Vaasan hurmos hyytyi kabinetteihin

Vaasan Sport pelaa nyt neljättä kauttaan Liiga-tasolla. Seura ei ole onnistunut täyttämään sen paremmin vaasalaisten kuin muunkaan kiekko-Suomen kovia odotuksia. Tällä hetkellä Vaasassakin veri vapisee.

 

Kevät 2012. Ilveksellä on menossa taas yksi kaoottinen SM-liigakausi, jonka aikana viimeiseksi valahtanut seura on tehnyt jälleen yhden käsittämättömän ratkaisun lisää sekoilujensa sarjassa. Juha Pajuojan tilalle on kesken kauden nimetty päävalmentajaksi valmennushommista lähes ikuisuuden poissa ollut, 1980-luvun mestarivalmentaja, Seppo Hiitelä. Joukkue jää sarjassa viimeiseksi ja saa SM-liigan karsinnassa vastaansa Mestiksen mestariksi edenneen Vaasan Sportin.

 

Ennen karsintasarjan alkua vaasalaisten uho ja hurmos on hurjaa. Vaasalaiset tekevät karsintasarjan ensimmäiseen vierasotteluun sellaiseen invaasion, jollaista ei Hakametsässä ole koskaan nähty ja tuskin tullaan koskaan näkemäänkään. Arviolta 1500 vaasalaista pitää Hakametsässä ottelun käynnistyessä korviahuumaavaa metakkaa. Minua pelottaa katsomossa. Jos Sport saa avausmaalin niin tuo 1500-henkinen vaasalaislauma saa vain lisää bensaa liekkeihinsä eikä sitä hurmosta välttämättä pysäytä sen jälkeen enää mikään. Onnekseni Ilves näyttää kaukalon puolella kaapin paikan Sportille ja latoo jo avauserässä 5-0 -numerot valotaululle.

 

Vaasalaisten isoin hurmos kaikkoaa kaukalon tapahtumien myötä, mutta myrskyvaroitus on annettu. Meno tulisi olemaan infernaalista, mikäli se vaasalaisten unelma jonain päivänä toteutuisi ja he nousisivat Suomen pääsarjaan. Näin luulin tuolloin itsekin yhdessä vaasalaisten kanssa.  Sport oli 2000-luvulla pitkään Mestiksen jättiläinen, jonka kannattajakulttuuria ja kotihurmosta ihailtiin laajasti jopa SM-liigan puolella. Tällä hetkellä tuollaisesta ei ole kuitenkaan enää tietoakaan. Kuparisaaressa tunnelma on väljähtyneen valju, kun joukkue on jatkanut viime kevään mollivoittoista menoaan ja ajautunut jälleen Liigan häntäpäähän. Mikä oikein on mennyt Vaasassa pieleen?

 

Yksi juurisyistä löytyy Liigan kabineteista. Pohjanmaan talousalueelle kaivattiin 2010-luvun alussa kipeästi seuraa jääkiekon pääsarjaan, minkä myötä päädyttiin urheilullisesti kestämättömään ratkaisuun ja nostettiin Sport ”herrojen” päätöksellä Liigaan. Urheilullisesti ansaitulla tavalla tullut liiganousu olisi sytyttänyt aivan hurjan hurmoksen Kuparisaareen. Sen Hakametsän invaasio osoitti. Nyt Sport nostettiin kuitenkin kaukalon ulkopuolella tapahtuneella kabinettipelillä ja jopa iso osa vaasalaisista oli sitä mieltä, että tapa oli täysin väärä. Liiganoususta normaalisti seuraava orgastinen tunne-elämys jäi kannattajilta kokematta, kun se nousu nuijittiin kokouspöydässä eikä kaukalossa.

 

Sportin kannattajat toivottivat vierasjoukkueen tervetulleiksi ”Helvettiin” ennen nykyisen Liigataipaleensa alkua. Vastustajien piti kuulemma musertua kotiyleisön aiheuttaman paineen ja hurmoksen alla. Totuus ei olisi voinut tuosta kauempana olla. Sport oli ensimmäisellä Liigakaudellaan sarjan selvästi heikoin kotijoukkue voittaen ainoastaan kymmenen kolmestakymmenestä kotiottelustaan. Mitään lähellekään Hakametsän invaasiota muistuttavaa hurmosta ei Kuparisaaressa nähty missään vaiheessa.

 

Kabinettipäätöksen hurmosta latistanut vaikutus on ollut kiistaton. Toinen syy Sportin alakuloon löytyy urheilullisen puolen epäonnistumisesta. Isoa hurmosta on vaikea luoda silloin, kun joukkue ei voita riittävästi otteluita kaukalossa. Sport on joutunut luonnollisesti toimimaan Liiga-taipaleensa alussa niukoilla taloudellisilla resursseilla. Tällöin on entistäkin tärkeämpää, että ne vähät pelimerkit käytetään oikealla tavalla. Vähillä resursseilla toimittaessa päävalmentajan valinta on se kriittisin päätös. Vaasassa tämän osalta on epäonnistuttu pahasti. Tomek Valtosen kanssa tehtiin tuloksellisesti suotuisana ajankohtana hätäisesti pitkä ja huhujen mukaan myös erittäin kallis jatkosopimus. Tuo päätös on muodostumassa organisaatiolle kohtalokkaaksi. Sport ei ole osoittanut Valtosen komennossa minkäänlaista eteenpäin menoa tai kehitysaskeleita. Seuralla ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja jäljellä. Joko Vaasassa jatketaan todennäköistä pysähtyneisyyden aikaa Valtosen komennossa tai sitten joudutaan maksamaan isoa palkkaa kahdelle eri päävalmentajalle.

Sport-pomo Heikki Hiltunen väläytteli viime viikolla jopa mahdollisuutta luopua sarjapaikasta, mikäli toimintaympäristö ei uuden jäähallin myötä parane tulevaisuudessa. Tällainen luovuttaminen tuskin toteutuu ainakaan vapaaehtoisesti Sportin toimesta, mutta vaasalaisten tilanne on kiistatta haastava. Mestiksessä voittavaan kiekkoon tottunut vaasalaisyleisö vaatii menestystä myös Liigan puolella. Pelkkä osanotto ei riitä.  Isoa menestystä ei ole kuitenkaan näköpiirissä ja kannattajat äänestävät koko ajan enemmän ja enemmän jaloillaan. Negatiivinen kierre uhkaa.

 

Itse toivon Sportin nousevan vielä jaloilleen. Haluaisin nähdä sitä Hakametsän invaasion tapaista hurmosta vielä jonain päivänä myös Vaasan Kuparisaaressa. Liiga tarvitsee tunnelmaa, karnevaalimeininkiä ja isoja tunteita katsomoon. Kabinettipäätöksillä niitä ei kuitenkaan saada luotua, se on nyt nähty. Toivottavasti isot asiat ratkaistaan jatkossa pelkästään kaukalossa eikä kabineteissa.

Uudemmat ja aiemmat kolumnit
Kommentit