Valioliigaennakko 2021-2022 osa 2

Valioliigakausi 2020-2021 käynnistyy tänään Brentfordin ja Arsenalin välisellä kohtaamisella. Suomalaisittain mielenkiintoa tulevaan kauteen lisää se, että pitkästä aikaa sarjassa palloilee peräti kaksikin ”omaa poikaa”. Teemu Pukki yrittää Norwichin paidassa rikkoa toissa kauden tapaan kymmenen maalin rajapyykin Valioliigassa ja Marcus Forss puolestaan murtautua toisen nousijajoukkueen Brentfordin avauskokoonpanoon. Kaksiosaisen kausiennakon jälkimmäisessä osassa käsittelyssä ovat arvion mukaan sarjan heikomman puoliskon joukkueet.

Keskikastissa

10. West Ham

West Ham hakee jatkoa hienolle viime kaudelleen. Tottenhamin ja Arsenalin pitäminen takana ja pitkään Mestarien liigan paikkaan oikeuttavilla sijoituksilla keikkuminen oli komea suoritus David Moyesin miehistöltä. Seura on jättänyt viimein tempoilevan hankintapolitiikan taakseen rakentaen joukkuetta nyt maltillisemmin ja järkevämmin. Voi tosin hyvällä syyllä sanoa, että ainakin leveyttä joukkue kaipaisi lisää. Eurokentille selviytyminen lisää tällä kaudella merkittävästi rasitusta ja rosteri on varsin kapean näköinen. Avainpelaajat joutuvat kantamaan todella isoa kuormaa, sillä penkiltä ei ainakaan vielä suurta apua ole saatavilla.

Joukkueen ehdoton vahvuus on kivikova keskikentän pohjakaksikko Declan Rice-Tomas Soucek. Hyökkäyspeliä syö Jesse Lingardin paluu ManU:n riveihin. Loukkaantumisherkkä Michail Antonio on joukkueen ainoa hyökkääjä. Moyes saa tehdä melkoisen taikatempun mikäli West Ham uusii viime kauden sijoituksensa Valioliigassa. Sarjan tehokkaimmat erikoistilanteet, Rice-Soucek kaksikko ja toimiva pelityyli ovat vankka selkänoja joukkueelle. Koventuva pelirasitus yhdistettynä kapeaan materiaaliin tietänee kuitenkin tippumista sarjan keskikastiin. Rosterin leventäminen vielä siirtoikkunan aikana nostaisi tosin Hammersin minun papereissani nopeasti europaikoista kilpailevaan joukkoon mukaan.

11. Everton

West Hamin saatua käännettyä oman projektinsa viimein positiiviseen suuntaan, on Evertonille jäänyt Valioliigan kroonisen alisuorittajan palttoo harteilleen. Liverpoolin sinisellä puolella ei vaan lähde, ei sitten millään. Viime kaudelle satsaukset olivat jälleen isoja, mutta loistavan alun jälkeen joukkue tipahti lopulta sijalle 10 mikä oli jotain ihan muuta kuin mitä kovilla panostuksilla haettiin.

Valmentajat eivät Evertonissa David Moyesin jälkeen kovinkaan pitkäikäisiä ole olleet ja nyt oli Carlo Ancelottin vuoro karistaa Goodison Parkin tomut niskastaan. Tilalle palkattiin Rafael Benitez, jolla riittää Ancelottin tavoin yllin kyllin valmentajakokemusta. Yleensä Benitez on tavannut tuoda puolustusvoittoisilla taktiikoillaan varsin hyviä tuloksia edustamilleen seuroille. Everton on kuitenkin taas uudentyyppinen haaste espanjalaiselle.

Siirtomarkkinoilla ei Evertonin osalta ole kesän aikana ainakaan vielä mitään kovin merkittävää tapahtunut. Theo Walcott palasi kasvattajaseuraansa Southamptoniiin ja Bernard lähti arabiemiraatteihin. Sisään ovat tulleet Andros Townsend sekä Leicesterissä pitkään paikallaan junnannut Demarai Gray, joka kävi välissä Bundesliigan Bayer Leverkusenissa. Hyökkäyspään kolmikko Richarlison – Dominic Calvert-Lewin – James Rodriquez on jälleen paljon vartijana. On mielenkiintoista nähdä saako Benitez revittyä Evertonin materiaalista enemmän irti kuin edeltäjänsä. Toffees riittää paperilla edelleen kirkkaasti top kymppiin, mutta jokin asia organisaatiossa vain tuntuu mättävän.

12. Brighton

Brighton veti 2020-21 legendaarisen kauden, kun se loisti koko kauden ajan xG-tilastoissa, muttei kuitenkaan siinä tärkeimmässä eli oikeassa sarjataulukossa. Joukkueen viimeistely oli pääosin surkuhupaisaa, joten seurajohdon olisi luullut vahvistavan kesän aikana tuota osastoa. Mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut. Neal Maupay jatkaa edelleen ykköshyökkääjänä ja loukkaantumisherkkä Danny Welbeck komppaa silloin kun on pelikunnossa.

Pelin rakenne Brightonilla oli hienosti kunnossa viime kaudella varsinkin silloin kun se hallitsi palloa. Graham Potter vaikuttaisi olevan laadukas valmentaja, mutta yksilöiden perusominaisuuksia hänenkin on vaikea muuttaa. Tämä kausi näyttänee sen kuinka paljon viime kaudessa oli mukana huonoa tuuria ja kuinka paljon yksilöiden heikkolaatuisuutta viimeisten ratkaisujen osalta. Paperilla hyökkäyspään ratkaisijaosasto ei edelleenkään näytä siltä, että eväät riittäisivät kymmenen parhaan joukkoon. Sarjapaikan puolesta Brightonissa tuskin kuitenkaan joudutaan jännittämään nyt yhtä pitkään kuin viime kaudella.

13. Wolves

Wolvesin viime kausi oli vaikea. Avainpelaajien loukkaantumiset vaivasivat eikä peruspeli muutoinkaan ollut lainkaan samalla tasolla kuin edellisillä sesongeilla. Nyt valmentaja vaihtuu, mutta sudet pysyvät edelleen vahvasti portugalilaiskomennossa Bruno Lagen otettua ohjat käsiinsä. Lage on toiminut aikaisemmin Benfican päävalmentajana ja brittikentiltä hänellä on kokemusta Championshipistä apuvalmentajan paikalta.

Uusi valmentaja on arvoitus ja niin on ainakin osittain myös pelaajisto. Raul Jimenezin paluu on tosin iso juttu ja tuo toivon mukaan taas tehoja myös yhdelle sarjan näyttävimmistä pelaajista eli Adama Traorelle, joka on pörrännyt erittäin tehottomasti ilman aisapariaan. Viime kauden paras pelaaja Pedro Neto on valitettavasti edelleen pitkään sivussa loukkaantumisen takia. Nuorilta lupauksilta Fabio Silvalta ja Rayan Ait-Nourilta vaaditaankin nyt kehitystä viime kauteen verrattuna, jotta joukkueen hyökkäyspeli nostaa taas tasoaan.

Wolves on yksi lukuisista erittäin tasaisen keskikastin joukkueista, jotka voivat sijoittua kymppisijan molemmille puolille. Ilman kummoisia meriittejä operoiva uusi valmentaja on aina niin iso kysymysmerkki, että se tiputtaa sudet minun papereissani ennakkoasetelmissa sijalle 13. Mikäli Lage osoittautuu tekijämieheksi, voi sijoitus olla kuitenkin selvästi korkeampikin.

14. Burnley

Burnleyn ennakon voisi kuitata vuosi toisensa perään sanoilla same old, same old. Eipä Sean Dychen miehistöstä edelleenkään ole mitään uutta kerrottavaa. Pelaajarunko on sama, suoraviivainen pelityyli 4-4-2 edelleen voimissaan ja erikoistilanteet aiheuttavat vastustajissa yhä kauhunsekaisia tunteita. Ja kauden päätteeksi Burnley löytyy tälläkin kertaa niukasti mutta varmasti putoamisviivan yläpuolelta.

15. Newcastle

Newcastlessa eletään todellista pysähtyneisyyden aikaa. Omistaja Mike Ashley panostaa edelleen seuraan vain juuri sen verran, että seura pysyy Valioliigan puolella. Kannattajat ovat lopen kyllästyneitä ja syystäkin. Suurta valoa ei ole tunnelin päässä ennen kuin Ashley saadaan jollain ilveellä kammettua pois päätirehtöörin paikalta. Ilveksen jääkiekkojoukkueen pitkäaikaisena kannattajana sympatiani ovat Pohjois-Englannin intohimoisten jalkapallofanien puolella. Loppui se pysähtyneisyyden piina kuitenkin viimein Tampereellakin, joten ehkä myös Newcastlessa vielä joku kaunis päivä.

Uusia panostuksia joukkueeseen ei Ashley kesän siirtomarkkinoilla ole tehnyt. Vanhassa rungossa on kyllä jonkin verran leveyttä, mutta ei niinkään huippulaatua. Perussuorituksilla sarjapaikka säilynee, mutta top kymppiin ei Newcastlella pitäisi olla tällä miehistöllä mitään asiaa. Neutraalista näkökulmasta Allan Saint-Maximinille voisi toivoa kerrankin ehjää kautta niin nähtäisiin millaisiin tehoihin yksi sarjan viihdyttävimpiin pelaajiin kuuluva ranskalainen täydessä tikissä oikein yltää. Koko muu joukkue onkin sitten melkoisen harmaata massaa. Newcastle luovuttaa tälläkin kaudella pallon suosiolla vastustajille luottaen vastahyökkäysten ja erikoistilanteiden voimaan.

Putoajaehdokkaat

16. Southampton

Vuodessa ehtii parhaimmillaan tai Southamptonin tapauksessa pahimmillaan tapahtumaan aika paljon Valioliigassa. Viime syksynä Ralph Hasenhuttlen projekti tuntui olevan vahvassa myötätuulessa. Kevätkausi oli kuitenkin täydellinen katastrofi ja sitä on seurannut sekavan oloinen siirtoikkuna. Viime kausien avainpelaajista Danny Ings, Ryan Bertrand ja Jannik Vestergaard ovat vaihtaneet maisemaa. Tilalle on saatu ranskalaispakki Romain Perraud ja peräti 28 maalia Blackburnille viime kaudella tykittänyt Adam Armstrong. Myös oma kasvatti Theo Walcott tekee paluun Saints-nuttuun. Uudet hankinnat ovat paljon epävarmempia kortteja kuin rutinoituneet lähtijät.

Kippari James Ward-Prowse on sarjan monipuolisimpia raatajia pystyen paikkaamaan loukkaantumisia jopa laitapakin paikalla. Ingsin lähdön myötä muu miehistö näyttää kovin valjulta nipulta. Edes mitat täyttävää ykkösmaalivahtia ei joukkueesta tahdo löytyä. Sekä Alex McCarthy että Fraser Forster sai oman mahdollisuutensa viime kaudella eikä kumpikaan erityisesti vakuuttanut. Sotonin puolustus vuoti pahemman kerran viime kauden jälkimmäisellä puoliskolla ja nyt siltä osastolta on vielä kaksi luottomiestä vaihtanut maisemaa. Lähtökohdat kauteen eivät kovin lupaavat ole ja minun arvioissani Southampton kuuluu nyt jo putoajaehdokkaiden joukkoon.

17. Watford

Watford nousi Valioliigaan päästäen Championshipissä vähiten maaleja kaikista joukkueista. Puolustus alkoi pitämään erityisesti kesken kauden tehdyn valmentajavaihdoksen jälkeen. Xisco Munozin hypättyä puikkoihin ei Watfordin verkkoon juurikaan osumia isketty ja se luo vankkaa pohjaa myös tälle Valioliiga-kaudelle.

Watfordilta löytyy varsin mukavasti Valioliiga-kokemusta rosteristaan. Hyökkäyspäässä tehoja odotetaan etenkin hienosti pääsarjatasolla jo pari kautta sitten esiintyneeltä Ismail Sarrilta ja joukkueen ykköshyökkääjältä Joao Pedrolta. Mikäli Pedro ei ala laittamaan palloa pussiin, löytyy takaa kokeneita kavereita kuten Troy Deeney, Joshua King ja Andre Gray valmiina kaappaamaan ykkösvastuunkantajan paikan itselleen. Watfordin joukkue ei nousijajoukkueeksi näytä paperilla lainkaan hassummalta, joten mikäli vain valmentaja Munoz on yhtä hyvä löytö kuin miltä viime kauden lopussa näytti, on joukkueella kaikki edellytykset säilyttää sarjapaikkansa.

18. Norwich

Norwichin tie on viimeisen kymmenen vuoden aikana vienyt ylös-alas Valioliigan ja Championshipin välillä. Resurssit ovat pienet eivätkä ne tahdo millään riittää pysyvästi pääsarjatasolle. Jokainen nousu on kuitenkin aina uusi mahdollisuus.

Norwichin pitäisi siinä mielessä olla tällä kertaa kypsempi joukkue Valioliigaan, että se päästi Championshipissä 21 maalia vähemmän kuin edellisellä nousukaudellaan. Viimeksi Valioliigassa petti puolustuspeli, nyt eväitä on parantaa sillä osastolla. Hyökkäyspeliä kirpaisee pahasti Emiliano Buendian myynti Aston Villaan. Ihan kohtuullisia tehoja Bundesliigassa nakuttaneesta kosovalaisesta Milot Rashicasta odotetaan paikkaajaa, mutta saappaat ovat isot täytettäviksi. Chelseasta lainattu lupaus Billy Gilmour tekee tosin toivon mukaan myös oman osansa Teemu Pukin ruokkimisessa. Pukki kantaa edelleen todella isoa roolia joukkueen viimeistelystä. Toivon mukaan kesän aikana sairastettu Korona-tartunta ei näy pahemmin suomalaistykin otteissa alkukaudesta.

Mikäli Norwich saa siirrettyä parantuneen puolustuspelinsä myös Valioliigan puolelle, pysyvät säilymishaaveet ainakin pidempään elossa kuin edellisellä kerralla. Pelaajamateriaali on kuitenkin erittäin kapea, joten joukkue tulee tarvitsemaan myös hyvää tuuria muun muassa loukkaantumisten suhteen.

19. Crystal Palace

Crystal Palace on tehnyt kaikista Valioliiga-joukkueista ehkäpä jopa isoimman suunnanmuutoksen viime kauteen verrattuna. Viime kaudella rosteri oli Valioliigan vanhin, mutta nyt sitä on nuorennettu rajusti. Myös manageriosastoa on päivitetty Roy Hodgson vaihduttua Patrick Vieiraan, jonka pelifilosofia on täysin erilainen kuin sarjan viime kauden vanhimmalla managerilla.

Hodgson teki takuuvarmaa työtä ja piti kerta toisensa jälkeen kotkat heikohkoilla pelaajamateriaaleillakin pääsarjassa. Vieiran osalta ei samanlaista takuuta voida etukäteen millään antaa. Ainakin aikaisemmissa valmennuspesteissa oma maaliverkko on heilunut tiheään tahtiin Vieiran joukkueilla. Palacen muuttaminen Hodgsonin jäljiltä palloa hallitsevaksi joukkueeksi on melkoinen temppu mikäli Vieira siinä tuloksekkaasti onnistuu. Pelaajamateriaali on sarjan heikoimpia, vaikka talismaani Wilfred Zaha näyttäisi yhä edelleen jatkavan Selhurst Parkilla. Itse en yllättyisi lainkaan vaikka Palace vaihtaisi näistä lähtökohdista tämän kauden päätteeksi sarjaporrasta alemmaksi.

20. Brentford

Brentford on viime vuosina ollut jatkuvasti lähellä nousua Valioliigaan. Viime kevään nousukarsinnoissa natsasi viimein ja pitkäjänteinen työ tuotti tavoitellun lopputuloksen. Brentford on leimautunut hyökkäävän jalkapallon seuraksi ja tekikin eniten maaleja viime kauden Championshipissä. Kokonaan toinen asia on sitten kantaako hyökkäävä futis enää Valioliigassa. Bielsan Leedsiä lukuun ottamatta hyökkäysvoittoiset nousijajoukkueet ovat yleensä olleet suurissa vaikeuksissa korkeimmalla sarjatasolla.

Hurjat 31 maalia viime kaudella Championshipissä takoneelta viimeistelykoneelta Ivan Toneylta odotetaan osumia myös Valioliigassa. Taustatukea pitäisi tulla ainakin ranskalaistaituri Bryan Mbeumolta, joka voi hyvinkin olla vaikea pideltävä myös Valioliiga-pakeille. Toney ja Mbeumo ovat kylläkin kokemattomia kavereita tällä tasolla niin kuin oikeastaan koko Brentfordin pelaajisto. Tämä yhdistettynä liian kunnianhimoiseen(?) pelitapaan voi olla huono yhdistelmä säilymisen kannalta. Brentford saattaa olla nousemassa pidempiaikaiseksikin Valioliiga-seuraksi, mutta vielä tällä kertaa siivet eivät taida kantaa vaan vauhtia jouduttaneen hakemaan vielä kertaalleen Championshipin puolelta. Suomalaisittain Marcus Forssille ja kumppaneille toki toivotaan odotuksia väkevämpää Valioliiga-kautta.