuntaprosentissa ja päästettyjen maalien keskiarvossa hän oli myös sarjan kolmen parhaimman maalivahdin joukossa. Ilveksessä ei tulla välttämättä enää koskaan näkemään yhtä lahjakasta maalivahtia. Dostalilla on kaiken järjen mukaan edessään loistava tulevaisuus myös NHL:ssä.

Vasen puolustaja: Jakub Krejcik, Kärpät

Jakub Krejcik oli ehdoton luottomies jo viime kaudella Lukossa, mutta tuntui nostavan tasoaan vielä pykälällä siirryttyään Kärppien paitaan. Krejcik ihastuttaa ennen kaikkea monipuolisuudellaan. Hänet voi huoletta heittää kentälle tilanteessa kuin tilanteessa. Oman pään puolustuspeli hoituu yhtä laadukkaasti kuin hyökkäysten tukeminenkin. Krejcik keräsi kauden aikana 30 tehopistettä, vaikka pelasi vain 44 ottelua. Plus/miinustilastossa tsekin lukema oli messevä +29, joka oli sarjan toiseksi paras kaikista puolustajista.

Matthew Caito, KooKoo

Liigan tämän kauden ehdottomasti paras kiekollinen puolustaja oli Matthew Caito. EBEL-liigasta Suomeen siirtyvistä pelaajista ei voi koskaan olla varma ovatko he hittejä vai huteja. Caito onnistui kuitenkin siirtämään EBEL-sarjan tehopisteensä lähes identtisinä Liigaan. Sulavasti liikkuva ja rohkeasti hyökkäyksiä tukeva jenkki voitti Liigan puolustajien pistepörssin. Caito oli kauden ehdottomasti kovimpia hankintoja ulkomaan sarjoista.

Vasen laitahyökkääjä: Eemeli Suomi, Ilves

A-junioreissa aikoinaan sarjan piste-ennätyksen tehneen Eemeli Suomen kypsymistä Liiga-tasolle saatiin odotella jonkin aikaa. Ilveksessä onneksi kuitenkin kärsivällisyys riitti ja viimeisten kausien aikana seura on päässyt nauttimaan sen tuottamista hedelmistä. Suomi on ehkäpä sarjan monipuolisin hyökkääjä, jonka pelistä on vaikea löytää heikkouksia. Ilveksen seurahistorian nuorin kapteeni voi olla aivan hyvin niin maalintekijän, pelintekijän kuin maalineduspelaajankin roolissa. Asenne Suomella on aina sata ja kaksinkamppailuissa hän on todella kova luu. Tähän kun yhdistää vielä loistavan pelisilmän niin kyseessä on Liiga-tasolle lähes pysäyttämätön pelaaja. Suomi taisteli runkosarjan loppuun saakka pistepörssin voitosta yhdessä Justin Danforthin kanssa.

Keskushyökkääjä: Justin Danforth, Lukko

Liian hyvä Liigaan? Nämä ajatukset tulivat väkisin mieleen kun katseli Justin Danforthin peliä varsinkin kevätkaudella. Danforth oli yksinkertaisesti täysin pitelemättömässä vireessä. Danforthin monipuolisuudessa on paljon samaa kuin Eemeli Suomessa. Bonuksena hänellä on vielä poikkeuksellinen nopeus valttikorttinaan. Kanadalaissentterin kanssa vastustajat saivat olla koko ajan varpaillaan, vaikka Lukko olisi sitten pelannut alivoimalla. Justin Danforth oli Liiga-kauden 2019-2020 paras pelaaja.

Oikea laitahyökkääjä: Julius Nättinen, JYP

Julius Nättisen maalitahti oli syyskaudella jäätävää luokkaa. Joulun jälkeen hän kuitenkin hyytyi JYPin muun joukkueen mukana. Nättinen ei pärjää monipuolisuuden osalta alkuunkaan kauden tähdistökentällisen muiden hyökkääjien kanssa, mutta hänellä on poikkeuksellista erikoisosaamista hyökkäyspäässä. Yksi sarjan parhaista laukauksista tuotti komeat 33 häkkiä ja sarjan maalipörssin voiton selvällä erolla. Nättisen pitää kuitenkin pystyä kehittämään heikkoja osa-alueitaan mikäli meinaa vielä joku päivä taistella itselleen paikan NHL:stä.

Kauden floppikentällinen

Maalivahti: Ville Kolppanen, Ilves

Ennen kauden alkua edes Ilves-leirissä ei oltu täysin varmoja siitä kumpi tulee olemaan joukkueen ykkösmaalivahti Ville Kolppanen vai Lukas Dostal. Kovin kauaa tätä asiaa ei kuitenkaan tarvinnut pohtia. Kolppasen selän taakse meni luvattoman paljon helppoja osumia, mikä tuotti yliyrittämistä ja lopulta täysin romahtaneen itseluottamuksen. Kauden lopussa Kolppanen oli valahtanut Ilveksen kolmosmaalivahdiksi ja torjui kiekkoja enää farmijoukkue KooVeen paidassa. Liigassa hänen torjuntaprosentikseen jäi surullinen 85.93%. Kolppanen on pelimies parhaassa peli-iässä, joten tällainen floppikausi tuli melkoisena yllätyksenä.

Vasen puolustaja: Julius Honka, JYP

NHL-miehen statuksella alkukaudesta JYPin paitaan siirtyneeltä Julius Hongalta oli lupa odottaa suuria tekoja Liigassa. Toisin kuitenkin kävi. Honka ei erottunut millään tavalla massasta ja valahti JYPissäkin lähinnä rivimieheksi. Ainoastaan 15 tehopistettä oli odotuksiin nähden suuri pettymys.

Oikea puolustaja: Oskari Laaksonen, Ilves

Oskari Laaksonen ihastutti Liigassa syksyllä 2018 ja Suomen maailmanmestaruuteen päättyneissä nuorten MM-kisoissa vuodenvaihteessa 2018-2019. Sen jälkeen tapahtui kuitenkin jotain mystistä ja jo puolentoista kauden ajan Oskari Laaksosen huikea potentiaali on loistanut poissaolollaan. Tämä kausi oli pitkään täydellinen katastrofi Laaksoselta. Karkeita virheitä tuli roppakaupalla eikä hyökkäyspäässäkään nähty edes väläytyksiä. Kevätpuolella Laaksosen peliä saatiin sentään hieman stabiilimmaksi, mutta edelleen lupauksesta tahtoi olla Ilvekselle enemmän haittaa kuin hyötyä. Laaksosen lahjat riittävät melkein mihin vain, mutta pääkopan puolella tarvitsee tapahtua vielä paljon kypsymistä ennen kuin hänestä saadaan kuorittua esiin se tähtipuolustaja, jollaista hänestä alkukauden 2018-2019 perusteella on odotettu.

Vasen laitahyökkääjä: Jesse Mankinen, Pelicans

Jesse Mankinen oli profiloitunut takuuvarmaksi 0.5 pistettä per ottelu tekeväksi hyökkääjäksi. Ennen tätä kautta. Kausi oli erittäin vaikea koko Pelicansin joukkueelle ja Mankinen oli yksi pahimmista floppaajista. Ainoastaan 11 tehopistettä oli Mankisen selvästi heikoin pistesaldo Liigassa lähes kymmeneen vuoteen.

Keskushyökkääjä: Niclas Lucenius, HPK

Niclas Luceniusta on pidetty vaikeana persoonana, joka ei ole onnistunut realisoimaan täyttä potentiaaliaan jääkiekkoilijana. Viime kaudella Lucenius vaikutti kuitenkin viimein kypsyneen, kun hän nakutti HPK:ssa lähes piste per ottelu tahdilla pinnoja ja oli yksi tärkeä palanen hämeenlinnalaisten mestarijoukkuetta. Tälle kaudelle ”vanha tuttu” Lucenius teki kuitenkin paluun. Jalka ei liikkunut mihinkään eikä asennekaan tuntunut olevan mestaruuskauden tasolla. HPK teki tilanteesta omat johtopäätöksensä ja purki siirtorajalla sopimuksen Luceniuksen kanssa. Seuraavan mahdollisuutensa Lucenius saa ensi kaudella Vaasan Sportin riveissä.

Oikea laitahyökkääjä: Eero Elo, Lukko

Eero Elo takoi kaudella 2014-2015 hienot 26 maalia Ässien paidassa ja lähti sen jälkeen ulkomaille, jossa syntyi myös varsin kelvollisia maalimääriä. Ennen tämän kauden alkua Elo oli yksi suurimmista suosikeista Liigan maalipörssin voittajaksi. Paluu kasvattajaseuraan sujui kuitenkin kaikkea muuta kuin ruusuisissa merkeissä. Elo iski ainoastaan kaksi maalia seitsemässätoista ottelussa eikä tahtonut löytää yhteistä säveltä päävalmentaja Pekka Virran kanssa. Niinpä Elo siirtyikin lopulta pikatahtia takaisin edellisten kausien seuransa SCL Tigersin riveihin.