Mental Game: Vältä näitä kolmea virhettä

Jos haluat menestyä pokerissa vuonna 2019, sinun on priorisoitava fundamentaalien treenaaminen kaiken muun edelle. Käsittelin asiaa tämän artikkelisarjan edellisessä osassa, ja suosittelenkin tutustumaan ykkösosaan ennen tämän artikkelin lukemista.

Tällä kertaa jatkamme edellisessä artikkelissa lanseeraamiemme fundamentaalikonseptien läpikäymistä. Fundamentaalikonseptin on siis täytettävä seuraavat määreet:

1. Peruskallio: Peruskäsite, ei leikeltävissä pienemmiksi palasiksi. Toimii peruskivenä monimutkaisemmille konsepteille.

2. Yleinen: Tulee vastaan käytännössä korkealla frekvenssillä ja kaikilla pelitasoilla.

3. Helppo: Helppo kuvailla (joskin mahdollisesti vaikea oppia täydellisesti).

4. Tehokas: Johtaa oikein toteutettuna tuottoisaan pelaamiseen.

Toisin kuin viimeksi, tällä kertaa keskitymme kolmeen fundamentaaleihin liittyvään virheeseen, joihin monet pokerinpelaajat sortuvat. Käymme myös läpi konkreettisia esimerkkejä havainnollistaaksemme näitä asioita.

1. Sankareilla on surkea loppu

Jokainen, joka on viettänyt tuhansia tunteja pokerin parissa lienee aina silloin tällöin sortunut niin sanottuun sankarikompleksiin. Minä ainakin olen! Sankarikompleksi tarkoittaa yksinkertaistetusti usein egovetoista halua tehdä upeita muuveja. Viittaan epäluonteviin peleihin kuten monsterien sankarikippeihin, sankarimaksuihin jätkähailla ja niin edelleen. Todellisuudessa nämä ovat yrityksiä laittaa vastustaja tietylle kädelle, jolloin tulet rajoittaneeksi vastustajasi kokonaisrangea aivan liikaa.

Jos esimerkiksi Alice tekee sankarimaksun Bobin lyöntiä vastaan, tämä käytännössä uskoo Bobin olevan aivan rangensa pohjalla. Vastaavasti kun Alice tekee sankarikipin Bobin lyöntiä vastaan, tämä uskoo Bobilla olevan aivan rangensa kärki.

Lienee sanomattakin selvää, että suurimman osan ajasta näistä suorituksista hyötyvät vain vastustajamme. Pelaajan sijoittaminen tiettyyn kohtaan tämän rangea on typerysten puuhaa, koska jos vastustajamme on tehnyt kädessä jotain, jolla tämä viesti olevansa tietyssä osassa rangeaan, meidän olisi jo pitänyt huomioida tämä arvioidessamme heidän kokonaisrangeaan.

Voimme totta kai lisätä tai vähentää tiettyjen kombinaatioiden määrää vastustajamme rangessa ottaaksemme edellämainitut signaalit huomioon, mutta siitä hetkestä eteenpäin kun olemme tehneet lopullisen päätelmämme vastustajan rangesta, meidän pitäisi pitäytyä siinä (painotukset huomioiden). Pointti on se, että kun kaikenlainen betting pattern -analyysi on tehty, vastustajan rangen tarkentaminen edelleen ei enää kuuluu kyseiseen tieteelliseen metodiin. Ellet ole kehittänyt kuudetta aistia nähtävillä olevien patternien tulkitsemisen lisäksi, vaistosi ovat taipuvaisia arvailemaan ja tekemään vakavia virheitä.

Älä käsitä väärin — on olemassa pelaajia, joilla on huikeat vaistot ja jotka kykenevät poraamaan syvemmälle kuin vain patterneihin ja tendensseihin. Valitettavasti jokaista tällaista pelaajaa kohtaan maailmassa lienee tuhansia muita, jotka luulevat pystyvänsä samaan. Tämä on toki ymmärrettävää, koska onnen osuus pokerissa on niin monimutkainen ja arvaamaton, että on helppo sekoittaa hyvä tuuri ja onnistunut vastustajan lukeminen keskenään.

Olemme kaikki ihmisiä, ja ihmisaivoja ei yleisesti ottaen ole johdotettu käsittelemään epävarmuustekijöitä. Kehittymättömät aistimme ovat lähtökohtaisesti hyvin epäluotettavia. Paljon parempi vaihtoehto olisi oppia ensin sopivat patterneihin perustuvat metodit sekoittamatta prosessiin lainkaan intuitiota. Voimme siten treenata vaistojamme oikealla tavalla ja perustaa pokeriajattelumme tukeviin peruspilareihin. Silloin – ja vasta silloin – voimme luottaa aisteihimme.

Sankarikompleksiin sortumisen välttely on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Pelaajan on myös suojeltava itseään kahdelta epäedulliselta vastakohdalta: ”Maksuautomaattina oleminen” ja ”kyyläys” (liikaa makseleminen ja liikaa kippaaminen). Ja miten on edes mahdollista samanaikaisesti vältellä molempia pahoja? Vastaus piilee jälleen kerran kunnollisessa rangeanalyysissä.


[Kehitä pokerifundamentaalejasi ja kasvata bankrolliasi vain 7 dollaria maksavan Postflop Game Plan -työkalun avulla!]

Kun Alice pelaa A-peliään, tämä yrittää aina sisällyttää strategiaansa kaikki tämän hallussa olevat tiedonjyväset ja tehdä sitten ratkaisunsa kokonaisuuden perusteella. Se, osuuko hän yksittäisessä kädessä oikeaan vai ei on epäolennaista (tai ainakin toissijaista). Olennaista on, että Alice kasaa palapelin niin, että oikeita vastauksia on vain yksi. Se vaatii usein tyhjien kohtien täyttämistä mielivaltaisilla oletuksilla. Jos hän on väärässä, hienoa! Silloin Alice voi kehittyä pelaajana vääriä oletuksiaan korjaamalla. Mutta jos tämä vajoaa epämääräisyyksiin tai yrittää olla sankari, Alice ei opi mitään.

Seuraavassa hyvin yksinkertainen esimerkki. Kuvitellaan preflop-päätös, jossa Alice kohtaa Bobin tekemän all-in -puskun. Alicella on kädessä QQ. Alicen housuissa olisi järjetöntä sanoa, että ”Bobin range on yleensä [99+ AQ+], mutta minulla on kutina, että Bobilla on [KK+] juuri nyt!” Bobin range on joko [KK+] tai sitten ei, ja Alicen on tehtävä päätös siitä, kumpaan rangeen tämä uskoo. Jos Alice laittaa Bobin rangelle [KK+], tämä kippaa, ja jos Bob sitten näyttää AK:n, Alice saa arvokkaan oppitunnin.

Alicena olisi myös täysin hedelmätöntä todeta ”Minulla ei ole mitään hajua mitä Bobilla on, joten maksan/kippaan”. Tämä vastaus ei sisällä mitään, minkä pohjalta Alice voisi kehittää päätöksentekoaan, koska lause ei sisällä väärää päätöstä, jonka kohdalta kehittyä.

Pointti on: Huono oletus on parempi kuin ei oletusta lainkaan.

2. Pidä huolta pelikassastasi

Haluan myös sisällyttää listaan asian, joka on kaikkein eniten pokerinpelaajien urakehitystä määrittävä tekijä: Pelikassan hallinta.

Vaikka kyseessä on ennemminkin metastrategia kuin varsinainen pokeristrategia, kassanhallinta on ainoa asia, joka voi tuhota muilta osin täydellisen voittavan strategian ja lähettää voittavan pokerinpelaajan kilometritehtaalle. Surullinen totuus on, että vaikka pelikassan oikeanlainen hallinta ei takaa pokerituottoja, huono kassanhallinta johtaa melkein varmasti perikatoon. Hyvä kassanhallinta on yksi pakollisista (vaan ei riittävistä) ehdoista, joiden on täytyttävä menestyksen saavuttamiseksi. Tämä johtuu – kuten Kellyn kaavakin ehdottaa – siitä, että ei ole niin suurta positiivista odotusarvoa fieldiä vastaan, etteikö sitä voisi kumota vastuuttomalla riskinotolla.

En siis väitä, että hyvä kassanhallinta itsessään takaa voittavaa pelaamista. Siihen vaaditaan pitkä lista muiden palasten loksahtelemista kohdalleen. On silti toistamisen arvoista, että kunnon kassanhallinta on absoluuttisen tärkeää välttyäksemme vararikolta.

3. Näe metsä puilta

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä: Pokerifundamentaalit ovat tärkeitä vielä yhdestä, liki huomaamattomasta syystä. Nämä perusperiaatteet eivät ainoastaan muodosta useimpien voittavien strategioiden perustaa, vaan ne edustavat samanaikaisesti myös useimpia kaikkein tavallisimpia skenaarioita. Tästä pääsemmekin takaisin hedelmävertaukseen edellisestä artikkelista:

Matalalla roikkuvat hedelmät ovat sääntö, eivät poikkeus. Se tarkoittaa, että jos sivuutamme ne kurkottaaksemme kohti korkeampia hedelmiä, riskeeraamme päätyvämme vanhan sananlaskun tilanteeseen: ”Voitamme taistelun mutta häviämme sodan.”

Ajattele lempibändisi rumpalia. Leikitään, että tämä on harjoitellut uskomattoman vaikeaa rumpusooloa kappaleen lopussa esitettäväksi. Hän on treenannut sitä yötä päivää jättäen ”tylsempien” osuuksien harjoittelemisen kokonaan väliin. Tämän seurauksena konsertin aikana kappaleen alkuosa tuntuu olevan poissa synkasta, koska rytmiosasto ei tee hommaansa kunnolla. Mitä veikkaat tapahtuvan siinä vaiheessa, kun on vihdoin hullun rumpusoolon aika? Ketään ei enää kiinnosta, koska kappale on jo pilalla.

Sama pitää kutinsa pokerissa. Sanotaan, että Bob on obsessoitunut todella kehittyneistä pokerikonsepteista. Sitten tämä pelaa seuraavan käden paikallisessa $5/$10 täyden pöydän NL Texas -pelissä, jossa effektiiviset stäkit ovat 1200 dollaria:

UTG+2 reissaa 40 dollariin ja saa maksun CO:lta, napilta ja SB:ltä. Bob istuu BB:ssä ja päättää myös maksaa kädessään 8♠ 5♠.

Floppi ($200): 7♠ 6♠ 2♥

SB sököttää. Balansoituja donkbettausstrategioitaan viime aikoina työstäyt Bob päättää liidata 130 dollaria, koska tämä donkkaisi myös joillain seteillä ja rattailla. Vain Charlie CO:ssa maksaa. (Alkuperäinen reissaaja kippaa.)

TURN ($460): 7♠ 6♠ 2♥ A♠

Bob näkee turnin ensin hyvänä uutisena, mutta tajuaa pian, että ässä tuskin vahvensi Charlien rangea – tällä ei voi olla montaa Ax-kättä, jotka maksaisivat flopilla (paitsi ehkä A7). Se, että ässä on nimenomaan pataässä on olennaista, koska se poistaa CO:n rangesta useita värikombinaatioita. Blokkeriefektin myötä CO:n rangen spekulatiivinen osa on nyt hyvin suoranvetopainotteinen. Charlie ei myöskään reissannut flopilla, eli tämän on oltava capatty. Kaiken kaikkiaan Bob uskoo nyt murskaavansa vastustajansa rangen, joka on täynnä heikkoja pareja ja heikkoja vetoja, mutta hyvin vähän monstereita.

Kaiken tämän huomioiden Bob lyö vain $150, osittain indusoidakseen ja osittain manipuloidakseen rangeja. Charlie maksaa.

RIVER ($760): 7♠ 6♠ 2♥ A♠ J♣

River on melko merkityksetön kortti, paitsi sen osalta, että kaikki suoranvedot missasivat (Charliella saattaa joskus olla JJ, mutta muuten hänen kätensä tuskin kehittyi). Bob myös blokkaa joitakin suoranvetoja. Charliella vaikuttaa myös olevan enemmän heikkoja pareja (88-TT tai 7x) kuin missaneita vetoja. Bob ajattelee tällaisen rangen maksavan paljon todennäköisemmin pienen lyönnin tai kääntävän parin bluff-shoveksi esittäen väriä.

Siispä Bob lyö pienesti: 200 dollaria indusoidakseen. Ja kuinka ollakaan, Charlie menee all-in 880 taalallaan ja Bob maksaa nyt tyytyväisenä, koska tämä on oman rangensa yläpäässä. Charlie näyttää K♠ T♠:n ja kauhoo potin itselleen.

”Kävipä minulla huono tuuri”, Bob ajattelee. Hänhän sitä paitsi törmäsi Charlien rangen absoluuttiseen kärkeen. Tämä kaikki pitää paikkansa, ja vaikka Bobin flopinjälkeinen analyysi ei ollut lähelläkään täydellistä, se oli silti varsin syvällinen.

On silti sanottava, että jos Bob haluaa osallistua potteihin ilman positiota 8♠ 5♠:n kaltaisilla käsillä, tämä pitäisi olla valmis pelaamaan lähes täydellisesti flopin jälkeen ja jopa harkita joidenkin väriensä kippaamista tilanteen sitä vaatiessa. Ongelmana on, että 85s:n kaltaiset kädet ovat vahvoillekin pelaajille vain marginaalisesti tuottavia, eli ne voivat kääntyä helposti tappiollisiksi pienenkin virheen tapahtuessa.

Bob tasapainottelee tässä ohuella nuoralla, mutta siihen ei ole mitään syytä. Bobin pitäisi puntaroida opiskelutaipumuksiaan uudelleen ja hylätä monimutkaiset, suhteellisesti merkityksettömät konseptit – ainakin joksikin aikaa. Kun Bob saa fundamentaalinsa täysin kuntoon, tämä voi aina edetä ohkaisempiin spotteihin kuten heikolla kädellä puolustamiseen ilman positiota 4x reissua vastaan.

Loppukaneetti: Nopea huomio onnen merkityksestä

Onnea (niin hyvää kuin huonoakin) esiintyy pokerissa, mutta siihen pitäisi vedota vain tilanteissa, joihin emme voi vaikuttaa (kuten KK:lla AA:han törmäämisessä ennen floppia). Kun osallistumme vapaaehtoisesti potteihin ilman positiota heikoilla käsillä, joilla on käänteisiä implareita (jatkokertoimet, toim.huom.) ja joilla emme välttämättä osaa puolustaa oikein, kyseessä ei ole ”huono tuuri”. Kaivoimme itse verta nenästämme!

Ei unohdeta myöskään sitä, että ellei pelaaja kilpaile kaikkein korkeimmalla tasolla (jolloin pienimmälläkin edgellä on väliä), tie tuottoihin ei yleensä ole marginaalisissa tilanteissa. Tai kuten Michael Jordan luultavasti sanoisi:

”Voit treenata marginaalisia spotteja vaikka koko päivän, mutta silloin kehityt vain itse pelin pelaamisessa väärin…”

Teksti: Konstantinos “Duncan” Palamourdas
Alkuperäinen artikkeli

Vieraileva kirjoittaja Konstantinos “Duncan” Palamourdas on palkittu matematiikan professori Kalifornian yliopistosta, jonka erikoisosaamisalueena on pokerimatematiikka ja -opetus. Palamourdas vetää parhaillaan pokerikursseja yliopistossaan. Kursseille on pitkät jonotuslistat.

Palamourdaksen tavoitteena on saada oppilaansa ymmärtämään pokeria syvällisesti (niin filosofisessa, matemaattisessa kuin psykologisessakin mielessä), ja auttaa näitä kehittämään itse itselleen voittava pelistrategia sen sijaan, että nämä kopioisivat liikkeensä sokeasti ammattilaisilta. Prosessiin kuuluu usein monimutkaisten konseptien paloittelemista pieniin, helposti pureksittaviin osiin – haaste, johon Duncan tarttuu mielellään.

Kaikki Pokerisivujen Mental game – artikkelit

[UpswingPokerin Post Flop Game Plan -työkalun ($7) avulla kehityt pokerinpelaajana vain 45 minuutissa!]