Miikka Anttonen: Jatkolyöntien pitkä oppimäärä

Jatkolyönnin tekeminen eli c-bettaaminen on jo niin tavallista, että jopa kaikkein kokemattomimmatkin turnauspelaajat harrastavat niitä lähes automaationa.

Tämänkertaisessa artikkelissa pyrin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

  • Miksi lähes automaattisista jatkolyönneistä tuli niin yleistä?
  • Mitä jatkolyönnin tekemällä todellisuudessa saavuttaa?
  • Millainen jatkolyöntistrategia on oikeasti toimiva?

Sukellamme hieman myöhemmin yksityiskohtaisiin jatkolyöntiskenaarioihin ja niiden taustalla vaikuttavaan matematiikkaan. Ensin haluan kuitenkin puhua hieman siitä, kuinka c-bettaaminen konseptina on muuttunut vuosien varrella, jotta voimme toivottavasti oppia jotain vanhoista trendeistä.

Jatkolyöntien evoluutio

Olen pelannut turnauksia ammattikseni lähes vuosikymmenen ajan, ja olen nähnyt c-bettaamisstrategian kehittyvän sinä aikana monin tavoin. Kuitenkin alettuani opiskelemaan peliteoriaa syvällisemmin Piosolver-ohjelman avulla noin puoli vuotta takaperin, huomasin olevani täysin pihalla oikean pelipäätöksen syistä tietyissä jatkolyöntiskenaarioissa.

Se oli havainto, joka teki nöyräksi – vaikka olen pelannut noin kuusi miljoonaa kättä pokeria elämäni aikana, tajusin, etten oikeasti ymmärtänyt miksi c-bettasin tietyissä tilanteissa. Nykyään ymmärrän jo paremmin, ja niin pitäisi sinunkin. Aloittakaamme siis alusta.

2008-2009: Kun c-bettaaminen ei ollut juuri koskaan väärin

Kun aloittelin MTT-uraani vuosien 2008-09 paikkeilla, c-bettaaminen 100% ajasta oli tehokas strategia. Kaikki hyvät pelaajat pelasivat käytännössä kyseisellä strategialla, ja ne, jotka eivät olleet kartalla tästä maagisesta uudesta trendistä jäivät pahasti jalkoihin – he kippasivat käytännössä jokaisen flopin, johon he eivät olleet osuneet. C-bettaamisessa jopa 100% ajasta oli siis matemaattisesti paljonkin järkeä.

Sanotaan vaikka, että teemme geneerisen puolen potin jatkolyönnin pottiin, jossa on 100 merkkiä. Koska riskeeraamme 50 merkkiä voittaakseemme 100 merkkiä, jatkolyönnin täytyy toimia vain karvan yli 33% ajasta tehdäkseen välitöntä voittoa. Näin ollen vastustajamme täytyisi maksaa vähintään ~67% ajasta estääkseen meitä tekemästä automaattista tuottoa jatkolyönnillämme.

Koska hold’emissa osuu flopilla pariin tai parempaan keskimäärin vain noin 33% ajasta, kertoimet olivat vahvasti lyöjän eduksi. Vaikka vastustaja ei koskaan kippaisi mitään paria ja jatkaisi myös jokaisella kohtuullisella vedolla, tämä missaisi ja kippaisi silti flopin noin 50% ajasta.

Ja näin lähes jokaisen flopin – ainakin heads-up-poteissa – c-bettaamisesta tuli standardipeli. Vei vastustajilta vuosia, ennen kuin nämä kollektiivisesti ymmärsivät, että kenties 100% ajasta tehtäviä jatkolyöntejä voisi eksploitata. (Tämä tuntuu minusta nyt melko huvittavalta, kun ajattelen, miten nopeasti trendit pokerissa tänä päivänä tulevat ja menevät.)

Suorastaan murskasin nämä lähes joka flopin jatkolyöjät vuoden 2011 paikkeilla reissailemalla heidän jatkolyöntejään erittäin liberaalisti. Se, mitä krooniset c-bettaajat eivät nimittäin ottaneet huomioon oli se, että myös c-bettaaja osuu pariin tai parempaan samat ~33% ajasta.

Useimmat pelaajat eivät myöskään c-betanneet ihan 100 prosenttia ajasta, vaan pikemminkin 90%. Mitkä olivat niitä käsiä, mitä he tyypillisesti eivät c-betanneet? Huippuvahvat kädet kuten setit, jotka he tapasivat sökötellä välillä perästä ansoittaakseen, sekä heikot osumat, jotka nämä sököttivät perästä pottikontrollin takia. Siispä olit preflop-maksajana usein tämänkaltaisessa tilanteessa:

MTT, 30BB stäkit.

Hero on BB:ssä kädessään X-X
BTN reissaa (arvioitu range ~50% käsistä) 3 BB:hen. SB kippaa, Hero maksaa.

Floppi (6BB) T♦ 8♠ 3♥
Hero sököttää. BTN lyö 3 BB:tä.

Napin jatkolyöntirange sisältää kaikki täydet ilmat, ja olet nähnyt tämän sököttävän perästä sekä nutseja että keskipareja. Jos poistamme napin jatkolyöntirangesta kokonaan keskiparit, tämän lyöntirange sisältää mitään paria enää noin 25% ajasta (huomaa rangejakauma oikealla):


(Simulaation tekemiseen on käytetty Flopzilla-ohjelmaa.)

Ja koska useimmat pelaajat tapasivat myös kipata kärkiparia huonommat parit reissuun, tällä c-bettaajalla oli check-reissun kestävä käsi vain 17% ajasta. Tällaisen strategian eksploittaaminen oli luonnollisesti erittäin helppoa.

Ja mikä parasta, lyhyillä turnauspinoilla check-reissaaminen on sekä halpaa että pakottaa usein vastustajasi tekemään päätöksen kaikista merkeistään jo aikaisessa vaiheessa kättä.

Palataan takaisin äskeiseen käsiesimerkkiin:

MTT, 30BB stäkit.

Hero on BB:ssä kädessään J♠ 7♠.
BTN reissaa (arvioitu range ~50% käsistä) 3 BB:hen. SB kippaa, Hero maksaa.

Floppi (6BB) T♦ 8♠ 3♥
Hero sököttää. BTN lyö 3 BB:tä. Hero reissaa 8 BB:hen. BTN kippaa.

Riskeeraamme 8 BB:tä voittaaksemme potissa olevat 9 BB:tä, eli check-reissumme tarvitsee mennä läpi vain 47% ajasta tehdäkseen suoraa voittoa (lukemaan ei lasketa niitä kertoja, kun saamme maksun mutta voitamme potin osumalla outteihimme). Tämä check-reissu eksploittaa todella härskisti 100 prosentin jatkolyöntistrategiaa – ja vielä härskimmin strategiaa, jossa c-betataan kaikki paitsi osa osuneista käsistä.

Tästä huolimatta lähes 100 prosentin frekvenssillä tehtyjen jatkolyöntien trendi jatkui vuosikausia. Vielä vuoden 2012 loppupuolella maailman suurimmat opetusvideosaitit kehottivat c-bettaamaan lähes 100% ajasta. Mikä pahempaa, videoissa syrjäytettiin usein niin matematiikka kuin logiikkakin c-bet-päätösten taustalla ja kannustettiin robottimaiseen jatkolyömiseen aivot narikassa.

Valmentajat c-bettasivat kuin ohjelmoituina, ja aloittivat analyysinsä vasta tultuaan check-reissatuksi tai nähdessään turn-kortin. Ja analyysi oli joka kerta sama: ”Minulla ei ole mitään, joten joudun nyt kippaamaan.” Näille pokerivalmentajille maksettiin satoja dollareita yhdestä ainoasta videosta. Minä olin yksi heistä.

Olin tehnyt paljon rahaa eksploittaamalla robottimaisia c-bettaajia, mutta silti minulta itseltänikin puuttui kehittynyt jatkolyöntistrategia. Toki sillä ei vielä tuolloin ollut juuri väliä – useimmat vastustajat eivät olleet kykeneväisiä eksploittaamaan liiallista c-bettaamista, mikä teki naurettavan usein tehtävistä jatkolyönneistä silti erittäin tuottoisia. Miksi yrittää korjata jotain, mikä ei ole rikki?

Sitten, vuoden 2013 paikkeilla, uudet tuulet alkoivat vihdoin puhaltaa.

2013: Kun pelaajat alkoivat katsoa tekstuuria ennen jatkolyönnin tekemistä

Vuoteen 2013 mennessä pelaajat alkoivat pikkuhiljaa saada juonesta kiinni. Ehkä A♠ K♠:n c-bettaaminen 9♥ 8♥ 7♥ -flopilla ei sittenkään ollut kovin hyvä idea?

Liiallista jatkolyömistä harrastava MTT-populaatio alkoi valikoimaan boardeja hieman tarkemmin – he luovuttivat kaikkein huonoimmilla flopeilla ja kiinnittivät myös huomiota vastustajiensa taipumuksiin. Vastustajat alkoivat myös pelaamaan takaisin hieman enemmän ja hyökkäämään vastaan tilanteissa, joissa c-bettaajat bluffasivat ilmiselvästi liikaa. Mikään näistä strategioista ei ollut erityisen kehittynyt, mutta ajat alkoivat pikkuhiljaa muuttua. Joka käden jatkolyöjät eivät silti luovuttaneet. Oli seuraavan vallankumouksen aika.

Kun kävi selväksi, että puolen potin jatkolyöminen boardista riippumatta oli muuttumassa rahan sytyttämiseksi tuleen, propellipäät keksivät uuden adjustoinnin: pienten jatkolyöntikokojen käyttämisen. Noin kolmasosapotin kokoisista jatkolyönneistä tuli uusi standardi, ja pienet lyöntikoot ovat suosiossa vielä tänäkin päivänä. Kyseessä onkin yleisesti ottaen melko järkevä strategia.

33% potin kokoisten jatkolyöntien jippo on tietenkin siinä, että lyönnin täytyy toimia vain 25% ajasta tehdäkseen välitöntä voittoa. Estääksesi vastustajaasi tekemästä välitöntä tuottoa kolmasosapotin lyönnillä sinun täytyisi siis pelata vastaan 75% ajasta, vaikka osut pariin vain 33%:lla flopeista!

Pienten jatkolyöntien nerokkuus ei siis ole siinä, että niiden tarkoitus olisi saada ketään kippaamaan ylikortteja, ässähaita tai gutaria. Sen sijaan niillä pyritään saamaan vastustaja kippaamaan pieni osa rangestaan – kokonaan flopin missaneet kortit, joilla on kuitenkin equityä. Koska pienen lyönnin pitää toimia harvoin, miten strategia voisi olla huono?

Ymmärrettävästi pelaajapopulaatio pääsi uudesta trendistä pikkuhiljaa jyvälle.

Asia on nimittäin niin, että pientä jatkolyöntiä vastaan check-raise-bluffaaminen on myös erittäin halpaa. Tyypillisillä 30 BB:n turnauspinoilla pystyy pakottamaan vastustajansa sitoutumaan pottiin tai kippaamaan riskeeraamatta kovin montaa isoa blindia. Palataan taas käsiesimerkkiimme:

MTT, 30BB stäkit.

Hero on BB:ssä kädessään X-X
BTN reissaa (arvioitu range ~50% käsistä) 3 BB:hen. SB kippaa, Hero maksaa.

Floppi (6BB) T♦ 8♠ 3♥
Hero sököttää. BTN lyö 2 BB:tä. Hero reissaa 6 BB:hen.

Tämän check-reissun täytyy toimia vain 43% ajasta tehdäkseen välitöntä tuottoa (riskeeraamme 6 BB:tä voittaakseemme potissa olevat 8 BB:tä). Napilla on silti kärkipari tai parempi alle 20 prosenttia ajasta. Tällä voi toki olla kaikenlaisia vetoja, jotka eivät ole kippaamassa, mutta hän joutuu joka tapauksessa kippaamaan suuren osan rangestaan, josta ainakin puolet koostuu täydestä ilmasta.

Vuosikymmenen puolivälin paikkeilla sekä c-bettaus- että check-reissaus-tendenssit olivat jo lähteneet täysin käsistä. Kaikki yrittivät eksploitata kilpaa toisiaan, ja MTT-pokerista oli tullut pelimuoto, jossa yritettiin vastaeksploitata vastaeksploittaajia. Pelaajat ottivat hyvin vahvoja linejä (esimerkiksi 3-bet-shovettivat check-reissujen päälle) tilanteissa, joissa he esittivät hyvin pientä käsijoukkoa.

Ajattele aiempaa kättä vielä kerran: Mitä check-reissumme esittikään kyseisellä flopilla? Meillä ei voi olla T-3:a tai 8-3:a pre-flopin perusteella, TT ja 88:kin luultavasti 3-bettaisivat ennen floppia, ja kärkirattaiden tyyliset kädet myös slouvattaisiin usein.

Koska kukaan ei esittänyt paljoakaan runsaasta lyömisestä ja check-reissailusta huolimatta, pottikoot nousivat pilviin ja varianssi nousi dramaattisesti. Survoin itsekin 3-betinä A-3:n tyylisiä käsiä sisään T-8-3:lla miettimättä asiaa juuri sen enempää. Vastustajani check-raise-range oli usein täynnä kaikenlaista kuraa, ja jos satuin saamaan maksun, minulla oli silti yleensä viisi outtia. No big deal, eikö niin?

Lopulta turnauspelaajat väsyivät kuitenkin suurien pottien pelaamiseen heikoilla käsillä, ja varianssi oli muuttunut sietämättömäksi. Siispä jonkin piti taas muuttua, ja niin myös tapahtui. Jälleen kerran. Tällä kertaa apuun tarvittiin kuitenkin peliteoriaa.

2015: Kun pelaajat alkoivat kiinnittää huomiota omiin rangeihinsa

Peliteoreettisesti optimaalinen pelitapa eli GTO nousi suosioon turnauspelaajien keskuudessa vuoden 2015 paikkeilla, ja GTO on tänäkin päivänä suosituin pokeriopiskelujen aihe. Toisin kuin aiemmat trendit, GTO-pohjainen pelaaminen tarkoittaa ei-eksploittaavalla strategialla pelaamista.

Täydellinen GTO-strategia tarkoittaa sitä, että vastustajasi ei voi eksploitata sinua mitenkään, mutta vastaavasti et myöskään itsekään eksploittaa ketään. Kyseessä ei ole millään tavalla turnauksiin optimaalinen strategia itsessään, sillä turnauksissa useimmat vastustajat ovat helposti eksploitattavissa.

Yksinkertainen esimerkki on esimerkiksi tilanne, jossa GTO:n mukaan jatkolyönti kuuluu tehdä 40% ajasta, mutta vastustajasi on todellinen kyylä joka kippaa jatkolyönteihin aivan liikaa. Jatkolyönnin tekeminen vain 40% ajasta jättäisi rahaa pöydälle kyseistä pelaajaa vastaan, sanoi GTO mitä tahansa.

Tähän saattaa tulla tulevaisuudessa muutos sitä mukaa kun pelin taso nousee entisestään, mutta ainakin toistaiseksi voi todeta, että GTO:n pelaaminen on epäoptimaalinen strategia useimmissa MTT-skenaarioissa. Piosolverin tapaiset GTO-solverit ovat kuitenkin loistavia työkaluja sen selvittämiseksi, miksi toimimme missäkin tilanteessa kuten toimimme.

Nykyajan jatkolyönnit

Suosikkiaiheitani pokeria opiskellessani ovat jatkolyöntien ja check-reissujen tutkiminen (tässä englanninkielisessä artikkelissa käsittelen check-reissaamista lyhyillä pinoilla solver-pohjaisesti syvällisemmin, tulossa käännettäväksi myöhemmin, suom.huom.).

Latasin Piosolverin aiemmin tänä vuonna. Oli silmiäavaava kokemus saada vihdoin peliteoreettista pohjaa tekemilleni ratkaisuille. Etenkin kolmasosapotin jatkolyöntien todellinen nerokkuus avautui minulle kunnolla vasta Piosolver-simulaatioiden myötä. Vaikka monien eksploittien matemaattiset perusteet ovatkin järkeviä, emme voi olettaa eksploittausmahdollisuuksien pysyvän samanlaisina ikuisesti. Pelaajat tulevat aina saamaan lopulta juonen päästä kiinni, ja kun niin tapahtuu, omat eksploittimme kääntyvät meitä vastaan. Solverien avulla saamme vihdoin teoriamielessä täysin oikean vastauksen sille, miksi pienesti c-bettaaminen on usein oikea ratkaisu monessa tilanteessa.

Kaikki allaolevat Piosolver-simulaatiot on tehty samoilla oletuksilla: 30 BB:n stäkit, avaamme tällä 23% rangella:

…ja saamme maksun BB:ltä seuraavalta, 42%:n rangelta:


(Keltainen = maksu. Harmaa = kippaa ennen floppia.)

Aloitetaan melko ilmiselvällä jatkolyöntispotilla, eli flopilla 7 2♠ 2:


(Sinisellä ympäröity alue näyttää, miten meidän pitäisi pelata rangemme tällä flopilla.)

Vaikka rangessamme on vähän kärkipareja, meidän pitäisi lyödä 1/3 potin jatkolyönti suurimman osan ajasta. Tämä johtuu siitä, että rangemme on silti vahvempi kuin vastustajallamme:


(Kuten punaisella ympyröity kohta näyttää, range-etumme on 58%-42% tällä boardilla.)

Meillä on matematiikan lisäksi myös muita syitä tehdä jatkolyönti:

  • Range-etu. Koska rangemme johtaa vastustajan rangea 58%-42%, teemme käytännössä pienen value-lyönnin rangellamme.
  • Equityn riistäminen vastustajalta. Suurimmalla osalla vastustajan osumattomista käsistä on silti kuusi outtia useimpia käsiämme vastaan. Joten vaikka meillä onkin range-etu, suurin osa käsistämme ei halua päästää vastustajaa realisoimaan equityään.

Molemmat näistä ovat puhtaasti teoreettisia huomioita, jotka eivät ota huomioon muita tekijöitä — lyömällä voimme tulla esimerkiksi bluffatuksi ulos potista, kun taas sököttämällä näemme varmasti turnin.

Tiesit luultavasti jo, että 7-2-2 on hyvä tekstuuri jatkolyönnin tekemiselle suurimman osan ajasta, mutta nyt tiedät myös miksi niin kannattaa tehdä.

Katsotaan toista esimerkkiä: Q J 3. Tämä on floppi, jolla osumme kärkipariin tai parempaan alle 27% ajasta:

 

Silti Piosolverin mukaan haluamme lyödä 1/3 potin jatkoöyönnin lähes 100% ajasta:


(Piosolver haluaa suorittaa jatkolyönnin 95.2% ajasta.)

Sama periaate pätee tässäkin. Vaikka suuri osa rangestamme on missannut flopin täysin, ja vaikka rangemme painottuu ässähai-käsiin kaksi kuvakorttia sisältävällä boardilla, olemme silti isosti edellä vastustajamme rangea.

Meillä on rangessamme yliparit ja kärkiparit parhaalla kickerillä, kun taas vastustajaltamme ne puuttuvat. Keskiparimme ovat keskimäärin vastustajan keskipareja vahvempia, missanneiden käsiemme suurin kortti on keskimäärin vastustajan high cardia suurempi, ja niin edelleen. Range-edun avulla pääsemme tekemään jatkolyönnin lähes aina.

Katsotaan lopuksi floppia, joka on vähemmän suotuisa jatkolyömiselle: 865♠.

Nyt pääsemme tekemään jatkolyönnin vain 38% ajasta. Tämä lämpökartta (heat map, suom.huom.) kertoo syyn:


(Lämpökartan värit: Vihreä – peittoaa vastustajan rangen, Punainen = pahasti jäljessä vastustajan rangea, Keltainen = suunnilleen tasoissa vastustajan rangea vastaan.)

Kuten näet, suurin osa käsistämme on heikkoja tai keskivahvoja käsiä, jotka eivät halua rakentaa isoa pottia. Siispä suurin osa rangestamme haluaa pelata pottia kontrolloivalla strategialla. Jokaista kättä kohden, joka haluaa mennä all-in vastustajaltamme löytyy vielä vahvempi vastine. Meillä on esimerkiksi rangessamme A-A ja vastustajalla ei, mutta tällä voi olla kaikenlaisia kaksi paria -kombinaatioita.

Koska olemme kokonaisuutena alakynnessä, rangemme ei voi myöskään tehdä jatkolyöntiä valuena. Equityn riistäminenkään ei ole tällä flopilla niin iso juttu, koska niistä käsistämme, jotka hyötyisivät equityn riistämisestä useimmat joutuvat joko kippaamaan reissuun tai saavat vaihtoehtoisesti merkit sisään todella huonoissa.

Jos käytät solvereita, suosittelen ylläolevien kaltaisten simulaatioiden pyörittelyä jatkuvasti. Vaikka monet tilanteet tarjoavatkin mahdollisuuden automaattiseen jatkolyöntiin, niiden taustalla olevien syiden tutkiminen ja sisäistäminen on loistava tapa kehittää omaa pokeriajatteluasi.

Kolme vinkkiä jatkolyöntistrategiasi kehittämiseksi solvereiden avulla:

1. Ota jatkolyöntien perusmatematiikka haltuun. Esimerkiksi puolen potin jatkolyönnin täytyy toimia hieman yli 33% ajasta tehdäkseen välitöntä tuottoa, ja 33% potin lyönnin vastaavasti yli 25% ajasta.

2. Syötä sekä oma että vastustastajasi oletettu range Piosolverin kaltaiseen ohjelmaan. Etsi vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Kenellä on range-etu flopilla? Miten suurin osa rangestani haluaa pelata tällä tekstuurilla? Millä frekvenssillä minun pitäisi peliteoriamielessä c-betata?

Kohtiin 1 ja 2 löytyy usein hyvin selkeät vastaukset. Esimerkiksi jatkolyönnin tekeminen boardeilla, jotka osuvat rangeesi kovaa on sekä matemaattisesti että peliteoreettisesti perusteltua. Joissain tapauksissa selvän vastauksen saaminen taas on hankalampaa. Kun saat ristiriitaisia tuloksia – vaikkapa tilanne, jossa matematiikka ja peliteoria ovat eri mieltä oikeasta ratkaisusta – on aika hypätä kohtaan kolme:

3. Pelaa pokeria. Ota huomioon vastustajasi pelityyli ja tendenssit, miten tämä reagoi jatkolyönteihin, miten voit eksploitata tätä, ja niin edelleen.
Monessa jatkolyöntiskenaariossa eksploittaava adjustointi peliteoriasta suorastaan odottaa tekemistään. Näiden adjustointien täytyy kuitenkin tyypillisesti olla vähemmän dramaattisia kuin jatkolyönnin tekeminen 0% tai 100% ajasta. Yleensä hieman peliteoriasta johonkin suuntaan eksploittaamismielessä poikkeaminen on oikea ratkaisu.

Epävarmuustekijät ovat monella tapaa suuri syy siihen, miksi pokeri on niin nautinnollinen peli – ei olisi ollenkaan hauskaa, jos jokainen skenaario olisi ratkaistu etukäteen. Pokeri on kuitenkin myös paljon tuottoisampaa, jos tiedät miksi toimit niin kuin toimit.

Teksti: Miikka Anttonen
Alkuperäinen artikkeli

Kaikki Pokerisivujen MTT-strategia-artikkelit löydät täältä.