Vedonlyöntiammattilaiset eivät ole Loch Nessin hirviöitä

En lyö vetoja kuin jos luulen odotusarvon olevan positiivinen. En kuvittele biittaavani markkinaa edes SaiPan tai NFL:n peleissä, vaikka seuraankin molempia aika paljon. Tämän vuoksi lyön hyvin harvoin mitään urheiluvetoja.

Uskoisin kyllä pystyväni vedonlyöntiammattilaisuuteen, koska tunnen matemaattiset perusteet ja miulla on elävä kiinnostus aiheeseen. Tunnen kuitenkin kohtuullisen paljon vedonlyöntiammattilaisia. Kaikki tuntemani aktiivisena ollessaan tekevät tolkuttoman paljon töitä. Tämä on ollut liian korkeana kynnyksenä koskaan edes kokeilla siipien kantavuutta urheiluvedonlyönnin taistelukentillä. Yhdelle miehelle riittää hyvin puuhastelua pokeri- ja osakemarkkinoilla kellumisessakin. Itse asiassa ihan kumpi tahansa näistä riittäisi hyvin täyttämään kaiken mahdollisen ajan.

Suomessa lienee suuruusluokkaa parisataa vedonlyöntiammattilaista. Suomen Urheiluvedonlyöjät ry:n perustaminen ja tulossa olevat maksublokit ovat saaneet useamman yksinäisen suden tulemaan ihmisten ilmoille. Joten aiemmat arviot sadasta ovat tarkentuneet ylöspäin.

Verottaja pitää vedonlyöntiammattilaisia Loch Nessin hirviöinä

Verottaja ei vaikuta uskovan ammattivedonlyöjien olemassaoloon. Vähän sama juttu kuin Poliisihallituksen arpajaishallinnon päällikkö Jouni Laiho ei aikoinaan uskonut pokeriammattilaisiin väittäessään pokerin olevan tuuripeli. Uskovatko molemmat sitten Loch Nessin hirviöön, en tiedä.

Taivastelin kovasti lukiessani vedonlyöntiammattilainen (ja vähäisempänä lakimies) Antti Koivulan twiittiä, jonka mukaan verottaja ei aio suostua vähentämään matkakuluja verollisista vedonlyöntivoitoista. Antille tulee matkakuluja, koska hän lyö livevetoja ottelupaikalta käsin. Ottelupaikalle pääseminen edellyttää matkustamista, joten matkakulujen vähennyskelpoisuuden pitäisi olla no-brainer.

ETA-alueen ulkopuolella lyödyt vedot ovat siis veronalaisia, ja nämä oli Antti tunnollisesti ilmoittanut. @Verouutiset oikein twiittasi asiasta. Sitä päädyin pohtimaan onko vuosi 1996 vai 2021:

Verotuksessa vedonlyönti ei rinnastu pokerin pelaamiseen. Vedonlyönti ja mm. nettipelikoneilla pelaaminen perustuvat sattumaan, ja tuotto-odotus on lähtökohtaisesti negatiivinen. Verotuksessa vedonlyönnissä ei siis ole kyse tulonhankkimisesta, ja siksi kuluja ei voi vähentää.

Sanoisin, että ei jumalauta ole totta, ellen olisi päättänyt vähentää kiroilua kolumneissani. Verotuksessa vedonlyönnin pitäisi rinnastua juurikin pokerin pelaamiseen. Molemmat ovat taitolajeja (toisin kuin ”nettipelikoneet”), joissa taitavan pelurin ”tuotto-odotus” on positiivinen. Muuten ei olisi olemassa vedonlyöntiammattilaisia. Tosin voisin hyvin kuvitella Loch Nessin hirviön vähän Jorma Vuoksenmaan näköiseksi.

Miten vedonlyöjien verotuksen pitäisi mennä?

Valtaosa vedonlyöntituotoista (ETA-alueelle laillisille pelinjärjestäjille lyödyt) ovat verovapaita. Verovapaista tuotoista ei voi vähentää mitään kuluja.

Jos lyö vetoja myös verollisille saiteille, ovat vuoden voitot verotettavaa ansiotuloa. Näistä pitäisi voida vähentää näihin kohdistuvat kulut. Pokerinpelaajilla tämä meneekin näin. Jäin voitolle 2019 Las Vegasin verollisissa turnauksissa, ilmoitin nettotuotot, vähensin matkakulut (sekä majoituksen) ja verotus meni ilmoituksen mukaan.

Huomattavaa kuitenkin on, että jos lyö sekä verollisille että verottomille saiteille, nähdäkseni vain verollisten betsien osuus kuluista on vähennyskelpoista. Jos siis voitoista esim. 30% on verollisilta saiteilta, on kuluistakin vain 30% vähennyskelpoista. Näin tämä menee muussakin verotuksessa.

Tiedän tämän, koska olen verotusasiantuntija. Olinhan kesällä 1987 Lappeenrannan verotoimistossa kesätöissä.

Miten vedonlyöjien verotukselle käy?

Pelko pois, pelko pois, Rosmarie!

Jos vaikka kaikki vaarat alla kyttää,

Pelko pois, pelko pois, Rosmarie!

Maapallo vaikka tervaan jäis, taikka kuperkeikkaan pyllähtäis,

Niin pelimiestä vain se hymyilyttää

Hyvin tässä vielä käy. Toisin kuin yleisönosastoilta voi lukea, Suomen verottaja lopulta useimmiten päätyy siihen mikä on oikeus ja kohtuus. Sitä paitsi valtiovarainministeriön vero-osaston osastopäällikkönä toimii Terhi Järvikare, joka on HKKK:n kasvatteja, asunut Vaasiksella ja muutenkin täysipäinen. Tai oli ainakin 80-90-lukujen vaihteessa, sen jälkeen en ole tavannut.

Antin tapauksessa on luultavasti kyseessä yksittäisen verosihteerin vedonlyöntisivistymättömyys. Onneksi Antti lakimiehenä on kykeneväinen valittamaan tarvittaessa vaikka koko Via Dolorosan Korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti. Itse asiassa betsaisin 1:1, että pelkkä Antin vastine ja selvitys vedonlyöntiammattilaisuudestaan riittää.

Voi hyvin käydä vielä niinkin, että Verohallinnon ohje pokeritulojen verotuksesta muuttuu joku kaunis päivä ohjeeksi pokeri- ja vedonlyöntitulojen verotuksesta.

P.S. Katsokaa Alfa-TV:ltä kun Helsingin yliopiston dosentti Janne Nikkinen Hjallis Harkimon vieraana lyttää arpajaislakiuudistuksen ja vertaa maksublokkeja tölkinpotkimiseen. Myös kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo oli Veikkauksen hallintoneuvostossa ollessaan tullut yllättävän rahapelisivistyneeksi.

Mie olin Veikkauksen varatoimitusjohtaja Velipekka Nummikosken kanssa myös Alfa-TV:llä Sanna Ukkolan vieraana. Esiinnyin huonommin ja olin selkeästi vähemmän vakuuttava kuin Nikkinen. Ja lisäksi rahapelitutkija on arpajaislakiasioissa pokeriammattilaista varmasti uskottavampi hahmo muutenkin.

 

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina. 

Akin mielipiteet ovat hänen omiaan. Pokerisivut seisoo vahvasti sananvapauden takana, mutta Akin mielipiteet eivät edusta Pokerisivujen virallista kantaa.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.