Pokeriammattilaisen puolison pokeriblogi

Pokerisivut.comin käyttäjien omat blogit
pairwithQ
Viestit: 6
Liittynyt: 27 Helmi 2009, 00:50

Pokeriammattilaisen puolison pokeriblogi

Viesti Kirjoittaja pairwithQ » 27 Helmi 2009, 01:09

Olen pokeriammattilaisen puoliso (25+) ja kirjoitan tästä päivästä alkaen pokeriblogia puolison näkökannalta.
Elämäämme tulen käsittelemään inhorealistisella ja omalla humoristisellakin tyylillä. Anonyyminä pysyttelen lähinnä puolisoni takia ja kirjoitankin myös jopa häneltä salassa, koska haluan kertoa asiat todella avoimesti.

Mikäli blogi ei teitä pelaajia kiinnosta, niin suosittelen tarjoamaan luettavaa sille puolisolle, uskon että samankaltaisia ajatuksia löytyy hyvin monelta siitä teidän vierestä. Ajatushan blogista lähti pitkistä tragikoomisista ja herkullisista keskusteluista toisen pelaajan puolison kanssa, koska ootte te pelaajat välilä aika naurettavaa sakkia!

http://www.pairwithq.<3 OLEN VAJAKKI SPÄMMÄÄJÄ <3

Avatar
silakkasose
Viestit: 1022
Liittynyt: 20 Maalis 2006, 18:07

Re: Pokeriammattilaisen puolison pokeriblogi

Viesti Kirjoittaja silakkasose » 27 Helmi 2009, 01:14

hyvä hyvä :tup:
Cant get lucky all the time .. but you can be smart every day.

You must not fight too often with one enemy, or you will teach him all your art of war.
Napoleon Bonaparte

keely
Viestit: 10
Liittynyt: 28 Maalis 2006, 10:47

Re: Pokeriammattilaisen puolison pokeriblogi

Viesti Kirjoittaja keely » 27 Helmi 2009, 01:50

Todella huolestuttava bloginavaus. Kirjotin tämän kommentin jo sinne Blogspot:iin, mutta copy-pasteen nyt tähänkin jos tulisi keskustelua.

---

Pokerinpelaajia ja -ammattilaisia on toki moneen lähtöön. Mielestäni kuitenkin pokeria on täysin mahdollista pelata ilman radikaalia tunnekoukkua jonka mainitsit. Toki kaikki pelaajat (miinus psykopaatit) kokevat jonkinlaista tunnesidettä pelin eri vaiheisiin, mutta eritasoisia pokerinpelaajia jo pitkään seuranneena, ja itsekkin pokeria 3v+ pelanneena voin kuitenki melko varmasti todeta, että plusmerkkinen pelitulos ja rauhallisuus pelatessa korreloivat pidemmän päälle.

Kertomasi tarinat miehestäsi kuullostavat hieman huolestuttavalle. Toki osa pelaajista saattaa purkaa höyryjä ääneenkin, mutta mielestäni jonkun läheisen ihmisen vetäminen mukaan lyhyen aikavälin heilahteluihin ei kyllä kerro siitä, että miehesi on sisäistänyt pokeriammattilaisuuden vaatimuksia ja tulee ennemmin tai myöhemmin polttamaan itsensä tai läheisensä loppuun.

Monen vuoden ammattimainen pelaaminen vaatii itsensä kylmettämistä niin voiton kuin tappionkin hetkellä. Kestävään pokeriammatilaisuuteen ja "pokeriparisuhteeseen" EI KUULU tuulettelu ja nyyhkiminen, vaikka jostain syystä tälläinen mielikuva sinulle on nyt miehesi tapauksen johdosta syntynyt. Pikän tähtäimen pokeriammattilainen suhtautuu peliin neutraalisti ja ottaa välinpitämättömän asenteen lyhyen aikavälin tuloksiin. Uskon että kaikissa toimivissa pokeriparisuhteissa joko:

A) molemmat ovat pokeriammattilaisia ja molemilla on käsitys pokerin vahvan satunnaistekijän luonteesta, jolloin keskustelu voi olla avoimempaa, mutta edellenkään mitään jokaviikkoista tunnelatausepisodia ei nähdä.

B) Pelaava osapuoli pitää päivätasolla pelit ja tulokset omana asianaan ja suhtautuu muutenkin peliin ulkoisen välinpitämättömästi ja pitää työasiat parisuhteen ulkopuolella.

Sinun tapauksessasi kohta B siis on ainoa järkevä valinta. Anteeksi nyt vaan, mutta miehesi tapa pelata pokeria tunteella ja vieläpä projisoida tunteet sinuun on todella lyhytnäköistä ja monen pitkän linjan pokeriammattilaisen mielestä suorastaan pelleilyä eikä mikään normikäytäntö.

pairwithQ
Viestit: 6
Liittynyt: 27 Helmi 2009, 00:50

Re: Pokeriammattilaisen puolison pokeriblogi

Viesti Kirjoittaja pairwithQ » 27 Helmi 2009, 02:19

Kiitän viestistä ja mielipiteestä. Sinun kannattaa ehottomasti lukea jatkossakin blogiani sillä tulet huomaamaan, että elämämme ei todellakaan tällaista ole päivittäin. Aion silti seesteisempinäkin aikoina kirjotella vaikka sitten muistoja niistä rouhevimmista päivistä kun ärräpäät lenteli. Kuka haluaa lukea, että puolisoni istuu hiljaa koneella ja kaikki hyvin valtakunnassa? Nekin pokeripuolisot, joilla pelaava puoliso ei ole temperamenttistä laatua kuin minulla, miettivät varmasti mielessään monia asioita ja kysymyksiä. Tulen käsittelemään ihan kaikkea mikä aiheeseen liittyy -näin ulkopuolisen silmin.

Miksi haluat asettaa jotkin rajat siihen millainen on mielestäsi oikea tapa käsitellä pokerin aiheuttamia tunteita? Itse olen aina ollut sitä mieltä -seurusteltuani kerran pidempään hiljaisen kiltin mutta masentuneisuuteen taipuvaisen miehen kanssa, että tunteet kannattaa ehdottomasti näyttää! Ei ole oikea tapaa elää elämää, eikä missään nimessä kannata kenenkään muun antaa sanella sitä. Jokainen tallatkoon tyylillään minkä on kuitenkin mielessään ja sydämesään oikeaksi tavaksi valinnut. Mieheni kanssa tuskin olisin jos hänen tyylinsä ei minua miellyttäsi. Lupasi mm. että eka treffeillä vetelee mua turpaan -jos tämä vähän valottaisi huumoriamme.

Toivottavasti muut lukijat näkee, että blogini ei ole itkuvirsi kauheasta elämästä pokerinpelaajan kanssa, vaan kaikella rakkaudella ja pilke silmäkulmassa ja INHOREALISTISESTI (katsokaa sanakirjasta jos ette ymmärrä) kirjoitettua elämää kahden ihan onnellisen ja toisiaan rakastavan ihmisen elämästä, johon pokeri isona osana kuuluu.

keely
Viestit: 10
Liittynyt: 28 Maalis 2006, 10:47

Re: Pokeriammattilaisen puolison pokeriblogi

Viesti Kirjoittaja keely » 27 Helmi 2009, 03:07

pairwithQ kirjoitti:Kiitän viestistä ja mielipiteestä. Sinun kannattaa ehottomasti lukea jatkossakin blogiani sillä tulet huomaamaan, että elämämme ei todellakaan tällaista ole päivittäin. Aion silti seesteisempinäkin aikoina kirjotella vaikka sitten muistoja niistä rouhevimmista päivistä kun ärräpäät lenteli. Kuka haluaa lukea, että puolisoni istuu hiljaa koneella ja kaikki hyvin valtakunnassa? Nekin pokeripuolisot, joilla pelaava puoliso ei ole temperamenttistä laatua kuin minulla, miettivät varmasti mielessään monia asioita ja kysymyksiä. Tulen käsittelemään ihan kaikkea mikä aiheeseen liittyy -näin ulkopuolisen silmin.

Miksi haluat asettaa jotkin rajat siihen millainen on mielestäsi oikea tapa käsitellä pokerin aiheuttamia tunteita? Itse olen aina ollut sitä mieltä -seurusteltuani kerran pidempään hiljaisen kiltin mutta masentuneisuuteen taipuvaisen miehen kanssa, että tunteet kannattaa ehdottomasti näyttää! Ei ole oikea tapaa elää elämää, eikä missään nimessä kannata kenenkään muun antaa sanella sitä. Jokainen tallatkoon tyylillään minkä on kuitenkin mielessään ja sydämesään oikeaksi tavaksi valinnut. Mieheni kanssa tuskin olisin jos hänen tyylinsä ei minua miellyttäsi. Lupasi mm. että eka treffeillä vetelee mua turpaan -jos tämä vähän valottaisi huumoriamme.

Toivottavasti muut lukijat näkee, että blogini ei ole itkuvirsi kauheasta elämästä pokerinpelaajan kanssa, vaan kaikella rakkaudella ja pilke silmäkulmassa ja INHOREALISTISESTI (katsokaa sanakirjasta jos ette ymmärrä) kirjoitettua elämää kahden ihan onnellisen ja toisiaan rakastavan ihmisen elämästä, johon pokeri isona osana kuuluu.
Blogisi on hyvä olla olemassa ja jatka vain kirjoittamista. Mielestäni on syytä kuitenki tuoda ilmi (viihteenkin kustannuksella), ettei pokerinpelaajan puolison tai läheisten tarvitse sietää sellaista mitä ensimmäisissä viesteissäsi kuvailit. Jos teillä tämä käytäntö toimii ja seisot sen takana, niin enhän minulla teidän tapaukseenne toki ole mitään nokan koputtamista. Kuitenkin blogisi avauksesta sai sellaisen kuvan, että pidät teidän tilannettanne "normaalina pokerinpelaajan arkena". Sitä se ei kuitenkaan ole. Toki ymmärrän että teksti on kärjistettyä ja totuus ei ole niin raastavaa draamaa kuin siinä annetaan ymmärtää. Tästäkään ei kyllä aina voi olla varma ja en pitäisi mahdottomana että on sellaisia surullisia parisuhteita joissa jompikumpi ruikuttaa tai tuulettaa joka ikinen päivä jotain pokeriin liittyen. Vähän sama kuin jos oma vaimoni heittelisi työkseen kolikkoa ja soittaisi töistä tunnin välein ja kertoisi itku kurkussa, että nyt tuli 10 klaavaa enemmän. Menisi hermot aika nopeeta, mutta mikäs minä olen sanomaan mitä kukin parisuhteelta haluaa.

Esimerkkisi hiljaisesta ja masentuneesta miehestä on vähän asian vierestä. Ei pokerista hiljaisen pelaajan tarvitse olla masentunut. Tunteiden näyttäminen yleisesti on hieno juttu ja parisuhde toimii paremmin jos on keskustelua ja vuorovaikutusta. Pokeri on kuitenkin ilkeä poikkeus työmarkkinoilla. Satunnaisuus on niin iso piru, että kannattaa ne parisuhteen riemut ja surut yrittää hakea jostain muusta lähteestä ja pyrkiä suhtautumaan peliin ilman tunnetta. Tämä on ainakin yleinen käsitys pokeriammattilaisten keskuudessa ja en usko että se on aivan tuulesta temmattu. Veikkaan kirjoituksesi perusteella, että itse (toistaiseksi) nautit miehesi tunteilusta pokerin parissa ja siitä että saat olla mukana vuoristoradassa ja koet ehkä tehtäväksesi olla jonkinlaisena nyrkkeilysäkkinä. Se voi osoittautua pidemmän päälle kyllä vähän epäterveelliseksi sitten kun ne isot pudotukset ennemmin tai myöhemmin tulee. Tohtiiko kysyä kauanko miehesi on pelannut työkseen ja kauanko suhteenne on kestänyt?

Avatar
Ironzzz
Viestit: 693
Liittynyt: 19 Huhti 2006, 14:16
Paikkakunta: Tampere

Re: Pokeriammattilaisen puolison pokeriblogi

Viesti Kirjoittaja Ironzzz » 27 Helmi 2009, 03:15

pairwithQ kirjoitti:Lupasi mm. että eka treffeillä vetelee mua turpaan -jos tämä vähän valottaisi huumoriamme.
vaikka olen järkyttävän sarkastinen persoona ja huumori venyy vaikka minne saakka, en osaa kuvitella tilannetta missä tätä voisi ottaa läpällä tässä tilanteessa vaikka olisi kuinka "vitsi" ja lonkalta heitetty. jokainen tavallaan (ziisus)

tulee varmaan välillä kans lueskeltua, että laitapa kirjoittaen 8)
(15:47:10) (@lettu) ei oo mitää tatsii paljo miski kuus o päivii :D
(15:47:17) (@lettu) joulun o vissii 31 vai 32

Interpol
Viestit: 4477
Liittynyt: 08 Elo 2007, 20:27
Paikkakunta: Bromst

Re: Pokeriammattilaisen puolison pokeriblogi

Viesti Kirjoittaja Interpol » 27 Helmi 2009, 03:23

Kirjoitin semipitkän tekstin, mutta sitten totesin ettei siinä ollut oikeastaan mitään mitä keely ei ekassa postissaan olisi sanonut. Oon samoilla linjoilla, kyllä toi kuulostaa aika huolestuttavalta.

pairwithQ
Viestit: 6
Liittynyt: 27 Helmi 2009, 00:50

Re: Pokeriammattilaisen puolison pokeriblogi

Viesti Kirjoittaja pairwithQ » 27 Helmi 2009, 03:40

Naureskelen täällä itsekseni - en masennu tai ota itseeni teidän huolestuneista kommenteista. Harmi, että blogini tuskin tulee käsittelemään meidän seesteistä ja kaunista puolta tässä parisuhteessa ja elämästämme, sillä siihen on jo oma blogi olemassa. En tietenkään nyt jaksa tätä enempää alkaa tässä alkaa vakuuttelemaan suhteemme onnellisuutta, sillä olen teille täysi vieras ihminen. Mulla inspiroi kirjoittaa oikeasti nyt tragikoomisesti ja jos tyyli alkaa lipsuun niin lopetan blogin, koska sitten voin antaa teille samantien toisen blogini osoitteen, missä käsitellään kauniita asioita. :)

Ironzzz: Pokerinpelaajaa tuskin löytää muualta kuin netistä. Kuukausien paskanjauhamisen tuloksena siis tuo kommentti. Toinen lupaa vetää turpiin ja toinen laittaa tussun alle -tällainen pieni esileikki :)

rallipalli
Viestit: 54
Liittynyt: 04 Syys 2007, 22:07

Re: Pokeriammattilaisen puolison pokeriblogi

Viesti Kirjoittaja rallipalli » 27 Helmi 2009, 03:44

Keely <3 pairwithQ... eli Keely bonggas eukkonsa täältä. Tai sitten ei tulipahan sanottua 8-[
Bysanttilaista Dä Dää...

Julle81
Viestit: 106
Liittynyt: 02 Syys 2006, 16:44
Paikkakunta: Tampere

Re: Pokeriammattilaisen puolison pokeriblogi

Viesti Kirjoittaja Julle81 » 27 Helmi 2009, 03:54

Ironzzz kirjoitti:
pairwithQ kirjoitti:Lupasi mm. että eka treffeillä vetelee mua turpaan -jos tämä vähän valottaisi huumoriamme.
vaikka olen järkyttävän sarkastinen persoona ja huumori venyy vaikka minne saakka, en osaa kuvitella tilannetta missä tätä voisi ottaa läpällä tässä tilanteessa vaikka olisi kuinka "vitsi" ja lonkalta heitetty. jokainen tavallaan (ziisus)

tulee varmaan välillä kans lueskeltua, että laitapa kirjoittaen 8)
Monta kertaa olen iskuyrityksissä epäonnistunukkin, mutta että joku onnistuu uhkaamalla läpällä vetää naista turpaan :-k

playerkarhu
Viestit: 45
Liittynyt: 14 Loka 2008, 20:44

Re: Pokeriammattilaisen puolison pokeriblogi

Viesti Kirjoittaja playerkarhu » 27 Helmi 2009, 03:54

ei tuu menestymään pokerin pelaaja jolla on tuollaisia itsehillintä ongelmia, jos ei pysty käsittelemään häviöitä/voittoja ilman tollasia raivonpuuskauksia, ei pysty myöskään pysymään voittavana.

pairwithQ
Viestit: 6
Liittynyt: 27 Helmi 2009, 00:50

Re: Pokeriammattilaisen puolison pokeriblogi

Viesti Kirjoittaja pairwithQ » 27 Helmi 2009, 04:11

playerkarhu kirjoitti:ei tuu menestymään pokerin pelaaja jolla on tuollaisia itsehillintä ongelmia, jos ei pysty käsittelemään häviöitä/voittoja ilman tollasia raivonpuuskauksia, ei pysty myöskään pysymään voittavana.
Muutama vuosis sitten kun mieheni alkoi pelaamaan pokeria niin hänen kaveriporukassa oli kokeneempia pelaajia jotka sanoi minulle ihan samaa mitä sinäkin. "Muuten loistava pelaaja mutta liian temperamenttinen."
Nyt mieheni on ainoa siitä porukasta joka menestyy pokerissa. Todella pitkään todella voittavana.

Jos olisin 14-vuotias sanoisin jopa tähän perään ett "REVI SIITÄ!" :lol:

Interpol
Viestit: 4477
Liittynyt: 08 Elo 2007, 20:27
Paikkakunta: Bromst

Re: Pokeriammattilaisen puolison pokeriblogi

Viesti Kirjoittaja Interpol » 27 Helmi 2009, 04:17

pairwithQ kirjoitti:Naureskelen täällä itsekseni - en masennu tai ota itseeni teidän huolestuneista kommenteista. Harmi, että blogini tuskin tulee käsittelemään meidän seesteistä ja kaunista puolta tässä parisuhteessa ja elämästämme, sillä siihen on jo oma blogi olemassa. En tietenkään nyt jaksa tätä enempää alkaa tässä alkaa vakuuttelemaan suhteemme onnellisuutta, sillä olen teille täysi vieras ihminen. Mulla inspiroi kirjoittaa oikeasti nyt tragikoomisesti ja jos tyyli alkaa lipsuun niin lopetan blogin, koska sitten voin antaa teille samantien toisen blogini osoitteen, missä käsitellään kauniita asioita. :)


En ainakaan viitannut siihen, että parisuhteenne kusisi. Kyseenalaistin vaan sen, että miehesi käytös ei kuulosta siltä mitä ammattimaisen pokerinpelaajan käytöksen pitäisi olla. En tietenkään mikään psykologi ole tai mitään mistään muutenkaan tiedä, mutta noin intohimoinen suhtautuminen pokeriin ei ole ihan "tervettä" silloin kun kyseessä pitäisi olla ammatti. Jos se vaikuttaa samalla negatiivisesti parisuhteeseen tai saa tiuskimaan ihmisille niin se on vain yksi lieveilmiöistä, jotka kielivät siitä että ongelma on nimenomaan pokerissa.

Avatar
Tumez
Viestit: 107
Liittynyt: 05 Kesä 2006, 17:18

Re: Pokeriammattilaisen puolison pokeriblogi

Viesti Kirjoittaja Tumez » 27 Helmi 2009, 05:03

keely kirjoitti:
pairwithQ kirjoitti:Kiitän viestistä ja mielipiteestä. Sinun kannattaa ehottomasti lukea jatkossakin blogiani sillä tulet huomaamaan, että elämämme ei todellakaan tällaista ole päivittäin. Aion silti seesteisempinäkin aikoina kirjotella vaikka sitten muistoja niistä rouhevimmista päivistä kun ärräpäät lenteli. Kuka haluaa lukea, että puolisoni istuu hiljaa koneella ja kaikki hyvin valtakunnassa? Nekin pokeripuolisot, joilla pelaava puoliso ei ole temperamenttistä laatua kuin minulla, miettivät varmasti mielessään monia asioita ja kysymyksiä. Tulen käsittelemään ihan kaikkea mikä aiheeseen liittyy -näin ulkopuolisen silmin.

Miksi haluat asettaa jotkin rajat siihen millainen on mielestäsi oikea tapa käsitellä pokerin aiheuttamia tunteita? Itse olen aina ollut sitä mieltä -seurusteltuani kerran pidempään hiljaisen kiltin mutta masentuneisuuteen taipuvaisen miehen kanssa, että tunteet kannattaa ehdottomasti näyttää! Ei ole oikea tapaa elää elämää, eikä missään nimessä kannata kenenkään muun antaa sanella sitä. Jokainen tallatkoon tyylillään minkä on kuitenkin mielessään ja sydämesään oikeaksi tavaksi valinnut. Mieheni kanssa tuskin olisin jos hänen tyylinsä ei minua miellyttäsi. Lupasi mm. että eka treffeillä vetelee mua turpaan -jos tämä vähän valottaisi huumoriamme.

Toivottavasti muut lukijat näkee, että blogini ei ole itkuvirsi kauheasta elämästä pokerinpelaajan kanssa, vaan kaikella rakkaudella ja pilke silmäkulmassa ja INHOREALISTISESTI (katsokaa sanakirjasta jos ette ymmärrä) kirjoitettua elämää kahden ihan onnellisen ja toisiaan rakastavan ihmisen elämästä, johon pokeri isona osana kuuluu.
Blogisi on hyvä olla olemassa ja jatka vain kirjoittamista. Mielestäni on syytä kuitenki tuoda ilmi (viihteenkin kustannuksella), ettei pokerinpelaajan puolison tai läheisten tarvitse sietää sellaista mitä ensimmäisissä viesteissäsi kuvailit. Jos teillä tämä käytäntö toimii ja seisot sen takana, niin enhän minulla teidän tapaukseenne toki ole mitään nokan koputtamista. Kuitenkin blogisi avauksesta sai sellaisen kuvan, että pidät teidän tilannettanne "normaalina pokerinpelaajan arkena". Sitä se ei kuitenkaan ole. Toki ymmärrän että teksti on kärjistettyä ja totuus ei ole niin raastavaa draamaa kuin siinä annetaan ymmärtää. Tästäkään ei kyllä aina voi olla varma ja en pitäisi mahdottomana että on sellaisia surullisia parisuhteita joissa jompikumpi ruikuttaa tai tuulettaa joka ikinen päivä jotain pokeriin liittyen. Vähän sama kuin jos oma vaimoni heittelisi työkseen kolikkoa ja soittaisi töistä tunnin välein ja kertoisi itku kurkussa, että nyt tuli 10 klaavaa enemmän. Menisi hermot aika nopeeta, mutta mikäs minä olen sanomaan mitä kukin parisuhteelta haluaa.

Esimerkkisi hiljaisesta ja masentuneesta miehestä on vähän asian vierestä. Ei pokerista hiljaisen pelaajan tarvitse olla masentunut. Tunteiden näyttäminen yleisesti on hieno juttu ja parisuhde toimii paremmin jos on keskustelua ja vuorovaikutusta. Pokeri on kuitenkin ilkeä poikkeus työmarkkinoilla. Satunnaisuus on niin iso piru, että kannattaa ne parisuhteen riemut ja surut yrittää hakea jostain muusta lähteestä ja pyrkiä suhtautumaan peliin ilman tunnetta. Tämä on ainakin yleinen käsitys pokeriammattilaisten keskuudessa ja en usko että se on aivan tuulesta temmattu. Veikkaan kirjoituksesi perusteella, että itse (toistaiseksi) nautit miehesi tunteilusta pokerin parissa ja siitä että saat olla mukana vuoristoradassa ja koet ehkä tehtäväksesi olla jonkinlaisena nyrkkeilysäkkinä. Se voi osoittautua pidemmän päälle kyllä vähän epäterveelliseksi sitten kun ne isot pudotukset ennemmin tai myöhemmin tulee. Tohtiiko kysyä kauanko miehesi on pelannut työkseen ja kauanko suhteenne on kestänyt?
Helvetin hyvin kirjoitettu, niin kuin tuo aiempikin kirjoituksesi. Tosiaan tunteiden näyttäminen ja ohivedosta skitsoaminen on vallan eri asioita. Itse jokusen vuoden tätä hommaa pyöritelleenä en juuri koskaan puhu muijan kanssa pokerista. Siitä saa muutenkin niin paljon jauhaa että ei edes jaksa. Anyway, tyylejä tähä tätä hommaa on tietty monia. PairwithQ jatka ihmeessä blogia, itse tulen sitä ainakin seuraamaan.

playerkarhu
Viestit: 45
Liittynyt: 14 Loka 2008, 20:44

Re: Pokeriammattilaisen puolison pokeriblogi

Viesti Kirjoittaja playerkarhu » 27 Helmi 2009, 06:14

pairwithQ kirjoitti:
playerkarhu kirjoitti:ei tuu menestymään pokerin pelaaja jolla on tuollaisia itsehillintä ongelmia, jos ei pysty käsittelemään häviöitä/voittoja ilman tollasia raivonpuuskauksia, ei pysty myöskään pysymään voittavana.
Muutama vuosis sitten kun mieheni alkoi pelaamaan pokeria niin hänen kaveriporukassa oli kokeneempia pelaajia jotka sanoi minulle ihan samaa mitä sinäkin. "Muuten loistava pelaaja mutta liian temperamenttinen."
Nyt mieheni on ainoa siitä porukasta joka menestyy pokerissa. Todella pitkään todella voittavana.

Jos olisin 14-vuotias sanoisin jopa tähän perään ett "REVI SIITÄ!" :lol:

selvästi nautit hänen temperamentisuudesta, joten jos haet jotain "koita kestää, kyllä se helpottaa" -kommentteja, niin ei tule herumaan [-( :) mutta muuten, tosi hyvä että tollasiakin löytyy jotka kestää(nauttii) siitä, kumpa omakin ty vielä joskus :D
edit, en ole pokeriAmmattilainen

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Blogit”