Valioliigan välitilinpäätös osa 4

Valioliigakausi on saavuttanut puolimatkan krouvinsa ja on aika tehdä välitilinpäätöstä joukkueiden alkukaudesta. Kolumnisarjan neljännessä ja viimeisessä osassa käsittelyvuorossa ovat sarjan häntäpäähän juuttuneet kuusi joukkuetta.

Tutun yllätyksetön Burnley

Jos monen joukkueen kohdalla on nähty tällä kaudella yllätyksiä suuntaan tai toiseen niin ainakin yksi joukkue tarjoaa kaudesta toiseen juuri sitä mitä siltä tilataankin. Sean Dychen luotsaama Burnley on jatkanut jälleen täsmälleen samoilla linjoilla kuin aikaisemmillakin kausilla. Burnley löytyi viime kauden päätteeksi Valioliigasta sijalta 15 ja yllätys, yllätys 21 pelatun kierroksen jälkeen joukkue on täsmälleen samalla sijoituksella myös kuluvalla kaudella. Edes avauskokoonpano ei ole mihinkään muuttunut viime kaudesta. Dyche luottaa edelleen samoihin pelaajiin ja samaan tuttuun 4-4-2 pelitapaansa, jota pidetään nykyään jo monissa piireissä vanhentuneena taktiikkana. Rajallisilla resursseilla toimivalle Burnleylle konservatiivinen jalkapallo näyttää kuitenkin edelleen sopivan. Kärkijoukkueita vastaan Burnley ei yleensä pärjää, mutta napsii kuitenkin päävastustajia vastaan käymistään otteluista riittävän määrän voittoja sarjapaikan säilyttämiseksi. Näin tapahtunee tälläkin kaudella, vaikka joukkue seilaakin juuri tällä hetkellä kolmen ottelun tappioputkessa. Burnleystä ei ole yksinkertaisesti tällä(kään) kaudella mitään uutta sanottavaa. Muutoin niin kovin nopealla syklillä nykyään muuttuvassa maailmassa Sean Dyche ja Burnleyn jalkapallojoukkue vetää omilla tutuilla linjoillaan pitäen homman stabiilina vuodesta toiseen.

West Ham ja ikuinen korpivaellus

Jos puhutaan Valioliigan pitkäaikaisimmasta alisuorittajasta niin väistämättä ensimmäisenä tulee mieleen West Ham. Seuralla pitäisi olla kaikki eväät taistella europaikkaan oikeuttavista sijoituksista kausi toisensa perään. Seurajohdon ammattitaito näyttäisi kuitenkin olevan sarjan häntäpäätä. Joukkueen rakentamisesta on puuttunut punainen lanka jo vuosikausia. Epäonnistuneiden värväysten takia ovet käyvät tiheään tahtiin sekä pelaajistossa että manageripuolella. Kärsivällisyys ja pitkän tähtäimen järkevät päätökset loistavat poissaolollaan.

Tämän kauden West Ham aloitti lupauksia herättävästi pelaten avauskierroksen City-tappion jälkeen kuusi seuraavaa Valioliiga-ottelua ilman tappiota. Etenkin joukkueen hyökkäyspeli herätti toiveita positiivisesta kaudesta. Sen sijaan nähtiin kuitenkin täydellinen pelillinen romahdus. Voidaan hyvällä syyllä väittää, että West Ham on ollut lokakuun alusta lähtien Valioliigan huonoin joukkue! Odotusarvoisessa sarjataulukossa Hammers on toiseksi viimeisenä perässään ainoastaan Newcastle. Joukkueen pelissä ei syyskuun jälkeen toiminut oikeastaan mikään. Puolustus vuoti pahasti ja hyökkäyspeli oli aneemista. Kaiken lisäksi maalivahtien loukkaantumissuma pakotti peluuttamaan maalin suulla Robertoa, joka taitaa olla Valioliiga-historian heikoimpia veräjänvartijoita.

Seura oli jälleen kerran pakotettu vaihtamaan manageria. Manuel Pellegrinin tilalle palkattu David Moyes sai ainakin ensimmäisessä ottelussaan tsempattua joukkueensa täysin eri tasolle kuin mitä viime kuukausina on nähty. Bournemouth kaatui yksipuolisen näytöksen jälkeen kotistadionilla peräti 4-0. Nähtäväksi jää kuinka pysyväksi valmentajan vaihdoksen tuoma piristys osoittautuu. Pidemmällä tähtäimellä eniten petrausta kaipaa joka tapauksessa seurajohdon tekemät päätökset. West Hamin krooniselle alisuorittamiselle pitää saada pikkuhiljaa jo piste.

Villa pelaa kovilla panoksilla

Aston Villa oli viime kesän siirtoikkunassa yksi sarjan eniten rahaa käyttäneistä joukkueista. Kauden puolivälissä näyttää vahvasti siltä, että suuret satsaukset ovat epäonnistuneet. Pelaajamateriaalin laajuus piti olla Villan vahvuus, mutta se onkin näyttänyt ajoittain jopa yhden miehen joukkueelta. Oma kasvatti Jack Grealish loistaa ottelusta toiseen, muttei saa muulta joukkueelta riittävästi taustatukea. Muun muassa ykköshyökkääjäksi hankittu Wesley on vaellellut pääosin varjojen mailla ja loukkaantui kaiken kukkuraksi pahasti edellisessä ottelussa. Villa on ollut kuin peilikuva toiselle nousijalle Sheffield Unitedille. Villa hankki roppakaupalla uusia miehiä kesän siirtoikkunassa, muttei ole silti löytänyt palasia, jotka olisivat sopineet kentällä riittävän hyvin yhteen. United sen sijaan luotti nousun heille tuoneeseen pelaajarunkoon ja on vetänyt loistavan alkukauden.

Odotusarvoisessa sarjataulukossa Aston Villa on täsmälleen samalla sijalla kuin oikeassakin sarjataulukossa. Etenkin joukkueen puolustuspeli on ollut erittäin heikkoa, sillä Villa on antanut koko sarjasta eniten maaliodottamaa vastustajilleen eli jopa enemmän kuin Norwich! Huonosta onnesta joukkue ei ole siis kärsinyt. Peliesitykset ovat vain yksinkertaisesti olleet odotuksia heikompia. Villan ongelmia tuskin ainakaan helpottaa kesän yhden ykköshankinnan eli maalivahti Tom Heatonin loukkaantuminen. Ainakin ensimmäisten tietojen mukaan Heaton missaa jopa koko loppukauden Burnleyä vastaan viime kierroksella tulleen polvivamman takia. Villalla on selvästikin all-in, sillä se aikoo kuulemma vahvistaa entisestään joukkuettaan tammikuun siirtoikkunassa. Hyökkääjä ja maalivahti ovat ainakin hankintalistalla. Villalla saattaakin olla loppukaudella kovimmat panokset pelissä koko sarjasta. Hurjien satsausten jälkeen putoaminen heti takaisin Championshipiin olisi massiivinen taloudellinen takaisku, joka voisi pahimmassa tapauksessa viedä seuran jopa konkurssin partaalle. Joukkueen pitää yhtenäistyä ja parantaa etenkin puolustuspeliään toistaiseksi nähdystä, jotta se pysyy putoamisviivan yläpuolella.

Mihin katosi ihailtu ja viihdyttävä Bournemouth?

Bournemouth tunnettiin pitkään Valioliigan väriläiskänä, joka pelasi pienistä resursseista huolimatta viihdyttävää ja tuloksekasta jalkapalloa. Nuo ajat ovat tällä hetkellä enää vain kaukainen muisto. Eddie Howe on muokannut pelityyliään koko ajan puolustavammaksi ja puolustavammaksi. Sen myötä iloinen hyökkäyspeli on kadonnut tyystin Bournemouthin DNA:sta. Joukkue on tehnyt sarjassa kolmanneksi vähiten maaleja ja luonut neljänneksi vähiten maaliodottamaa. Howe on kadottanut magiikkansa johonkin. Ehkä hän on vain luotsannut liian pitkään Bournemouthia ja sekä seura että manageri kaipaisi hiljalleen uusia tuulia.

Ykköshyökkääjä Callum Wilson on osunut edellisen kerran maalipuiden väliin syyskuussa! Ainakin osittain tämä johtuu tosin heikosta tarjoilusta. Ryan Fraser ja David Brooks olivat viime kauden komeettoja, mutta nyt Fraser on ollut kuin varjo viime kaudesta ja Brooks puolestaan loukkaantui kauden alla eikä ole vieläkään pelannut minuuttiakaan. Pitkästä loukkaantumisesta on kärsinyt myös Junior Stanislas. Ihan kaikkea hyökkäyspelin aneemisuudesta ei voi siten Howen piikkiin laittaa. Bournemouthin keskikentältä puuttuu vain yksinkertaisesti luovuutta. Puolustus piti joukkueella pitkään kohtuullisen hyvin, mutta sekin on alkanut loukkaantumisten myötä osoittaa huolestuttavia merkkejä. Etenkin puolustuksen ehdottoman johtohahmon Nathan Aken loukkaantuminen oli kova isku Bournemouthille. Nousunsa jälkeen Bournemouth ei ole tähän saakka ollut vielä kertaakaan pahassa putoamiskurimuksessa. Tällä kaudella se joutunee kuitenkin taistelemaan tosissaan sarjapaikastaan aina toukokuun päätöskierroksille saakka.

Watford vahvassa nousussa

Watford on viime vuosina aloittanut kautensa aina loistavasti ja hyytynyt hiljalleen kauden loppua kohden. Tällä kaudella sykli näyttäisi olevan täysin päinvastainen. Watford aloitti kautensa erittäin heikosti ja virui pitkään sarjan jumbopaikalla. Kauden avausvoittoa saatiin odotella aina kahdenteentoista otteluun saakka ja seitsemästätoista ensimmäisestä Valioliiga-ottelustaan Watford voitti ainoastaan tuon yhden kerran. Joulukuussa joukkueen kurssi muuttui kuitenkin täysin. Watford on voittanut nyt kolme neljästä viime ottelustaan ja vielä erittäin vahvoilla peliesityksillä. Ennen tuloksellisesti hyvää jaksoaankin se laittoi jo Liverpoolin Anfieldillä pelillisesti erittäin lujille. Watfordin kohdalla sarjataulukko hämää, sillä se on tällä hetkellä yksi sarjan kovakuntoisimmista joukkueista!

Jälleen kerran tullaan viime vuosilta Valioliigasta tuttuun ilmiöön. Managerin vaihdos piristää hämmästyttävän usein joukkueen peliä! Watfordin uusi managerin Nigel Pearson on tehnyt lyhyessä ajassa suorastaan ihmeitä. Jo lähes varmuudella putoamaan tuomittu joukkue on noussut Pearsonin opissa täysin uudelle tasolle. Oma vaikutuksensa on varmasti ollut myös kapteeni Troy Deeneyn paluulla loukkaantumisen jälkeen pelikentille. Deeney on todellinen johtohahmo, joka on etenkin henkisesti erittäin tärkeä pelaaja Watfordille. Paperilla Watfordin materiaali ei millään tavalla häikäise, mutta Pearson on saanut joukkueen pelaamaan loistavasti yhteen. Juuri tällä hetkellä näyttää siltä, että päävalmentajan vaihtaminen saattoi hyvinkin pelastaa Watfordin sarjapaikan. Joukkue on toki edelleen putoamisviivan alla, mutta mikäli peliesitykset jatkuvat edes lähellekään joulukuun kaltaisina, ei Watford putoajakolmikossa kauaa tule viihtymään.

Norwichin pääsarjavisiitti jäämässä ranskalaiseksi

Norwichin kohdalla ennen kauden alkua kyseenalaistettiin joukkueen puolustuksen riittävyys pääsarjatasolle. Huoli on osoittautunut aiheelliseksi, sillä Norwichin puolustus vuoti varsinkin alkukaudesta kuin seula. Joukkue on päästänyt 21 ottelussa peräti 41 osumaa, mikä on eniten koko sarjasta. Osittain alkukauden umpisurkea puolustuspeli meni tosin loukkaantumistenkin piikkiin. Joukkueen puolustaminen on ottanut kauden edetessä selkeästi askeleita eteenpäin, kun esim. ykköstoppari Christoph Zimmermann on palannut pelikuntoon.

Suomalaisittain hienoa on ollut tietenkin seurata Teemu Pukin komeaa debyyttiä Valioliigaan. Pukki aloitti kauden suorastaan hurjasti ja johti jopa jossain vaiheessa sarjan maalipörssiä. Maalitahti on odotetusti hiipunut kauden edetessä, mutta yhdeksän maalia ja kolme maalisyöttöä on sarjan jumbojoukkueen riveissä komea saldo tässä vaiheessa kautta. Suomalaisittain ja Norwichin kannalta on toki ikävää se, että juuri tällä hetkellä Pukki kärsii nivusvammasta. Pukki on pelannut syksyn aikana hyökkääjäksi jopa epäinhimillisen määrän minuutteja (osin myös maajoukkuepelien takia), joten yllätyksenä ei viime aikoina ilmenneitä pikkuvaivoja voida pitää.

Norwichin peliesitykset ovat olleet tiivistyneen puolustuksen ansiosta talvella parempia kuin mitä ne olivat loppusyksystä. Tämän myötä pienenpieni toivonkipinä kanarialinnuilla on vielä elossa sarjapaikan säilyttämisen osalta. Toisaalta jo seitsemän pisteen ero putoamisviivan yläpuolella olevaan Aston Villaan on ikävän paljon, joten sarjapaikan uusiminen vaatisi Norwichilta ja Pukilta täysin nappiin menevää loppukautta. Kaikki todennäköisyydet ovat valitettavasti sen puolella, että sympaattinen Itä-Englannin pikkuseura palaa ensi kaudeksi Championshipin puolelle.