Paras joukkue voittaa aina! Vai voittaako?

Liigassa on pelattu nyt 4-5 kierrosta ja alkukaudesta vireessä/epävireessä olevat joukkueet alkavat hiljalleen hahmottua. Seuraan kuitenkin vielä yhden viikon ajan otteluita ennen kuin kirjoittelen ensimmäisiä arvioitani joukkueista. Suosikkijoukkueeni pelaa tällä viikolla ainoastaan lauantaina päällekkäin muiden otteluiden kanssa, joten pääsen hyvällä keskittymisellä seuraamaan myös muiden joukkueiden otteita tositoimissa.

Pureudun sen sijaan tämän viikon kolumnissani yhteen kysymykseen, joka ainakin oman kokemukseni mukaan jakaa ihmiset kahteen eri leiriin: Voittaako paras joukkue aina jääkiekko-ottelun? Minun(kin) tuttavapiiristäni löytyy henkilöitä, joiden mielestä tulos kertoo aina totuuden ja paras joukkue voittaa jokaisessa matsissa. Heidän näkökulmansa on se, että vaikka toinen joukkue loisi enemmän maalipaikkoja niin viimeistely ja maalivahtipeli ovat kuitenkin aina niitä ratkaisevia asioita. Jos jossain ottelussa pahasti alakynnessä olleen joukkueen maalivahti seisoo päällään ja hyökkäyspäässä joukkue viimeistelee tehokkaasti vähistä maalipaikoistaan, on joukkue tuona iltana ollut vastustajaa parempi joukkue. Ymmärrän tämän pointin hyvin ja siinä on kieltämättä oma ihan toimivakin (yksinkertaistettu) logiikkansa.

Itse kuulun kuitenkin toiseen leiriin ja näen jääkiekko-otteluissa paljon satunnaisuutta. Liigan osalta sitä satunnaisuutta on erityisen paljon tasaisen keskikastin keskinäisissä kohtaamisissa. Kun perustasoltaan hyvin lähellä toisiaan olevat joukkueet kohtaavat, on satunnaistekijöillä merkittävä rooli ottelun lopputuloksen muodostumisessa. Tällaisia satunnaistekijöitä ovat ainakin:

1.Maalipaikkojen hyödyntäminen

Jääkiekko-ottelun lopputulos konkretisoituu usein siihen, kuinka tehokkaasti joukkue onnistuu iskemään maaleja tekopaikoistaan. Yksi maalipaikka voidaan nähdä pokerin analogiaksi muutettuna yhtenä all-in -tilanteena, jossa maalipaikassa olevalla pelaajalla on oma todennäköisyytensä voittaa ”all-in” (tehdä maali) ja maalivahdilla omansa (torjunta/ohilaukaus). Hatusta heitettynä yhdessä ottelussa on keskimäärin yhteensä 15-20 laadukasta maalipaikkaa. Pokerinpelaaja ymmärtää varsin hyvin, ettei varianssi ehdi tasoittumaan vielä 15-20 all-inin aikana.

2.Avausmaalin merkitys

Avausmaalilla on jo puhtaasti tilastojenkin valossa hyvin suuri merkitys ottelun lopputulokseen. Avausmaalit muuttavat pelin luonnetta ja joillekin joukkueille avausmaalilla on suurempi merkitys kuin toisille. Johtoasemassa pelaava joukkue voi pelata varsinkin ottelun loppua kohden riskittömämmin ja puolustusvoittoisemmin, kun taas tappioasemassa oleva joutuu ottamaan enemmän riskejä ja pyrkimään aktiivisuuteen. Avausmaalit muuttavat merkittävästi pelin kulkua ja käsikirjoitusta. Jos joukkueessa on paljon huipputaitoa, ei tappioasemalle jääminen ole niin iso asia kuin joukkueelle, jonka vahvuudet ovat tiiviissä viisikkopuolustuksessa eikä aktiivisessa hyökkäyspelaamisessa. Tasaisten joukkueiden kohtaamisissa voi olla yllättävänkin merkittävä asia se, kumpi joukkueista voittaa maalipaikassa ensimmäisenäsen ”all-inin”,saa avausmaalin ja pääsee pelaamaan johtoasemataktiikalla.

3.Tuomarien ratkaisut

Useissa joukkuelajeissa tuomareille jää monessa tilanteessa tilaa tulkinnalle. Näin on asian laita myös jääkiekossa.Kiekko-ottelun aikana tulee esimerkiksi hyvin paljon rajatapauksia, joissa voitaisiin ihan yhtä hyvin viheltää tai jättää viheltämättä jäähy. Rangaistus ja sen tuottama ylivoimamaali kriittiseen paikkaan (yllä mainittu avausmaali, johtomaali 3.erässä jne.) saattaa heilautella ottelun voittotodennäköisyyksiä merkittävästi. Tuomarien hetkelliset impulssit rajatapauksissa muodostavat siten omat satunnaistekijänsä jääkiekko-otteluun. Päivänselvistä isoista tuomarivirheistä nyt sitten puhumattakaan. Niitäkin aina tasaisin väliajoin otteluissa nähdään. Viime keväänä muun muassa Tampereen paikallispelissä Tapparan voitto-osuma hyväksyttiin, vaikkei kiekko käynyt koskaan lähelläkään maalia. Joku voi perustellusti vielä väittää tuomariratkaisujen menevän koko pitkän kauden aikana suunnilleen tasan (minä en), mutta yhden ottelun aikana ne eivät missään tapauksessa joka kerta mene tasapuolisesti.

4.Kiekon ”pomppiminen”

Jääkiekko-ottelussa maalipaikkoja ja maalipaikkoja voi luoda omalla hyvällä tekemisellä. Ja sitten välillä niitä syntyy onnekkaiden tapahtumien kautta. Maalille roiskaistu kiekko voi pomppia onnekkaasti parhaalle tekopaikalle tai jopa suoraan maaliin. Tuomari saattaa olla väärässä paikassa väärään aikaan tai kiekko ottaa rännistä yllättävän virhepompun suoraan parhaaseen maalintekosektoriin. Joukkue voi vaikuttaa suotuisiin pomppuihin siten, että luo mahdollisimman monta sellaista tilannetta, joissa on potentiaalia saada suotuisa pomppu. Suotuisten pomppujen realisoituminen on kuitenkin jälleen kerran yksi toistuva satunnaiskoe, jossa yhden ottelun aikana varianssi ei tasoitu.

Yksittäisten ottelujen aikana esiintyvien satunnaistekijöiden lisäksi tulee huomioida, että on olemassa myös ottelutapahtumien ulkopuolisia satunnaistekijöitä, jotka vaikuttavat todennäköisyyksiin. Tällaisia ovat ainakin:

5.Loukkaantumiset/sairastumiset

Loukkaantumiset ja sairastumiset ovat ainakin osittain satunnaisia tapahtumia. Ottelun voittotodennäköisyyksiin vaikuttaa aina se millaisella kokoonpanolla joukkueet pääsevät kyseiseen kamppailuun. Loukkaantumisten tai sairastumisten seurauksena tulleet poissaolot vaikuttavat joukkueiden voimasuhteisiin välillä merkittävästikin.

6.Otteluohjelma: Viikonloppukotipelit

Väitän, että otteluohjelma vaikuttaa jonkin verran otteluiden lopputulokseen ja myös runkosarjan sarjataulukon muodostumiseen. Kotiedun voi olettaa olevan jonkin verran korkeampi enemmän yleisöä vetävissä ja parempitunnelmaisissa viikonloppukotipeleissä kuin usein aika valjuiksi tunnelmaltaan jäävissä arkikotipeleissä. Tällä kaudella Lukolla on yhteensä 20 viikonloppukotipeliä, kun taas HIFK:lla ja TPS:llä niitä on vain 15 kpl. Vierasjoukkueiden näkökulmasta erot ovat vielä paljon suurempia. HIFK ja Tappara joutuvat pelaamaan 22 kertaa vierasottelunsa viikonloppuna, kun taas KooKoo selviää 13:lla ja Ässät 14:llä.

7.Otteluohjelma: Lepoetu

Tilastojen mukaan niin sanotulla ”lepoedulla” on Liigassa pieni merkitys ottelun todennäköisyyksiin. Lepoedulla tarkoitetaan sitä, kun toisella joukkueella on ollut edellisenä päivänä ottelu ja vastustajalla ei. Tasan ei mene tämä(kään) asia tämän(kään) kauden Liigassa. Jukurit pääsee pelaamaan levänneenä edellisenä päivänä pelannutta joukkuetta vastaan peräti 10 kertaa, mutta joutuu itse pelaamaan peräkkäisen ottelun levännyttä joukkuetta vastaan ainoastaan 3 kertaa. Pelicansilla, Ilveksellä ja JYPillä ei ole käynyt yhtä hyvä tuuri. Heillä on nimittäin 5 kappaletta enemmän otteluita levännyttä joukkuetta vastaan kuin otteluita, joissa heillä itsellään on lepoetu.

8.Otteluohjelma: Hyvävireisten/alavireisten joukkueiden kohtaaminen

Näiden lisäksi on vielä yksi asia, josta en muista nähneeni spekulointia missään. Nykyään Liigassa ei kohdata enää vastustajia vuorotellen eli siten, että yksi joukkue kohdattaisiin tasaisesti kertaalleen jokaisessa liigakauden neljänneksessä. Kohtaamiset painottuvat epätasaisesti ja nähdään jopa niin sanottuja tuplakohtaamisia eli sama joukkue kohdataan peräkkäisinä päivinä. Joukkueiden pelivireet tekevät aaltoliikettä kauden aikana. On ihan eri asia kohdata jokin joukkue silloin kun se on huippuvireessä verrattuna siihen, kun joukkueella on heikompi jakso menossa. Nykyinen epätasainen otteluohjelma lisää satunnaisuutta joukkueiden kohtaamisiin. Joillakin joukkueilla käy huono tuuri ja he joutuvat kohtaamaan enemmän hyvässä vireessä olevia joukkueita kuin joku toinen.

Loppusummaus

Moni varmaankin yhtyy siihen näkemykseen, etteivät jääkiekko-otteluihin liittyvät satunnaistekijät mene tasan joukkueiden välillä yhden ottelun aikana. Mutta entäs sitten vaikkapa kokonaisen runkosarjan aikana? Onko 60 ottelua riittävä määrä tasoittamaan varianssia ja eri satunnaistekijöiden vaikutuksia joukkueiden välillä? Itselläni ei ole antaa mitään varmaa faktaa kyseisestä asiasta. Oma näkemykseni on kuitenkin se, että yleensä ne kaikista parhaat ja kaikista huonoimmat joukkueet kyllä erottuvat oikealla tavalla pitkän runkosarjan aikana. Sen sijaan keskikastin (tyypillisesti tyyliin sijat 6-11) keskinäiseen järjestykseen sattuma vaikuttaa olennaisesti. Kannattaa huomioida, että pahimmillaan tasaisen keskikastin joukkueiden keskinäisessä kohtaamisessa yksi realisoitunut satunnainen tapahtuma saattaa tehdä kuuden pisteen eron joukkueiden välille lopullisessa sarjataulukossa!

Yhteenvetona tiivistän oman näkemykseni tämänkertaisen kolumnini aiheesta siis siten, että paras joukkue ei läheskään aina voita Liiga-ottelua ja etenkään tasaisen keskikastin osalta sarjataulukko ei välttämättä kerro runkosarjan lopussakaan täysin oikein joukkueiden välistä paremmuutta. Tiedän kuitenkin osan ihmisistä pitävän tällaista näkemystä hölynpölynä. Heidän mukaansa ottelutulokset ja sarjataulukot eivät koskaan valehtele, vaan urheilussa paras voittaa aina. Maailman voi nähdä puhtaan mustavalkoisesti tai sitten todennäköisyyksien ja satunnaistekijöiden sekamelskana.Itse kuulun Jorma Vuoksenmaan ja kumppaneiden tavoin jälkimmäiseen kategoriaan.

Uudemmat ja aiemmat kolumnit
Kommentit