STEA: Rahaa hyvältä kuulostaviin tarkoituksiin

Tarkoituksenani on jo vuosia ollut kirjoittaa kattava kirja rahapelimonopolimme historiasta ja nykypäivästä. Tämän kolumnin kirjoittamalla hautaan hankkeen lopullisesti.

Viime vuonna tosin oli aika pitkälle viety yritys, joka kaatui hallituksen maksublokkipäätökseen ja PyysingGateen. Motiivini kirjaan oli järkeistää rahapelijärjestelmäämme, mutta uskoni vaikutusvaltaani asiassa koki pahan romahduksen. Kirjojen kirjoittaminen on perin viheliäistä puuhaa, enkä nähnyt enää lisäuhrauksilla saavutettavan riittävää (jos mitään) vaikutusta.

Kapuloita rattaisiin heitti myös palkkaamani tutkimusapulaisen sairastuminen. En nimittäin arvellut saavani kovin hyvää vastakaikua, jos itse soittelisin järjestöjä läpi. Lisäksi olen kylmäsoittajana yhtä hyvä kuin backgammonpelaajana (osaan säännöt) ja teen sitä yhtä mielelläni kuin jään kiinni Juha Helpin bluffaamisesta.

Halusin siis perata kohteita, joihin veikkaushäviövaroja työnnetään. Miulla oli viime vuosikymmeniltä useita rumia esimerkkejä, mutta muutamat irtoheitot eivät pitkälle kanna, kun vastassa on Veikkausperheen koko propagandakoneisto.

Onnekkaasti löysin sekä pätevän että ahkeran tutkivan journalistin. Hän kävi vuosi sitten rivakasti läpi 115 järjestöä poimien satunnaisehkolla otannalla Veikkauksen edunsaajia aasta alkaen läpi, painottaen pieniä, epäilyttävän oloisia ja vähemmän tunnettuja. Valitettavasti tutkimuksissa päästiin vain peehen asti.

Kohteena olivat STEA-avustukset, eli se minne mummorullien kolikot kilisevät.

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA on STM:n yhteydessä toimiva itsenäinen valtionapuviranomainen. Käytännössä se jatkaa Raha-automaattiyhdistyksen avustusosaston työtä, jonka henkilökunta pitkälti sellaisenaan siirtyi STEA:aan, kun se rahapelimonopoliyhtiöiden yhdistyessä perustettiin.

Lainaan stilisoitua laatimaansa yleiskuvaa:

Hankekuvausten ja varsinkin haastattelujen perusteella hyvin yleinen järjestön kulu-, toiminta- ja henkilöresurssimalli koostuu yleensä 2-10 palkatusta työntekijästä ja vapaaehtoisista.

Monissa tapauksissa järjestössä työskentelee myös palkkatuettu ja työkokeilussa oleva. Huolimatta henkilökunnan määrästä tai avustuksen suuruudesta itse toiminta pyöritetään usein vapaaehtois- tai vertaistukivoimin.

Haastatteluja tehdessä kävi ilmi, että hyvin isolla rahalla tuettu kohtaamispaikkatoiminta järjestössä tavoittaa tyypillisesti vain 5-20, maksimissaan 30 kohderyhmään kuuluvaa henkilöä päivässä. Usein valtaosa kävijöistä on samoja henkilöitä, eli lukumäärältään tavoitettujen henkilöiden määrä ei ole kovin suuri.

Järjestö kuitenkin työllistää 3-5 henkilöä ja usein lisäksi palkkatuetun henkilön ja työkokeilussa olevan. Tämä on kävijämäärään suhteutettuna melkoisen suuri määrä työvoimaa. Usein järjestö työllistää lisäksi vapaaehtoistyöntekijöitä tai koko toiminta toteutetaan vapaaehtoisvoimin. Lähes kaikissa tavoitetuista järjestöistä poikkeuksetta ⅔ tai enemmän STEA-tuesta menee henkilökunnan palkkakuluihin.”

Tämä oli sama kuva, mihin olin omilla vanhoilla mikrohavainnoillani päätynyt. Muutamat henkilöt pyörittävät pientä toimintaa, jonka tavoitteena on 1) Palkanmaksu 2) Sellaisen toiminnan pyörittäminen, joka läpäisee harvahkon seulan.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki järjestöt olisivat sellaisia, isossa porukassa on varmasti vilpittömiäkin järjestöjä – kuukausipalkkaisilla hyväntekijöillä varustettuna.

Joukossa oli myös useita järjestöjen järjestöjä, jotka on nähdäkseni fokusoitu lähinnä keräämään itselleen ja jäsenjärjestöilleen STEA-Avustuksia.

Laitan yhden esimerkin, ilman kaupungin nimeä. Olisi epäreilua nostaa massasta yksi silmätikuksi.

Yksi esimerkki järjestöjen järjestöstä, on järjestö nimeltä Fingerporin yhdistykset ry, joka saa STEA:lta vuodessa 235 000 euroa. Tästä 180 000 on kohdennettu “Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintakeskuksen toimintaan ja vapaaehtoistyön toimintaverkoston kehittämiseen sekä ryhmätoimintaan Fingerporissa”.

Fingerporissa ei voi olla kovin montaa sote-järjestöä. Haastatellessa käy ilmi, että sote-järjestöjen kehittäminen on esimerkiksi älypuhelinten käytön ja digitaitojen opettaminen fingerporilaisille yhdistyksille.

Tästä herää väistämättä mielenkiinto tutkia fingerporilaisia sote-järjestöjä, jotka tarvitsevat opastusta älypuhelinten käyttöön. Lisäksi yhdistykset voivat kokoontua Fingerporin yhdistykset ry:n tilassa ja siellä ideoida kaikenlaista toimintaa kuten retkiä yms. Viestinnän kehittäminen tarkoittaa paikallislehdissä ilmoittelua ja Facebookin käyttöä. 

Yhdistys ylläpitää kaupungin nimellisellä yhden euron vuokralla vuokratussa toimipaikassaan kohtaamispaikkaa, olohuonekahvilaa, jossa käy noin 50 henkeä. Kohtaamispaikan pyörittäminen vaatii 3 kokoaikaista työntekijää, (toiminnanjohtaja ja 2 ohjaajaa), yhden hanketyöntekijän, palkkatuetun työntekijän ja työkokeilussa olevia eli 5 kokoaikaista henkilöä sekä lisäksi työkokeilussa olevia henkilöitä.

Kysyttäessä mihin tarvitaan 3 työntekijää toiminnanjohtaja takeltelee aika lailla kysyttäessä tämän työnkuvaa ja mihin aika työssä menee. Hetken odottelun jälkeen kertoo, että se menee 2-4 muun työntekijän henkilöstöjohtamiseen.

Kun tarkennan, että koko työaika kuluu siis 2-4 alaisen johtamiseen (minkä selvästi siinä vaiheessa itsekin oivaltaa kuulostavan hieman erikoiselta), lisää aikaa kuluvan hallituksen kanssa tekemisissä oloon.

Tämän jälkeen kertoo, että 50% ajasta menee kuulemma viestintään eli tässä tapauksessa Facebookiin ja paikallislehtiin (ja todennäköisesti myös viestintään muille järjestöille, mitä ei mainitse). Loput ajasta menee kuulemma vapaaehtoisten ryhmien vetäjien ohjaamiseen. (Ei ihan vakuuttanut, mutta tämän sai sanottua).

Toiminnanjohtaja siis kertoo, että käyttää 50% työajastaan viestintään. Ilmoittaminen paikallislehdissä on kuulemma tärkeää. Yhdistyksellä on Facebookissa 320 seuraajaa. Järjestö postailee sinne aktiivisesti vaikka ja mitä – omasta toiminnasta uutisiin ja muiden järjestöjen toimintaan, eli kaipa tähän saa aikaa kulutettua.

Edelleen toiminnanjohtajan ajankäyttö herättää kysymyksiä, jos tämä kertomansa mukaan tosiaan käyttää 50% normaalista työajasta eli 83,75 tuntia kuukaudessa viestintään eli, että jakaa noin joka toinen päivä 3-6 linkkiä Facebookiin ja ilmoittaa paikallislehdissä. Kuuden linkin jakamiseen saatetekstillä tai ilman voisi arvioida vievän maksimissaan 40 minuuttia, ja jos tätä tekee vaikkapa 12 työpäivänä kuusta se tekee 480 minuuttia eli 8 tuntia.

Olohuonekahvilan työntekijän aika menee vapaaehtoiselle kahvilaa pyörittävälle “läsnäoloon” (suora lainaus), tilausten tekemiseen, kahvilatoiminnan kehittämiseen, asiakaspalveluun kuten kysymyksiin vastaamiseen ja kopioiden ottamiseen.  Toimintakulut menevät palkkoihin, olohuoneen sisustamiseen kuten verhojen hankintaan. Esitteiden painaminen on iso kuluerä.

Järjestö järjestää paljon ryhmätoimintaa, joka tapahtuu vapaaehtoisvoimin. Ryhmissä on yhteislaulua, bingoa, kieliä, neulekahvila, voimaa kuvista-ryhmä, muistisairaiden ryhmä, sydänsairaiden ryhmä, tuolijumppaa ja jooga.”

Valitettavasti suunniteltu jatkohaastattelu jäi tekemättä, sillä Fingerporissa oli paljon kysymyksiä herättävää toimintaa. Järjestö oli vaihtanut nimeään neljä kertaa ja saanut erilaiseen toimintaan RAY:ltäkin rahaa jo vuosia.

Isoja järjestöjähän on valtamediakin nostanut ansiokkaasti esille. Hesari selvitti, että lähes puolella STEA-rahoja yli miljoonan 2017-2019 saaneista yhteisöistä on kytkös puoluepolitiikkaan. Toissa vuosikymmenellä miljoonatolkulla RAY-rahaa saanut Nuorisosäätiö luiskahti konkurssiin viime joulukuussa. Toissa vuonna tuli julkisuuteen, että TUL hakee valtiolta avustuksia haamuseuroilla. Nyt rönsyilinkin sitten jo STEA-rahoista opetus- ja kulttuuriministeriön jakamiin veikkaushäviövaroihin.

Mutta yhtä kaikki, avustuksissa riittäisi paljon perattavaa sekä STEA:n että opetus- ja kulttuuriministeriön puolella. Kun pelaajien häviämät rahat ovat vähentyneet, on hallitus luonnollisesti päättänyt pitää elintärkeiden järjestöjen – kuten Fingerporin yhdistykset ry:n – avustukset ennallaan.

Mutta kun ansiokas Liberan Kultaiset kahleet ei johtanut vuonna 2017 juuri mihinkään mellakkaan, mitä yhdellä ansiokkaankin tutkimuksen sisältävällä kirjalla olisi saatu aikaan 2020?

Tuskin yhtään juuri mitään, sillä päättihän Marinin hallituskin Veikkauksen hallintoneuvoston toiveiden mukaisesti maksublokeista jo ennen kuin asiantuntijoita oli edes kuultu.

Viikon päästä onkin jännä nähdä, mitä hallitus kertoo päättäneensä veikkaushäviövarojen käytön tulevaisuudesta. Alun perin tosiaan ajattelin, että kirjalla voisi saada yhteiskuntailmapiirin sellaiseksi, että rahojen puolisokkona syytäminen enimmäkseen politisoituneille järjestöille lopetetaan. Kaikenlaisia suuruudenhulluja ajatuksia sitä mieleen juolahtaakaan.

Mutta uskon kyllä yhteyden Veikkauksen tuottojen ja hyvältä kuulostavien tarkoitusten välillä katkeavan. Tässä ei ole syynä niinkään ilmapiirin muutos, vaan Veikkauksen tuloksen pysyvältä vaikuttava lasku alemmalle tasolle ja luultava syöksykierteen jatkuminen. Entiset veikkaushäviövarojen maksimoijat Kulta ry ja Allianssi ry ovat jo haistelleet tuulia ja kääntäneet takkinsa. Vaativat siis nykyisin nekin Veikkauksen tuottojen ohjaamista suoraan valtion budjettiin. Ja rahoituksensa säilymistä ennallaan.

Pokeritieto 7.10.2020: Arpajaislain säätää Veikkauksen hallintoneuvosto

Pokerisivut 10.3.2021: Veikkaushäviövarat valtion yleiskatteellisiksi tuloiksi?

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina. 

Akin mielipiteet ovat hänen omiaan. Pokerisivut seisoo vahvasti sananvapauden takana, mutta Akin mielipiteet eivät edusta Pokerisivujen virallista kantaa.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.