Wille Rydman voitti toisen nettipokerisodan

Kun Jyrki Käteisen sixpackin sisältö näytettiin kaikelle kansalle maanantaina 17.6.2011 riipaisin ärhäkän kännin. Olin hallitusohjelmaan vähintään yhtä tyytyväinen kuin jos SaiPa häviäisi KooKoolle. Olin kyllä henkisesti varautunut Jutta Urpilaisen demareiden kävelevän hallitusohjelmaneuvotteluissa hallituskipeytensä neuvottelutaktisesti viisaasti etukäteen viestittäneen Kataisen/Tujusen kokoomuksen yli, mutta en sentään oikeasti odottanut ohjelman sisältävän nettipokerin kieltolakia.

Vaikka sellaista olinkin vähän maalaillut syyskuun 2010 ”Kaliningradista kotiin” novellissani. Joka on muuten tuotantoni paras. Samalla perusteella kuin Pokerin käsikirja on paras suomeksi koskaan kirjoitettu pokerikirja.

Ensimmäisen nettipokerisodan voiton jälkeen olin yhden hengen työryhmässäni jatkanut pokerilobbaustani, vaikka muu pokeriyhteisö oli pitkälti sitä mieltä, että 2008 pokerinpelaajien voitoksi kääntynyt sota oli blokkihaukkojen Waterloo. Tiesin kuitenkin veikkausperheen vaikutusvallan olevan suurempi kuin pokerikansakaan tuolloin tajusi. Senja Larsenin Veikkauskratia onneksi julkaistaan ensi perjantaina olevana 54-vuotissyntymäpäivänäni, joten kansa sivistynee lisää ihan lähipäivinä.

Kataisen hallituksen ohjelmaan oli sitten kirjattu ”Nykyistä rahapelien yksinoikeusjärjestelmää kehitetään rajoittamalla ulkomaille tapahtuvaa pelaamista.” Tuolloin vielä elättelin toiveita nettipokeriurani uudesta noususta ja lisäksi pidin (ja pidän) koko hanketta yhtä järjenvastaisena kuin Toimi Kankaanniemen nuuskanmyynnin kieltolakia. Olipa miulla vielä ulkomaalaisten pelintarjoajien osakkeitakin salkussa. Joten suhtauduin uutiseen kuten sukuni miehet ovat luultavasti suvun kantaisästä Per Pysingistä alkaen aina tehneet. Ainakin jossain sukukronikassa väitettiin Taipalsaaren Pyysingien olleen perinteisesti työteliäitä, hyvin sikiäviä ja viinaanmeneviä.

Parin päivän päästä selvittyäni (kai) kirjoitin aiheesta vähän turhankin ärhäkän kolumnin ”Suomi-pokerin musta perjantai ja sen syyt”. Uhosin siinä mm. ”Päivi Räsäsen puheille en pyrkinyt, enkä pyri”. Tämä oli juuri sellaista aatepohjaista ennakkoluuloisuutta, mitä vaikkapa persut tuntevat vassareita kohtaan. Toisaalta tunne vaikuttaa olevan molemminpuolinen. Näille tiedoksi: Tunnen sekä persuja, jotka eivät syö edes värillisiä pikkulapsia, että vassareita, jotka eivät halua hirttää ainakaan kaikkia rikkaita.

Äiskä tapasi aina sanoa suurisuiselle esikoisteinilleen, että ”Kyllä elämä vielä opettaa siut hiljaa kulkemaan”. Luopui tosin toivosta jo vuosikymmeniä sitten. Mutta niin vain istuimme alle vuosi kolumnin julkaisemisen jälkeen eduskunnassa Wille Rydmanin kanssa Päivi Räsästä tapaamassa.

Omaa ansiotani tässä oli korkeintaan Willen houkutteleminen Pokeriyhdistyksen puheenjohtajaksi, Rydman oli onnistunut sopimaan tapaamisen.

En tuntenut ennen vuotta 2011 pikkumiestä kuin lehtien perusteella, mutta kanssaan kokoomusnuorissa askarrellut ainakaan nykyisin ei niinkään pieni Esa Aula suositteli tätä vahvasti. Wille ei tosin tiennyt pokerista juuri mitään. Mutta oli ideologisesti kieltolakivastainen ja ahkeran oloinen kaveri.

Eikä Wille kymmenvuotisen puheenjohtajuutensa jälkeenkään juuri osaa pokeria pelata, vaikka annoinkin kymmenen vuotta sitten parin tunnin pikakurssin. Mutta tarvitsimme poliittisen järjestelmän osaajaa emmekä niinkään turnireissunsa tasapainoisiksi säätänyttä.

Meillä olikin sitten osanottajamäärältään historian kolmanneksi suurin Pokeriyhdistyksen kokous syksyllä 2011. Koska Willen politiikka menee monilla tunteisiin, ajoin pimennetyillä valoilla puheenjohtajaehdokkaani suhteen Pokeritiedon keskustelupalstallakin. Siihen aikaan pokeria pelasi vielä paljon vasemmistolaisiakin, joten pelkäsin kokoukseen voivan tulla sellaista väkeä, joille pokeri ei ole politiikassa lähellekään ykkösasia. Ja valitsevan vielä jonkun hihhulin, joka ei pääse lähellekään Päivi Räsästä ja päästessäänkin tekisi lähinnä vahinkoa.

Ennen sisäministerin tapaamista olin kuvitellut törmääväni tilaisuudessa Raamatun lisäksi kaikkien kieltolakien kannattamiseen. Ennakkoluulonsa ne ovat siis meillä liberaaleillakin. Sen sijaan sisäministeri hämmästyksekseni sekä kuunteli että ymmärsi Pokeriyhdistyksen puheenjohtajistoa eli miuta ja Willeä. Nopeaälyisenä poliitikkona Räsänen delegoi huonosti tuntemansa asian esikuntansa ratkaistavaksi, jota tapasimmekin useamman kerran.

Tulimme hyvin juttuun valtiosihteerinsä Marjo Anttooran kanssa, joka kertoi RAY:n edustajan käyneen meitä ennen vaatimassa kieltolain toteuttamista. Tämä oli sikäli yllättävää, että käydessämme Willen koppimopolla 2012 huhtikuussa RAY:n pääkonttorilla, meille oli vakuutettu, että tapaamamme toimitusjohtajisto ei lobbaa mitään, vaan asia on hallituksen ja virkamiesten käsissä.

Lisäksi valtiosihteeri kertoi, että kieltolaista oli kuulemma sovittu jo silloin, kun kansallisesta nettirullasta oli tehty päätös. Tähän mie totesin (toki kristillisesti muotoillen), että paskapuhetta. Suosittelin tarkastamaan asian edellisen arpajaislakihankkeen poliittisen ohjausryhmän puheenjohtajalta Ilkka Oksalalta. Joko Oksala oli valehdellut miulle, tai RAY:n edustaja kristillisille.

Koska viimeisellä tapaamisellamme valtiosihteeri sanoi: ”Älkää pojat olko huolissanne, ei tule mitään kieltolakia”, päättelin Oksalan puhuneen totta, kuten olin arvellutkin. Ja kristillisten jatkossa pitävän RAY:n väkeä juuri niin luotettavana kuin ansaitsevatkin.

Kävellessämme ulos Kirkkokadun aurinkoon, sanoin Willelle, että jos seurassani olisi joku vähän viinaan menevämpi, nyt voisi lähteä vaikka ryyppäämään. Odotetusti vain toinen meistä sinä päivänä korkkasi. Lisäksi vaikenimme hyväksi kokemastamme poliittisesta tilanteesta parin vuoden ajan, koska pelkäsimme veikkauspuolueen onnistuvan vielä jyräämään sisäministeriön kannan, kuten kävi kahdeksan vuotta myöhemmin. Filosofiani mukaan ei kesken pelin muutenkaan kannata juuri tuuletella. Toki jos tulee pokeriturnausvoitto, voi kamerassa jo vähän hymyillä. Ainakin kännissä.

Ilman Willen toimintaa pokeriyhdistyksen puheenjohtajana, olisi Kataisen hallitus helposti taputellut kieltolait valmiiksi jo vajaat kymmenen vuotta sitten. Yksin olisin päässyt korkeintaan erityisavustajan juttusille. Tosin yhdelle erityisavustajan pojalle lähetytin yllätyslahjaksi omistuskirjoitetun Pokerin Käsikirjan, kun kuulin sen harrastavan nettipokeria. Jos ei lobbari pärjää argumenteilla, on lahjonta aina vaihtoehto.

***

20.7.2011 Pokerilobbarin käsikirja

31.8.2011 Stalin oli oikeassa

1.9.2011 Pokeriyhdistyksen puheenjohtajaksi Huom! Katsokaa minkälaisen pikkuvanhan lapsen näköisen nuoren miehen käsissä Suomen pokerinpelaajien kohtalo kymmenen vuotta sitten oli. Eli siis mukana WR-kuva 10 vuotta sitten.

27.2.2014 Hallitus ei esitä kansainvälisillä sivustoilla pelaamisen estämistä.

Välikuolema: Tuokaa minulle Wille Rydmanin pää

***

P.S. Jouduin kunnallisvaaleissa oikeasti miettimään, ketä äänestän näissä vaaleissa. Tämä siksi, että suosikkipoliitikoistani 3/3 (Rydman, Vartiainen, Valtonen) ovat ehdolla samalla listalla Helsingissä.

Remember 2012 vei ääneni Willelle. Vaikka Juhana ja Elina ovatkin kaltaisiani liberaaleja ja Wille konservatiivihko. Tosin on täysipäisiä konservatiiveja ja sitten on myös laurahuhtasaaria.

Etten vaikuttaisi puoluepoliittisesti sitoutuneelta, suosittelen äänestämään myös Ville Vähämäkeä Oulussa (pers.), Joonas Könttää (kesk.) Jyväskylässä sekä Ville Savonlahtea (vihr.) Liedossa. Demaria, joka varmasti vastustaisi kieltolakeja, en ole vielä löytänyt. Mutta Pokeriyhdistyksen hallitukseen mahtuisi kyllä yksi demarikin.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina. 

Akin mielipiteet ovat hänen omiaan. Pokerisivut seisoo vahvasti sananvapauden takana, mutta Akin mielipiteet eivät edusta Pokerisivujen virallista kantaa.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.