Veikkaushäviövarat valtion yleiskatteellisiksi tuloiksi?

En odottanut paljon, kun Marinin hallitus asetti alaikärajaltaan 69-vuotiaan ryhmän selvittämään, miten rahapelitoiminnan tuottojen vähenemiseen varaudutaan tulevina vuosina. Pidin itsestään selvänä, että Erkki Liikasen, Liisa Hyssälän, Kalevi Kivistön, Osmo Soininvaaran ja Ulla-Maj Wideroosin ryhmä tekee tilaustyönä raportin maailman parhaasta rahapelijärjestelmästä ja lähinnä murehtii tuottojen laskua.

Mutta ei pitäisi olla ikärasistikaan. Tosin ennakkoluuloni eivät pohjautuneet raportin tekijöiden ikään, vaan oletukseen siitä, että kaikki olisivat olleet johtotehtävissä Veikkauksen edunsaajissa ainakin jossain vaiheessa uraansa, ellei yhä edelleen.

Raportissaan ”Suomalainen rahapelijärjestelmä muutoksessa: Tulevaisuuden vaihtoehtoja” veteraanipoliitikot apunaan Teemu Pekkarinen kuitenkin antoivat yllättävän toimenpidesuosituksen:

Vuoden 2024 alusta pitäisi katkaista veikkaushäviövarojen ja Veikkauksen edunsaajien napanuora. Tuotot vietäisiin valtion budjetin yleiskatteeseen ja menot siirrettäisiin kehysbudjetointiin.

Samaa olen muuten länkyttänyt vuosikausia. Vajaat kolme vuotta sitten esimerkiksi kirjoitin kolumnin ”Rahapelituottojen korvamerkitseminen on haitallista”.

Työryhmä perusteli näkemystään aavistuksen virallisemmalla kielellä kuin mie:

  1. Ristiriidattomuus. Yleiskatteellinen vaihtoehto mahdollistaisi sen, että samaan aikaan voidaan ristiriidattomasti pyrkiä tehokkaaseen rahapelihaittojen ehkäisyyn ja kansalaisyhteiskunnan vaalimiseen. Pienemmät rahapelihaitat ja laadukas kansalaisyhteiskunta ovat kaikkien suomalaisten etu.
  2. Riippumattomuus. Jokaisessa neljässä vaihtoehdossa (=oli kolme muutakin vaihtoehtoa) hallitus joutuu joka tapauksessa määrittelemään ja päättämään edunsaajien rahoituksen tason. Edunsaajien ja kansalaisyhteiskunnan rahoituspäätös on siis riippumaton siitä, onko rahapelituottoja korvamerkitty vai ei.
  3. Tehokkuus. Julkisen talouden hoitaminen ja julkisten menojen kohdentaminen on toteutettavissa mahdollisimman tehokkaasti ja läpinäkyvästi, kun valtion tuloja ja menoja voidaan vertailla ilman ennalta sidottua korvamerkintää.
  4. Suunnitelmallisuus. Yleiskatteisuus poistaisi rahoituksen vaihtelun suoraan arvioituun tuottoon perustuen. Tämä lisäisi rahoituksen suunnitelmallisuutta ja vakautta menojen ollessa osa vaalikausittain asetettavan menokehyksen mukaista rahoitusta.
  5. Vaikuttavuus. Kokonaisuudistus saattaisi lisätä julkisen rahoituksen ja avustustoiminnan vaikuttavuutta. Yleiskatteellisessa vaihtoehdossa nykyiset edunsaajat kilpailisivat rajallisista resursseista yhdenvertaisesti muiden valtion talousarvion menotarpeiden kanssa.
  6. Tasa-arvoisuus. Rahapelituottojen ja korvamerkinnän yhteisvaikutus saattaa olla tulonjaon kannalta epätoivottu, koska rahapelituottoja pidetään regressiivisinä piiloverona.
  7. Uusiutuvuus. Korvamerkintä saattaa aiheuttaa ristiriitaisia kannustimia rahapelijärjestelmän sisällä. Yleiskatteellisuuteen siirtyminen saattaisi siten ehkäistä eturistiriitaisia rakenteita ja antaa järjestelmälle paremmat edellytykset uudistua ja kehittyä.
  8. Eettisyys. Rahapelaamisen ja kansalaisyhteiskunnan välinen korvamerkintä saattaa asettaa edunsaajia eettisesti epätoivottavaan tilanteeseen: rahapelituotot tulevat merkittävältä osin rahapeliongelmaisilta.

Tekisi mieleni kirjoittaa ”Well done, old-timers”, mutta sen voisi joku kokea loukkaavana, joten jätetään kirjoittamatta.

Sen sijaan mainitsen, että nämä poliitikot tekivät aktiivipolitiikkaa aikana, jolloin politiikkaa tehtiin muistakin kuin viestinnällisistä näkökulmista.

Suomennoksia raportista:

”Veikkaus Oy:lle ei aseteta tavoitetta siitä, millaiseen taloudelliseen tulokseen sen tulee vuosittain päästä.”

Tämä oli siis historiallinen näkökulma ja nykyisen veikkauskielen runkolauseita. Muutettiinhan otsikkokin budjetissa ”tulostavoitteesta” ”tulosarvioksi” muutama vuosi sitten. Välillä tosin omistajaohjausministeritkin unohtavat tämän.

Totuus on kuitenkin, että lisää rahaa on aina kulisseissa vaadittu. Tällaista työryhmääkään ei olisi koskaan asetettu, jos Veikkauksen tuotot olisivat jatkaneet ikuisesti koilliseen.

”Kuten edellä on todettu, vaikka historiassa rahapelien sallittavuutta on perusteltu yksinoikeudella varojen hankkimiseksi aatteellisten ja sosiaalisten tarkoitusten edistämiseen (esim. HE 274/1994 vp), ei tätä käytännössä voida enää nykylainsäädännön puitteissa pitää perusteluna rahapelitoiminnan tuoton korvamerkinnälle tiettyihin tarkoituksiin.

Tämä johtuu EU:sta, joka hyväksyy vain pelihaittojen rajoittamisen rahapelimonopolin perusteluiksi.

Sama vielä toisin sanoin:

Tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan rahapelien yksinoikeusjärjestelmää ei voida perustella siitä saatavalla yleishyödyllisellä tuotolla tai muulla taloudellisella syyllä.”

Nykytilanne:

Kehysjärjestelmän näkökulmasta rahapelitoiminnan tuotto ja sitä vastaavat menot ovat talousarvion läpivirtauserä, jossa valtio toimii teknisenä ulkopuoliselta saatavan rahoitusosuuden välittäjänä.”

Eli vuodesta toiseen samat järjestöt saavat samat avustukset, jos eivät jää kiinni aivan törkeästä sikailusta.

Avustusasioiden neuvottelukunta koostuu puheenjohtajasta ja varapuheenjohtajasta sekä 12 jäsenestä, joilla kaikilla on oma varajäsen. Suurin osa neuvottelukunnan jäsenistä on edunsaajien edustajia. Arviointi- ja avustusjaoston jäsenet eivät saa olla työsuhteessa tai muissa sidonnaisuuksissa avustusten hakijoihin.”

Jonkun verran kikattelin itsekseni peräkkäisille lauseille ”suurin osa on edunsaajia” ja “jäsenet eivät saa olla sidoksissa avustusten hakijoihin”.

Raha-automaattiyhdistyksen avustustoiminta henkilöstöineen siirtyi sosiaali- ja terveysministeriön alaiseen Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukseen vuoden 2017 alussa.”

Tähän irtohuomiona, että juuri mikään avustusten jaossa ei 2017 muuttunut, vaikka kolme monopoliyhteisöä fuusioitiinkiin uudeksi Veikkaukseksi.

Suomi ja Norja eräin poikkeuksin ovat ainoat maat, joissa rahapelimonopoli koskee kaikkia rahapelaamisen muotoja. Muissa Euroopan maissa on valtaosin otettu käyttöön lisenssijärjestelmä.”

Tämä ei ole se viesti, jota Veikkaus on välittänyt, vaikkakin täsmälleen vallitseva tilanne. Veikkausperhe on kertonut suurelle yleisölle, että rahapelejä rajoitetaan kaikkialla Euroopassa. Tosiaan jostain hassusta syystä ”maailman paras rahapelijärjestelmä” on käytössä vain meillä ja ehkä myös Norjassa.

Pelaajien sosioekonomisen taustan vuoksi suomalainen rahapelijärjestelmä voidaan ajatella olevan regressiivinen luonteeltaan – pienituloiset häviävät rahapeleihin suhteellisesti enemmän rahaa.”

Lisäksi Suomessa rahapelituotoilla rahoitetaan useita järjestöjä ja niiden toimintaa, joka tuottaa palveluita myös hyväosaisille.”

Vähävaraisemmat siis pelaavat ainakin suhteellisesti enemmän, mutta saavat vähemmän. Regressiivinen verotushan, joka on siis progressiivisen vastakohta, tarkoittaa vähätuloisempien maksavan enemmän.

”Vuonna 1990 kolmannen sektorin henkilötyövuosien määrä oli 50 000, josta se on kasvanut jokseenkin tasaisesti 70 000 vuoteen 2016 mennessä.”

Nykyisessä rahapelijärjestelmässä tämä tarkoittaa riippuvuutta rahapelaamisesta – kaikki se raha mitä rahapeleihin hävitään, menee kansalaisyhteiskunnan toimintaan.”

Näin meni kehitys vanhoina hyvinä aikoina, kun tuotot vuosittain nousivat. Ja maalissa Suomen ”Kolmas sektori” on pahasti addiktoitunut veikkaushäviövarojen nauttimiseen.

Tämä antaa järjestöille myös kannusteen ottaa kantaa rahapelipolitiikkaan ja siten asettamaan sellaisetkin järjestöt eettisten ja poliittisten kysymysten äärelle, joilla ei siihen olisi muutoin intressejä.”

Kun on lukenut vuosikymmeniä esimerkiksi SOSTE:n ja Museoliiton kannanottoja arpajaislain suhteen, on voinut huomata, että tämä kannuste on toiminut oikein hyvin.

Vuonna 2020 nähdään suuri noin 32 prosentin pudotus niin nimellisessä kuin reaalisessakin tuloutuksessa valtiolle. On kuitenkin muistettava, että osa pelaamattomasta rahasta palautuu valtiolle muita kanavia pitkin, kuten esimerkiksi kasvaneen kulutuksen tai vähentyneiden rahapelihaittojen kautta.”

Tätäkään ei ole Veikkausperheen suusta kovin usein kuultu. Kun ihmiset häviävät vähemmän rahaa, niille jää yllättäen käteen enemmän rahaa.

Raporttihan oli siis varsin laadukas. Toimeksiannossaan oli, että selvitysryhmä ei tee esityksiä Veikkauksen omistajaohjaukseen tai rahapelimarkkinoiden sääntelyyn, joten näitä oli siltä turha odottaa.

Toivottavasti rahapelipolitiikasta kaupunkihuhujen mukaan tässä kuussa päättävät perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun kutsumat intressiryhmät (joihin esimerkiksi Suomen Pokerinpelaajat ry ei kuulu) ainakin lukevat sen. Elleivät suorastaan toteuttaisi suositustaan.

Käsitykseni nykyhallituksesta muuttuisi kertaheitolla positiivisempaan suuntaan, jos se toteuttaisi tämän itse asettamansa työryhmän esityksen.

Maksublokeistahan hallitus teki päätöksen ennen asiantuntijakuulemisia. Mutta jos edes omiaan kuuntelisivat?

P.S. Teimme kansanedustaja Joonas Köntän kanssa pyytämättä muistion työryhmälle. Tai Joonas teki ja mie vähän muokkailin. En tosin uskonut sillä juuri olevan merkitystä lopputulokseen.

Olisi houkuttelevaa ajatella, että yhdellä ehdotuksistamme olisi ollut jotain vaikutusta työryhmän loppupäätelmiin:

”Ehdotamme, että yhteys edunsaajien ja rahapelituottojen osalta katkaistaan ja rahapelitoiminnasta kerätyt tuotot siirretään suoraan valtion budjettiin.”

Ei kai sentään? Mutta tuskin muistion lähettämisestä mitään varsinaista haittaakaan oli.

 

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina. 

Akin mielipiteet ovat hänen omiaan. Pokerisivut seisoo vahvasti sananvapauden takana, mutta Akin mielipiteet eivät edusta Pokerisivujen virallista kantaa.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.