Valmentajat kaipaisivat pokerinpelaajien apua

Kyyberi kertoili jokin aika sitten omassa Twitch-kisastriimissään siitä kuinka joukkuelajeissa valmentajat karttavat riskinottoa ja tekevät jatkuvasti odotusarvon vastaisia päätöksiä. Aihe on erittäin mielenkiintoinen ja palautui mieleeni erityisesti viikko sitten katselemani jalkapallo-ottelun aikana.

Jalkapallossahan pistelasku on siitä poikkeuksellinen, että voitosta saa kolminkertaisen määrän pisteitä tasapeliin verrattuna. Täten pokerinpelaajan aivoilla ajateltuna sitä luulisi, että olisi usein kannattavaa hakea tasatilanteessa riskillä voittoa ottelun loppuun saakka. Vaikka riskinoton seurauksena vastustaja voittaisikin ottelun yhtä usein kuin oma joukkue, olisi riskinotto sarjapisteiden näkökulmasta positiivisen odotusarvon toimintaa. Käytännössä kuitenkin joka viikko nähdään lukuisia jalkapallo-otteluita, joissa molemmat joukkueet pelaavat tasatilanteessa ottelun lopun äärivarovaisesti, vain sitä yhtä sarjapistettä suojellen.

Voittoa ei tietenkään jalkapallossakaan kannata hakea aina riskillä. Jos vastassa on omaa joukkuetta huomattavasti taitavampi ja etenkin hyvä vastahyökkäysjuokkue, ei oma riskinotto välttämättä ole voittoa suosivasta pistelaskusta huolimatta odotusarvomielessä kannattavaa. Taitava joukkue kun yksinkertaisesti rokottaa liian usein rohkeasta riskinotosta. Tasapelin varmistelua nähdään kuitenkin jatkuvasti myös tasaisten joukkueiden kohtaamisissa.

Eräs räikeimmistä esimerkeistä tasapelin varmistelusta nähtiin viime maanantain Valioliigaottelussa Leicester-West Bromwich. Joukkueet ovat olleet alkukauden ajan pelillisesti hyvin tasaisia. West Bromwich keskittyy aina otteluissaan ensisijaisesti puolustamiseen. Hyökkäyksen osalta panostetaan erityisesti erikoistilanteisiin. Tony Pulisin valmentamat joukkueet ovat aina kuuluneet sarjan parhaisiin iskemään osumia kulmapotkuista. Viime maanantain ottelu oli tilanteessa 1-1, kun 90+2 minuutin kohdalla West Bromwich sai kulmapotkun. En voinut uskoa silmiäni, kun näin mitä joukkue tilanteessa teki. Sen sijaan, että West Bromwich olisi yrittänyt hakea kulmapotkusta (joka kuuluu joukkueen ykkösvahvuuksiin!) voitto-osumaa, antoi se vain lyhyen kulmapotkun ja jäi kulmalipulle kuluttamaan aikaa! Pokerimiehen odotusarvoajattelun näkökulmasta kyseessä oli täysin käsittämätön ratkaisu!

Toisen esimerkin näin Hakametsässä lauantai-iltana. Ilves oli TPS:ää vastaan kaksi maalia tappiolla neljä minuuttia ennen loppua, kun sai ylivoiman. Karri Kivi ei ottanut koko rangaistuksen aikana maalivahtia pois ja hakenut kahden miehen ylivoimalla kavennusta. Tämä ei toki ole yhtä päivänselvä tilanne kuin West Bromwichin esimerkki. Alivoimaisena vastustaja pystyy jääkiekossa yrittämään osumaa tyhjään maaliin ilman pelkoa pitkästä kiekosta. Tästä huolimatta uskon vahvasti, että Ilveksellä olisi ollut paremmat mahdollisuudet tehdä ottelun lopussa kaksi osumaa, jos Kivi olisi ottanut jo tuon ylivoiman aikana maalivahdin pois. TPS on ollut koko kauden ajan erittäin hyvä joukkue puolustamaan johtoaan. Olisi vaatinut jotain spesiaalia, että Ilves olisi onnistunut tekemään neljän viimeisen minuutin aikana kaksi maalia ja tasoittamaan ottelun. Kahden miehen ylivoiman jauhaminen olisi ollut juuri sellainen erityistilaisuus, johon Kiven olisi ehdottomasti pitänyt tarttua.

Esimerkkejä vastaavista valmentajien ratkaisuista löytyisi vaikka kuinka paljon. Kaikki jenkkifutiksen ystävät muistavat varmasti viime helmikuun SuperBowl-ottelun, jossa Atlanta Falconsin päävalmentaja teki odotusarvomielessä ehkäpä kaikkien aikojen karmaisevimman virheen. Sen seurauksena noin 99.8% todennäköisyydellä tulossa ollut SuberBowl-voitto vaihtui täysin uskomattomalla tavalla tappioksi.

Miksi päävalmentajat sitten päätyvät jatkuvasti vääriin ratkaisuihin? Osa ei varmaankaan ymmärrä odotusarvoajattelua lainkaan. Toiset elävät pelin tiimellyksessä niin paljon tunteella, että kylmä analyyttisyys ja järki jäävät kakkoseksi. Jotkut pelkäävät tappiota tai isonumeroista tappiota kuin ruttoa ja ottavat mieluummin sen tasapelin tai pienen tappion kuin lähtevät lisäämään riskinottoa. Joukkuelajien päävalmentajat tarvitsisivat selkeästikin hyvää pokerinpelaajaa avukseen kriittisiä taktisia päätöksiä tehdessään. Tai vähintäänkin tehokurssia siitä miten maksimoidaan joukkueen saavuttamien sarjapisteiden odotusarvo otteluiden eri tilanteissa.

Uudemmat ja aiemmat kolumnit
Kommentit