Pokeriammattilaisen puolison pokeriblogi

Pokerisivut.comin käyttäjien omat blogit
lipaslepo
Viestit: 374
Liittynyt: 06 Maalis 2008, 08:28

Re: Pokeriammattilaisen puolison pokeriblogi

Viesti Kirjoittaja lipaslepo » 30 Maalis 2009, 10:18

Aloitteleva sittari/mtt pelaaja voi helposti uskoa olevansa hyvä, vaikka todellisuudessa pelaisikin tappiollisesti.

Avatar
Bluffcall
Viestit: 94
Liittynyt: 08 Elo 2007, 14:57

Re: Pokeriammattilaisen puolison pokeriblogi

Viesti Kirjoittaja Bluffcall » 30 Maalis 2009, 10:40

kaljamaha kirjoitti:Huomautetaan nyt että kaikki kaikki oikeasti kehittyvät pelaajat kehittyvät myös tiltinhallinnassa, ja valtaosalla pelaajista on alkutaipaleen aikana asian kanssa vaikeuksia, joten tällainen "huudat kun häviät, sinun pitäisi lopettaa laji" -tyyppinen kommentointi on oikeastaan aika tekopyhää ja besserwisser -tyylistä sontaa.
Eri mieltä. Tottakai tosin kehittyvät, mutta jos joku reilun bankrollin lisäksi, niin tiltin-/tunteiden hallinta pitäisi olla ehdottomasti kunnossa siinä vaiheessa, kun pokeria aletaan pelaamaan ammatikseen. Silloin ne ongelmat vasta alkavat. Kuulostaa erittäin huolestuttavalta, jos jo harrastusvaiheessa pelistä johtuvat reaktiot ovat noin vahvoja tai jos se vie kaiken ajan!

On paljon mahdollista, että "NeitiX" hiukan liioittelee tekstissään, mutta jos todellakin yksittäiset hävityt kädet/turnauksista tippumiset ohivedoilla saa kämpän myrkyisäksi, on hyvin vaikea nähdä herraa ammattimaisena pelaajana tai edes uskoa ymmärtääkö hän peliä ja sen vaatimuksia. Samalla tuo antaa viitteitä siitä, että peli on hänen kassalleen yksinkertaisesti liian suurta. Pelin taas ollessa edes hiukan liian suurta ja näin poissa omalta mukavuusalueelta, kun mielessään kuitenkin vaistoaa riskit emännän, tenavien, kissojen ja ties minkä rottien vaatien vieressä ruokaa niiden tappiopäivienkin jälkeen, pokerista tulee helposti täyttä helvettiä. Sen jälkeen koko elämästäkin tulee pian helvettiä, kun ei olekaan enää sitä päivätyötä jäljellä, josta se ruokaraha tulee.

NeitiX kyllä suosittelen avaamaan oman blogin tai kirjoittamaan tuntemuksiaan edes itselleen ylös. Niiden kautta on aika paljon helpompi nähdä "koko kuva", omat ajatukset ja tuollaisen suhteen kehittyminen. Aika pian luulisi näkevän merkinnöistään, että onko koko touhussa mitään järkeä, jos se täyttyy kuvailemiesi kaltaisista myrskyisistä tapahtumista. Siinä voisi äijäkin herätä näkemään jotain muutakin kuin pokerin kun tuollaisia tarinoita löisit kouraan.

Toisekseen itseänikin kiinnostaisi nähdä enemmän mitä siellä "toisen puoliskon" päässä tällaista ammattia tehdessä ja sen mukaista, varsin vapaata elämää eläessä liikkuu. Itse olen pelannut erinäistä roskaa "ammatikseni" tai lähinnä elääkseni kolmisen vuotta ja tuona aikana tyttöjä on joskus näkynyt, joskus lähtenyt ja aina heidän reaktionsa tähän ammattiin ovat olleet hiukan erilaisia. Ainakin se on tullut selväksi, että sitä parempi ja todennäköisesti täydellinen edellytys toimivalle parisuhteelle pokerin pelaajan kanssa on, että molemmat ymmärtävät mahdollisimman hyvin mitä homma vaatii ja kuinka se toimii. Valitettavasti luettuani ketjun avaajan ja nyt NeitiX:n juttuja, mieleen tulee ettei ihan ole ymmärretty minkälaista mielenlaatua ja ajattelutapaa ("The Poker Mindset" - tuon sisäistämisen lisäksi siinä vielä hyvä lahjakirjavinkki) pokeri ammattina vaatii.

Pelitaidot ovat aivan yksi ja sama pitkässä juoksussa, jos ei pysty mieltään hallitsemaan.

NeitiX
Viestit: 12
Liittynyt: 29 Maalis 2009, 20:17

Re: Pokeriammattilaisen puolison pokeriblogi

Viesti Kirjoittaja NeitiX » 30 Maalis 2009, 12:32

Mielenkiintoisia kommentteja! Ja heti sanon, että kyllä tekstini välillä hieman liioittelee, ja pahoittelen sitä.
Kovasti olen yrittänyt tajuta, mitä pokeri poikaystävältäni vaatii (ja mitä se vaatii minulta suhteessa poikaystävään). Ymmärrän ajankulun, mikä peliin menee. Ymmärrän, että peliä pelatessa tarvitsee keskittyä eikä se onnistu eukon imuroidessa. Ymmärrän paljon asioita, mitkä pokeriin liittyy. Mielestäni olen kestänyt tätä "pokerihelvettiä" harvinaisen hyvin. Mutta missä menee se raja, jota ei tarvitse enää kestää? Ilman että joudun ajattelemaan olevani huono tyttöystävä, koska en kestänyt sitä ainaista pokerikaaosta.
Se, että ukolla menee suhteellisen paljon aikaa pokerinpeluuseen ei ole minulle sinällään ongelma, ellei peluu sekoita toistuvasti esim. viikonloppusuunnitelmiamme. Minulla menee paljon aikaa koirien(omien ja muiden) kouluttamiseen ja monesti miekkoseni aloittaessa isompia turnauksia, minä lähden koirien kanssa kämpästä ulos ihan sen takia, että ukko saisi pelirauhan, ilman että rapsutuksia haluava turre kyylää tuolin vieressä. Olen opetellut pokerikäsitteitä, pelin säännöt sun muut siihen kuuluvat. En tiedä mitä tässä pitäisi vielä tehdä, että ukko huomaisi, miten paljon olen hänen ja hänen silmäteränsä vuoksi tehnyt. Minun aikanani mies vasta harrastuksensa aloitti, joten ei taida tietää, että taitavat suurin osa tytöistä suhtautua yleensä hieman närkästyneemmin moiseen "korttien kanssa sotkemiseen".

En tiedä miten pokeripiireissä yleensä mitataan sitä, miten hyvin on pärjännyt. Sen tiedän, että tilillä on lähes sama määrä rahaa joka kuukausi, kuin olisi jos hän kävisi töissä. Ja tässähän tulee ilmi toinen seikka, tällä hetkellä työllisyystilanne on meidänkin kaupungissa heikko, joten hän viettää päivänsä kotona. Se minua tässä pelottaakin, että tuleeko hänestä todellinen peliriippuvainen, tai onko hän sitä jo? Toistaiseksi ei ole havaittavissa sellaisia ongelmia, että kaikki raha menisi pokeriin, koska koko ajan on pysytty plussan puolella, niin ei tarvi muualta rahaa pokeritilille repiä - koputtaa puuta kai pitäisi.
Mielestäni vain aikaa menee kuitenkin liikaa peluuseen silloin, kun kysyn, josko lähtisimme sinne sun tänne, ja vastauksena on "täytyy pelata".
Uteliaisuudesta haluaisinkin kysyä, kuinka monta tuntia viikossa pokerinpelaajat tapaavat peliään näpätä? Erityisesti sellaiset, jotka tekevät hommaa "kokopäiväisesti". Saisin vähän vinkkiä, johon voisin verrata oman ukkoseni pokeriin hukutettuja tunteja.

Abrokemyheart
Viestit: 6
Liittynyt: 30 Maalis 2009, 11:18

Re: Pokeriammattilaisen puolison pokeriblogi

Viesti Kirjoittaja Abrokemyheart » 30 Maalis 2009, 13:13

Mielenkiintoinen threadi kaiken kaikkiaan. Huomaa, että (ainakin lähes) kaikilla on tästä asiasta omakohtaista kokemusta.

Omasta henkilöhistoriasta löytyy yksi parisuhde jonka pokeri suurelta osin tuhosi. (Pokeri yksin riitä tuhoamaan muuten hyvää suhdetta, mutta ainakin 50% menee tässä tapauksessa sen piikkiin). Tämän sanottuani tarkennan, ettei syy tietenkään ollut pokerin vaan minun, pelaajan.

Itse olen ilmeisesti geenien emäsrakenteiden kautta perinyt hieman yliaktiiviset palkitsemisradat aivoihin. Addiktioluonne on ollut aina johonkin asiaan (tietokonepelit, urheilu, vedonlyönti....). Kerran myös pokeriin. Taannoin grindailu oli pakonomaista, voitokasta ihme kyllä pitkän aikaa, mutta kovan pakkopelaamisen ja riskien ottamisen takia yksittäisten tilttiputkien takia loppupeleissä kuitenkin AINA tappiollista. Tasot olivat liian kovat, ja tästä syystä luotto omaan osaamiseen melko huonoa, ja pelisessiot pahimmillaan yhtäputkeen vuorokauden pituisia.

Vaikka tässä keskustelussa ei alun perin käsitellä pakonomaista pelaamista kuulostaa tuollainen raivoaminen ja sekoilu, mitä alkuperäisessä blogissa mainitaan lähinä huonolta kassanhallinnalta ja liian pitkiltä pelisessioita ja/tai pelitaitojen puutteesta.

Elämäni kuopassa minulla oli aikaa miettiä mitä virheitä olin tehnyt ja miksi olin joutunut näin huonoon jamaan. Rahat oli loppu, suhde perheeseen ja ystäviin kuvainnollisesti pahoinpidelty ja oma identiteetti hukassa. Ex-avopuoliso oli onnekseen ymmärtänyt nostaa kytkintä. Puolen vuoden ajan jouduin keräilemään itseäni ennen kuin elämä alkoi näyttää ihmisen elämältä jälleen.

Noin vuosi lopettamisen jälkeen aloitin pelaamisen uudestaan. Nyt suhteeni muihin ihmisiin ei ole ottanut damagea pelaamisesta ja olen pelannut voittavasti joka kuukausi. Vaikka holdem pelit ovat tiukentuneet merkittävästi olen voittanut enemmän kuin koskaan ennen, tasaisen varmasti. Muutin suhtautumisen pokeriin ammattimaisemmaksi, aloitin pelin systemaattisen opiskelun ja rupesin tuloshakuiseksi. Tulos tai ulos. Päätin, että etsin toisen ammatin jos en voita.

Toisille pokeri on elämäntapa mutta suurimmalle osalle ihmisestä se ei kuienkaan sovi sellaisena. Mielestäni jotkut kovan tason ammattilaisistakin hengittävät pokeria ja muita uhkapelejä jokaisella hengenvedollaan niin rajusti, että odotan pelolla (en todellakaan jälkiviisaalla asenteella) heidän katkeamista ja henkilökohtaista kriisiä. On yleisesti myös tiedossa, että moni julkkispelaaja on katkimenon partaalla, ja tästä johtuen myös eräiden parisuhteet ovat kovilla. Tasosta riippumatta pitäisi osata mukautua tilanteeseen tai lopettaa ennen kuin näin pääsee käymään.

Toisaalta on myös monta kovaa ammattilaista, joiden esimerkillisestä suhtautumisesta pokeriin voi ammentaa kuka vaan harrasteleva tai ammattilainen pelaaja.

Minulle pokeri on vain ja ainoastaan (myös ainoa) tulonlähde. Se on työ jota en luokittele harrastukseksi tai huviksi ollenkaan. Parhaimmillaan voin silti saada kovatkin kiksit pelistä (kuten mistä tahansa muusta työstä), mutta se tuntuu silti aina työltä! Olen siis onnistunut karsimaan pois lähes kaikki peliin liittyvät negatiiviset tunteet. Jos paukutan nyrkkiä kotona pöytään koneen edessä, johtuu se nykyään pettymyksestä omaan pelisuoritukseen, ei varianssista. Ja kun valitan jotain työhön liittyvää ulkopuolisille niin se johtuu siitä, ettei jaksaisi pelata (=mennä töihin).

On tietysti ymmärrettävää, että joskus työasiat tuodaan kotiin, mutta tällaisen uravalinnan tehneeltä henkilöltä se tuntuu aika lapselliselta. Tunteiden piilottaminen kumppanilta ei ole sekään hyvä asia, mutta kriittisyyttä omaa toimintaa kohtaan pitää aina olla. Jos siis jaksoit lukea tänne asti ja kuulut heihin, jotka stiimaavat kotona sivullisille useammin kuin kerran kuukaudessa, pysähdy hetkeksi miettimään missä se vika oikeasti piilee. Väitän, että pelissäsi on liikaa virheitä jos kohdistat turhautumistasi jatkuvasti muihin.

Mielestä alkuperäisen blogin aitous tai tarkoitus ei ole niinkään tärkeää. Pääasia on, että kissa on nostettu pöydälle. Olen iloinen, että asiasta keskustellaan ja että sain mahdollisuuden kommentoida. Pokerin vaikutus ihmisen henkiseen hyvinvointiin on todella hyvin vältetty aihe kaikilla keskustelufoorumeilla! Biiteistä jaksetaan aina jauhaa, mutta pitäisikö oikeasti puhua jostain ihan muusta? Pokerin vaikutuksesta parisuhteeseen ja parisuhteen vaikutuksesta pokeriin ei puhuta riittävästi. Jos olet addikti tai huono pokerinpelaaja, niin lopeta ennen kuin se tuhoaa ainoan asian, jonka takia pelaat edes kohtuullista pokeria. Eron jälkeinen pokeri ei kuitenkaan tule olemaan voittavaa sinulle.

Holtiton pelaaminen voi helposti tuhota parisuhteen. Vaikka nämä asiat olisi myöhemmin mahdollista korjata, ei koskaan saa menetettyä aikaa takaisin.
"People insist on calling it luck"

Avatar
Fungahz
Viestit: 1396
Liittynyt: 08 Helmi 2006, 20:22
Paikkakunta: Espoo

Re: Pokeriammattilaisen puolison pokeriblogi

Viesti Kirjoittaja Fungahz » 30 Maalis 2009, 13:43

Omia mietteitä:
NeitiX kirjoitti:Ymmärrän, että peliä pelatessa tarvitsee keskittyä eikä se onnistu eukon imuroidessa.
Toisaalta imurointi tai muun läsnäolon aiheuttama "häiriö" on todella kätevä ja helppo tekosyy, jos vain sattuu pelaamaan huonosti tai käymään huono tuuri. On helpompaa keksiä itsestä riippumattomia syitä tappioille ja purkaa räyhäämällä pahaa oloa kuin hyväksyä ne. Huomaan itsellänikin tällaiset impulssit, mutta nämä jäävät parisuhteen kannalta onneksi toteuttamatta. En tiedä, voitko sinä juuri muuta tehdä kuin olla kaukana, kun mies pelaa.
Mutta missä menee se raja, jota ei tarvitse enää kestää? Ilman että joudun ajattelemaan olevani huono tyttöystävä, koska en kestänyt sitä ainaista pokerikaaosta.
Omasta mielestäni hyvä rajan paikka on se, jos pokeri on parisuhteessanne merkittävästi suuremmassa roolissa kuin esim. vaativa "tavallinen" työ olisi. Esimerkiksi downswing ei saisi aiheuttaa suurempia mökötyksiä kuin huono päivä missä tahansa duunissa. Ammattimaisesti pelaavan pitäisi oppia suhtautumaan peliin 'ammattimaisesti'. Pokeri olisi siis hyvä eristää muusta elämästä, ja huono tuuri täytyy hiljalleen oppia kestämään. Ihannetila on tietenkin vaikeasti saavutettavissa.
En tiedä miten pokeripiireissä yleensä mitataan sitä, miten hyvin on pärjännyt.
Mittari on voitetun rahan määrä. Mitä parempi keskivertotienesti esim. tunnissa, sitä menestyneempi pelaaja. Yksittäisistä onnenkantamoisista tulleita rahastuksia ei kuitenkaan lasketa "menestykseen", eli Jerry Yang ei ole "maailman menestyneimpiä pokerinpelaajia" - ainakaan minulle.
Se minua tässä pelottaakin, että tuleeko hänestä todellinen peliriippuvainen, tai onko hän sitä jo? Toistaiseksi ei ole havaittavissa sellaisia ongelmia, että kaikki raha menisi pokeriin, koska koko ajan on pysytty plussan puolella, niin ei tarvi muualta rahaa pokeritilille repiä - koputtaa puuta kai pitäisi.
Tätä on ulkopuolisen vaikea tietää. Aina voi kysellä peluurista neuvoa. Rahan menetys ei kuitenkaan ole ainut peliriippuvuuden oire. Jos miehelläsi olisi geneettinen taipuvuus peliongelmaan, se olisi varmasti jo syntynyt ja näkynyt jo kauan sitten esimerkiksi kohtuuttomana kolikkopelien pelaamisena nuorempana.
Uteliaisuudesta haluaisinkin kysyä, kuinka monta tuntia viikossa pokerinpelaajat tapaavat peliään näpätä? Erityisesti sellaiset, jotka tekevät hommaa "kokopäiväisesti". Saisin vähän vinkkiä, johon voisin verrata oman ukkoseni pokeriin hukutettuja tunteja.
Yleisin pelimäärä tuntuu olevan jossain 20h/vko -kieppeillä. Harvat ahkeroivat 40h/vko, ja 'todella' harvat sitä enemmän. Tälle ei ole muita lähteitä kuin itselle keskusteluja seuraamalla syntyneet mielikuvat. Itse pelailen ehkä 30h/vko ja opiskelen siinä sivussa.
Lean, mean, SNG-grinding machine.
Säännöllisiä arpajaisvoittoja 12/05-6/09.

NeitiX
Viestit: 12
Liittynyt: 29 Maalis 2009, 20:17

Re: Pokeriammattilaisen puolison pokeriblogi

Viesti Kirjoittaja NeitiX » 30 Maalis 2009, 14:13

Oma ukko on taipuvainen jäämään koukkuun milloin mihinkäkin asiaan. Ensin se oli tupakka (joka sinänsä ehkä jollain tavalla "helpoin" asia jäädä koukkuun), sitten se oli Travian, hedelmäpelejä ukkeli on pelaillut tenavasta asti (tosin nyt ne ovat jääneet vähemmälle/loppuneet lähes kokonaan pokerin astuessa kuvioihin).
Kieltämättä nyt kun ajattelen, tappion jälkeiset riehumiskarkelot ovat vähentyneet siitä, mitä ne olivat alussa. Enää ei tulla yöllä nukkumaan kuin persuksiin ammattu karhu, mitä se oli alussa. Silloin mieluusti nukuin niin kaukana miehen sängynpuolta kuin pystyin, sillä pahantuulisen pokerinpelaajan tullessa nukkumaan ei kyseessä olleet mitkään hellät otteet, jolla napataan oma peitto eukon päältä. Ehkä jonkunlaista edistymistä on siis näkyvissä,sillä nykyisin mies on turnauksesta tippumisenkin jälkeen nukkumaan tullessa hyväntuulinen (tai ainakin esittää sitä).

Meillä pelaillaan 8h päivävauhtia, joten se lienee osoitus siitä, kuinka "tärkeä" asia pokeri meidän parisuhteessa on. Oppimista herralla vielä on, niin pelaamisessa kuin sen rajoittamisessa. Kovasti hän kuitenkin näkee vaivaa opiskellakseen koko ajan enemmän asiasta, eikä kuvittelekaan pokerin olevan "helppoa rahaa".
Meillä menee mielestäni hyvin pokerista riippumatta, olen kai jo siedättynyt moiseen korttipeliin. Luulisin joka suhteessa pokerin hiertävän välejä jossain vaiheessa jonkun verran, toisilla asiat saadaan selvitettyä toisilla ei. Meillä ne on saatu selvitettyä jo aika hyvään kuosiin. Että kyllä, seurustelu on mahdollista myös pokerinpelaajan kanssa :yes: (Kunhan on valmis joustamaan ja tajuamaan, että pokeri vie paljon aikaa.)

Akke
Viestit: 396
Liittynyt: 10 Maalis 2007, 14:05

Re: Pokeriammattilaisen puolison pokeriblogi

Viesti Kirjoittaja Akke » 30 Maalis 2009, 15:47

Miehesi suhtautumisessa pokeriin on pahasti vikaa. Myöskin sinun. En voisi ikinä kuvitellakaan riehuvani tappioiden jälkeen, ja vielä vähemmän puolisolle. Hyväksyntäsi tuollaiseen toimintaan on varsin erikoista.

NeitiX
Viestit: 12
Liittynyt: 29 Maalis 2009, 20:17

Re: Pokeriammattilaisen puolison pokeriblogi

Viesti Kirjoittaja NeitiX » 30 Maalis 2009, 16:07

En minä missään vaiheessa ole HYVÄKSYNYT sitä, että ukko saa hepulikohtauksia häviöistä. Mutta ei sen pidä mielestäni automaattisesti erokaan olla. Mielestäni se olisi hyvin erikoista. Ja kuten nähty, olisin tehnyt elämäni virheen jättäessäni ukkoni ylireagoinnin takia(vaikka sitäkin silloin tietysti mietin), sillä nykyään se on vähentynyt huomattavasti, eikä ukko enää minulle mourua. Eikä ole kyse minulle riehumisesta, sillä kerroin miekkoselleni tästä, ja hän sen lopetti.
Nykyään hän huonosti menneen pelin jälkeen on pahalla tuulelle jonkun aikaa, jos on, mutta ei suoranaisesti minulle. Asioissa on tapahtunut hirveästi muutosta siitä, mitä ne olivat aluksi. Mutta ei, ei minuun ole kohdistunut mitään sen kummempaa kuin valitusta. Ja kaikkihan nyt valittavat joskus jostain, liittyy se sitten pokeriin tai ei.
Olen koittanut joustaa pokerin kanssa mahdollisimman paljon, mutta kyllä minulla(kin) jopa järki on päässä, vaikka nainen olenkin... Jos tämä varsin hullua menoa olisi, niin en minä ukkoa enempää katselisi.
Asioita on hirveän hankala kertoa ulkopuolisille, koska muiden mielestä asia saattaa kuulostaa harvinaisen selvältä, mitä pitäisi tehdä. Jos ukko riuhtaisee peiton päältäni ja käyttäytyy lapsellisesti, mutta kuitenkin lopettaa sen, en näe syytä tehdä mitää radikaaleja päätöksiä (kuten ero). Hyväksynyt en ole käytöstä missään vaiheessa, tietenkään.

viilis69
Viestit: 30
Liittynyt: 27 Tammi 2008, 00:35
Paikkakunta: Keskimaa

Re: Pokeriammattilaisen puolison pokeriblogi

Viesti Kirjoittaja viilis69 » 30 Maalis 2009, 16:51

>>>"Meillä pelaillaan 8h päivävauhtia, joten se lienee osoitus siitä, kuinka "tärkeä" asia pokeri meidän parisuhteessa on.">>>


Itse olen kuullut ihmisistä jotka ovat töissä jopa kymmenen tuntia päivässä. Ei kai tuo 8 vielä mahdottoman paljoa ole??

Kyllähän se tietysti harmittaa jos miehen työpäivä alkaa iltapäivällä ja loppuu keskellä yötä..

NeitiX
Viestit: 12
Liittynyt: 29 Maalis 2009, 20:17

Re: Pokeriammattilaisen puolison pokeriblogi

Viesti Kirjoittaja NeitiX » 30 Maalis 2009, 17:01

Kiva kuulla, ettei minulla ole haavissani Suomen ainoa noin paljoa pelaava pokeristi. Minä kun en yhtään tiedä mikä tuntimäärä menee vielä normaalin rajoihin, kun ei ole mihin verrata.
Eniten siinä harmittaakin juuri se, että kun olen päivät itse opiskelemassa ja kun tulen kotiin, ukko rupeaa pelailemaan, jota jatkuu yöhön asti. Nykyisin kyllä "töihin" meno on aikaistunut, onneksi. Ja mikä mahtavinta, vkl ovat pyhitetty minulle - nykyään 8) Kyllä se mielestäni kertoo jonkunlaisesta kunnostautumisesta pokerin saralla, kun vain viikot pelataan ja vkl pyhitetään muulle. Ennen kun sekään ei onnistunut.
Tosin kyllä joskus vielä "uhkaillaan" koko vkl kestävällä pokerinpelailulla, mutta harvoinpa se kuitenkaan toteutuu, eikä se minua oikeastaan haittaakaan (,sillä kylläpä minullakin menee silloin tällöin viikonloput koiratouhuissa). Mahdan olla melkoisen "erikoinen", kun hyväksyn tämän :wink:

Tarkoitukseni oli alunperin tuoda ilmi kuvaus myös onnistuneesta parisuhteesta "pokeriperheessä", koska ilmeisen yleinen luulo on että se on yhtä pelaamista eikä mitään muuta. Kun tämän keskustelun kommentit ovat lähinnä negatiivissävytteisiä ja mikäli suhteessa ukko (joka useimmiten on se pelaava osapuoli) korottaa ääntään muutaman kerran huonon pelin jälkeen, on se jo hemmetinmoinen katastrofi ja mies leimataan hulluksi psykopaatiksi. Ongelmiahan meidän suhteessa on niinkuin kaikissa muissakin, ja mielestäni myös ne pitää tuoda ilmi, että kokonaiskuvaa pystyy hahmottamaan.
Liekö kaikki tämän palstan pokeristit sitten täydellisiä pokeripuolisoita.

Meillä on pokerista huolimatta asiat suhteessa hienosti, erityisesti sen jälkeen, kun ukko tajusi, että hullu pelaaminen tulee kaatamaan meidän suhteen. Kantapään kautta opittiin, mutta opittiinpa kuitenkin.
Uskallan väittää, että jokaisessa suhteessa on alkuvaiheessa ollut kahnausta pokerinpelaamisesta jossain muodossa (enkä nyt tarkoita niitä, jotka pelaavat 1h/viikko) ja niistä ollaan selvitty tai sitten ei.

En niinkään tullut tänne kyselemään, onko ukkoni hullu, vaan lähinnä tuomaan oman mielipiteeni asiaan kokemuksieni pohjalta.
Viimeksi muokannut NeitiX, 30 Maalis 2009, 18:09. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Downswing4you
Viestit: 133
Liittynyt: 20 Loka 2008, 18:07

Re: Pokeriammattilaisen puolison pokeriblogi

Viesti Kirjoittaja Downswing4you » 30 Maalis 2009, 18:03

viilis69 kirjoitti:>>>"Meillä pelaillaan 8h päivävauhtia, joten se lienee osoitus siitä, kuinka "tärkeä" asia pokeri meidän parisuhteessa on.">>>


Itse olen kuullut ihmisistä jotka ovat töissä jopa kymmenen tuntia päivässä. Ei kai tuo 8 vielä mahdottoman paljoa ole??

Kyllähän se tietysti harmittaa jos miehen työpäivä alkaa iltapäivällä ja loppuu keskellä yötä..
Kahdeksan tuntia ei nyt sinällään ole kuin normityöpäivän pituinen, mutta työaikahan on ammatikseen pokeria pelaavilla monilla toi iltapäivä-yö tai pelkästään yöllä. Parisuhteeltahan se vie aikaa, mutta normitöissäkin työpäivät on monilla pitempiä kuin 8h. Vuorotyöt vie esim. samalla lailla aikaa parisuhteelta.

Avatar
intelops79
Viestit: 66
Liittynyt: 05 Elo 2006, 12:16

Re: Pokeriammattilaisen puolison pokeriblogi

Viesti Kirjoittaja intelops79 » 30 Maalis 2009, 19:35

NeitiX kirjoitti:Nykyisin kyllä "töihin" meno on aikaistunut, onneksi. Ja mikä mahtavinta, vkl ovat pyhitetty minulle - nykyään 8) Kyllä se mielestäni kertoo jonkunlaisesta kunnostautumisesta pokerin saralla, kun vain viikot pelataan ja vkl pyhitetään muulle. Ennen kun sekään ei onnistunut.

mun mielestä toi kuulostaa enemmänkin kunnostautumisesta parisuhteen saralla eikä pokerin...

en tiedä onko tässä ketjussa jo kysytty, mutta mitä tasoja/pelejä äijäsi pelaa?

NeitiX
Viestit: 12
Liittynyt: 29 Maalis 2009, 20:17

Re: Pokeriammattilaisen puolison pokeriblogi

Viesti Kirjoittaja NeitiX » 30 Maalis 2009, 20:22

intelops79 kirjoitti:
NeitiX kirjoitti:Nykyisin kyllä "töihin" meno on aikaistunut, onneksi. Ja mikä mahtavinta, vkl ovat pyhitetty minulle - nykyään 8) Kyllä se mielestäni kertoo jonkunlaisesta kunnostautumisesta pokerin saralla, kun vain viikot pelataan ja vkl pyhitetään muulle. Ennen kun sekään ei onnistunut.

mun mielestä toi kuulostaa enemmänkin kunnostautumisesta parisuhteen saralla eikä pokerin...

en tiedä onko tässä ketjussa jo kysytty, mutta mitä tasoja/pelejä äijäsi pelaa?
Totta. Kirjoitin vähän huolimattomasti. Kertoo se kuitenkin mielestäni myös siitä, että hän tajuaa, ettei se pokeri ole koko elämä (niinkuin aluksi tuntui olevan).

Pahoittelen, kun en virallisilla termeillä näitä osaa ilmaista. Mutta hold'emiä pelaa ja suurimmalta osaltaan Sit & Go tuplauspöytiä (10$-100$) sekä turnauksia, jossa sisäänosto on 10-100 dollarin paikkeilla(ja joskus kokeilee taitojaan isommissakin turnauksissa, mutta harvemmin).
Pieniä käteispöytiä pelailee silloin tällöin, mutta lähinnä vaan opettaakseen minulle, miten niissä kannattaa pelata :oops:

TonyCurtis
Viestit: 29
Liittynyt: 22 Helmi 2008, 13:59

Re: Pokeriammattilaisen puolison pokeriblogi

Viesti Kirjoittaja TonyCurtis » 30 Maalis 2009, 22:20

NeitiX kirjoitti: Uteliaisuudesta haluaisinkin kysyä, kuinka monta tuntia viikossa pokerinpelaajat tapaavat peliään näpätä? Erityisesti sellaiset, jotka tekevät hommaa "kokopäiväisesti". Saisin vähän vinkkiä, johon voisin verrata oman ukkoseni pokeriin hukutettuja tunteja.
Pistetääs tähän yhdenlainen päivärytmi:
klo 04:00-12:00 nukkuminen
klo 12:00-16:00 kaupassa käynnit yms.
klo 16:00-21:00 aikaa perheelle
klo 21:00-02:00 pokeria
klo 02:00-04:00 (pokerikirjojen) lukemista yms. - ajatukset pois illan peleistä

Tällainen päivärytmi (keskim.) allekirjoittaneella on yleensä kuutena päivänä viikossa. Krapulassa ei ainakaan minun kannata pelata :-'

Totta kai session pituus riippuu hyvin pitkälti siitä, miten pelit sujuu. Joskus italialaisten kanssa viihtyy aamu kahdeksaan asti, joskus taas kone menee rivakalla ranneliikkeellä kiinni jo ennen puoltayötä... :oops:

iiga
Viestit: 86
Liittynyt: 10 Loka 2008, 17:47

Re: Pokeriammattilaisen puolison pokeriblogi

Viesti Kirjoittaja iiga » 30 Maalis 2009, 22:33

En ole pokeriammattilainen mutta mutta itsellä menee näin:
klo 7-15:30 Töissä
klo 16-21 Pokeria (riippuen tietysti miten menee jne jne)
klo 21-24/01 hengailua tyttöystävän kanssa (tietysti saattaa vaihdella ajoitukset tuon pokerin kanssa)
Itsellä suhteellisen helppo sopeuttaa esim. 8h työt, 8h pokerit opiskeluineen, 4h yhteisajan koska olen siunattu 4h yöunilla ja se piisannut useamman vuoden jo hyvin.

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Blogit”