Miikka Anttonen: Deepstack-pelaaminen turnauksissa

Turnauksen alkuvaiheiden peli ennen antejen mukaantuloa on aihe, josta pelaajilla riittää erilaisia näkemyksiä. Joidenkin mielestä turnausten anteton vaihe on käytännössä käteispeliä turnausmerkeillä. Toiset taas ajattelevat, että turnaukseen rekisteröityminen ennen antejen mukaantuloa on suorastaan turhaa. Heidän mukaansa ”oikea” turnaus alkaa vasta, kun antet tulevat peliin.

Molemmissa näkökannoissa muhii totuuden siemeniä. Alkutasojen MTT-peliin liittyy kuitenkin paljon tekijöitä, joiden täydellinen sisäistäminen vaatii lähempää tarkastelua.

Tässä artikkelissa pyrin maalaamaan selkeän kuvan siitä, miten turnauksen alkuvaiheita pitäisi lähestyä.

Aloitetaanpa!

Hävityt merkit ovat arvokkaampia kuin voitetut

Se, että turnauspelimerkeillä ei ole rahallista arvoa on pääasiallinen syy siihen, miksi turnauspeli ilman anteja eroaa käteispeleistä, vaikka stäkkisyvyydet isoissa blindeissa mitattuna olisivatkin samat. Jos esimerkiksi voitat 100 isoa blindia $0.50/$1 käteispelissä, voitat 100 dollaria. Mutta jos voitat 100 isoa blindia 100 dollarin sisäänoston turnauksen ensimmäisellä tasolla, et ole tienannut sataa dollaria.

Ellei turnaus ole muotoa winner-take-all, voittamasi merkit ovat aina vähemmän arvokkaita kuin häviämäsi. Tämä johtuu ICM:stä. Et voi kuitenkaan voittaa koko palkintopottia; vaikka jollain konstilla pudottaisit koko turnauksen fieldin ensimmäisessä kädessä, tienaisit silti vain noin 30% palkintorahoista. Jos taas tarkastellaan spektrumin vastakkaista päätä, voit kitkutella rahoille ja tuplata alkuinvestointisi hyvin pienellä stäkillä voittamatta koskaan paljoakaan isoissa blindeissa mitattuna.

On mahdotonta arvioida eri stäkkien tarkkoja rahallisia arvoja, kun turnauksessa on jäljellä vielä satoja pelaajia. Voimme kuitenkin käyttää Sit & Go -turnaukseen perustuvaa ICM-mallia havainnollistaaksemme pointin:

ICM-esimerkkikäsi alkutasoilta

Turnauksen ensimmäinen käsi 15,000 merkin alkupinoilla. Olet heads up-potissa riverillä 4♥3♥ -kädellä boardin juostua K♠2♥A♥6♣8♠. Potissa on 10,000 merkkiä ja sekä sinulla että vastustajallasi on takana vielä 10,000 merkkiä. Missasit vetosi, etkä voi voittaa pottia mitenkään ilman showdownia. Harkitset all in -puskua.

Jos kyseessä olisi käteispeli, bluffisi pitäisi toimia tasan 50% ajasta ollakseen breakeven:

10,000 / (10,000+10,000) = 0.50

Turnauksessa kertoimet puoltavat kuitenkin aina jonkin verran riskien välttelyä. Seuraavassa yksinkertaistettu ICM-mallinnus 10 hengen, 10 dollarin sisäänoston ja 15,000 merkin aloituspinon sittarista, jossa näet stäkkisi arvon (dollareissa) käden jälkeen eri skenaarioissa:

Jos pusket ja saat maksun, stäkkisi on luonnollisesti arvoltaan $0. Jos jätät bluffaamatta ja jatkat turnausta 10,000 merkin pinolla, stäkkisi arvo on $6.87. Jos menet all-in ja voitat potin, stäkkisi arvo nousee vain 12.95 dollariin. Puskemalla riskeeraat siis $6.87 voittaaksesi $6.08 (12.95-6.87):

6.87 / (6.87+6.08) = 0.53

Puskun pitäisi siis toimia 53% ajasta ollakseen breakeven.

*Huom: SNG-mallinnukset eivät ole suoraan hyödynnettävissä usean pöydän turnauksiin, mutta ylläoleva esimerkki havainnollistaa ICM:n perusperiaatteen. On selvää, että turnausmerkeistä pelaaminen ei ole sama asia kuin käteispelimerkeistä pelaaminen.

Turnauksessa ei voi reloadata

Phil Hellmuth saattaa olla surkea monilla pokerin osa-alueilla, mutta hän on saavuttanut pelissä silti enemmän menestystä kuin lähes kukaan kilpailijoistaan. Miksi? Koska hän ymmärtää, miten tärkeää on kunnioittaa turnauselämäänsä. Tämä ikivanha ohjenuora pitää paikkansa tänä päivänäkin.

Käteispeleissä raha on vain rahaa, ja voit ladata sitä pöytään lisää niin monta kertaa kuin haluat. Mutta kun putoat turnauksesta, olet tosiaan ulkona, ja tästä syystä sinun pitäisi yleisesti ottaen vältellä riskejä turnauksissa hieman käteispelejä enemmän.

Turnaukset houkuttelevat myös heikompia pelaajia, jotka vihaavat kippaamista. Mikään ei ole mustavalkoista, enkä tietenkään suosittele bluffaamisen hylkäämistä kokonaan. Mutta sinun kannattaa olla valikoiva spottien suhteen heikkoja pelaajia vastaan, etenkin ennen antejen tulemista peliin.

On täydellinen katastrofi sutaista 200 isoa blindia menemään bluffilla tyypillistä MTT-pelaajaa vastaan, joka ei ole kipannut kärkiparia sitten Busheista vanhemman presidenttikauden, vaikka peliteoria miten sitä suosittelisikin tietyillä käsikombinaatioilla.

Käteispeleissä sinun on ammuttava kolmen barrelin bluffeja tilanteen sitä vaatiessa, koska edget ovat pienempiä ja kilpailu kovempaa. Turnauksia pystyisi luultavasti pelaamaan ammatikseen, vaikkei tekisi kolmen kadun bluffeja koskaan.

Kolme syytä, miksi alkutasot ovat pelaamisen arvoisia

Monet pelaajat eivät vaivaudu pelaamaan turnausten alkutasoja, koska kokevat ne ajanhukaksi – alkutasoilla kun ei ole niin paljon merkitystä turnauksen lopputuloksen kannalta.

Jos aloituspinona on vaikkapa 30,000 merkkiä, 600 merkin poteista pelaaminen tuntuu tylsältä. Ja kun peleissä ei ole anteja, joudut pelaamaan vähemmän käsiä, mikä on omiaan tekemään pelaamisesta vieläkin tylsempää.

On aivan totta, että myöhemmillä tasoilla vain pientä blindia tai yhtä antea vastaavista poteista pelaaminen on melko merkityksetöntä matemaattisesta näkökulmasta. Ei ole kovin olennaista, onko stäkissäsi 28,000 vai 32,000 merkkiä parin ensimmäisen tason jälkeen, kun taas yksi ainoa läpi mennyt varastusyritys tasolla 5,000/10,000 saattaa määrittää turnauksesi suunnan.

On kuitenkin olemassa hyviä syitä pelata myös alkutasot.

1. Muistiinpanojen tekeminen

Alkutasot ovat erinomaista aikaa tehdä havaintoja vastustajistasi. Jokainen showdown antaa sinulle informaatiota, jota voit käyttää myöhemmin hyödyksesi. Aivosi myös prosessoivat tätä informaatiota paremmin, kun ne eivät ole vielä adrenaliinin sumentamat. Mitä merkityksettömämpiä potit ovat, sitä helpompi showdowneihin on suhtautua analyyttisesti. Jos rekisteröidyt turnaukseen myöhässä, missaat paljon tarjolla olevaa informaatiota, ja sitä myötä hyviä spotteja eksploittaamiseen myöhemmissä vaiheissa.

Kun tarkkailet vastustajiasi, kiinnitä huomiota yksityiskohtiin. Älä tyydy pelkästään kategorisoimaan heitä geneerisiin luokituksiin kuten ‘tiukka/löysä’ tai ‘aggressiivinen/pelokas’. Edellämainitun tyylisistä kategorisoinneista on toki hyötyä, mutta ne eivät sisällä aidosti arvokasta tietoa, jota on tarjolla showdowneja tarkkailemalla.

Aina kun näet showdownin, kelaa käsi uudestaan läpi mielessäsi (tai katso se replayerin avulla netissä), ja aseta itsesi kummankin pelaajan kenkiin.

Esimerkiksi:

Pelaaja maksoi cutoffin avauksen AQs:llä napilta. Mitä se kertoo hänen 3-bet-rangestaan? Jos sama pelaaja reissasi jatkolyönnin positiosta flopilla Q-x-x, mitä se kertoo hänen maksurangestaan jatkolyöntejä vastaan? Jos hän sökötti riverillä välittömästi perästä tilanteessa, jossa hänen pitäisi ainakin harkita valuelyöntiä, miten polarisoituneita se tekee hänen tulevista river-lyönneistään?

Jos muuten pelaat livenä, muistiinpanojen tekemisessä tablettiisi tai puhelimeesi ei ole mitään hävettävää. Onko se tylsää? Kyllä. Mutta se on osa työtäsi ja samalla helppo tapa opetella eksploittaavaa pelaamista.

2. Luo ja ota huomioon imagosi

Muistiinpanojen tekemisen vastakkaisena puolena on ”imagosi”, eli yleiskuva tai muistiinpanot, jotka vastustajillasi saattaa olla sinusta. Seuraavassa esimerkki kymmenen vuoden takaisista heads up -peleistä:

Minulla oli vuoden 2009 paikkeilla kunnia saada katsella erään ystäväni NL heads up -pelaamista tasolla $200/$400. Hän lukeutui tuolloin maailman parhaimpiin huppipelaajiin. Huomasin hänen pelejään seuratessani, että hänellä tuntui olevan tapana 3-betata hyvin heikoilla käsillä kamppailujen alkuvaiheissa. Kysyin syytä tähän, ja hänen vastauksensa räjäytti tajuntani: Hän kutsui sitä ”mainokseksi”. Jos hän voitti potin, hienoa. Jos hän jäi kiinni, hän riskeerasi vaivaiset 11 isoa blindia 3-bet-bluffillaan. Pitkässä heads up -väännössä 11 BB:tä ei ole kovin paljon, mutta jääminen kiinni roskakädellä 3-bettaamisesta auttaa luomaan imagon myöhempiä potteja varten.

Kymmenen vuotta myöhemmin kyseisen kaltainen yksinkertainen strategia ei enää toimi heads up -peleissä sellaisenaan, mutta se toimii edelleen turnauksissa (etenkin livenä).

Ohjien ottaminen käsiin pöydässä 3-bettaamalla kerran tai pari aikaisissa vaiheissa auttaa sinua luomaan aggressiivisen imagon. Ja kun sinulla on myöhemmin iso käsi, aggressiivisen imagon turvin on paljon helpompi saada maksuja. Etenkin liveturnauksissa ihmisillä on tapana kyllästyä helposti aggressioosi ja tehdä kaikenlaisia statement-maksuja ja -bluffeja laittaakseen sinulle kampoihin.

Milloin on sitten paras tapa rakentaa aggressiivista imagoa? Aivan oikein: pokeriturnauksen alkuvaiheessa, jolloin pelaat 600 merkin poteista 30,000 merkin stäkeillä.

En siis suosittele mitään sekoilua – sinun kannattaa silti käyttää järjellistä käsivalintaa. Mutta haluat olla pelaaja, jonka liikkeet kylvävät vastustajien mieleen epäilyksen siemenen joka kerta, kun kädessä ei tule showdownia.

3. Kuolleen rahan hyödyntäminen

Useimmissa pokeriturnauksissa on jonkin verran paisteja, mutta paljon variaatiota esiintyy siinä, miten huonoja he tarkkaan ottaen ovat. Monet paistit saattavat olla heikkoja pelaajia, mutta silti tarpeeksi hyviä päästäkseen silloin tällöin turnauksissa myös loppukahinoihin.

Turnauksiin eksyy kuitenkin myös pelaajia, jotka osaavat hädin tuskin säännöt, tai jotka haluavat gamblata jokaisella kädellä, tai jotka tunkevat pottiin kärkiparilla niin monta isoa blindia kuin heidän pinoistaan löytyy. Nämä pelaajatyypit ovat luonnollisesti suuressa vaarassa katketa hyvin varhaisessa vaiheessa. Jos haluat heidän merkkinsä, sinun on oltava paikalla poimimassa ne.

Edellämainittu pitää paikkansa etenkin turboissa ja useimmissa pienissä liveturnauksissa (jotka ovat lähes aina käytännössä turboja). Iso osa tuotostasi nopeatempoisissa turnauksissa tulee nimenomaan valailta, jotka lahjoittavat 100 isoa blindiaan hyvin aikaisessa vaiheessa. Näiden saumojen hyödyntäminen on tärkeää.

Alkutasojen jättäminen väliin voi olla myös hyvästä

Huolimatta kaikista hyvistä syistä pelata turnaus heti alusta lähtien on myös seikkoja, jotka puoltavat myöhään rekisteröitymistä joihinkin turnauksiin – etenkin, jos olet nettipelaaja.

Pääasiallinen syy on se, että tuntipalkkasi tulee useimmissa tapauksissa olemaan korkeampi, jos rekisteröidyt vastaavaan, jo käynnissä olevaan turnaukseen vasta antejen tultua peliin etkä heti alusta. Suurin osa rahasta tehdään pokeriturnauksissa myöhemmillä tasoilla, ja parhaan hyödyn vapaasta pöytäpaikasta saa yleensä rekisteröitymällä turnaukseen, jossa antet ovat jo pelissä.

Paljon riippuu kuitenkin pelaamiesi turnausten struktuureista, ja on vaikea piirtää tarkkaa rajaa sille, milloin myöhässä rekisteröityminen on vielä tuottoisampi vaihtoehto kuin uuden turnauksen aloittaminen alusta. Pitäisi silti olla ainakin selvää, että mitä hitaampi struktuuri turnauksessa on, sitä enemmän järkeä myöhäisrekisteröitymisessä on.

Jos pelaat netissä, muistiinpanojen tekemisestä ja dynamiikkojen luomisesta on myös vähemmän hyötyä. Vastassasi saattaa olla multitablaavia robotteja, ja monet pelaajat tekevät päätöksensä vain HUDin lukemien perusteella. Imagon rakentaminen saattaa näissä tapauksissa mennä hukkaan tai jopa kääntyä itseään vastaan.

Jos on joku turnaustyyppi, johon rekisteröityminen myöhässä ei ole koskaan hyvä idea, niin knockout-turnaukset. Niissä osuus palkintopotista (yleensä 50%) menee erilliseen bounty-pooliin, mikä taas houkuttelee turnauksiin gamblayshalukkaita paisteja. Sinun on ehdottomasti oltava paikalla heti alusta hyötyäksesi heidän taipumuksistaan. Huomaa myös, että rekisteröitymällä myöhässä pelaat pienemmästä palkintopotista. Kun pelaaja putoaa, hänen bountynsa (tai osa siitä progressive knockout -turnauksissa, suom.huom.) on poissa pelistä, mikä pienentää jäljellä olevaa kokonaispalkintopottia.

Normaali palkintopotti on $18,772.50, kuten myös bountypotti. Mutta koska lähes puolet pelaajista on jo pudonnut, myös vastaava määrä palkintorahaa on jo poistunut palkintopotista. Tästä johtuen aloitat turnauksen teoriassa negatiivisella ROI:lla.

Strategiavinkkejä turnauksen alkutasoille

Strategia syvien stäkkien antettomaan turnauspeliin on käytännössä sama kuin käteispeleissä. Ainoana erona on ns. ”iso kuva” (turnauselämä, voitetut merkit ovat arvottomampia kuin hävityt), mutta kun puhutaan yksittäisistä käsistä, ei ole syytä poiketa mainittavasti normaalista syvien stäkkien käteispelistrategiasta.

En ole millään tapaa käteispeliekspertti, ja syvien stäkkien pelini jättää paljon toivomisen varaa siihen erikoistuneisiin verrattuna. Seuraavassa kuitenkin muutamia perusvinkkejä, joiden avulla vältät pahimmat antettomien tasojen sudenkuopat.

Ymmärrä, että käsien arvot poikkeavat suuresti lyhyiden stäkkien pelistä. Kärkipari parhaalla kikkerillä on käsi, jota et kippaa käytännössä koskaan 25 BB:llä, mutta 200 BB:tä syvänä haluat pelata varovasti. Jopa rattaiden tai pikkuvärin kaltaisilla käsillä on kyettävä hidastamaan, jos vastustajasi osoittaa paljon vahvuutta ja voit käden tapahtumien perusteella olla pulassa.

Kun osut isoon käteen, hae valueta säälimättä isoilla lyönneillä. Muista: Alkutasojen aikaan kaikki paistit ovat vielä mukana turnauksessa. Ei ole syytä pelata GTO-strategiaa 33 prosentin jatkolyönteineen, kun sinulla on mahdollisuus saada iso lahjoitus. Kun osut nutseihin ja vastustajallasi saattaa myös olla hyvä käsi, älä huolehdi balansoimisesta vaan lyö isosti. Alkutasot ovat vähän kuin positiivisen odotusarvon lottoarpoja: suurimman osan ajasta et voita mitään, mutta aina joskus saat uskomattoman hyvät valuet. Se on palkintosi tylsän alkupelin sietämisestä.

Blindien varastaminen on vähemmän tärkeää ilman anteja. 3 BB:n suuruisen ryöstön napilta pitää toimia matemaattisesti 66.6% ajasta ollakseen breakeven. Isossa kuvassa sillä ei ole kuitenkaan juuri merkitystä, lisäätkö stäkkiisi 1.5 isoa blindia vai et, joten sinun tulee varastella yleisesti ottaen vähemmän kuin turnauksen myöhemmissä vaiheissa.

Käytä isoja avauskokoja. Koska stäkit ovat syvät ja pelissä ei ole anteja, avaat yleisesti ottaen vahvalla rangella joka hyötyy silti siitä, kun ihmiset kippaavat kräkkerikäsiään. 100 BB+ stäkeillä ennen anteja hyvä nyrkkisääntö on lisätä noin 1 BB siihen avauskokoon, jota käyttäisit samassa tilanteessa 20-30 BB:n stäkeillä turnauksen loppuvaiheissa.

Käytä isoja 3-bet-kokoja. Hieman yli 3x avauksen verran positiosta ja lähemmäs 4x ilman positiota ovat hyviä lähtökohtia. Älä tee sitä virhettä, että 3-bettaat aivan liian pienesti, vaikka vastustajasi houkutteleminen pottiin mukaan olisi miten houkuttelevaa vahvalla kädellä.

Lyhyellä stäkillä pelaamisessa on piilovalueta. Näet usein pelaajien survovan viimeiset 20 BB:tään millä sattuu näiden hävittyä juuri 200 BB:n potin. Niin ei kannata tehdä. Vaikka onkin totta, että olet kaukana turnauksen voitosta kun edessäsi on vain 10% aloitusstäkistä, pienen stäkin omaaminen muiden pelatessa syvillä on itse asiassa yksi kaikkein parhaan odotusarvon skenaarioista turnauspokerissa. Entisaikoina käteispelien shortstäkkääminen oli hyvin suosittua, koska ihmiset pelasivat liian löysästi ja pääsit tunkemaan 20 BB:n pinojasi 6-kätisiin potteihin joista ihmiset sitten betsasivat toisaan pois. Tilanne on monesti turnausten alkutasoilla juuri tämä. Alkutasoilla näkee usein 3 BB:n avauksia, jotka saavat viisi maksua. 3-bet-shovettaminen kohtuullisilla käsillä massiivisella overlaylla palauttaa keskimäärin ison kasan merkkejä. Et halua missata tätä tilaisuutta ja tunkea merkkejäsi sisään millä sattuu.

MTT-pelaajat vihaavat kippaamista, joten välttele isoja bluffeja. Minun oli vain sanottava tämä vielä kerran. Ette arvaakaan, kuinka monta BB:tä olen sytyttänyt tuleen vuosien saatossa olemalla noudattamatta tätä ohjetta, mutta kyse on varmaankin miljoonista.

Teksti: Miikka Anttonen
Alkuperäinen artikkeli

Kaikki Pokerisivujen MTT-strategia-artikkelit löydät tästä ketjusta.