Floppeja, valheita ja videonauhaa, osa 5: FTP-huijarin ökyhäät

Ennen nettipokerin Mustaa perjantaita Full Tilt Poker oli pokerioperaattorien kruununjalokiviä – sen isännöimissä maailman suurimmissa käteispeleissä pelasivat kaikki kovimmat nimet Patrik Antoniuksesta, Tom Dwanista, Phil Iveysta, Ilari Sahamiehestä ja Sami Kelopurosta lähtien, ja FTP:n omistajien ja sponsoripelaajien lista oli loputon kavalkadi pokeritaivaan tähtiä. Kun FBI keskeytti Full Tiltin nettipelit Mustan perjantain yhteydessä huhtikuun 15. päivänä 2011, viranomaiset huomasivat nopeasti, etteivät sivuston omistajat olleet syyllistyneet ainoastaan UIGEA-lain kiertämiseen. Koko Full Tilt Poker oli täydellinen pyramidihuijaus.

Full Tiltillä olisi pitänyt olla hallussaan yli 300 miljoonan dollarin edestä pelaajien tallettamia rahoja, mutta sen kassa olikin tyhjä. Toimitusjohtaja Ray Bitar (yläkuvassa vasemmalla) sai niskaansa raskaat petossyytteet, ja tätä uhkasi jopa 65 vuoden vankilatuomio. Myös yhtiössä merkittävissä positioissa olleet Howard Lederer (yläkuvassa oikealla) ja Chris Ferguson saivat syytteet – joskin huomattavasti kevyemmät sellaiset — ja joutuivat epäillyn osallisuutensa paljastuttua samalla kertaheitolla pokeriyhteisön sylkykupeiksi.

Viranomaisten selvityksissä ilmeni, että FTP:n kassasta oli kadonnut vuosien varrella teille tietämättömille kaikkiaan 444 miljoonaa dollaria. Vaikka koko bankrollin säilyttäminen nettipokerisivustolla tuntuu nykyään vastuuttomalta, jättisummien makuuttaminen PokerStarsin ja Full Tiltin kaltaisilla sivustoilla oli kymmenen vuotta takaperin monelle arkipäiväistä. Full Tiltin korttitalon romahtaminen johtikin siihen, että useat menestyneet ammattilaiset joutuivat käytännössä puille paljaille.

Kun huijaus oli selvinnyt, oikeusministeriö teki Full Tiltin kanssa sopimuksen, jonka myötä nämä saivat etsiä sivustolle ostajaa, jonka avulla kadonneet rahat korvattaisiin pelaajille. Savotta ei ollut aivan toivoton, sillä Full Tilt oli ongelmista huolimatta edelleen erittäin tunnettu brändi, ja etenkin sen ohjelmistoa pidettiin jopa PokerStarsin vastaavaa parempana.

Ensin neuvoteltiin ranskalaisen Bernard Tapie Groupin kanssa. Rahapulassa riutuvat uhrit odottivat Tapiesta messiasta, mutta neuvottelut kariutuivat Tapien kieltäydyttyä hyvittämään pelaajille puuttuvia rahoja täysimääräisinä. Lopulta hätiin tuli PokerStars, joka nousi FTP:n ostettuaan pelaajien silmissä entistäkin rakastetummaksi brändiksi. Yrityskaupat lyötiin lukkoon heinäkuussa 2012, ja ei-jenkkipelaajien tilien saldot (yhteensä 184 miljoonaa dollaria) hyvitettiin 90 vuorokauden kuluessa. Suomeenkin matkasi tuolloin kuusi- ellei seitsennumeroisiakin summia monille huojentuneille korttihaille.

Jenkkipelaajat sen sijaan joutuivat odottamaan paikallisten lakikiemuroiden vuoksi huomattavasti pidempään — voittorahat kun olivat peräisin maassa käytännössä laittomasti toimineelta sivustolta. Hyvitykset päästiin ylipäätään aloittamaan vasta vuonna 2014, ja erittäin pitkän prosessin päätteeksi monet pelaajat saivat rahansa vasta, kun nämä olivat jo joutuneet luopumaan pokeriammattilaisuudesta.

Lunastamatta jäi myös loputon puro sellaisten pelaajien bankrolleja, jotka eivät joko tienneet hyvitysprosessista tai jaksaneet käynnistää paperisotaa pienten summien vuoksi.

On epäselvää, paljonko FTP:ltä kadonneista rahoista päätyi toimitusjohtaja Bitarin taskuihin, mutta pikkusummasta tuskin oli kyse. Bitarista tuli kuitenkin käsittämättömästi vapaa mies jo vuonna 2013, kun tämä teki syyttäjän kanssa sopimuksen. Tuolloin 41-vuotias Bitar pääsi vapaalle jalalle, koska tämä odotti sydämensiirtoa, eikä Bitarin odotettu elävän paria vuotta kauempaa. Bitar joutui tosin sentään luopumaan 40 miljoonasta dollarista, useammasta kodistaan ja muista liiketoimistaan. Bitarin – jonka olisi virallisesti pitänyt olla käytännössä rahaton sopimuksen jälkeen – ei yleisesti uskota luovuttaneen puoliakaan FTP:n avulla nyhtämistään rahoista.

Vuonna 2015 ”varaton” Bitar meni naimisiin arviolta jopa miljoona dollaria maksaneissa ökyhäissä, eikä tämän terveysongelmistakaan vaikuttanut olevan tietoakaan.

Lederer ja Ferguson puolestaan olivat saaneet vähintään 42,5 miljoonaa dollaria Full Tilt -maksuina, mutta eivät myöntäneet syyllistyneensä mihinkään. Molemmat saivat ainoastaan 1,25 miljoonan dollarin sakot, joskin Ferguson suostui armollisesti luopumaan myös 14 miljoonasta dollarista, jonka tämä väitti Full Tiltin olevan itselleen velkaa.

Ray Bitarin viime vuosien vaiheista ei ole tarkempaa tietoa, mutta useiden lähteiden mukaan mies elelee varsin leveästi poissa julkisuuden valokeilasta. Lederer ja Ferguson katosivat pokerimaailmasta vuosiksi, kunnes nämä tekivät paluun vuoden 2016 World Series of Pokerissa — turhia anteeksi pyytelemättä. Kaksikon saama vastaanotto oli sen verran tyrmäävä, että Lederer katosi skenestä uudelleen vähin äänin, eikä tämä ole onnistunut rahastamaan yhdessäkään liveturnauksessa vuoden 2011 jälkeen. Ferguson sen sijaan on pysynyt sinnikkäästi mukana, ja vuonna 2017 tämä onnistui voittamaan WSOP:n Player of the Year -tittelin monien järkytykseksi. Fergusonin FTP-tausta nostetaan kuitenkin tänä päivänäkin esiin lähes kaikkien tätä koskevien lehtijuttujen yhteydessä, ja tiettävästi Ferguson saa harvemmin pelata kokonaista liveturnausta kuulematta kuittailua muilta pelaajilta.

Lue myös:
Osa 1: Partouche Poker Tour
Osa 2: Pöntöstä alas
Osa 3: Tämä on ryöstö!
Osa 4: Maailmanmestarin miljoonahuijaus