Mental game: Opiskele oikeita asioita

Opiskele oikeita asioita
 

Kysymys: Mikä on tärkeämpää kuin kova työ?

Vastaus: Kovempi työ!

Malcolm Gladwell teki edellämainitun hyvin selväksi bestsellerissään ”Outliers”, jossa tämä teki niin kutsutun 10,000 tunnin säännön tunnetuksi.

Säännön ideana on, että oppiakseen täydellisesti minkä tahansa alan ihmisen täytyy käyttää sen harjoittelemiseen vähintään 10,000 tuntia. Vaikka kyseisen luvun paikkansapitävyys on kyseenalaistettu moneen kertaan, säännön perusperiaate on yleisesti hyväksytty: Hyvä työmoraali on tärkeimpiä ominaisuuksia tiellä menestykseen. Gladwell summasi tämän kaunopuheisesti yhdessä kuuluisimmista sitaateistaan:
 

”Harjoitteleminen ei ole jotain, mitä teet kun olet jossain asiassa hyvä. Harjoittelet tullaksesi hyväksi.”
 

On myös Michael Jordanin sitaatti niistä, jotka käyttävät koko elämänsä harjoittelemiseen:
 

”Voit harjoitella koripallon heittämistä kahdeksan tuntia päivässä, mutta jos tekniikkasi on väärä, tulet hyväksi ainoastaan väärin heittämisessä. Opettele ensin perusteet, niin kaiken tekemisesi taso nousee.”


Jordan tunnettiin koko uransa ajan sisukkuudestaan ja sinnikkyydestään. Hän ei ainoastaan käyttänyt valtaisaa osaa vapaa-ajastaankin kehittyäkseen entisestään, vaan – mikä vielä tärkeämpää – käytti suurimman osan tuosta ajasta vapaaheiton kaltaisten perusasioiden työstämiseen. Jordanin tuloksia katsoessa on helppo nähdä fundamentaliteettien hallitsemisen voima.

MJ-nimikirjaimisista puheen ollen, urheilu ei ole ainoa elämänala, jossa harjoitus tekee mestarin. Michael Jackson tunnettiin tanssirutiineihinsa obsessoitumisestaan. Kehittääkseen tekniikkaansa ja tunnettua elastisuuttaan Jackson toisti samoja ”perus”liikkeitä tunteja ja tunteja yhtä soittoa, kunnes tämä kirjaimellisesti lysähti maahan väsymyksestä.

Myös monet kirjoittajat on veistetty samasta puusta. Esimerkiksi Ernest Hemingway ja Stephen King ottivat tavakseen kirjoittaa jopa 2000 sanaa joka päivä. Siinä vasta omistautumista!

Listaa voisi jatkaa vaikka miten pitkälle, mutta ymmärsit varmaan jo pointin. Tosin saatat ihmetellä: Miksi nämä erittäin menestyneet ihmiset tuhlaavat aikaansa niin tylsien harjoitusten parissa? Eivätkö he ole jo korkeammalla tasolla? Eikö heidän kallisarvoisen aikansa voisi käyttää tehokkaammin vaikeampien konseptien parissa ruokkien siten paremmin heidän lahjakkuuttaan?

Nämä ovat ymmärrettäviä kysymyksiä, joskin niiden takaa huokuu oletus siitä, että fundamentaalit ja menestys eivät korreloi keskenään. Se ei voisi olla kauempana totuudesta. Nämä tylsältä ja arkipäiväiseltä vaikuttavat tehtävät eivät ole ensinnäkään turhia, vaikka ne voivat siltä nopeasti ajateltuna kuulostaakin. Ne saattavat hyvin olla jopa sen kaiken ydin, joka teki näistä alojensa ehdottomista huipuista niin ylivertaisia. Näiden metodien hyödyntämistä elämän muilla osa-alueilla kannattaa todellakin harkita – etenkin niillä aloilla, jotka ovat vielä suhteellisen uusia.

Aseta fundamentaalit ykköseksi pokeriopiskelussa

Tästä pääsemmekin (voittavaan) pokerinpelaamiseen. Kuten mihin tahansa muuhunkin opeteltavissa olevaan "taitoon", pokeriin sisältyy omat fundamentaalinsa, jotka meidän on asetettava jatkuvasti monimutkaisempien ja mielikuvituksellisempien tekniikoiden edelle. Jos haluamme menestyä pokerissa, meidän on ajateltava Jordanin tapaan ja heiteltävä päivittäiset vapaaheittoharjoituksemme ennen kuin voimme keskittyä monimutkaisempiin haasteisiin.

Upswingin valmentajalla Ryan Feella on hyvä metafora tähän ajatukseen liittyen. Hän näkee pokerin opiskelemisen ikään kuin puuna, jonka jokainen hedelmä kuvastaa yhtä mahdollisuutta (voittavaan pokerinpelaamiseen). Kaikki hedelmät eivät kuitenkaan ole samanarvoisia, ja joihinkin ylettyminen vaatii myös enemmän kiipeämistä.




Puun alapuolella meillä on kaikkein helpoimmin poimittavat hedelmät (”low-hanging fruit” on sanaleikki, sillä termi tarkoittaa englanniksi myös kaikkein helpoimmin toteutettavaa tehtävää tai tavoitetta, suom.huom.), eli peruskonseptit jotka on helppo oppia ja äärimmäisen tärkeä ymmärtää. Näihin kuuluvat esimerkiksi pottikertoimet, aloituskädet, jatkolyöntistrategia ja niin edelleen.

Seuraavaksi korkeimmalla ovat keskitason hedelmät, eli konseptit jotka ovat vaikeampia oppia ja suhteellisesti vähemmän merkittäviä kuin edellisen osion konseptit – esimerkiksi blokkerit ja perustason balansointistrategiat.

Kaikkein korkeimmalla ja vaikeimmin poimittavissa ovat korkean tason hedelmät. Ne ovat usein myös piikkien suojelemia, sillä niiden poimiminen saattaa myös satuttaa poimijaa. Nämä ovat kaikkein vaikeimpia, monimutkaisimpia ja yksityiskohtaisimpia peliteoriakonsepteja (minimipuolustusfrekvenssi, optimaalinen balansointi, bluffien ja valuen suhde, jne). Oikein käytettynä nämä strategiat antavat meille suhteellisen pienen boostin winrateen, mutta väärin käytettynä ne voivat tulla hyvin kalliksi.

(Huom: Korkeimman tasot hedelmät saattavat ”tulla kalliiksi” myös oikein käytettynä. Tämä johtuu menetetyistä tilaisuuksista tehdä vielä enemmän rahaa: vähemmän yksityiskohtaisiin, enemmän eksploittauspainotteisiin strategioihin panostaminen saattaa itse asiassa olla vielä tuottoisampaa.)

Pelaaja hyötyy yleensä enemmän matalamman tason kuin korkean tason hedelmistä. Toisin sanoen ei ole kannattavaa käyttää aikaa monimutkaisten konseptien opettelemiseen, ennen kuin osaat perusfundamentaalit unissasikin. Toki, voimme ennemmin tai myöhemmin yrittää kerätä kaikki hedelmät joihin mitenkään yletymme, mutta hedelmä kerrallaan etenemisestä ei ole mitään haittaa. Sen sijaan se saattaa nopeuttaa kokonaisprosessia.



(Shaun Densmore muutti $7.50 sisäänoston 94,901 dollariksi opiskeltuaan Upswing Labissa. Mitä sinä tulet saavuttamaan? Nosta pokeritaitosi uudelle tasolle Upswing Labin avulla!)
 

Matalan tason hedelmät eli ”pokerin fundamentaalit”

Mitkä sitten ovat NL hold'emin matalimman tason hedelmiä? Ennen kuin listaamme niistä muutamia, päätetään ensin mitkä luokitellaan pokerin ydinkonsepteiksi. Tämä riippuu tietenkin määrittelytavasta. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että fundamentaaleiksi lasketaan kaikki asiat, jotka sisältävät seuraavat neljä ominaisuutta:

1. Peruskallio: Peruskäsite, ei leikeltävissä pienemmiksi palasiksi. Toimii peruskivenä monimutkaisemmille konsepteille.

2. Yleinen: Tulee vastaan käytännössä korkealla frekvenssillä ja kaikilla pelitasoilla.

3. Helppo: Helppo kuvailla (joskin mahdollisesti vaikea oppia täydellisesti).

4. Tehokas: Johtaa oikein toteutettuna tuottoisaan pelaamiseen.


Pitemmittä puheitta: Seuraavassa pari määritelmään sopivaa konseptia.

Panosta pre-flopissa oikein

Ennen rangejen balansoimisen ja minimipuolustusfrekvenssien kaltaisia korkean tason hedelmiä tulee kolme hyvin mehukasta helposti poimittavaa hedelmää, joita kutsun pokerin ”Triplaksi”.

”Tripla” viittaa kolmeen yksinkertaiseen mutta samalla erittäin tärkeään preflop-määreeseen: Aloite, Positio ja Range-etu.

1. Aloite kuuluu viimeiselle preflop-aggressorille.

2. Positio kuuluu pelaajalle, joka toimii viimeisenä flopin jälkeen.

3. Range-etu kuuluu pelaajalle, jolla on vahvin range (ei välttämättä vahvin käsi).


Nämä ovat helppoja aiheita, joita on analysoitu eri artikkeleissa jo syvällisesti, joten en halua käsitellä niitä tässä liian yksityiskohtaisesti. ”Triplassa” fundamentaalisesti tärkeää on se, että sen voi käsittää suurpiirteisesti eräänlaisena pistesysteeminä. Jokainen pelaaja ”pussittaa” 0-3 pistettä ennen floppia riippuen siitä, kuinka monta ”Triplan” osaa heille osuu. Tällä tavalla saamme nopean ja yllättävän tarkan arvion käden flopinjälkeisistä voimasuhteista pitkässä juoksussa.

Esimerkki: Jos Alice eristää kolmea limppaajaa napilla A♣ 5♣,:llä, tällä on hallussaan koko Tripla (3/3 pistettä). Mutta jos tämä avaa keskipositiosta samalla kädellä (A♣ 5♣) ja saa maksun napilta, Alicella ei ole enää positiota ja mahdollisesti ei myöskään enää range-etua (1/3 pistettä).

Jos kaikki muut voimasuhteet (kuten taito) menevät tasan, korkeimman pistemäärän pelaajalla on yleensä kädessä etu. Kutsun näitä pelin luontaisominaisuuksiksi. Aivan kuten shakissa valkoisilla nappuloilla pelaavalla pelaajalla on tyhjiössä matemaattinen etu, myös Triplaa kontrolloivalla pelaajalla on samanlainen luontainen etu.

Väitän siis, että Triplassa korkeimman pistemäärän saavat pelaajat voittavat pitkässä juoksussa enemmän kuin ne, jotka jäävät siinä alakynteen. Tämä on osittain intuitiivista, sillä vahvan käden saaminen napille ja sen pelaaminen aggressiivisesti on lähes aina tie menestykseen, kun taas 75o:lla limp-maksaminen UTG:sta harvemmin johtaa mihinkään hyvään.

Niille, jotka epäilevät Triplan tehoa suosittelen seuraavaa ajatusleikkiä: Kuvittele peli, jossa sinulle jaetaan jokaisessa kädessä täysi Tripla.

1. Olet aina napilla.

2. Sinulle jaetaan aina keskimäärin vastustaajasi paremmat kortit (sinulla on esimerkiksi useammin kädessäsi ässä).

3. Olet ainoa, joka saa reissata ennen floppia.
 

Kysymys 1: Onko maailmassa ketään, jota vastaan et pelaisi näillä säännöillä (normaaleilla panoksillasi 100 BB:tä syvillä)?

Kysymys 2: Pelaisitko näillä säännöillä käännettynä heads-upia ketään vastaan niin, että vastustajallasi on aina hallussaan täysi Tripla? Jos, niin ketä?

Kun teet jotain, tee se täysillä

On olemassa monta tapaa hävitä NL hold'emissa! Itse asiassa jokaikisellä pelityylillä voi hävitä (löysä, tiukka, aggressiivinen, passiivinen ja mitä tahansa näiden väliltä). Ikävä kyllä vastakohta taas ei pidä paikkaansa. Pelaaja ei esimerkiksi ole voittava useimmissa pöydissä, ellei tämä ole ainakin jonkin verran aggressiivinen (eli preferoi lyömistä ja reissaamista makselemisen ja sököttelemisen sijaan).

Matemaatikot kutsuvat aggressiota välttämättömäksi (mutta ei itsessään riittäväksi) ehdoksi menestykselle. Niinpä onkin loogista, että voittavat pelaajat tapaavat priorisoida aggressiiviset ratkaisut passiivisten edelle.

Alicella on olennainen pokerimantra jota tämä noudattaa:

“Go big or go home” (sanonta joka tarkoittaa jonkin asian tekemistä täysillä, suom.huom.)

Tämä on Alicen tapa summata seuraava intuitiivinen prinsiippi: Jos Alice on löytänyt tarpeeksi hyvän syyn lähteä mukaan pottiin, tämän pitäisi myös taistella kynsin hampain tiristääkseen vastustajiltaan mahdollisimman paljon merkkejä. Muuten Alicen on parasta jättää uppoava laiva – mitä nopeammin, sitä parempi.

Sääntöön on toki olemassa poikkeuksia, ja myös niille on aikansa ja paikkansa. Fakta on kuitenkin se, että ellei Alice pelaa itselleen liian isossa pelissä, tämä harvemmin osallistuu käteen jossa tämä ei ota ohjia käsiinsä.

Lähtökohtaisesti aggressiivisella strategialla on myös toinen hyvin tärkeä seuraus: ”Aggressiivisten” ja ”passiivisten” ratkaisujen epätasainen jakaantuminen. Esimerkiksi Alicen tapauksessa tämän aggressiiviset linjat toistuvat käytännössä huomattavasti useammin kuin niiden passiiviset vastakohdat. Tästä syystä Alice keskittyy harjoittelussaan enemmän hyökkäys- kuin puolustuspainotteisten strategioidensa hiomiseen.

Muutamia esimerkkejä Alicen prioriteeteistä:

  • Oikean 3-bet-strategian kehittäminen ennen 3-bettejä vastaan puolustautumiseen paneutumista

  • Jatkolyöntistrategiat tulevat ennen jatkolyöntejä vastaan puolustautumista

  • Turnin ja riverin barrelointistrategiat tulevat ennen barreleita vastaan pelaamisen harjoittelua

  • Equityn riistäminen nousee harjoittelussa equityn suojelemisen edelle

ja niin edelleen...


Siinä kaikki tältä päivältä! Artikkelin seuraava osa julkaistaan ensi viikolla.

Teksti: Konstantinos “Duncan” Palamourdas
Alkuperäinen artikkeli


Vieraileva kirjoittaja Konstantinos “Duncan” Palamourdas on palkittu matematiikan professori Kalifornian yliopistosta, jonka erikoisosaamisalueena on pokerimatematiikka ja -opetus. Palamourdas vetää parhaillaan pokerikursseja yliopistossaan. Kursseille on pitkät jonotuslistat.

Palamourdaksen tavoitteena on saada oppilaansa ymmärtämään pokeria syvällisesti (niin filosofisessa, matemaattisessa kuin psykologisessakin mielessä), ja auttaa näitä kehittämään itse itselleen voittava pelistrategia sen sijaan, että nämä kopioisivat liikkeensä sokeasti ammattilaisilta. Prosessiin kuuluu usein monimutkaisten konseptien paloittelemista pieniin, helposti pureksittaviin osiin – haaste, johon Duncan tarttuu mielellään.

Lue myös Palamourdaksen aiempi artikkeli täältä.





Toimituksen huomautus: Suomentaja otti artikkelin kanssa poikkeuksellisen paljon vapauksia yksittäisten sanojen ja termien käännösten suhteen, koska pohjateksti sisälsi paljon pokerin viitekehyksessä vaikeasti suomennettavaa materiaalia ja suomeksi nihkeästi kääntyviä sanaleikkejä. Alkuperäisen artikkelin pääset lukemaan englanniksi täältä.
 

Uudemmat ja aiemmat kolumnit
Kommentit