Viesti
Kirjoittaja Niska_14 » 01 Joulu 2016, 18:54
Mistä löytää motivaatiota pelaamiseen, kun käytännössä kaikki mitä olen pokerilta halunnut, on jo saavutettu?
Tuntipalkka on kääntynyt laskusuuntaan pienentyneistä ja harventuneista peleistä johtuen ja henkilökohtainen taloudellinen riippumattomuus on jo saavutettu, joten pelkästään rahan printtaaminen ei ole kovinkaan motivoivaa. Se on kuitenkin edelleen isoin(ainoa?) motivaattori. Ajattelen että grindaan nyt ylimääräistä rahaa säästöön, joilla voi tehdä sitten vaikka jotain hyvää muille.
Viime vuosina yksi iso motivaattori on ollut ego, joka on usein pokerissa myös erittäin haitallinen, mikäli sitä ei osaa hallita. Omalla kohdallani se on pysynyt jokseenkin hyvin kurissa, vaikka useita haitallisia mittelöitä on tullut myös pelattua. Siitä on ollut itselleni myös valtavasti hyötyä, sillä en todellakaan olisi näin hyvä pelaaja mikäli olisin tyytynyt vain bumhunttaamiseen. Tälläkin saralla tuntuu ettei saavutettavaa enää ole, olen saanut jo kanssapelaajien arvostuksen ja suomessa vuodenpelaaja-tittelin 2 kertaa. Monet endbossit netissä ovat inactivoituneet, koska päivittäinen onlinegrindaaminen ei ole enää heidän aikansa arvoista ja paikalla on enää viimeiset lokit rouhimassa viimeiset helpot dollarit ja itse siellä muiden mukana. Viimeisiä vedellään highstakespuolella.
Aikoinaan tuli kovasti ihmeteltyä sitä kuinka moni kovaa tulosta tekevä pelaaja lopetti pokerin ja siirtyi muihin hommiin, vaikka tuleville vuosille ois riittänyt ev:tä 6-7 figurea per vuosi. Kuinka joku voi jättää tuollaiset summat ottamatta ja siirtyä vähempipalkkaisiin hommiin?
Nyt kun itse tässä pohdiskelee että tekeekö mahdollisilla tulevilla rahoilla oikeasti edes mitään, niin en enää ihmettele. Paljonko on tarpeeksi että voisi hyvällä omatunnolla vain lyödä hanskat tiskiin ja siirtyä harrastelijaksi? Tuntuu ettei itsellä ole kovin kaukana se tilanne, mutta tuntuisi silti todella vaikealta jättää ottamatta noita summia pois kuleksimasta. Eikä tässä itselläni ole muutakaan alternatea tällä hetkellä, grindailen kun en keksi muutakaan järkevää tekemistä. Olisi helpompi ainakin vähentää pokerin pelaamista, jos tilalle löytäisi jotain muuta. Tämä on ollut itselleni iso ongelma jo kauan, ylimääräistä aikaa on paljon, mutta olen aivan liian passiivinen ja loppujen lopuksi ei tule tehtyä juuri mitään, vaikka mahdollisuudet olisi tehdä vaikka mitä. Oon aina ollut suhteellisen epävarma ihminen, jolle on luonnollista vältellä vaikeita spotteja ja pysyä mukavuusalueella. Tässä suhteessa pokeri ja sen tuoma menestys on kyllä auttanut mua paljon, itseluottamus ja itsevarmuus on noussut kohisten.
Oon pelannut pokeria nyt noin 8 vuotta, joista viimeiset 6 vuotta sellaisella asenteella, että elämässä ei ole muuta kuin pokeri, urheilu ja ruokailu, joka sekin hoidetaan usein samalla grindatessa, jotta ei menisi ev:tä hukkaan ja urheilua harrastetaan vain fyysisen kunnon ylläpitämisen vuoksi, jotta pokeri sujuisi paremmin. Noh ei nyt ehkä ihan noinkaan, mutta jotain tämän tyylistä sanoi Tommy Angelo aikoinaan jossain mental game of poker videolla:
"Jos sinulle kerrottaisiin, että kuolet mikäli et voita pokerissa, niin kuinka asennoituisit silloin pokeriin?" ja toi oli jotenkin semmonen herätys mulle(tyyliin 2010) ja sen jälkeen mun elämä on ollutkin aikalailla tuollaisella asenteella pokeria lähestyvää, vaikka viime vuosina olen yrittänytkin hieman höllätä.
Seurauksena oon ihan pihalla kaikesta muusta kuin pokerista, en oo tyyliin mitään muuta oppinut viimeisen 6 vuoden aikana kuin pokeria ja ne muut pokerin ulkopuoliset asiat joita osasi/tiesi aiemmin on unohtuneet. Mulle on vaikeaa lähteä kohti uusia pokerin ulkopuolisia haasteita, koska lähtötaso on käytännössä nolla kaikessa. Sosiaaliset taidot on jo entuudestaan heikot ja asiantuntemusta ei löydy kuin pokeriin ja muutamaan urheilulajiin niin siinä on aika nihkeät lähtökohdat yrittää keskustella pokerin ulkopuolisten ihmisten kanssa. Nyt tuntuu että alkaa olla vähän sellainen käännekohta, jossa yritän alkaa reversoimaan tätä tilannetta, pokeria vähemmälle ja yrittää alkaa taas harjoittelemaan vähän oikeaa elämää. Ongelmana on että oon jotenkin lamaantunut ja mua ei tunnu kiinnostavan mikään, ainakaan niin paljoa että voisi vain tarttua tuumasta toimeen. Pitäisi varmaan alkaa pakottamaan itseään vähän sivistymään ja oppimaan uusia asioita, jos se siitä sitten lähtisi.
Inspiraationa tähän terapeuttiseen avautumiseen toimi luonnollisesti yksi uran surkeimmista kuukausista ja uran isoin ev-monttu 8) . Siel on pyörinyt jättipelejä ja niissä on tullut naamariin, joten ei sen suurempaa huolta, varianssia vain ja vuosi edelleen ihan decent. Nää pelit ja swingit sen sijaan sai mut taas ajattelemaan vähän tätä lähestymistapaa tähän onlinegrindaamiseen. Iso ongelma on, että säännöllisesti pyörii ainoastaan 500zoomi ja sitten 10/20 ja 25/50 pelejä pyörähtää päivittäin käyntiin jonkin verran. Ongelmana on, että 50/100+ pyörii harvoin, mutta kuitenkin tyyliin pari kertaa viikossa ja silloinkin yleensä joku 1 pöytä ja muutama orbit ja se oli siinä. Tää on ongelma koska noiden panostasojen erot on niin isot että ne tuhoaa noiden pienempien, säännöllisten pelien mielekkyyden aina joksikin aikaa. Voisin pelata vuodessa esim. 500k jakoa 500 zoomia ja tehdä stressfree 200k+ tai sitten nykyisellä strategialla enemmän ev:tä, mutta myös enemmän stressiä ja masentavampi pelirytmi/päivärytmi. Isoissa peleissä voi kuitenkin huonolla varianssilla hävitä isojakin summia ja ilman säännöllisiä pelejä ne tuntuvat entistä pahemmalta, kuten olen nyt saanut huomata. Tässä vaiheessa vois varmaankin uhrata hieman €EV:tä ja ostaa sillä lifeEV:tä ja kenties alkaa skippaamaan ainakin marginaalisempia isompia pelejä.