Valioliigan välitilinpäätös osa 2

Valioliigakausi lähestyy puoliväliään ja on aika tehdä välitilinpäätöstä joukkueiden alkukaudesta. Kolumnisarjan toisessa osassa käsittelyvuorossa ovat Tottenham, Manchester United, Sheffield United, Wolverhampton ja Crystal Palace.

Pochettinon Tottenham kadotti yhdessä kesässä peli-ilonsa

Tottenham lähti kuluvaan Valioliiga-kauteen kolmossuosikkina. Peliesitykset olivat kuitenkin hämmästyttävän hengettömiä koko alkukauden ajan. Upeaa työtä pitkään Spursin peräsimessä tehneen Mauricio Pochettinon eväät näyttivät olevan syystä tai toisesta täysin syöty Tottenhamin alisuorittaessa ottelusta toiseen. Spursin ja Pochettinon floppaaminen oli ehdottomasti alkukauden suurimpia yllätyksiä. Vielä ennen kauden alkua oli vaikea löytää suuria uhkakuvia Tottenhamin taivaalle. Parina viime kautena hienoa jälkeä tehnyt pelaajarunko oli pysynyt hyvin kasassa ja Pochettinoa pidettiin sarjan ehdottomasti yhtenä parhaista valmentajista. Christian Eriksenin siirtohaikailut toivat toki pientä säröä joukkueeseen, mutta yksin se ei riitä selittämään alkukauden surkeaa suoritustasoa. Jostain syystä Pochettino ei vain saanut enää sytytettyä joukkuettaan taistelemaan eikä pelaamaan viime kausilta tuttua iloista hyökkäyspeliä. Paljon kertoo se, että joukkueen talismaani Harry Kane takoi syksyllä kyllä maajoukkueessa hurjaan tahtiin osumia, mutta oli Tottenhamin paidassa kuin varjo totutusta maalitykistä. Tottenham nousi Pochettinon aikakaudella komeasti Valioliigan suurten joukkoon ja Mestarien liigassakin se eteni viime kaudella aina finaaliin saakka. Jokin oli kuitenkin pahasti pielessä tällä kaudella ja argentiinalaisluotsin aika Tottenhamissa tuli täyteen.

Uusi manageri Jose Mourinho kurtisti monien kulmia, mutta ainakin alku on ollut varsin lupaava. Mourinho on saanut ainakin hetkellisesti palautettua Tottenhamin tähtien peli-ilon. Spurs on voittanut viidestä ensimmäisestä Valioliiga-ottelusta Mourinhon alaisuudessa neljä ja iskenyt niissä yhteensä peräti 14 osumaa. Dele Allin ura on ollut viime aikoina melkoisessa syöksykierteessä, mutta sen jälkeen kun Mourinho otti vetovastuun, on Alli pelannut lähes parhaiden päiviensä veroisesti. Myös hyvin pieneen rooliin alkukaudesta ajautunut Lucas Moura on noussut nyt taas kukoistamaan. Mourinhon onnistuminen mitataan toki vasta pidemmällä aikavälillä. Spurs piristyi ilmiselvästi muutoksen tuulista, mutta yksin se kantaa vain hetken aikaa. Vasta pidemmällä perspektiivillä nähdään onko Mourinho uudistunut riittävästi ja oppinut adaptoitumaan nykyfutiksen taktisiin vaatimuksiin. Tottenhamin ykkösmiehistön pelaajamateriaali riittää ehdottomasti sijoille 3-4 Valioliigassa, joten jos Jose-setä on löytänyt jälleen mojonsa, nähdään Spurs tulevallakin kaudella Mestarien liigassa.

Manchesterin punaisella puolella kaivataan hyökkäyspään vahvistuksia

Jos Manchester Unitedin kauden ensimmäistä puoliskoa pitäisi kuvata yhdellä sanalla niin se olisi ehdottomasti ailahteleva. On ollut lähes mahdotonta arvioida etukäteen minkälainen ManU viheriöllä tullaan näkemään. Erinomaisia peliesityksiä on usein seurannut floppi ja päinvastoin. Kirjoitin ennen kauden alkua, että juuri kukaan ei taida vielä tietää onko Ole Gunnar Solskjaer ManUn peräsimessä lintu vai kala eikä tähän asiaan ole saatu oikeastaan vieläkään mitään valaistusta. Nähtyä tasaisempaa suoritustasoa ManUlta voidaan ainakin hyvällä syyllä vaatia ennen kuin norjalaismanagerin pitkän sopimuksen voidaan todeta olleen onnistunut ratkaisu.

Ennen kauden alkua odotusarvona oli se, että Harry Maguiren ja Aaron Wan-Bissakan hankintojen myötä ManUn peräpää tulee tiivistymään selvästi. 20 päästettyä maalia jo tässä vaiheessa kautta on kuitenkin ehdoton pettymys, sillä esimerkiksi sarjanousija Sheffield Unitedin verkkoon pallo on saatu toistaiseksi vasta 16 kertaa. Toisaalta ManUn puolustuspeli on näyttänyt pääosin varsin hyvältä ja myös edistyneemmät tilastot puoltavat tätä asiaa. Joukkueen odotusarvoinen päästettyjen maalien saldo on sarjan toiseksi pienin heti Liverpoolin jälkeen. Maalipaikkoihin perustuvassa odotusarvoisessa sarjataulukossa ManU on peräti kolmannella sijalla, joten Solskjaerin miehistö on pelannut jonkin verran saavuttamiaan tuloksia paremmin.

Puolustuksen pitävyyteen on edelleen ManUn kohdalla helppo uskoa ja loppukauden määrittäneekin se miten Solskjaer saa joukkueensa hyökkäyspelin rullaamaan. Marcus Rashford ja Anthony Martial ovat parhaimmillaan lähes pitelemättömiä, mutta hukkuvat huonona päivänä harmaaseen massaan. Heidän lisäkseen Daniel James on väläytellyt ajoittain alkukaudesta, mutta muutoin ManUn hyökkäävä kalusto on kovin kevyttä kauraa sarjan kärkijoukkueisiin verrattuna. Paul Pogban tilanne on kysymysmerkki. Virallisesti hän on ollut jo pitkään loukkaantuneiden kirjoissa, mutta joidenkin huhujen mukaan hän olisi jopa kieltäytynyt pelaamasta vauhdittaakseen siirtoaan. Varsinkin jos tämä huhu pitää paikkansa ja Pogba on viimein lähtökuopissa, tarvitsisi ManU tammikuun siirtoikkunasta ehdottomasti 1-2 kovaa hyökkäyspään asetta lisää. Jos ManU onnistuu siirtoikkunassa vahvistamaan hyökkäävää kalustoaan, tulee Solskjaerin miehistö keräämään todennäköisesti kauden jälkimmäisellä puoliskolla enemmän sarjapisteitä kuin ensimmäisellä.

Sheffield United ja suuri, suuri sydän

Jos minun olisi pitänyt ennen kauden alkua nimetä sarjan hajuttomin, mauttomin ja värittömin joukkue niin vastaus olisi tullut kuin apteekin hyllyltä: Sheffield United. Vaan kuinka upeita asioita ja yllätyksiä urheilu voikaan parhaimmillaan tuottaa! Täysiä ”noubadeja” etukäteen ajateltuna täynnä ollut jengi on vetänyt aivan uskomattoman alkukauden. Jos jostain Valioliigan joukkueesta voi sanoa, että se on enemmän kuin osiensa summa niin Sheffield Unitedista. Jokainen palanen on äärimmäisen sitoutunut pelitapaan ja taistelee eläimen lailla jokaisesta irtopallosta. Vastustajat eivät pääse koskaan helpolla Sheffieldin duunarijengiä vastaan pelatessaan. Pallolliset pelaajat eivät saa hetken rauhaa. Itse menetin sydämeni Sheffield Unitedille jo heti kauden alussa niin kuin kierrosraportteja lukeneille varmasti on käynyt selväksi. Kun oma suosikkijoukkue on ollut vuosikausia laiskanpulskeita ja pehmeitä primadonnia pullollaan, aiheuttaa Sheffield Unitedin tauoton taistelu ja itsensä likoon laittaminen kaihoisaa ihailua. Joukkue on täynnä Ramboja.

Kun joukkue pelaa loistavasti yhteen, nousevat myös yksilöt aina väkisin esiin. John Lundstram ja John Fleck olivat täysin tuntemattomia suuruuksia ennen tämän Valioliiga-kauden alkua. He ovat kuitenkin muodostaneet loistavan duon Sheffield Unitedin keskikentällä ja juosseet kieli vyön alla boksista boksiin koko alkukauden. Pyyteettömän puolustuspelin ohessa kaksikko on käynyt tekemässä yhteensä seitsemän maalia. Bournemouth päästi täksi kaudeksi Lys Moussetin Sheffield Unitediin ja pitivät mieluummin kiinni 0+0 tehoilla koko alkukauden pelanneesta Dominic Solankesta. Mousset on iskenyt viisi maalia ja antanut kolme maalisyöttöä, vaikka on pikkuvaivojen takia pelannut vasta 651 peliminuuttia eli alle kahdeksan täyttä ottelua.

Mikäli tahti jatkuu kauden jälkimmäisellä puoliskolla edes lähelle samana kuin tähän saakka, on Chris Wilder ainoa vaihtoehto Valioliigan vuoden manageriksi. Järki sanoo, että todennäköisesti Unitedin pistetahti tulee jonkin verran hiipumaan kauden loppua kohden. Sydän kuitenkin uskoo Sheffieldin Rambojen porskuttavan kauden loppuun saakka ja nappaavan sensaatiomaisen europaikan taskuunsa.

Eurooppa ei hyydyttänytkään susia

Wolverhamptonille povasin eurokiireiden takia vaikeaa Valioliiga-kautta. Viime vuosina Eurooppa-liiga on lähes poikkeuksetta rokottanut rajallisilla resursseilla ja siten kapealla materiaalilla pelanneita Valioliiga-jengejä. Wolvesin kauden aloitus oli tahmea, mutta mitä pidemmälle kausi on edennyt, sitä vahvemmalta susien peli on näyttänyt toisin kuin olisi voinut kuvitella. Se kovin haaste on tosin vielä edessä. Joulun aikaan Valioliigan ottelutahti on hurja ja Wolvesilla on syksyltä alla huomattavasti kovempi rasitustaakka kuin monilla pahimmista kilpakumppaneista.

Näillä näkymin Wolves ei kuitenkaan ole jäämässä yhden kauden ihmeeksi. Manageri Nuno Espirito Santolle on nostettava hattua takuuvarmasta työstä. Sudet pelaavat toista kautta putkeen laadukasta futista käytännössä samalla ykkösmiehistöllä. Oikeastaan vain Adama Traore on tällä kaudella murtautunut uutena nimenä vakiomieheksi susien avauskokoonpanoon. Hän on tukenut erinomaisesti kärkiparia Raul Jimenez-Diego Jota, joka toimii edelleen kuin junan vessa. Jota on tosin kärsinyt tehottomuudesta ja hukannut tukuttain hyviä maalipaikkoja. Viikko sitten hanat viimein aukesivat kun Jota iski ensin kaksi maalia Valioliigassa ja heti perään hattutempun Eurooppa-liigassa.

Wolvesin peruspeli on niin hyvällä tasolla, että se pystyy väsyneenäkin taistelemaan käytännössä jokaisen ottelun voitosta. Mikäli joukkue vain selvittää Joulun härkäviikot kunnialla, on Eurooppa-liigan paikan uusiminen hyvin lähellä.

Hodgson repii jälleen kerran tulosta

Valioliigan vanhin manageri Roy Hodson on mestari repimään rajallisista pelaajamateriaaleista tarvittavan tuloksen. Näin on ollut asian laita myös tällä kaudella. Crystal Palace ei ole todellakaan pelillisesti esittänyt mitään erityistä, mutta niin vaan joukkue keikkuu sarjan paremmalla puoliskolla takanaan muun muassa Arsenal. Hyvää runia on tosin ollut jonkin verran joukkueella matkassa mukana, sillä odotusarvoisessa sarjataulukossa Palace keikkuu neljänneksi viimeisenä! Maaliodottamaa joukkue on luonut sarjasta toiseksi vähiten. Hyökkäyspeli on tuttuun tapaan ollut lähes täysin Wilfred Zahan varassa ja hänelläkin kesti jonkin aikaa ennen kuin toipui totuttuun lentoonsa elokuun siirtoikkunapettymyksen jälkeen.

Pidän melko varmana asiana sitä, ettei Crystal Palace löydy kymmenen parhaan joukosta enää kauden loputtua. Pelaajamateriaali on ohut ja tällä hetkellä joukkue painii myös melkoisten loukkaantumisongelmien kanssa. Peräti neljä puolustajaa on nimittäin juuri nyt sairastuvalla ja näistä kolme on ollut vieläpä avauskokoonpanon luottomiehiä. Joulun peliruuhka ei ole hyvä ajankohta kärsiä puolustuksen ykkösnimien loukkaantumisista. Palace pudonnee siis sarjataulukossa alaspäin, mutta Hodgson hoitaa jälleen kerran sen tärkeimmän hommansa eli pitää alkukauden aikana hankitun etumatkan turvin lontoolaisjoukkueen edelleen Valioliigassa. Ensi kaudelle Palacen on kuitenkin pakko keksiä jotain uutta. Zahaa seura ei millään saa enää riveissään pidettyä. Hyökkäyspäähän on pakko löytää uusia laadukkaita vastuunkantajia.