Miikka Anttonen: Viisi turnausmyyttiä, joihin ei kannata uskoa

Nykymaailmassa ihmisillä on tyypillisesti hyvin vahvoja mielipiteitä, ja tämä pätee myös pokerinpelaajiin – korttihailla on usein tapana pitää näkemyksiään absoluuttisena totuutena. Pokeri on kuitenkin peli, jossa ehkä vain noin prosentti pelaajista tekee rahaa pitkässä juoksussa. Silti loput 99 prosenttia ajattelevat olevansa hyviä pelaajia – ainoastaan todella epäonnekkaita. Ja nämä ”epäonnekkaat” pelaajat vasta luulevatkin tietävänsä kaiken pokeristrategiasta. On vaikea löytää pokeripöytää, jossa ei-niin-taitavat pelaajat eivät esittäisi kaikenlaisia myyttejä ja vääriä käsityksiä absoluuttisena totuutena. Seuraavat viisi ovat henkilökohtaisia suosikkejani.

MTT-myytti 1: Tarvitset ison stäkin voidaksesi pelata aggressiivisesti.

Monet pelaajat olettavat, että paineen antaminen vastustajille vaatii isoa stäkkiä. Vastaavasti isolla pinolla pelaavan pelaajan oletetaan automaattisesti ottavan ns. pöytäkapteenin roolin, ja pienempien stäkkien odotetaan pelaavan isoa stäkkiä vastaan melko suoraviivaisesti. Tämä on täyttä potaskaa.

Ensinnäkin; jokainen pokerikäsi on oma, erillinen haasteensa. Pokeri ei ole jalkapalloa, jossa taktiikka luodaan jo ennen kentälle astumista. Sinulle jaetaan kaksi korttia, ja sitten tehtäväsi on pelata kätesi niin hyvin kuin mahdollista. Rinse and repeat. Parasta mahdollista peliliikettä kussakin kädessä pohdittaessa pitää ottaa huomioon vaikka kuinka monta tekijää, ja kyllä – yksi niistä on stäkkikokosi. Se on itse asiassa luultavasti jopa tärkein yksittäinen tekijä turnauspokerissa.

Se ei – ja tämä on se kohta, missä ihmiset ymmärtävät kaiken väärin – kuitenkaan tarkoita sitä, että sinun pitäisi käyttää mustavalkoista lähestymistapaa jossa iso stäkki tarkoittaa aggressiivista ja pieni stäkki passiivista pelitapaa. On tilanteita, joissa sinun on pelattava erittäin löysästi pienellä pinolla (itse asiassa näitä tilanteita tulee eteen hyvin usein!). Ja vastaavasti joskus parasta, mitä voit tehdä isolla pinolla on yksinkertaisesti pelata suoraviivaisesti korttiesi mukaan.
 

Esimerkki 1: Turnauksen rahabubble on nurkan takana. Oikealla puolellasi istuva isostäkkinen pelaaja avaa lähes jokaikisen käden. Sinulla on pinossasi 15-20 isoa blindia. Onko oikea strategia:

a) Kipata kaikki paitsi monsterit ja antaa pöytäkapteenin jatkaa murskaamista
b) Hyökätä hänen avauksiaan päin normaalia löysemmin ja poimia kuolleet rahat

Esimerkki 2: WSOP Main Eventin kakkospäivä. Sinulla on iso pino, ja sinut siirretään uuteen pöytään. Kolme vasemmalla puolellasi istuvaa pelaajaa ovat Fedor Holz, Doug Polk ja Phil Ivey, joilla on kaikilla sinua vähemmän merkkejä. Kumpi on oikea lähestymistapa?

a) Laittaa pöytäkapteenin hattu päähän ja hyökätä heidän blindejaan päin millä tahansa kahdella kortilla
b) Pelata solidia pokeria ja vältellä vaikeisiin spotteihin ajautumista heikoilla käsillä itseäsi parempia pelaajia vastaan

Kummassakin tapauksessa oikea vastaus on tietenkin b.

Onko joskus myös oikein hyökätä vastustajia päin isolla pinolla kuin yleinen syyttäjä? Ehdottomasti. Mutta kokonaispelisuunnitelmasi on aina riiputtava vastustajistasi ja kustakin tilanteesta, ei jostain ennalta määrätystä, pokeri”viisauksiin” perustuvasta strategiasta.

Jos vastustajasi pelaavat heikosti ja antavat sinun juosta heidän ylitseen, olisi rikollista olla hyödyntämättä tätä. Mutta älä yritä väkisin, äläkä pienellä stäkillä pelatessasi anna myöskään vastustajiesi juosta ylitsesi. Kuten William Ernest Henley sanoi:
 

Sinä olet vastuussa (turnaus)kohtalostasi, ei se huppariin ja aurinkolaseihin verhoutunut, isostäkkinen pelaaja.

(Haluatko kehittää turnauspeliäsi? Upswingin Tournament Master Class-kurssi on markkinoiden paras työkalu ja sisältää yli 30 tuntia opetusmateriaalia!)

MTT-myytti 2: Minulla oli vain vähän merkkejä, joten minun oli mentävä all-in

Löysin vähän aikaa sitten itseni erään turbo-turnauksen finaalipöydästä australialaisella kasinolla. Ainoa edes jotenkuten kohtalaiselta vaikuttava vastustajani oli paikallinen nainen, joka pelasi tiukka-aggressiivista pokeria. Sitten tapahtui seuraava käsi:

7 pelaajaa jäljellä, kolmella heistä (itseni mukaanlukien) on neljä isoa blindia tai alle. Keskiarvopino on 12 isoa blindia. Merkkijohtaja – aggressiivinen herrasmies, jolla on yli puolet turnauksen merkeistä ja joka reissaa lähes jokaisen käden – avaa 3 BB:tä UTG:sta. Tämä tiukka-aggressiivinen naispelaaja survoo 10 isoa blindia UTG+2:sta 5-5:llä ja häviää UTG:n A-K:lle pudoten 7. sijalla.

Naisen spotissa olisin kipannut 9-9:n miettimättä hetkeäkään. Hän kuitenkin valitti heti, että kyseessä oli hirveä cooler, koska ”jos sinulla on pari ja vain 10 isoa blindia, sinun on mentävä all-in”. Muut pöydässä istujat nyökkäilivät ymmärtäväisesti – he olivat nähdäkseni aidosti sitä mieltä, että tilanne oli naiselle kaamea setup – kun taas itse myhäilin sisäisesti. Nainen oli toisella, ehkä kolmannella sijalla ennen kättä, ja saisi lähes väistämättä useamman payjumpin tekemättä mitään. Hänen ainoa tehtävänsä oli pelata tiukkaa ja antaa mikrostäkkien bustata ensin. Sen sijaan hän päätti seurata hypoteettista sääntöä, jonka mukaan shorttina pikkuparit on aina shovetettava.

Nopea oppitunti push/fold-pokerista: Sääntöä, joka pakottaa sinut tekemään yhtään mitään shorttina ei ole olemassa. On tilanteita, joissa on oikein mennä all-in 7-2o:lla, kun pinossasi on 10 isoa blindia, ja sitten on tilanteita, joissa 7-7:kin on foldattava samalla pinolla. Molemmat ovat toki melko harvinaisia esimerkkejä, mutta näitäkin tilanteita tulee vastaan.

Vahvasti yleistäen: Kun olet shorttina (alle 15BB pinolla) ja sinulla ei ole vahvaa kättä, ainakin kahden ehdon pitää täyttyä ennen merkkiesi pottiin tunkemista:

  • Sinulla pitää olla folding equityä

  • Potissa pitää olla kuollutta rahaa

Havainnollistava esimerkki:

Pelataan pokeriturnauksen keskivaihetta. Herolla on pinossaan 10 BB:tä, ja tälle jaetaan isoon blindiin 5-5. MP avaa 2BB, Hijack maksaa, CO maksaa, nappi maksaa, SB foldaa, Hero...?

Puskusi maksetaan käytännössä aina, kun menet all-in – ja olet maksun tullessa yleensä coinflipissä – mutta potissa olevan kuolleen rahan määrä tekee shoven kannattavaksi, koska pääset usein flippaamaan stäkkisi triplauksesta lähes 50 prosentin equityllä. Jos avaus olisi yli 2 BB:n suuruinen tai jos potissa ei olisi välimaksajia, survominen olisi vähemmän houkutteleva vaihtoehto.

Australialaisen naisen saappaissa olisin survonut huomattavasti mieluummin 7-2o:lla blindien välisessä tämän vasemmalla puolella istunutta kyylää vastaan – joka oli todella pahassa ICM-kurimuksessa – kuin hänen vitosparinsa chipleaderin 3 BB:n avausta päin.

On myös huomionarvoista, että lähes riippumatta miten löysästi avaaja avaa, nainen on silti vain coinflipissä 5-5:llä tämän rangea vastaan, ja folding equityä tällä ei ole juuri lainkaan. Siispä kyseessä oli suoranainen ICM-itsemurha. Hän olisi voinut poimia blindeja ja anteja ongelmitta muita pelaajia päin survomalla ja nostaa siten stäkkiään paljon riskittömämmin. Näennäisesti hyvällä kädellä all-in meneminen on monesti itse asiassa paljon suurempi riski kuin huonolla kädellä mutta hyvällä folding equityllä shovettaminen.

3. Sinun on aina pelattava voitosta

Tämä on kaikista myyteistä se, joka on aina ärsyttänyt minua eniten. Sitä kuulee usein, etenkin pelaajilta, jotka ovat juuri bustanneet live-turnauksesta isolla pinolla. Tähän myyttiin uskovat pelaajat haalivat usein itselleen isoja pinkkoja, ja sitten häviävät kaikki merkkinsä jossain naurettavassa kädessä, jonka he vain päättivät voittaa hinnalla millä hyvänsä. Heidän selityksensä?

“Minun oli pelattava voitosta.”

On olemassa vanha turnauspokeriviisaus, joka pitää itse asiassa edelleen hyvin paikkansa: ”Et voi voittaa (live-)turnausta ensimmäisenä pelipäivänä, mutta voit kyllä hävitä sen.”

Bingo! On mahdotonta voittaa WSOP Main Eventia ykköspäivänä, eikä toimenkuvaasi kuulu tuhota jokaista vastustajaasi kuin mikäkin terminaattori. Työsi on pelata solidia, fundamentaalisesti vahvaa pokeria, tehdä eksploittaavia adjustointeja vastustajistasi saamasi tiedon perusteella, ja niin edelleen. Joskus sinun tosiaan kuuluukin pelata hyperaggressiivisesti, mutta ei siksi, että sinun täytyisi pelata voitosta turnauksen vaiheesta riippumatta.

”Pelaa aina vain voitosta”-strategian typeryys on osoitettavissa yksinkertaista logiikkaa käyttäen:

Istut $1,000 sisäänoston, 1000 pelaajan turnauksessa, jossa on 10,000 merkin alkupinot. Eletään ykköspäivän loppuhetkiä, ja löydät itsesi riveriltä missatulla värinvedolla. Potissa on 30,000 merkkiä, ja sinulla on takana toiset 30,000 merkkiä. Olet melko varma, että vastustajallasi on jonkinlainen reaalikäsi.

Se, kannattaako sinun mennä all-in riippuu monesta tekijästä, mutta yksikään niistä ei ole ”minun on pelattava voitosta”. Mieti vähän. Pelissä on yhteensä 10 miljoonaa merkkiä, ja finaalipöydän keskiarvopino tulee siten olemaan yli miljoona merkkiä. Finaalipöydän alkaessa blindit tulevat luultavasti olemaan jotain 20,000/40,000-tyylistä. Potissa olevat 30,000 merkkiä ovat alle yhden ison blindin arvoisia finaalipöydässä.

Sinun ei todellakaan tarvitse voittaa tätä pottia voittaaksesi turnauksen. Mutta jos vastustaja maksaa bluffisi ja häviät merkkisi, et varmuudella tule voittamaan turnausta.

Joskus vain voitosta pelaaminen on kuitenkin myös oikea lähestymistapa

Vain turnausvoitosta välittävä mentaliteetti on paljon toimivampi siinä vaiheessa, kun voitto on jo jossain määrin ulottuvilla. Riskien, jopa suurienkin sellaisten, ottaminen on perusteltavissa WSOP Main Eventin kahden viimeisen pöydän kaltaisissa tilanteissa. Jos sinun on mahdollista hommata itsellesi chiplead juuri ennen finaalipöytäbubblea, pääset myös lähes varmasti nostamaan pinoasi tulevaisuudessa entisestään pienemmiltä pinoilta varastelemalla. Jos on ikinä olemassa tilannetta, jossa saattaisin nyökytellä ymmärtäväisenä isolla pinolla ja vielä isommalla riskillä bustaamisen jälkeen, WSOP Main Eventin finaalipöytäbubble olisi luultavasti tällainen paikka. Kun kaikki muut haluavat päästä finaalipöytään ja yhdeksäskin sija on heille tavallaan voitto, tämän hyödyntäminen riskialttiilla pelistrategialla on loogista.

Joskus sinun on myös yksinkertaisesti otettava riski ja tungettava merkkisi sisään chipleaderia päin ihan vain siksi, ettet kuihtuisi blindeihin. Mutta tällaiset tilanteet joissa eletään turnauksen loppuhetkiä ja pelissä on paljon rahaa vaativat aina tarkkuutta ja varovaisuutta; laskelmoidun riskin ja suoranaisen kamikaze-liikkeen välinen ero on usein hiuksenhieno. Ja joskus työsi on yksinkertaisesti tulla turnauksessa toiseksi tai kolmanneksi, kuten edellämainitun australialaisen naisen tapauksessa.

MTT-ammattilaisena sinun on opittava nauttimaan payjumpeista ja oikeista ICM-päätöksistä yhtä paljon kuin nautit turnauksen voittamisesta. Et voi voittaa kaikkia turnauksia kuitenkaan, mutta ison kuvan ymmärtäminen määrittää sen, miten menestyksekäs urastasi lopulta tulee.

4. Isoa blindia ei voi puolustaa alle 10 BB:n pinolla.

Huonot, kaavoihinsa kangistuneet vakkarit rakastavat kuittailla muille tilanteista, joissa nämä ”jäävät kiinni” ison blindinsa muka liiallisesta puolustamisesta lyhyellä pinolla. Flattaat heidän avauksensa T-9o:n tyylisellä kädellä, osut pariin flopilla, menet all-in ja tuplaat. He siirtävät uudet merkkisi sinulle vastahakoisesti, ja sanovat ”hyvin pelattu” korostetun sarkastisella äänensävyllä. Heidän tuomitsevat aivonsa eivät yksinkertaisesti ymmärrä preflop-peliäsi.

Hälyttävän suuri määrä pelaajista tuntuu ajattelevan, että avausta ei koskaan voi maksaa ellei pinossa ole vähintään jotain ennalta määrättyä määrää blindeja. Monet uskovat niin, koska näin kirjoitettiin joskus muinaishistoriassa julkaistuissa pokerikirjoissa. Päivän hyvä neuvo: älkää uskoko vuodelta 1998 peräisin olevaa opetusmateriaalia. Nykyään ihmiset käyttävät ensinnäkin paljon pienempiä reissukokoja kuin vuonna 1998 -- kun olet isossa blindissa ja kohtaat minireissun, tarvitset vain noin 20 prosenttia raakaequityä voidaksesi jatkaa (useimmilla käsillä on ainakin 30% useimpia avausrangeja vastaan).

”Mutta en kuitenkaan pääse realisoimaan kaikkea equityä, koska joudun kippaamaan niin monia floppeja”, ajattelet varmaankin nyt. Se on totta. Et pääse realisoimaan kaikkea equityä, mutta pääset monesti kuitenkin realisoimaan tarpeeksi voidaksesi maksaa pelattavilla käsillä.

Equityn realisoiminen ilman positiosta on sitä helpompaa, mitä lyhyemmillä stäkeillä pelataan, koska tilaa peliliikkeille on vähemmän.

Ajatellaan vaikkapa tilannetta, jossa CO avaa ja sinulla on BB:ssä 6 isoa blindia ja T♥8♥. Et tule tekemään virhettä flopin jälkeen käytännössä ikinä – jos osut johonkin, voit mennä all-in, ja jos floppaat pelkkää ilmaa ja boardissa on pari ylikorttia, voit check-foldata ja säästää viimeiset blindisi.

Jos sinulla onkin sen sijaan 30 isoa blindia, kaiken equitysi realisoiminen on paljon vaikeampaa, koska vastustajasi voi lyödä useampia katuja ja saada sinut kippaamaan keskiparin tyylisiä käsiä. Mitä vähemmän merkkejä sinulla on, sitä helpompaa post-flop-pelaaminen ja equitysi realisoiminen on.

Ison blindin puolustaminen lyhyillä pinoilla on sekä monimutkainen että äärimmäisen tärkeä aihe, ja suosittelenkin lukemaan siitä seuraavan artikkelisarjani (englanniksi): The Ultimate Guide to Big Blind Defense.

5. Alle 12 isolla blindilla ei voi raise/foldata.

Pelin nimi on No Limit Hold’em, ja syystäkin; tässä pelissä lähes mikä tahansa peliliike on sallittu. Monet pelaajat uskovat, että 12 ison blindin stäkillä voi ainoastaan push/foldata -- useimmiten tämä onkin ainoa oikea lähestymistapa. On yleensä melkoinen katastrofi raise/foldata kuudesosalla koko stäkistä, kun olisit voinut mennä all-in ja maksimoida sekä folding equityn että varmistaa pääseväsi realisoimaan kätesi koko equityn.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei sinun pitäisi koskaan raise/foldata pienellä pinolla. Astumalla mukavuusalueesi ulkopuolelle ja luopumalla mustavalkoisesta ajattelusta saatat löytää uusia mahdollisuuksia. Hyvä esimerkki voisi olla esimerkiksi turbo-turnauksen loppupeli. Turboissa kaikilla on yleensä 10-15 ison blindin stäkki turnauksen loppuvaiheissa. Monet pelaavat hyvin pelokkaasti näiden turnausten lopussa, etenkin jos field on iso ja palkinnot buy-iniin nähden suuria. Jotkut pelaavat tasan samalla rangella sekä all-iniä että pientä reissua vastaan -- jos heidän kätensä on tarpeeksi hyvä, he laittavat merkkinsä pottiin ristien samalla sormensa, ja muuten he foldaavat. Tällaisia pelaajia vastaan ei ole mitään syytä riskeerata kaikkia merkkejä, kun sama lopputulos on kerran saavutettavissa pienellä reissullakin.

Jos et koskaan raise/foldaa alle 12 BB:n stäkillä, aseta itsellesi tavoite: seuraavassa nettisessiossasi yritä löytää yksi spotti, jossa voit tehdä niin. Älä yritä liikaa ja vedä överiksi, ainoastaan yksi spotti monen tunnin session aikana riittää. Luota minuun, näitä tilanteita kyllä tulee vastaan.

Mielestäni monet ovat myös vieneet push/fold-pelaamisen nykyään turhaan aivan äärimmäisyyksiin. Syy on luultavasti HoldemResourcesin ja ICMizerin kaltaisissa simulaattoreissa, joilla pystyy helposti katsomaan, miten löysästi missäkin spotissa voi shovettaa (yleensä vastaus on laajemmin kuin voisi kuvitella). Kun on matemaattisesti todistettavissa, että voit klikata all-in-nappia ja tehdä voittoa, on ymmärrettävää haluta tehdä aina juuri niin. All-in ei kuitenkaan ole aina välttämättä paras vaihtoehto. Monissa tilanteissa lyhyellä pinolla raise/foldaaminen on optimaalista käsillä, jotka tekisivät myös tuottoa shovena, samoin kuin käsillä jotka olisivat tappiollisia puskuja. Kaikki riippuu vastustajistasi ja vallitsevista turnausolosuhteista.

Suosittelen myös muistiinpanojen tekemistä pelaajista, jotka raise/foldaavat lyhyillä pinoilla; tämä on itse asiassa yksi absoluuttisista suosikkinoteistani. Kun näen jonkun raise/foldaavan napin 12 BB:llä, kirjoitan sen välittömästi ylös. Seuraavan kerran tiedän, että kyseisellä pelaajalla on luultavasti avausrangessaan paljon ilmaa (koska monet kädet ovat erittäin loogisia shoveja 12BB:llä), ja voin 3-bet-shovettaa löysästi heitä vastaan. Jotkut pelaajat taas reissaavat vastaavassa tilanteessa pienesti ainoastaan monstereilla, ja myös näiden kirjoittaminen ylös on tärkeää. On paljon hölmöjä reguja, joiden napin 10 BB:n minraise-rangesta löytyy pelkästään A-A ja K-K. Kaiken muun he joko puskevat tai kippaavat. Näiden pelaajien notettaminen on äärimmäisen arvokasta -- ei pelkästään siksi, että pystyt väistelemään heidän ansojaan tulevaisuudessa, mutta myös siksi, että A-A:n ja K-K:n puuttuminen heidän shove-rangeistaan tarkoittaa, että pääset maksamaan heidän puskujaan hieman löysemmin.


Teksti: Miikka Anttonen
Alkuperäinen artikkeli


Artikkelista voit keskustella tässä ketjussa, josta löydät myös aiemmat MTT-artikkelimme.

Uudemmat ja aiemmat kolumnit
Kommentit