Valioliigan välitilinpäätös osa 1

 

Valioliigakausi lähestyy puoliväliään ja on aika tehdä välitilinpäätöstä joukkueiden alkukaudesta. Kolumnisarjan ensimmäisessä osassa pureudutaan sarjan toistaiseksi neljään parhaaseen joukkueeseen.

Liverpool ja mystinen tuloksellinen ylivoima

Ennen kauden alkua lähestulkoon kaikki vannoivat Manchester Cityn mestaruuden nimiin. 15 ottelukierroksen jälkeen Liverpool on kuitenkin peräti 11 pistettä Cityä edellä. Neljätoista voittoa ja yksi tasapeli on käsittämättömän kova saldo. Mutta onko Liverpool oikeasti ollut niin ylivoimainen kuin mitä tulokset osoittavat?

Omien subjektiivisten havaintojeni perusteella Liverpoolin otteissa ei suurta loistokkuutta ole ollut. Jurgen Kloppin miehistö on pelannut paljon tasaisia otteluita, jotka se on kerta toisensa jälkeen kääntänyt ottelun lopussa voitokseen. Hyökkäyspeli on ollut yllättävän paljon joukkueen selväksi ykköstähdeksi nousseen Sadio Manen varassa. Roberto Firmino ja Mohammed Salah eivät ole yltäneet parhaimmalle tasolleen. Itse asiassa joukkueen hyökkäyspeli näytti piristyvän selvästi kun Klopp peluutti keskiviikkona Divock Origia ja Xherdan Shaqiria Firminon ja Salahin sijaan. Liverpool takoi Evertonia vastaan ensimmäistä kertaa yli kolme maalia sitten Norwichia vastaan käydyn sarjan avausottelun. Puolustajat ovat paikanneet mukavasti Salahin ja Firminon lievää vaisuutta. Trent Alexander-Arnold ja Andrew Robertsson kuuluvat Valioliigan ehdottomasti parhaimpiin hyökkääviin laitapuolustajiin. Lisäksi Virgin van Dijk on sarjan parhaita puolustajia hyökkäyspään(kin) erikoistilanteissa.

Jos kerran hyökkäyspeli ei ole erityisen loistokkaasti kulkenut, niin ylivoimaista sarjajohtoa hallussaan pitävällä joukkueella puolustuksen on sitten ainakin ollut pakko olla timanttista, right? Itse asiassa tilanne ei ole ollut tämäkään. Viime kaudella Liverpool päästi koko kauden aikana ainoastaan 22 osumaa. Nyt omiin on mennyt viidentoista ensimmäisen pelikierroksen aikana jo 14 osumaa. Liverpool ei ole pitänyt maaliaan puhtaana kahdeksaan viime Valioliiga-otteluun. Edellisen kerran oma verkko säilyi koskemattomana syyskuun lopussa Sheffieldissä.

Myös objektiivisesta datasta löytyy tukea subjektiiviselle havainnolle, ettei Liverpool ole ollut niin ylivoimainen joukkue kuin mitä sarjataulukosta voisi päätellä. Otteluiden maalipaikkoihin perustuvassa odotusarvoisessa sarjataulukossa Liverpool olisi kerännyt peräti 13.58 sarjapistettä vähemmän kuin nyt on tapahtunut! Voidaan siten hyvällä syyllä todeta Jurgen Kloppin miehistön runanneen tuloksellisesti yläkanttiin alkukaudesta. Toisaalta voittavaa joukkuetta pitää aina kunnioittaa. Liverpool väänsi tasaiset ottelun järjestäen voitokseen jo viime kaudella, joten ihan pelkästä sattumasta tuskin on kyse. Liverpool on vain yksinkertaisesti kypsynyt Kloppin komennossa äärimmäisen rutinoituneeksi joukkueeksi, joka on aina parhaimmillaan ottelujen ratkaisuhetkillä.

Liverpool on hankkinut niin suuren sarjajohdon, että se tuskin enää tulee otetta mestaruudesta menettämään. Toisaalta sekä subjektiiviset että objektiiviset havainnot ennustavat sitä, että joukkueen pistetahti tulee väkisin laantumaan kauden jälkimmäisellä puoliskolla. Vedonlyönnillisesti Liverpoolia vastaan tehdyissä ohipeleissä voi olla ideaa.

Leicesterissä haaveillaan uudesta sensaatiosta

Leicesterin kevätkausi antoi jo osviittaa siitä, että palaset ovat loksahtaneet paikoilleen ja joukkueelta voi tällä kaudella odottaa erittäin vahvaa panosta. Kakkossija tässä vaiheessa kautta on silti ylittänyt kaikki ennustukset. Kettujen paketti on alkukaudella ollut ihailtavan hienosti kasassa. Erityisesti joukkueen puolustuspeli on ollut loistokasta. Omiin on alkukaudesta mennyt ainoastaan yhdeksän osumaa mikä on selvästi vähiten koko sarjassa.

32-vuotias Jamie Vardy on jälleen hämmästyttävän kovassa tikissä ja johtaa selvästi sarjan maalitilastoa. Vardy kerää luonnollisesti aina suurimmat otsikot, mutta tämän lisäksi haluan nostaa joukkueesta kaksi muutakin pelaajaa esiin. Youri Tielemans oli se pelaaja, jonka hankinta tammikuun siirtoikkunassa näkyi välittömästi kettujen pelin parantumisena. Tielemans on loistava, moderni kahden suunnan keskikenttäpelaaja, jonka pelistä on vaikea löytää heikkouksia. Tielemansia voidaan hyvällä syyllä pitää Leicesterin pelin moottorina. Allekirjoittaneen mielestä jo pitkään sarjan aliarvostetuimpia pelaajia on ollut Ben Chilwell. Tällä kaudella Chilwell on nostanut vielä pykälän verran tasoaan ja häntä voidaan pitää jo hiljalleen sarjan parhaana vasempana laitapuolustajana yhdessä Liverpoolin Andrew Robertssonin kanssa. Tielemans ja Chilwell eivät ole mielestäni tälläkään kaudella saaneet riittävän paljon suitsutusta osakseen Vardyn (ja osittain myös James Maddisonin) kerätessä suurimman huomion.

Harry Maguiren myynnin myötä pidin ennen kauden alkua Leicesterin ehdottomasti suurimpana heikkoutena toppariosastoa. Ainakin toistaiseksi kaksikko Jonny Evans-Caglar Söyuncu on kuitenkin suoriutunut erinomaisesti. Laadukas joukkuepeli on tukenut topparikaksikkoa, jonka ei ole tarvinnut esittää mitään ihmeellisyyksiä. Edelleen topparit ovat kuitenkin mielestäni se Leicesterin uhkakuva numero yksi Jamie Vardyn loukkaantumisen ohella.

Odotusarvoisen sarjataulukon mukaan Leicester on toistaiseksi kerännyt Liverpoolin jälkeen toiseksi eniten liikaa sarjapisteitä ”ansaitsemaansa” pistesaldoon verrattuna. Joukkueella on siten saattanut olla jonkin verran myös hyvää runia mukana alkukauden kovassa pistesaldossaan. Omat subjektiiviset havainnot ovat kuitenkin kertoneet, että Leicester on pelannut tasaisen hyvin ja ollut yksi solideimmista joukkueista sarjassa. Ketut tuskin kakkossijaa onnistuvat pitämään kauden loppuun saakka, mutta suurta romahdustakaan on vaikea nähdä. Mestarien liigan paikkaan oikeuttava sijoitus on Leicesterillä haarukassa.

Manchester City ja puolustuslinjan hervoton karuselli

Manchester Cityn alkukausi on ollut kiistaton pettymys. Joukkueen hyökkäyskoneisto jauhaa kyllä maaleja kovalla tahdilla, sillä 43 tehtyä osumaa on kuusi kappaletta enemmän kuin sarjaa johtavalla Liverpoolilla. Joukkue ei ole kuitenkaan onnistunut vääntämään tiukoista otteluista voittoja läheskään samalla tahdilla kuin Liverpool. Malliesimerkki tästä nähtiin viime lauantaina Newcastlessa. City dominoi pelitapahtumia, mutta niin vain 90 peliminuutin jälkeen valotaululla loistivat tasanumerot 2-2.

Cityn alkukausi on sisältänyt kiistatta myös huonoa runia. Odotusarvoisen sarjataulukon mukaan Cityn pitäisi johtaa Valioliigaa kuudella pisteellä, mutta sen sijaan se on peräti 11 pistettä Liverpoolia perässä! Ero on niin jättimäinen, että voidaan melko suurella varmuudella todeta onnettarenkin pyllistäneen jonkin verran Cityn suuntaan. Ongelmiakin Cityn pelissä joka tapauksessa on ollut. Mielestäni keskeinen ero sarjataulukossa Cityn yläpuolella oleviin joukkueisiin on ollut puolustuslinjan levottomuus. Liverpool ja Leicester ovat pelanneet käytännössä koko alkukauden miltei samalla puolustusnelikolla. Cityllä sen sijaan puolustava miehistö vaihtuu ottelusta toiseen.

Aymeric Laporten loukkaantuminen heti alkukaudesta oli Citylle suurempi isku kuin mitä moni tapahtumahetkellä osasi aavistaa. Se laittoi puolustuksen palapelin täysin sekaisin. Vincent Kompanyn lopettamista ei korvattu kesällä millään tavalla, joten Cityn toppariosasto oli jo valmiiksi kohtuullisen köykäinen. Laporten lisäksi myös John Stones on ollut paljon loukkaantuneena. Nicolas Otamendiin ei Pep Guardiolalla puolestaan näytä enää syystä tai toisesta olevan suurta luottoa, joten ykköstoppariksi on noussut keskikentän pohjapelaaja Fernandinho! Myös laitapakkiosastolla on käynyt melkoinen karuselli. Kukaan, mukaan lukien Pep itse, ei taida vieläkään tietää onko vasemmalle puolelle paras vaihtoehto Benjamin Mendy, Oleksandr Zinchenko vai Angelino. Kyle Walker on ollut pääosin ykkösvalinta oikealle puolelle, mutta myös Joao Cancelo on saanut viime aikoina peliaikaa. Cityn puolustuslinja on ollut yksinkertaisesti liian kovassa turbulenssissa ja se on myös näkynyt karulla tavalla otteluissa. Vastustajat ovat luoneet harvoista hyökkäyksistään hämmästyttävän kovalla prosentilla hyviä maalipaikkoja.

Mestaruutta on vaikea voittaa Valioliigassa mikäli joukkueen puolustukseen ei löydy oikeat palaset ja harmonia. Cityllä on heittää hyökkäyspäähän muun muassa ehkäpä maailman paras pelaaja juuri tällä hetkellä Kevin De Bruyne, maailman yksi parhaista vastahyökkäyspelaajista Raheem Sterling ja kaksi laatuhyökkääjää. Laporten loukkaantumisen myötä puolustajakalusto ei kuitenkaan näyttäisi riittävän mestaruuteen saakka. Kakkossijalle City kuitenkin kaikella todennäköisyydellä itsensä sarjan loppuun mennssä nostaa ja mikäli Liverpoolin kone alkaa kovasti yskimään, on Guardiolan miehistöllä vielä seitinohuet saumat jopa mestaruuteen saakka.

Frank Lampardin kriitikot hiljentyneet

Chelsean kausi käynnistyi yskähdellen ja Frank Lampard sai hyvin nopeasti armottoman arvosteluvyöryn niskaansa. Itsekin olin hieman skeptinen ennen kauden alkua Lampardin valmiudesta jo näin nopeaan tahtiin Valioliigan huippujoukkueen peräsimeen, mutta kyllä valmentajalle pitää antaa huomattavasti enemmän aikaa näyttää kyntensä kuin yksi kuukausi ja 4-5 ottelua. Kauden edetessä Lampardin äänekkäät kritisoijat ovat hiljentyneet totaalisesti. Chelsea kun on pelannut alkuvaikeuksien jälkeen varsin laadukasta jalkapalloa. Hyökkäyspeli on ollut ajoittain erittäin näyttävää etenkin vierasotteluissa. Omiin on mennyt vielä liikaa osumia, mutta kokonaisuutena Chelsean alkukautta voidaan pitää lähtökohdat huomioiden onnistuneena.

Lampardin isoimmaksi ansioksi voi laskea luottamisen seuran nuoriin lupauksiin. Tammy Abraham nostettiin nokkimisjärjestyksessä lähes välittömästi huomattavasti rutinoituneemman maailmanmestarin Olivier Giroudin ohitse. Abraham on vastannut hienosti huutoon iskemällä jo 11 osumaa eli toiseksi eniten Valioliigassa. Tällä tasolla täysin vihreä Mason Mount oli myös heti kauden ensimmäisestä ottelusta lähtien avauskokoonpanon pelaaja ja hänen otteensa ovat olleet lähestulkoon sensaatiomaisia. Fikayo Tomori sai loukkaantumisten myötä mahdollisuutensa topparin paikalla ja pelasi itsensä samantien Lampardin suosioon. Kun joukkueesta löytyy vielä muun muassa huippulupaus Callum Hudson-Odoi, on Chelsean tulevaisuutta helppo pitää kirkkaana. Joukkue ei ole ehkä vielä tällä kaudella riittävän kypsä voittamaan mitään suurta, mutta suunta on kiistatta oikea. Paikka Mestarien liigassa on hyvä tavoite joukkueelle tälle kaudelle ja se on täysin saavutettavissa. Chelsea näyttäisi kaikista ennakkoluuloista huolimatta olevan oikeissa käsissä. Frank Lampardin älykkyysosamääräksi on mitattu peräti 150. Huippuälyköt eivät näköjään tarvitse pitkäaikaista valmennuskokemusta noustakseen huipulle.