Valioliigan valinnat 2020-2021 osa 1

Koronan, tyhjien katsomoiden ja ottelusiirtojen sävyttämä Valioliigakausi 2020-2021 on saatu päätökseensä ja on aika vetää kautta yhteen. Kaksiosaisen kolumnisarjan ensimmäisessä osassa tarkastelun alla ovat muun muassa kauden joukkueet ja pettymykset.

Sekavan kauden alun jälkeen Cityn dominointia

Valioliigakauden 2020-2021 mestaruustaistelu voidaan jakaa kahteen osaan. Huippumielenkiintoiseen syksyyn ja ”tylsään” kevääseen. Alkukaudesta mestaruuspakka oli harvinaisen sekaisin. Sarjan kärjessä kävivät vuorollaan Everton, Tottenham ja Liverpool. Marraskuussa näytti puolestaan hetken aikaa siltä, että Chelsean kone hörähtää dieselmäisen alun jälkeen kunnolla käyntiin ja joukkue jyrää sarjan kärkeen. Toisin kuitenkin kävi ja se johti lopulta jopa seuraikoni Frank Lampardin potkuihin. Manchester Cityn startti kauteen oli kaikkea muuta kuin vakuuttava. Pedantille valmentajalle Pep Guardiolalle normaalia lyhyempi kauteen valmistautumisjakso teki hallaa. Mutta kun City viimein sai palettinsa kasaan, ei joukkueelle pysäyttäjää löytynyt ja mestaruus ratkesi jo turhankin aikaisin. Mestarien liigan paikoista muodostui sen sijaan hurja taistelu. Leicester joutui pettymään jo toista kertaa peräkkäin, sillä Cityn lisäksi tulevan kauden Mestarien liigaan etenivät Manchester United, Liverpool ja Chelsea. Putoajajoukkueet selvisivät mestarin lisäksi jo hyvissä ajoin ennen sarjan loppua. Fulham, West Bromwich ja Sheffield United palloilevat ensi kaudella Championshipin puolella. Kaksi kolmesta sarjanousijasta tippui siten välittömästi takaisin sarjaporrasta alemmas. Kolmas nousija Leeds oli sen sijaan kauden ehdoton väriläiskä.

KAUDEN JOUKKUEET

Manchester City

Manchester Cityn kausi oli niin loistelias, että kaikki eivät varmastikaan enää edes muista sen Valioliiga-kauden alkaneen kaikkea muuta kuin ruusuisissa merkeissä. City voitti ainoastaan kolme seitsemästä ensimmäisestä ottelustaan ja virui sarjataulukossa kymmenen parhaan ulkopuolella. Joukkueen puolustus vuoti pahemman kerran mistä yhtenä esimerkkinä oli nöyryyttävä 2-5 kotitappio Leicesterille. Pep Guardiolalle on kuitenkin nostettava hattua. Hän laittoi alkukauden sekoilujen jälkeen puolustuksen timanttiseen kuntoon eivätkä vastustajat saaneet keskitalvella palloa käytännössä lainkaan Cityn verkkoon. Hurjan voittoputken jälkeen mestaruus oli jo hyvissä ajoin sen verran varma, että Guardiola pystyi siirtämään pääfokuksen Mestarien liigaan ja lepuuttamaan lukuisissa otteluissa ykkösmiehistöään. City löysi tälle kaudelle useita uusia isoja vastuunkantajia kuten esimerkiksi Phil Fodenin, Ilkay Gundoganin, Joao Cancelon ja Ruben Diasin. Hyökkäyspään kreatiivisuus oli joukkueella niin loistavaa, ettei edes todellisen huippuhyökkääjän puute joukkuetta haitannut. Maalinsa joukkue teki laajalla rintamalla, sillä Cityn paras maalintekijä oli Gundogan ”vain” kolmellatoista osumalla. Joukkue teki eniten maaleja sarjassa ja päästi vähiten. Ykkösmiehistönsä loppukauden säästelyistä huolimatta City voitti mestaruuden 12 pisteen erolla paikalliskilpailija Manchester Unitediin. City oli yksinkertaisesti kaikilla mittareilla Valioliigakauden 2020-21 paras joukkue.

West Ham

West Ham ehti muodostumaan jo jonkinlaiseksi kestonaurunaiheeksi Valioliigassa, kun seuran vuosittain toistuneet isot satsaukset tuottivat kerta toisensa jälkeen tulokseksi pelkkää keskinkertaisuutta. David Moyesin alaisuudessa Hammers esitti kuitenkin jo viime kauden lopuksi erittäin lupaavia otteita ja joukkue jatkoi syksyllä uuden kauden alkaessa siitä mihin viime kesänä jäi. West Ham oli tällä kaudella erittäin vaikeasti voitettavissa ollut joukkue. Hammersin menestyksen selkäranka oli ehdottomasti sarjan ehkäpä paras keskikentän pohjakaksikko Declan Rice-Tomas Soucek. Loppukaudesta Ricen loukkaannuttua West Ham alkoi osoittaa ensimmäistä kertaa tavallisen kuolevaisuuden merkkejä. Joukkue oli pitkään kiinni jopa Mestarien liigaan oikeuttavassa sijoituksessa, mutta Ricen loukkaantuminen saattoi olla juuri se ratkaiseva tekijä, joka pudotti länsilontoolaiset kuudennelle sijalle. Mestarien liiga jäi harmittavasti yhden ainokaisen voiton päähän. Michail Antonio, Soucek sekä Manchester Unitedista tammikuun siirtoikkunassa tehty nappihankinta Jesse Lingard olivat hyökkäyspään ykkösnimet, mutta myös erikoistilanteet kuuluivat tämän kauden Hammersin ehdottomiin vahvuuksiin. David Moyesin miehistö teki eniten erikoistilannemaaleja koko sarjasta. Vaikka unelma Mestarien liigasta ajoikin aivan loppukaudesta karille, oli kuudes sija ja paikka Eurooppa liigaan loistava suoritus joukkueelta. Hammersille ja David Moyesille ei enää naureskella seuraavan kauden alkaessa.

Leeds

Leedsin nousua pidettiin jo ennen kauden alkua piristysruiskeena Valioliigalle ja samaa mieltä voi todellakin olla myös kauden jälkeen. Sija 9. on nousijajoukkueelta aina loistava suoritus vaikka moni osasikin ennakoida Leedsin olevan erityinen nousija. Leeds jäi sarjataulukossa ainoastaan kaksi pistettä Arsenalista ja kolme pistettä Tottenhamista. Kun vertaa paperilla esimerkiksi Leedsin ja Tottenhamin pelaajanimiä niin voi vain todeta Marcelo Bielsan tehneen jälleen kerran loistavaa työtä käytettävissä olleella materiaalilla. Leeds oli pitkään sarjan ehdoton viihdyttäjäjoukkue, jolla hyökkäys- ja puolustuspeli ei aina pysynyt riittävän hyvässä tasapainossa. Loppukautta kohden Bielsa muokkasi kuitenkin taktiikkaansa hieman puolustusvoittoisemmaksi ja se tuotti myös tulosta. Leeds voitti seitsemän yhdestätoista viimeisestä Valioliiga-ottelustaan ja hävisi vain yhden. Monella aikaisemmalla kaudella Bielsan joukkueen trendi loppukaudesta on ollut selvästi laskeva. Ehkä vanha konna on oppinut aikaisemmista kokemuksistaan ja muokkasi sen myötä nyt loppukauden pelityyliä passiivisemmaksi. Näin joukkue ei tällä kertaa väsähtänyt kuten monella aikaisemmalla kaudella on kevättä kohden käynyt. Yksilötasolla kauden ehdottomia onnistujia Leedsissä olivat Patrick Bamford, Raphinha, Kalvin Phillips ja Stuart Dallas. Bamfordin viimeistelytaitoja epäiltiin laajasti kauden alla, mutta 17 Valioliiga-maalia tukki kriitikoiden suut ainakin hetkeksi. Raphinha oli joukkueen hyökkäyspelin ehdoton sielu ja Phillips puolestaan huipputärkeä tasapainottava pelaaja keskikentän pohjalla. Dallas on lähtökohtaisesti laitapakki, mutta pelasi kauden aikana useilla eri pelipaikoilla ja viimeisteli raatamisensa ohessa peräti kahdeksan osumaa. Bielsa kuuluu eittämättä sarjan parhaisiin managereihin. Jos ja kun hän jatkaa seurassa pidempäänkin niin pienillä pelaajarintaman lisäsatsauksilla Leedsillä on kaikki mahdollisuudet palata tulevina vuosina sarjan suurten joukkoon.

KAUDEN PETTYMYKSET

Sheffield United

Kaikkihan sen tiesivät jo ennen kauden alkua, että viime kauden satu ei Sheffield Unitedin kohdalla tule enää jatkumaan tällä kaudella. Romahtamista suoraan sarjajumboksi voidaan silti pitää selkeänä pettymyksenä. Viime kauden suurten sankarien todellinen taso tuli John Fleckin ja John Lundstramin johdolla nyt karusti esille eikä kokenut Chris Wilderkaan saanut korjattua joukkueen kurssia, vaan seuralegenda siirtyi kauden aikana erimielisyyksien takia itse syrjään managerin paikalta. Hyökkäyspeli oli suorastaan ala-arvoisen heikkoa, sillä sarjajumbo teki ainoastaan 20 maalia kauden aikana eli noin yhden maalin kahta ottelua kohden. Joukkueen toiseksi paras maalintekijä oli 35-vuotias konkari Billy Sharp kolmella osumalla mikä kertoo kaiken kaudesta. Sheffield United oli ehkäpä se joukkue, joka kärsi kaikista eniten Korona-rajoitusten aiheuttamista tyhjistä katsomoista. Viime kaudella United ammensi paljon virtaa loistavasta kotiyleisöstään. Nyt tuo kahdestoista kenttäpelaaja loisti poissaolollaan ja se näkyi myös pelikentällä. Muuta jossiteltavaa ei jäänyt ja niin hieno tarina kuin viime kausi olikin niin on vain pakko todeta, että Blades tippui tällä kaudella täysin ansaitusti sarjaporrasta alemmas.

Wolves

Parin viime kauden positiivisella yllättäjäjoukkueella ei tällä kaudella onnistunut oikein mikään. Kaikki alkoi viime kesän siirtoikkunasta, jossa seura epäonnistui pahemman kerran. Viime kauden avainpelaajista myytiin pois Diogo Jota ja Matt Doherty. Jota teki tällä kaudella loistavan läpimurron Liverpoolissa ja näin jälkikäteen on helppo todeta, että hänet myytiin alennushintaan. Doherty ei onnistunut Tottenhamissa, mutta melkoinen pettymys oli myös hänen tilalleen isolla rahalla Barcelonasta Wolverhamptoniin hankitun Nelson Semedon kausi. Sellainen maku asiasta jäi, että niin Dohertyn kuin Wolvesinkin kannalta olisi ollut paljon parempi mikäli irlantilainen olisi jatkanut tälläkin kaudella tutussa pelipaidassa. Kaiken kruunasi ehdottoman luottohyökkääjän Raul Jimenezin paha loukkaantuminen jo kauden alkupuolella. Wolves ei onnistunut missään vaiheessa kautta paikkaamaan Jotan, Dohertyn ja Jimenezin jättämiä valtavia aukkoja. Seurauksena oli sekava ja hyvin keskinkertainen Valioliiga-kausi. Nuno Espirito Santon aikakausi Wolvesin peräsimessä oli menestystarina tämän kauden pettymyksestä huolimatta. Nyt Wolverhamptonissa puhaltavat uudet tuulet, sillä Santo ilmoitti kauden lopussa jättävän paikkansa.

Everton

Everton tuntuu päätyvän vuodesta toiseen pettymyskategoriaan. Satsaukset olivat jälleen tälle kaudelle isoja, kun kesän siirtoikkunassa joukkuetta vahvistettiin muun muassa James Rodriquezilla, Allanilla ja Abdulaye Doucourella.Kausi käynnistyikin komeasti neljällä peräkkäisellä voitolla ja etenkin hyökkäys takoi maaleja kovaan tahtiin. Kauden edetessä esiin kuoriutui kuitenkin se tuttu alisuorittaja. James Rodriquez oli liian harvoin täydessä pelikunnossa ja joukkueen hyvä kärkipari Dominic Calvert-Lewin – Richarlison jäi ilman laatupalloja. Everton teki sarjassa lopulta selvästi vähiten maaleja top kympistä ja muun muassa vain yhden osuman enemmän kuin Newcastle. Joukkue oli pitkään mukana taistelussa europaikoista, mutta lopulta kauden päätteeksi Toffees löytyi jälleen kerran tutun keskinkertaiselta sijoitukselta 10. Peliesitykset kentällä olivat taas kerran liian usein valjuja, hajuttomia ja mauttomia. Lukuisat valmentajat ovat David Moyesin jälkeen käyneet yrittämässä Evertonin peräsimessä, mutta kenenkään rahkeet eivät tunnu riittävän nostamaan seuraa uuteen kukoistukseen. Ei siihen näytä pystyvän edes huippukokenut koutsi Carlo Ancelotti.

Erityisvalinnat

Kauden romahtaja: Southampton

Southamptonin kausi käynnistyi positiivisissa merkeissä. Joukkue voitti seitsemän kahdestatoista ensimmäisestä Valioliiga-ottelustaan ja keikkui vielä joulukuun puolivälissä europaikoilla sarjataulukossa. Kauden jälkimmäinen puolisko oli kuitenkin Sotonille äärimmäisen synkkä. 26 viimeistä ottelua tuottivat enää viisi voittoa lisää joukkueen puolustuksen vuodettua kuin seula. Samalla Saints romahti sarjataulukossa kymmenisen pykälää alaspäin sijalle 15. Lopulta vain West Bromwich päästi sarjassa enemmän maaleja kuin Southampton. Loppukauden pistetahdilla joukkue olisi ollut putoajien joukossa, mutta hyvä alkukausi piti pään vedenpinnan yläpuolella.

Kauden epäonnekkain(?): Brighton

Brighton & Hove Albionin Valioliiga-kausi 2020-21 menee jonkinlaisten legendojen joukkoon. Maalipaikkojen perusteella muodostettujen odotusarvoisten pisteiden mukaan joukkueen olisi kuulunut sijoittua sarjassa sijalle 5 ja kerätä yli 20 pistettä nyt nähtyä enemmän! Oikea sijoitus oli kuitenkin 16. eli hurjat 11 sijoitusta odotusarvoa heikompi. Maalintekijöinä heikot yksilöt selittävät osittain jättimäistä eroa, muttei kuitenkaan ihan kaikkea. Jonkin verran myös huonoa runia Brightonilla oletettavasti kauden aikana oli. Joukkuepeli oli Brightonilla erittäin hyvin kuosissa, mutta yksilöt hukkasivat liian paljon laatupaikkoja ja tekivät ratkaisevia henkilökohtaisia virheitä omassa päässä. Pisteodottamien mukaan sarjan toiseksi ”epäonnekkain” joukkue oli Fulham, joka keräsi sarjassa yli 14 pistettä odotusarvoaan vähemmän.

Kauden onnekkain(?): Manchester United

Manchester United keräsi sarjassa yli kahdeksan pistettä enemmän kuin pisteodottamien mukaan heille olisi kuulunut. Tämä oli suurin ero ylöspäin kaikista joukkueista kun verrataan oikeaa sarjataulukkoa pisteodottamiin. ManUlla on sarjan kärkiyksilöitä riveissään joten on odotettuakin, että joukkue suoriutuu sarjataulukossa jonkin verran pisteodottamaansa paremmin. ManUn tavaksi tämän kauden sarjassa muodostui aloittaa ottelut erittäin vaisusti, mutta parantaa peliään roppakaupalla toiselle jaksolle. Olisikin mielenkiintoista nähdä miten ManUn kauden maaliodottamat jakautuivat ensimmäisen ja toisen jakson välillä. ManU tuntui joka tapauksessa olevan tällä kaudella parhaimmillaan nimenomaan niillä tärkeimmillä ottelun ratkaisuhetkillä ja hitaat ottelujen alut olivat todennäköisesti syy siihen, minkä takia joukkue ei varsinaisesti loistanut pisteodottamissa. Toiseksi suurin ero ylöspäin kerättyjen pisteiden ja pisteodottaman välillä oli Evertonilla, mikä myös osaltaan puolsi heidän valintaansa pettymyskategoriaan.

Kauden murheenmurtamin(?): Leicester

Putoajajoukkueet ovat totta kai kauden jälkeen aina murheen murtamia, mutta tämän kauden päätteeksi myös sarjan kärkipäästä löytyy varmastikin pettymysmittareilla erittäin korkealla oleva joukkue. Leicester menetti nimittäin toisella kaudella peräkkäin jonkin aikaa jo lähes varmalta näyttäneen paikan Mestarien liigaan! Voi vain kuvitella millaiset fiilikset jälleen hienon kauden pelanneen joukkueen pelaajilla ja kannattajilla oli päätöskierroksen jälkeen. Paikka Eurooppa liigassa tuskin kovin paljoa mieltä lämmitti.