Miikka Anttonen: Moderni short stack-peli, osa 1: BB vs BTN

Olen pelannut turnauksia ammatikseni kymmenen vuoden ajan, ja olen sinä aikana nähnyt pelin muuttuvan monella tapaa. Esimerkiksi vuonna 2010 avaaminen kolmeen isoon blindiin oli ns. standardipeli. Saatoit ehkä joskus reissata napilta "vain" 2.5 BB:hen, mutta 3x oli yleisesti hyväksytty perusavauskoko. Ison blindin puolustamista yli 15 prosentilla käsillä pidettiin hulluna, ja ihmiset väittelivät pitkin internetiä siitä, voiko T-9 offsuitilla maksaa 2.5x nappiavauksen.

Haluaisin todella nähdä pelaajan, joka ei ole pelannut jakoakaan viiteen vuoteen, kokeilevan tämän päivän turnauksia ja seurata kuinka tämä yrittää tulkita nykytrendejä. Entisaikojen vakkari luultavasti merkkaisi useimmat voittavat regut paisteiksi – hän näkisi näiden puolustavan BB:tään 8-5 offsuitin tyylisillä käsillä ja pyörittelisi päätään.

Tässä artikkelisarjassa käymme läpi modernia short stack-pelaamista (~20BB ja sitä pienemmät stäkkikoot) blindeista.

Käytän HoldemResources Calculator-ohjelmaa joihinkin artikkelisarjan laskuihin ja grafiikoihin, ja suosittelen vahvasti sen lataamista. ICMizer-niminen ohjelma ajaa myös saman asian.

Perusmatematiikka ja eksploittaava pelitapa

Pelasin ensimmäiset nettipokerikäteni vuonna 2007. Tuolloin yleinen konsensus oli, että BB:tä voi puolustaa melko laajasti hyvien pottikertoimien takia. Sitten pari vuotta myöhemmin käytännössä jokaisessa opetusvideossa toitotettiin, että liian laajasti puolustaminen on virhe – vaikka BB:stä saakin hyvät pottikertoimet, emme pysty realisoimaan kaikkea equityämme kovin usein. Tässä olikin järkeä – vaikka saatkin kertoimet ~3:1 preflop-maksulle, joudut todennäköisesti maksamaan lisää päästäksesi showdowniin, ja tämä taas johtaa usein lisämerkkien häviämiseen kyseenalaisilla käsillä.

Niinpä aloimme merkkaamaan vastustajia paisteiksi, jos nämä maksoivat yksittäisen avauksen vaikkapa 8-6 offsuitilla. Ja nyt – BAZAM! – on vuosi 2018, ja yhtäkkiä meidän on taas tarkoitus puolustaa BB:tämme hyvin laajasti. Miksi? Pottikertoimien takia.

Ympyrä on sulkeutunut. Pelaammeko taas vuoden 2007 pokeria ilman, että olemme oppineet mitään viimeisen vuosikymmenen aikana? Kyllä ja ei.

Erona aiempaan on, että nykyisin meillä on työkaluja erilaisten skenaarioiden ja yhtälöiden pyörittelemiseksi, ja pystymme siten selvittämään tehokkaasti, kuinka pelata mitäkin käsijoukkoja.

Jotta pääsemme alkuun, tässä on hyvin tyypillinen tilanne (huom: kaikki esimerkit ovat full ring-pöydästä anteilla):


Olemme BB:ssä 19 ison blindin stäkillä, ja kohtaamme napin minreissun.

Ihan ensimmäiseksi meidän on laskettava pottikertoimet. Meillä on 1,600 maksettavaa pelataksemme potista, jossa on 8,640 merkkiä. 1640 / (1600+7040)=18.9%. Tämä on raakaequity, jonka tarvitsemme voidaksemme maksaa.

Mutta mitä tämä lukema oikeasti tarkoittaa?

Jotta pottikertoimet voisivat olla lopullinen totuus, käden pitäisi päättyä tähän paikkaan. Ellei vastustajallasi ole stäkissään tasan kahta isoa blindia, emme voi vain todeta tarvitsevamme 18.9% equityä maksulle, koska Texas Hold'em on monen kadun pokeripeli, eikä meillä siten ole takeita showdowniin pääsemisestä. Toisin sanoen, voimme hävitä (tai voittaa) vielä lisää merkkejä käden aikana. Lisäksi meillä on myös mahdollisuus 3-betata ennen floppia maksamisen sijaan. Siispä tarvittava raakaequity-lukema itsessään ei auta meitä vielä kovin paljoa.

Kysymys, johon meidän pitää sen sijaan löytää vastaus on paljon mielenkiintoisempi: Kuinka usein meidän täytyy minimissään puolustaa isoa blindiamme, jotta vastustajamme ei tekisi suoraa voittoa reissaamalla isoa blindiamme päin millä tahansa kahdella kortilla?

Vastustajamme riskeeraa 3,200 merkkiä voittaakseen potissa olevat 3,840. Vaikka hänellä olisi kaksi Uno-korttia, hän tekee reissulla automaattista tuottoa, kunhan se menee läpi vähintään 45.5% ajasta. Tähän ei edes lasketa kaikkia niitä kertoja, kun hän voittaa potin tekemällä jatkolyönnin. Jos oletamme SB:n puolustavan noin 15%:lla käsistään, puolustusfrekvenssimme täytyy olla vähintään 46.4% jotta vastustajamme ei tekisi automaattista tuottoa.

Näinpä voimme todeta kaksi asiaa BB:n puolustamisesta:

1. Saamme BB:stä loistavat pottikertoimet yksittäisen reissun maksamiselle.

2. Jotta fiksut vastustajat eivät pysty hyötymään meistä liikaa ja tekemään rahaa avaamalla millä tahansa korteilla, meidän on puolustettava BB:tämme varsin laajasti.

Nämä ovat kenties melko ilmiselviä pointteja. En ole kuitenkaan tässä kertoakseni itsestäänselvyyksiä, joten keskustellaanpa vaihtoehdoistamme hieman syvällisemmin.



Ison blindin puolustaminen käytännössä

15-20 BB:n stäkkiä kutsutaan yleisesti resteal-stäkiksi, koska se on luonnollisin stäkkikoko avauksen päälle shovetettavaksi. Aiemman skenaarion kaltaisessa tapauksessa 3-bet-shovettaminen on hyvä vaihtoehto monilla käsillä. Mutta miten päätämme, miten luokitella kädet kippi-, maksu- ja shove-kategorioihin?

Pysähdy hetkeksi ja mieti: Mikä kysymys sinun pitää kysyä itseltäsi, jotta voit selvittää miten laajasti voit 3-bet-shovettaa?

Millä prosentilla käsistä vastustajani avaa?

Tästä syystä positiokohtainen Raise First In-statsi on mielestäni aivan välttämätön HUDissa (kannatan tosin HUDitonta pokeria, mutta se on toinen tarina se). RFIB (Raise First In on the Button)-statsi näyttää hyvin erilaisia lukemia muuten samantyylisesti pelaavien regujen välillä – jotkut avaavat vain noin 30 prosenttia, toiset taas lähes 100 prosenttia ajasta. Kaikki riippuu toki turnauksessa myös kulloinkin vallitsevasta tilanteesta, mutta voit tehdä jo varsin hyviä oletuksia jopa pienellä otannalla vastustajien RFIB-lukemasta.

Seuraavassa muutamia HoldemResources Calculator-simulaatioita, joissa meillä on 19 BB:tä ja vastustajamme minreissaa erilaisilla rangeilla napilta (SB kippaa).

1) 28.8% avausrange (tämä range on HYVIN tiukka, ja sisältää ainoastaan 22+, Ax+, K9s+, Kto+, Q9s+, Qto+, J9s+, Jto, T9s)


Kaikki plusmerkkiset numerot ovat tuottavia 3-bet-shoveja vastustajan avausrangea vastaan. Numerot tarkoittavat isoja blindeja -- esimerkiksi KQo:n shovettaminen tekee keskimäärin 1.15 BB:tä voittoa.

Ennen kuin jatkamme yhtään pidemmälle, haluan painottaa jotain tärkeää: Vain, koska voimme tehdä voittoa 3-bet-shovettamalla ei tarkoita sitä, että meidän kannattaa shovettaa kaikki nämä kädet (lisää tästä alempana). Uskon kuitenkin, että on kriittisen tärkeää tiedostaa, miten laajasti voimme shovettaa kaikissa tilanteissa. Jos olet varma, että voit survoa käden x tilanteessa y ja tehdä voittoa, sinulla on heti käytössäsi ainakin yksi vaihtoehto, joka tekee rahaa. Se ei vain välttämättä ole kaikkein tuottoisin vaihtoehto.

Päähuomiot ensimmäisestä esimerkistämme:

  • Jopa heikot suittariässät tekevät paljon rahaa shovena, vaikka vastustajan avausrange on hyvin tiukka (yli +0.25BB on yleisesti ottaen melko iso edge).

  • Uskomatonta kyllä, vaikka vastustajamme avaa vain 28.8% käsistä, voimme shovettaa itse 22.9%:llä kaikista käsistä (olettaen, että hän maksaa optimaalisesti – yleensä vastustajat maksavat tiukemmin, mikä vain lisää puskujemme kannattavuutta).

2) Seuraavaksi tyypillisempi avausfrekvenssi. Olen tehnyt useita simulaatioita, joissa olen ryhmitellyt satoja vakkaripelaajia yhden aliaksen alle ja käynyt sitten läpi ”hyvän keskivertopelaajan” tendenssejä. Löydösteni perusteella sanoisin, että vakkarit avaavat tässä keskimäärin noin 55% käsistä. Seuraavassa range, jonka voimme puskea voitollisesti 54.8% avausrangea (22+, Ax+, Q2s+, Q6o, J3s+, J7o+, T6s+, T8o+, 96s+, 98o, 86s+, 75s+, 65s, 54s) vastaan:



Kuten näet, voimme puskea aivan järjettömän määrän käsiä voitollisesti (tarkkaan ottaen 40.6% kaikista käsistä). Kuulostaako hullulta? No, sitä se onkin. Tavallaan.

Huomioita:

  • Käsien kuten A2o tai 22 puskematta jättäminen tässä on lähes rikollista, sillä molemmat kädet printtaavat uskomattoman määrän rahaa.

  • Huomaatko, kuinka hyvin K5s toimii puskuna, mutta J9o on silti tappiollinen pusku? Muista tämä – palaamme aiheeseen kohta.

  • Simulaatio olettaa edelleen, että vastustaja maksaa puskumme optimaalisesti, mikä tässä tapauksessa tarkoittaisi 31.8%:lla käsistä (sisältäen kädet kuten K8o, K5s ja JTo). Hyvin harvat pelaajat maksavat kyseisellä roskalla (eikä heidän sinänsä kuulukaan, sillä yleisesti ottaen turnauselämää ei kannata riskeerata marginaalikäsillä vain pienenpienen edun vuoksi), mikä tekee puskemisesta entistäkin kannattavampaa.

3) Viimeiseksi todella aggressiivisen nappiavaajan frekvenssi. Vaikka tämä lukema saattaa vaikuttaa yliampuvalta, voin vakuuttaa että sellaisiakin vakkareita on, jotka todella avaavat näin paljon. Minulla on tietokannassani satoja voittavia pelaajia, jotka avaavat tässä yli 80% ajasta isolla otannalla. Ja muista: jos blindit puolustavat kollektiivisesti alle 55% ajasta, nappi tekee automaattista tuottoa avaamalla 100% käsistä! Seuraavassa siis range, jolla voimme puskea 80% avausrangea vastaan ( huonoimmat kädet avausrangessa ovat T4o, 95o, 32s, 92s, jne):



Huomioita:

  • Voimme mennä all-in 74s:llä ja tehdä rahaa.

  • Voimme mennä all-in K2o:lla ja tehdä PALJON rahaa.

  • Q7s:n tai K3s:n survomatta jättäminen vaikuttaa lähes mielipuoliselta, koska ne tekevät puskuna niin paljon rahaa.

  • Katso sen sijaan 97o:ta, eli ensimmäisen esimerkkimme kättä. Se on vieläkin tappiollinen pusku!

  • Katso kuvaa kokonaisuutena ajatuksella. Mikä osuu silmään ylitse muiden? Kaksi vasemmanpuoleista ja kolme ylintä riviä. Ne eivät vain näytä pelkkää vihreää, vaan niissä olevat kädet tekevät jättimäisiä blindimääriä shoveina, vaikka ne sisältävät paljon käsiä, jotka nimenomaan ovat kaikkein vaikeimpia pelata flopin jälkeen: K5o, A2o, Q4s, jne. Niin ihmeellistä kuin se onkin, kädet jotka pelaavat paremmin flopin jälkeen (98o, 86s, jne) ovat paljon huonompia puskukäsiä, mikä taas tekee rangejemme rakentamisesta varsin helppoa.

On järkevää kysyä, pitäisikö meidän tehdä kaikki nämä puskut, koska ne kerran tekevät voittoa? On olemassa useita syitä, miksi vastaus on ei:

  • Saatamme yliarvioida vastustajamme avausfrekvenssiä.

  • Puskumme maksetaan tulevaisuudessa kevyemmin, kun jäämme kiinni löysästä puskusta.

  • Roskakäsillä puskeminen kasvattaa varianssia.

  • ICM-tekijät.


Jos vastustajasi avaa 50% ajasta ja maksaa parhaalla 15%:lla kaikista käsistä, puskusi saa silti maksun lähes kolmasosan ajasta. Sellainen uhkapeli turnauselämästäsi ei ole koskaan hauskaa (etenkään, koska olet yleensä perässä).



Turnauspelaajana on vaikeaa samanaikaisesti ansaita tasaista elantoa ja hyödyntää jokainen simulaatioiden suosittama hiuksenhieno edge puskutilanteissa. Simulaatioista saat kuitenkin perustukset hyvälle pelistrategialle kyseisissä tilanteissa. Jos olet kokenut simulaatioiden pyörittelijä, tiedät aina suunnilleen kuinka paljon voit shovettaa missäkin tilanteessa (kokemukseni mukaan lukema on lähes aina vähän suurempi kuin odottaisit, etenkin ollessasi isossa blindissa). Nyt sinulla on tekokas tapa iskeä sellaisia pelaajia vastaan, jotka avaavat liikaa käsiä. Kukaan ei tule eksploittaamaan sinua avaamalla 72o:lla, jos osaat puskea takaisin 74s:llä tai K2o:lla. Jos he yrittävät, hyödyt heistä joka kerta eikä päinvastoin.

Palataanpa alkuperäiseen tilanteeseen. Vastustajamme avaa napilta, pieni blindi kippaa, ja meillä on isossa blindissa 19 BB:tä. Ainoastaan puskuja ja kippejä sisältävä strategia tässä kohtaa olisi ilmiselvästi väärä. Vaikka voimmekin puskea 40% käsistä 55%:n avausrangea vastaan, sellainen strategia ei kuitenkaan ole järkevä.

Alla nopea ja yksinkertaistettu esimerkki siitä, kuinka pelaisin eri kädet BB:ssä geneeristä vakkaria vastaan tilanteessamme. (Oletetaan, että pelaan useita pöytiä, minulla ei ole aikaa eikä energiaa pelata todella spekulatiivisia käsiä, ja haluan vältellä vaikeita spotteja flopin jälkeen.)

Sininen tarkoittaa maksua, punainen tarkoittaa puskua. (Älä takerru yksittäisiin käsiin – tämä on vain suurpiirteinen arvio):



Puskemme nyt 16.1% käsistä – lukema, joka on enemmän kuin toimiva pelaajaa vastaan, joka avaa 60% napilta. Hän voi adjustoitua tähän vain yhdellä tavalla, jotta emme printtaisi häntä vastaan rahaa: avaamalla vähemmän käsiä.

Luulen, että optimaalinen 3-bet-lukema saattaa olla todellisuudessa hieman korkeampi, koska vastustajat maksavat näissä spoteissa liian tiukasti. Joka tapauksessa edellämainitun puskurangen lisäksi maksamme nyt 29.3%:lla käsistä.
 

Tärkeimmät pointit:

  • Haluamme flatata käsillä, jotka pelaavat hyvin flopin jälkeen, kuten samaa maata olevilla one-gappereilla. Esimerkiksi T8s:lle ei ole olemassa kovin montaa ongelmallista floppia. Jos floppaat parin, se on usein vähintään keskipari, floppaamasi vedot pystyvät aina maksamaan vähintään yhden lyönnin, ja floppaat monsterivedon suhteellisen usein. Kun floppi tulee A-K-2r, voit vain kipata jatkolyöntiin. Yleisesti ottaen maksan tässä aina JTo:n, Q9s:n ja T8s:n tyylisillä käsillä. Vaikka ne tekevätkin hyvin rahaa puskuina, emme voi kuitenkaan oikeasti puskea tässä 40 prosenttia käsistä, ja nämä kädet toimivat hyvän post flop-pelattavuutensa takia hyvin maksuina.

  • Haluamme aina puskea käsillä, jotka eivät pelaa hyvin flopin jälkeen, mutta jotka tekevät paljon rahaa shoveina. Käsi kuten A2 tekee todella suurta voittoa puskuna, mutta sillä jatkaminen lähes millä tahansa missatulla flopilla on ongelmallista.

  • Yleisenä muistisääntönä parhaat selkeästi bluffiksi laskettavat puskukädet näissä tilanteissa ovat yleensä Kxs-käsiä. Jos nappi avaisi 100% ajasta, puskisin kaikki J2s-J5s-, Q2s-Q5s- ja K2s-K5s-kädet silmiäni räpäyttämättä. 60% rangea vastaan joudumme kuitenkin kippaamaan tai maksamaan näistä huonoimmilla. Matalat Kxs-Jxs-kädet ovat hyviä bluffeja, koska – jälleen kerran – niiden post flop-pelattavuus ei ole kummoinen, mutta niillä on tarpeeksi equityä maksun tullessa jotta ne voi puskea voitollisesti. Vaikka QTo tekee tässä tilanteessa enemmän rahaa puskuna kuin K6s, maksaisin tässä QTo:lla lähes aina ja vastaavasti puskisin K6s:n. QTo on helppo käsi pelata flopin jälkeen, kun taas K6s:llä asiat ovat usein hieman mutkikkaampia.

  • On hyvä slouvata AA:lla silloin tällöin,  jotta maksurangemme on paremmin balanssissa.

  • Puske useimmat suittariässät ja puske offsuit-naulat lähes aina, mutta flattaa A5s:n ja A8s:n tyylisiä käsiä aina silloin tällöin, jotta sinua vastaan ei ole liian helppo pelata Axx-boardeilla.

  • Jättäisin yleensä marginaalisimmat simulaation ehdottamat puskut tekemättä, ja sen sijaan vain maksaisin käsillä kuten 75s ja Q5s. Riskin ottaminen ei vain ole puskun saaman pienen hyödyn arvoista.

  • Puolustamme nyt isoa blindiamme tavalla tai toisella 45.4% ajasta, mikä tarkoittaa että ellei SB ole aivan hirveä kyylä, nappi ei enää tee automaattista tuottoa avaamalla millä tahansa kahdella kortilla isolla blindillamme.

Miksi matematiikka ja maksimaalinen eksploitaatio eivät aina toimi

Mielestäni kaikkien mahdollisten puskupaikkojen hyödyntäminen ei ole todellakaan kannattavaa. Tämä pitää paikkansa etenkin MTT:issä, joissa suurin osa rahasta tulee heikoilta pelaajilta.

Useimmissa maailman nettiturnauksissa on tusinoittain pelaajia, jotka pelaavat niin huonosti, että heidän pelinsä muistuttaa lähinnä hyväntekeväisyystoimintaa. Miksi siis riskeeraisit pinosi puskemalla kuralla hyvää vakkaria vastaan?

Raja fiksusti pelaamisen ja eksploitattavaksi tulemisen sallimisen välillä on aina häilyvä. Hyvä esimerkki voisi olla oikean napin avausfrekvenssin päättäminen koko pelikenttää vastaan. Olen pyöritellyt tästäkin aiheesta simulaatioita isoja pelaajaryhmiä vastaan, ja olen melko vakuuttunut, että napilta pystyy avaamaan keskimäärin ainakin 70% käsistä voitollisesti.

Silti kun katson 1.6 miljoonan käden tietokantaani, olen itse avannut napilta keskimäärin vain 46% käsistäni. Vaikka tämä lukema on ehdottomasti liian matala (tekosyyni on, että pelaan 25 pöytää kerralla), sanoisin, että useimmille meistä lukema 55%-60% välimaastosta on oikeasti optimaalinen. Ei suoran eksploitaation näkökulmasta, mutta isossa kuvassa.

Ongelmakäsien pelaamatta jättäminen poistaa jonkin verran varianssia, kun taas 70 prosentin avaus- tai puolustusranget saattavat itse asiassa tulla hyvin kalliiksi, jos emme tiedä mitä teemme flopin jälkeisessä pelissä. Jos olisin Doug Polk, avaisin varmaankin 100% napeistani ja puolustaisin BB:täni 95%:lla käsistä satunnaista turnauspelaajaa vastaan. Valitettavasti en kuitenkaan ole, ja en ole kovin vakuuttunut siitä, ettenkö saattaisi tehdä isojakin virheitä poteissa, jossa olen flopannut kolmanneksi korkeimman parin 85o:lla tai yrittäessäni päättää, pitäisikö minun barreloida 63s-käteni pohjagutarilla.

Turnauksissa on tarjolla niin paljon helppoa rahaa, että marginaalisesti voitollisten, mutta varianssia lisäävien peliratkaisujen jättäminen väliin on usein hyvin järkevää. Mitä isompi etulyöntiasema sinulla on vastustajiasi kohtaan, sitä vähemmän sinun kannattaa tehdä huippulöysiä puskuja. Jos olisin Doug Polk, maksaisin joillain niistäkin käsistä, joiden puskemisen puolesta liputin aiemmassa esimerkissä.

Laskimme tämän artikkelin alussa, että tarvitsemme 18.9% raakaequityä 97o:llamme maksamiseen. Maksaisin ehdottomasti aina tuolla kädellä – tilanne ei mielestäni ole millään tavalla rajatapaus – mutta en maksaisi 74o:lla, vaikka silläkin on tarpeeksi equityä käytännössä mitä tahansa avausrangea vastaan. Tämä siksi, ettemme useinkaan pääse realisoimaan kaikkea equityämme, ja kun näemme turneja ja rivereitä, häviämme usein vain lisää ja lisää rahaa huonommalla kädellä. Raakaequity on lähes merkityksetön lukema, kun jäljellä on vielä kolme katua pelattavaksi.

On mahdotonta päätellä täydellisen tarkat preflop-ranget missä tahansa kädessä, johon saattaa sisältyä useamman kadun pelaamista, mutta toivon tämän artikkelin ohjaavan sinut ainakin oikeille raiteille.

Teksti: Miikka Anttonen
Alkuperäinen artikkeli



Moderni short stack-peli-artikkelisarjassa on yhteensä neljä osaa:

Osa 1: BB vs BTN resteal-stäkillä
Osa 2: BB vs BTN ministäkillä
Osa 3: SB vs BB
Osa 4: BB vs SB


Uusi osa tulossa aina tiistaisin! Kaikki Pokerisivujen MTT-strategia-artikkelit löydät täältä.

Uudemmat ja aiemmat kolumnit
Kommentit