We are living in....Colombia

Pokerisivut.comin käyttäjien omat blogit
arderi
Pokerisivut - striimaaja
Viestit: 1655
Liittynyt: 26 Heinä 2008, 12:19
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

We are living in....Colombia

Viesti Kirjoittaja arderi » 19 Helmi 2014, 07:52

Hoplaa!

Läksin maailmalle pari viikkoa sitten ja ajattelin raapustella tänne pitkästä aikaa meininkejä. Oon tällä hetkellä asettunut Kolumbiaan Medellin-nimiseen kaupunkiin, eikä täältä oo tarkotus liikahdella pidemmäksi aikaa mihinkään.

Lyödään homma kuitenkin käyntiin Dominikaanisen Tasavallan voimin. Lensin Finnairin siivillä helmikuun alussa Puerto Plataan. Vietin pari yötä paikallisessa hökkelikylässä, jonka nimestä ei ole mitään hajua. Sosuan turistirysät olivat kuitenkin kohtalaisen lähellä.

Tässä vaiheessa ryhmään kuului vielä 7 henkiöä, ja jatkettiin matkaa etelään kohti seuraavaa kohdetta. Enemmistö porukasta halus mennä taksilla, mikä lopulta valikoituikin kulkupeliksi. Tää taksireissu oli kolmas kerta kun istuin auton kyydissä matkan aikana. KAhdella ekalla kerralla auto oli hajonnut, eikä kolmaskaan tehnyt poikkeusta. Noin 80km ennen määränpäätä valkoinen savu nousi konepellin alta kuin hulluilla päivillä Vatikaanissa. Auto mooottoritien sivuun ja ihmettelemään tilannetta aikalailla keskellä ei mitään. Paikalle sattui osumaan sopivasti mekaanikko, joka aikansa muttereita väänneltyään totesi pelin olevan aikalailla selvä. Kuski oli tietenkin huolissaan kyydin päättymisestä ja tilinauhan laihtumisesta, joten jonnekkin päin konetta kaadettiin "ihmenestettä", jota kuvailtiin myös termillä autojen nitro. Ihmelääke antoi kun antoikin sen verran potkua, että moottori alkoi taas kehräämään ja peson kuvat silmissä kuski kurvasi takaisin tielle. Itku pitkästä ilosta, ja alle kilometrin jälkeen oltiinkin taas tien poskessa ihmettelemässä. Ensimmäisen varikkokäynnin aikana paikalla oli käynyt muutama pesoista vainun saanut taksikuski, mutta kellään ei ollut sopivan kokoista autoa. Todella yllättäen yksi paikalla käyneistä kuskeista ilmestyi nytkin paikalle, mutta amigo oli käynyt välissä vaihtamassa pirssin isompaan versioon. Tääkin oli ihan tavallinen viiden hengen farmariauto, mutta kuski mukaanlukien kahdeksan henkilöä matkatavaroineen ei tehnyt edes kovin tiukkaa (Okei, käsi oli loppumatkasta aika puutunut paskan asennon takia).

Tää kumijalka jaksoikin sitten perille asti. Kohde oli siis Los Jobitosin kylä, joka sijaitsee 10 kilometriä Banin kaupungista (jotain 60km Santo Domingosta). Kyseessä on pieni vuoristokylä, josta löyty kaksi colmadoa (Paikallinen baarin ja kioskin yhdistelmä), kymmenisen asuinrakennusta ja kukkotappeluareena. Saavuttiin lopulta perille aika myöhään, joten sen kummempia ihmettelemättä suunnattiin yöpuulle.

Ekana täytenä päivänä napattiin mopot kuskeineen alle ja lähettiin laskeutumaan mäkeä pitkin kohti paikallista vesivoimalaitosta, jonka jälkeen oli aikomuksena suunnata joelle uimaan. Alun asfalttitien jälkeen tie muuttui kokoajan huonommaksi. Lopulta tie oli pientä metsäpolkua tai puhdasta kivi-sora-tietä. Olin kieltämättä välillä aika paskat housussa, kun kuski antaa lisää kaasua, vaikka ite olisin alkanut himmailemaan kymmenen metriä aiemmin. Mitä vanhemmaks tulee, sitä enemmän asiat alkaa pelottamaan. Esimerkiks kävin pari vuotta sitten viimeks Linnanmäellä. Pentuna laitteet oli helvetin hauskoja, mutta tällä ajatukset harhaili turvallisuuden ja sen mahdollisen pettämisen parissa (Nytkin oli hauskaa, mutta ehkä joku tajuaa pointin).

Päästiin ehjin nahoin vesimoimalaitokselle. Maisemat oli todella huikeat, harmi etten saanut puhelimeen hönkää ennen päivän reissua niin ei oo kuvia. Ihmeteltiin jonkun aikaa paikkoja ja siirryttiin läheiseen Colmadon ottamaan oluet ja parantamaan maailmaan. Kerettiin istua colmadossa ehkä kymmenisen minuuttia, kun paikalle alkoi ilmestymään moottoripyörä toisensa perään. Lopulta paikalla oli arviolta ja valehtelematta 50 tyyppiä, ja oltiin siis paikassa missä oli ehkä yks rakennus. Hurjin näky oli parimetrinen valkoisissa college-housuissa ja hihattomassa paikalle ilmestynyt lihaskimppu, jonka housujen puntissa roikkui pistooli. Tyyppi kertoi olevansa poliisi, mutta virka-asu oli ilmeisen vapaamuotoinen. Vaihdettin herrojen kanssa kuulumisia ja juotiin muutama kalja. Tässä vaiheessa aikaa oli mennyt aika paljon odotettua kauemmin, joten päätettiin jättää uintireissu toiseen päivään. Lähettiin takaisin kohti Los Jobitosia ja naukkailtiin matkalla paikallisten piirissä suosiota nauttivaa makeaa syötävää. En nyt muista nimeä, mutta saattoi olla Dolce tai Dulce. Ihan mielenkiintoisen makuinen herkku, mutta liian makea mun makuun. Oltiin päästy takaisin kylille ja juteltiin niitä näitä kylän mopokorjaamoa pitävät miehen kanssa. Vartti saapumisen jälkeen mutkan takaa kantautui tutun kuulosta pärinää. Samat tyypit jotka olivat olleet aiemmalla colmadolla tulivat porukalla meidän kylään ja varmaan tuplasivat kylässä olleiden kokonaismäärän. Menin ite suht aikasin nukkumaan ja aamulla kylä oli taas tutun hiljainen.

Seuraavana päivänä päätettiin parin tyypin kanssa kivuta vuoren huipulle ja kiertää pientä polkua pitkin takaisin. Joonakseksen lanseeraama kokisläski termi hiipi toisinaan mieleen jyrkimpien kohtien osuessa näköpiiriin. Nousua ei kuitenkaan ollut todellakaan mitenkään erityisen paljon, joten vähän huonokuntoisempikin pääsi painovoimaa uhmaten huipulle. Pysähdyttiin nousuvaiheessa vuorella asuvan arviolta +60-vuotiaan poikamiehen tiluksille. Mies tarjosi kahvit ja esitteli meille kotinsa, joka oli luonnollisesti melko vaatimaton. Keittiö ja vessa sijaitsivat erillisissä rakennuksissa. Keittiöstä jäi mieleen etenkin hellan virkaa toimittanut nuotiontapainen viritelmä. Kyseessä oli moderni ainavalmis versio. En tiedä miten systeemi toimi, mutta aina kun klapia siirsi vähän eteenpäin "hella" antoi vähän enemmän tulta. Toilettikaan ei ymmärrettävästi ollut ihan uusinta huutoa, kuten alla olevista kuvista voi tsekata. Miehellä oli kuitenkin seinät jotka pitävät tuulta ja katto joka pitää sadetta, ja tuntui olevan ihan tyytyväisen oloinen meidän mittapuulla vaatimattomiin olosuhteisiin. Retkikuntamme paikallista väestöä edustanut henkilö kiipesi kahvien jälkeen puuhun ja poimi meille hedelmiä, joiden nimeä en enää muista. Hedelmät olivat vähän samankaltaisissa paloissa (Miten hitossa tää taipuu, palko) kuin herneet, mutta sisältä löytyi vihreän sijaan keltaisia ja kirpeähköjä hedelmiä. Nää oli oikeestaan ihan hyviä ja mukavaa pikkunaposteltavaa. Jatkettiin polkua pitkin eteenpäin ja jonkin aikaa tallusteltuamme vastaan tuli hylätty talo, joka oli jo saanut osittain osuutensa luontoäidin innomaisesta sisustussuunnittelusta. Yksi retkiläisistä tiesi kertoa, että talossa asui aiemmin Jobitosin pienemmän colmadon pitäjä. Talolta ei löytynyt mitään ihmeempiä. Seuraavaksi tultiin suurelle aidatulle vesialtaalle. En nyt muista tai ole edes varma ymmärsinkö tarinan oikein, mutta altaan omistaa ilmeisesti rikkaampaa väestöä edustava henkilö, joka ei jaa vettä Jobitosilaisille. Tämän vuoksi suurin osa kyläläisistä joutuu hakemaan vettä about kilometrin päässä kylästä sijaitsevalta lähteeltä. Käveltiin myös tän lähteen ohi, jota seurasi todella jyrkkä mäki. Aasit on ihan ehdoton välttämättömyys veden hakemiseen, ellei haluu tehdä noin miljoonaa reissua päivän aikana. Patikointi laittoi hapot oletetusti kiertämään reisissä ja muutenkin pisti väsyttämään, joten loppupäivän otin lungisti sen kummempia tekemättä.

Kolmantena päivänä suunnattiin rannalle, joka sijaitsee noin 14 kilometriä Banista Santo DOmingoon päin. Mukaan lähti myös runsaasti kyläläisiä, ne ei pääse kovinkaan usein rannalle. Meillä oli ainoastaan yksi lavallinen maasturi, mutta kuten vanha sanonta kuuluu, sopu sijaa antaa. Meitä oli lavalle ahtautuneena 14 henkilöä, ja kabiinin puolella tais istua seitsemän tyyppiä. Ranta oli kohtalaisen rauhallinen, pari paikallista perhettä oli meidän lisäks viettämässä aikaa. Karibianmeren vesi oli ihan sopivan lämpöistä ja tilaamani kookos-kala vei kielen mennessää. Suurimman osan ajasta vietin meressä lilluen ja aurinkotuolilla maaten, tuloksena ilmeisesti lievä auringonpistos. Tai en ainakaan keksi muuta selitystä illan ja seuraavan päivän tajuttomalle väsymykselle ja heikolle ololle.

Seuraava päivä menikin enimmäkseen sängyn pohjalla, mutta kampesin itseni ylös ihmettelemään näillä leveyspiireillä suurta suosiota nauttivaa kukkotappelua. Itse tappelut on aika epäinhimillisia ja myös tylsähköjä, mutta tapahtuman ympärille muodostuva hälinä on ihan mielenkiintoista. Karkelot alkavat jo pari tuntia ennen otteluita, kun ihmiset naapurikylistä saapuvat ja jengi pitää tsembaloita yllä raitilla. Jobitosissa on ottelut aina sunnuntaisin. Pieneen areenaan saa lava-auton tyyliin ängettyä todella paljon porukkaa. Meteli ja kiihko ovat siis taattuja näissä paikoissa. Otteluihin kuuluu olennaisena osana myös vedonlyönti, mutta meininki oli niin sekavaa etten itse päässyt betsailemaan. Ostin kuitenkin arvan, josta tosin en ymmärtänyt tuon taivaallista. Lapulla oli kolme numeroa, jotka ilmeisesti arvottiin puoliajalla. Onnetar suosi vieressä seisonutta herraa, joka sai sadan peson (~1,5€) arvallaan palkinnoksi litran pullon rommia ja todella ison säkin riisiä. Katselin arvonnan jälkeen vielä pari matsia, mutta huonovointisuuden vuoksi vaihdoin kukkotappelut höyhensaariin. Eikä parin ensimmäisen matsin jälkeen hommasta muutenkaan saanut enää mitää irti. ELäimet ottivat välillä todella pahasti damaa, niin voittajat kuin häviäjätkin. Ennen ottelua kukoille teipataan nilkkaan jonkinainen iskukynsi, jolla saa todella pahaa damagea aikaiseksi iskun osuessa kohdalleen. Eräskin ottelu kesti ainoastaan koitain kymmeniä sekunteja, kun kyseinen kynsi napsahti vihua ilmeisen fataaliin paikkaan.

Alkuviikosta viestin pari välipäivää tekemättä sen ihmeempiä. Seuraava vierailukohde oli 10 kilometrin päässä sijainnut kylä. Jos aiemmin olin nähnyt köyhyydestä kärsiviä paikkoja, niin tää vei kyllä ylivoimaisen voiton kaikista. Kylässä asui ehkä parikymmentä ihmistä. Parhaiten mieleen painui ilmeisesti sisarusten välinen leikki. Arviolta alle kaksivuotias poika istui suomalaisen kaljakorin kokoisessa laatikossa, jonka kahvaan oli solmittu naru. Isosisko veti kopassa istunutta veljeään kuin pulkalla, vaikka alustana oli hieman lunta suuremman kitkakertoimen hiekka. Pehmusteena korin pohjalla oli riutunut tyyny. Pojan ajohaalareiksi oli valikoitunut pelkät kalsarit, eikä jarruraidoilta varmastikaan vältytty. Alkeellisista oloista huolimatta tässäkin kylässä jokaisella oli Herramainen (Pokerisivujen Herra) leveä hymy, joskin näillä se ei ollut millään tapaa ärsyttävä. Tää on yks asia mistä oon tykännyt eniten tän reissun aikana. Ihmiset on todella iloisia, vieraanvaraisia ja helposti lähestyttäviä.

Viikonloppuna porukka kokoontuu colmadoon juomaan bisseä ja tanssimaan. Istuin itekin muutaman tunnin kylämme colmadossa, jonka salissa sijaitsee pieni tanssikoroke. Lattialla tanssittiin ainoastaan pari tansseja, eli kyseessä ei siis ollut mikään yökerhomeininki. Kaikki korokkeella käyneet olivat todella taitavia enkä voinut olla miettimättä omaa kaunista heilumista yökerhojen tanssilattioilla. En tiedä maasta yleisesti, mutta ainakin Jobitosissa juhlitaan lautanaina ja sunnuntaina, perjantaina otetaan vielä ihan rauhallisesti. En ollut krapuloissani sunnuntaina, mutta oli taas hieman heikohko olo ja painuin aikasin pehkuihin. Loput päivät Jobitosissa menivät enemmän tai vähemmän löysäillen.

Seuraavana vuorossa oli siirtyminen Santo Domingoon. Kyyti Banista Santo Domingoon maksoi 120 pesoa (vajaat 2 euroa) siistillä ja ilmastoidulla semibussilla. Ekat kaks päivää olivat vähän tylsiä. Mukana reissussa oli mun lisäks vielä 4 jäsentä, jotka viihtyivät lähinnä Condella, joka on varmaan kaupungin turistein paikka. Mulla ei oo mitään turistimestoja vastaan, mutta oon nähnyt ne jo aika monta kertaa. Muu seurue lähti perjantaina Puerto Plataan, josta jatkoivat lentäen takaisin Suomeen. Mulla oli vielä kolme päivää Domingossa käytettävänä. En ollut juonut kännejä koko reissun aikana, mutta nyt rommihammasta kolotti jo kohtalaisesti. Kävin ostamassa marketista litran paikallista rommia, Brucalia, ja pari litraa Real Colaa lantringiksi. Setti maksoi yhteensä jotain vajaat 500 pesoa, eli alle 7 euroa. Tein hotellilla sopivan miksauksen ja kävelin Condella sijaitsevaan puistoon, jossa olin aiemmin nähnyt ihmisten viettävän aikaa. Lyöttäydyin puistossa parin amigon seuraan. Toinen oli amerikkalainen maahan muuttanut englanninopettaja ja toinen ymmärtääkseni omisti taksi/kuljetusfirman Santo Domingossa. Tyypit tunsivat paikat hyvin ja siirryttiinkin rommien loputtua poispäin Condelta. Mentiin taksilla ja ajettiin lopulta aika pitkä matka, varmaan lähemmäs kymmenisen kilometriä. Yksinäni en välttämättä olis lähtenyt näihin paikkoihin seikkailemaan, mutta mitään ongelmia ei tullut koko iltana. Valkoinen mies oli kuitenkin ilmeisesti sen verran harvinaista näissä paikoissa, että ihmiset olivat todella uteliaita. Ilta oli kaikkiaan todella hauska. Jos joku tätä lukevista vierailee joskus SAnto Domingossa, kannattaa ehdottomasti pyrkiä käymään paikallisten paikoissa. Condella pyöriessä on ihan sama ootko Teneriffalla vai Karibialla.

Maanantain mulla oli lento tänne nykyiseen majapaikkaan, Kolumbian Medelliniin. Medellinin kentällä tuli hieman ongelmia, kun automaatit eivät sylkeneet rahaa ulos, eivätkä rahanvaihtopisteet olleet enää auki. Onneksi yksi vossikka hyväksyi myös eurot ja dollarit sekaisin maksuvälineenä. Matkalla kentältä kämpille poliisit pysäyttivät mun taksin. Ensin kuski nousi autosta ja kyybelit kattelivat paperit ja ilmeisesti kyselivät jotain. Tän jälkeen mutkin käskettiin ulos. Poliisit syynäsivät todella tarkkaan mun laukun ja taskut, ilmeisesti huumeita etsien. Olin kuitenkin hieman kuumotuksissa, ei ois kuitenkaan varmasti ensimmäinen eikä viimenen kerta kun näissä maissa joku lavastetaan syylliseksi rahan toivossa. Kaikki oli kuitenkin ok ja pääsin lopulta majapaikkaani.

Täällä on ilmeisesti parikin pokerikommuunia. Oon nyt yhden porukan kämpillä pari ensimmäistä yötä, minkä jälkeen pääsen vuokraamaani kämppään. Viettäisin kyllä mieluusti pidemmänkin aikaa tässä kämpässä, mutta harmillisesti kaikki huoneet on jo asutettu. Mun kämppä on kuitenkin kohtalaisen lähellä, joten täällä ja näiden tyyppien kanssa tulee varmaan vietettyä aika paljon aikaa.

En oo tehnyt täällä vielä mitään ihmeempiä, mutta kunhan saan paremmin asetuttua niin koitan jaksaa päivitellä uusimpia meininkejä. Googlailin alustavati espanjan kielen kursseja. Englannilla pärjää turistialueita lukuunottamatta aika heikosti, joten kieltä olis hyvä osata edes auttavasti. Maasta saa muutenkin varmasti todella paljon enemmän irti, jos kieli on hallussa. Ensivaikutelma kaupungista on lupaava. Kaupunki sijaitsee 1,5km merenpinnan yläpuolella, ja ympärillä kohoavat vuoret pitävät huolen siitä, että härmäläinen punaniskakaan ei pääse hikoilemaan liikaa. Kaupungista käytetäänkin nimeä City of Eternal Spring. Asukkaita täällä taitaa olla 2,5 miljoonaa, joten tekemistä varmasti löytyy ihan riittämiin. En vielä tiedä kotiinpaluusta, mutta viimeistään kesäksi varmasti lennellään takaisin Suomeen.
Koitan napsia kuviakin matkalta, mutta mulla on ainoostaan puhelimen kamera käytössä ja en välttämättä viitsi kantaa sitä aina mukana.
Tuli varmaan pisin viesti ikinä mun ps-historiassa, toivottavasti joku jaksoi lukea loppuun asti :D
Tää pirssi jäi matkalle ihmelääkkeistä huolimatta
Tää pirssi jäi matkalle ihmelääkkeistä huolimatta
Vuorilla asuneen miehen kyökki
Vuorilla asuneen miehen kyökki
Samaisen miehen vessa
Samaisen miehen vessa
Los Jobitosin muksujen leikkejä. Toinen menee sisään pahvilaatikkoon ja toinen hakkaa pohjaa laulun säestämänä. Mulla on tästä tosi hilpee video, katotaan jos jaksan uppia joskus.
Los Jobitosin muksujen leikkejä. Toinen menee sisään pahvilaatikkoon ja toinen hakkaa pohjaa laulun säestämänä. Mulla on tästä tosi hilpee video, katotaan jos jaksan uppia joskus.
Kävin vierailulla koulussa Los Jobitosissa. Murtolukuja opiskeltiin iloisissa ja vuorovaikutteisissa meingingeistä. Osaa oppilaista tuntui kiinnostavan enemmän paikalle pamahtanut vieras kuin opiskelu, joten liukenin pois paikalta häiritsemästä opetusta.
Kävin vierailulla koulussa Los Jobitosissa. Murtolukuja opiskeltiin iloisissa ja vuorovaikutteisissa meingingeistä. Osaa oppilaista tuntui kiinnostavan enemmän paikalle pamahtanut vieras kuin opiskelu, joten liukenin pois paikalta häiritsemästä opetusta.
Ma: https://www.twitch.tv/pokerisivut
Random: https://www.twitch.tv/ardenpelit

Avatar
saapasmono
Viestit: 2559
Liittynyt: 27 Syys 2005, 17:46
Paikkakunta: Tampere

Re: We are living in....Colombia

Viesti Kirjoittaja saapasmono » 19 Helmi 2014, 08:12

Hyvää settiä, anna tulla vaa. Jos haluat hispanjoolin perusteet oppii helposti, niin onnistuu ilmaiseks http://www.duolingo.com. Ite en oo ihan mahdottomasti tota käyttäny, mut vaikutti perkeleen simppeliltä systeemiltä ja on kerännyt ympäri nettiä kehuja.
Kyyberi @pt: "Eli voisiko niissä ajatella että jos hero reissaa jonon, ja vihu 3bettaa naulat, niin tilanne on tavallaan setup molemmille?"
- #pokerisivut.com @ Qnet & IRCNet

Avatar
Herra
Viestit: 454
Liittynyt: 04 Tammi 2008, 17:20
Paikkakunta: Otaniemi

Re: We are living in....Colombia

Viesti Kirjoittaja Herra » 19 Helmi 2014, 10:31

Huh olihan pitkä pläjäys sieltä Etelä-Amerikan mantereelta! Mainiota settiä jälleen kerran ja muutamat osuvat sloganit todellakin toi hymyn poskille :-D Kirjottele ihmeessä sieltä lisää tarinoita. Näitä juttuja sun on itsekkin kiva lueskella myöhemmin ja porukka täällä varmasti diggaa!

Enjoy!

Kuva

isohanska
Viestit: 6
Liittynyt: 12 Loka 2007, 19:36
Viesti:

Re: We are living in....Colombia

Viesti Kirjoittaja isohanska » 19 Helmi 2014, 11:49

Kun sieläpäi ootte niin suosittelen ehdottomasti Panamaa....Ite ollu siel 3 kertaa ja viel ois paljo nähtävää...Kuna Yala muutama päivä intiaanien maassa,ohan muutes mahtava mesta.Pääsee PC:stä helposti.Sit 3-4 pv Bocas Del Toro,rentoo Karibian meininkii.. https://www.google.fi/search?q=kuna+yal ... 66&bih=638 https://www.google.fi/search?q=bocas+de ... 66&bih=638

Avatar
yksinäinen_ravustaja
Viestit: 1447
Liittynyt: 13 Huhti 2013, 02:14
Paikkakunta: MTTs

Re: We are living in....Colombia

Viesti Kirjoittaja yksinäinen_ravustaja » 19 Helmi 2014, 13:43

Hyvä örderi! Tätä tuun varmasti lukemaan mielelläni. Oon kyllä semisti kateellinen (vaikka itsekin postailen +35c lämpötiloista atm), Medellin on ollu hyvin korkealla listalla "kaupunkeja joissa haluaisin asua" varsin pitkään. Kuvia kaikesta, myös naisista, paljon höystettynä taatulla örderihuumorilla niin tästä tulee huikeeta. En saanu avauspostia kiireessä vielä lukastua kokonaan, ketä teitä on siellä ja mitkä planit?
Clear eyes, full hearts, can't lose

Avatar
IIIRefuse
Viestit: 1488
Liittynyt: 31 Elo 2009, 11:47
Paikkakunta: Hämeenlinna

Re: We are living in....Colombia

Viesti Kirjoittaja IIIRefuse » 19 Helmi 2014, 16:09

yksinäinen_ravustaja kirjoitti:Tätä tuun varmasti lukemaan mielelläni.
yksinäinen_ravustaja kirjoitti:Oon kyllä semisti kateellinen
yksinäinen_ravustaja kirjoitti: tästä tulee huikeeta.
:yes:

e: http://www.rosettastone.eu/
simppeli ja monipuolinen systeemi jos haluaa ottaa pohjaa ihan kotikoneella.. obv kielikoulu varmasti parempi

Avatar
Paco
Viestit: 401
Liittynyt: 08 Kesä 2006, 20:08
Paikkakunta: Helsinki

Re: We are living in....Colombia

Viesti Kirjoittaja Paco » 20 Helmi 2014, 15:35

Kateelliseks vetää f**king Pablo Escobar.

Ehkä ens talvena heittäydyn mukaan johonkin lämpimään, kun taitaa urheilu vaihtua enemmän pokeriin tässä keväällä.

GL ja hyvää reissua! Muista postata paljon kuvia.

Kuva
I see dead money.

arderi
Pokerisivut - striimaaja
Viestit: 1655
Liittynyt: 26 Heinä 2008, 12:19
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: We are living in....Colombia

Viesti Kirjoittaja arderi » 21 Helmi 2014, 00:49

Medellinistä ei toistaiseksi mitään kummempaa kerrottavaa, ollut vähän säätämistä asettumisen kanssa. Vuokrasin huoneen ja olin moneen kertaan vannottanut, että netin pitää olla vakaa. Yllättäen netti ei lupauksista huolimatta toiminut läheskään tarvittavalla tavalla, joten oon jälleen täällä Pobladon pokeristien kanssa. Kuun lopulla onneksi vapautuu huone kämpästä, jonka porukka koostuu osakkeiden daytreidaajista, joten netin luulisi olevan niin hyvä kuin kaupungista vaan voi saada. Pääsen testaamaan systeemit toimiviksi, ennen kuin tehdään pidempää diiliä.

Pacon esiintuoma Pablo Escobar tosiaan pyöritti täältä käsin maailman suurinta kokaiinibisnestä. Eilen asunnolle mennessäni taksikuski alkoi oma-alotteisesti puhumaan hänestä ja esitteli Escobarin rakennuttamia paikkoja. Huumedynastiasta puhuminen, etenkin Escobarista, on kuitenkin täällä ilmeisesti melko arka ja tunteita herättävä aihe, joten en itse lähtisi välttämättä avaamaan keskustelua tällä aiheella. Kaveri laittoi sen verran paljon porukkaa kylmäksi, että aihe koskettaa konkreettisesti varmaan valtaosaa väestöstä. En jaksa tarkistaa, mutta veikkaisin kaupungin murhatilastojen olleen huippuvuosina aika lähelle korkeimmat koko maailmassa.

Nykyisin tää tuntuis mun subjektiivisen kokemuksen mukaan olevan kohtalaisen turvallinen kaupunki. Oon toki ollut vasta kahdessa eri kaupunginosassa ja luonnollisesti täälläkin on varmasti alueita, joita kannattaa vältellä. Poblado on kaupungin suosituin paikka turistien keskuudessa, mutta täälläkin piilee omat riskinsä. Vuokraisäntäni kertoi esimerkiksi tapauksen, jossa kaksi naista oli huumannut baarissa turistin, kuskannut tämän taksilla automaatille ja höylännyt korttia. Tästä matka oli jatkunut asunnolle, josta oli viety kaikki vähänkin arvokkaampi. En tiedä mitä ainetta tapauksessa on käytetty, mutta aion kyllä pitää drinkkejäni silmällä kunhan jossain vaiheessa otan taas habandaa. Anyways, kahtena iltana oon kävellyt Pobladon ja Estadionin alueilla, enkä ole tuntenut oloani kertaakaan vähääkään turvattomaksi.

Hintatasosta en osaa vielä tarkemmin sanoa yhtään mitään. Täällä voi asua halvalla, kalliilla, tai mun tyyliin jotain siit väliltä. Taksit on todella halpoja, tänään about 40 minuuttia kestänyt matka maksoi 12 000 pesoa, joka on vähän päälle neljä euroa. Liikenne on ainakin päivisin melko tukkoista, mutta onneksi pirssit tosiaan on halpoja. Takseihin kaipaisin navigaattoreita, sillä kolmen kyydin perusteella kuskit tuntuvat olevan hieman hukassa. Navigaattori on pieni investointi, joka maksanee itsensä nopeesti takaisin tyytyväisen asiakkaan ja mahdollisten uusien kyytien muodossa. Navigaattori ei tietenkään aina anna parasta reittiä, joten oman pään ja teknologian yhdistäminen lienee tehokkain combo. Liikenne on päivisin aika tukkoista ja luulenin että metron käyttäminen on +ev aika- ja moneywise.

Loppukevennyksen kuva Los Jobitosista illalla. Kuva otettu Jobitosissa asuvan sveitsiläisen parvekkeelta, joka pyörittää colmadoa ja kasvattaa tomaatteja läheisillä tiluksilla. Oikealla näkyy aiemmin mainittu mopokorjaamo, joka toimii myls illanviettopaikkana. Kylän ainoa nettiyhteys oli täällä, mutta sekin toimi oikeastaan vain kerran koko ~1,5 viikon aikana.
Liitteet
kuvia 108.JPG
Ma: https://www.twitch.tv/pokerisivut
Random: https://www.twitch.tv/ardenpelit

Avatar
IIIRefuse
Viestit: 1488
Liittynyt: 31 Elo 2009, 11:47
Paikkakunta: Hämeenlinna

Re: We are living in....Colombia

Viesti Kirjoittaja IIIRefuse » 21 Helmi 2014, 01:53

arderi kirjoitti:Vuokraisäntäni kertoi esimerkiksi tapauksen, jossa kaksi naista oli huumannut baarissa turistin, kuskannut tämän taksilla automaatille ja höylännyt korttia. Tästä matka oli jatkunut asunnolle, josta oli viety kaikki vähänkin arvokkaampi. En tiedä mitä ainetta tapauksessa on käytetty, mutta aion kyllä pitää drinkkejäni silmällä kunhan jossain vaiheessa otan taas habandaa.
En saanut upotettua koska paisti mutta veikkaisinpa että tästä kyse:

https://www.youtube.com/watch?v=ToQ8PWYnu04

peililasi
Viestit: 332
Liittynyt: 01 Maalis 2009, 18:30

Re: We are living in....Colombia

Viesti Kirjoittaja peililasi » 21 Helmi 2014, 04:01

Mahtava matkablogi! Hyvaa kerrontaa, paljonpuhuvia kuvia ja reissuasennekin tuntuu olevan napakasti kohdillaan.

Ite jotenki luulin et Kolumbia olis vaarallinen kohde edelleen, mut vaikuttais silta ei pida paikkaansa. Miten paikalliset suhtautuu ulkkareihin/lankkareihin?

Minka maalaisia naa muut pokeristit / treidaajat on? Poyramiehena tuli mieleen, et vetaaks siel jengi ollenkaan fillareilla? Vai meneeko liian hazardiks liikenteen kanssa?

arderi
Pokerisivut - striimaaja
Viestit: 1655
Liittynyt: 26 Heinä 2008, 12:19
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: We are living in....Colombia

Viesti Kirjoittaja arderi » 21 Helmi 2014, 04:30

peililasi kirjoitti:Mahtava matkablogi! Hyvaa kerrontaa, paljonpuhuvia kuvia ja reissuasennekin tuntuu olevan napakasti kohdillaan.

Ite jotenki luulin et Kolumbia olis vaarallinen kohde edelleen, mut vaikuttais silta ei pida paikkaansa. Miten paikalliset suhtautuu ulkkareihin/lankkareihin?

Minka maalaisia naa muut pokeristit / treidaajat on? Poyramiehena tuli mieleen, et vetaaks siel jengi ollenkaan fillareilla? Vai meneeko liian hazardiks liikenteen kanssa?
Gracias!

Kolme kaveria on jenkeistä ja yks on Uudesta-Seelannista. Hiton mukavaa sakkia koko porukka. Treidareiden luokse meen vasta loppukuusta.

Täällä ja Dommareissa on suhtauduttu todella, todella hyvin. Ihmiset on tosi helposti lähestyttäviä, ja kielimuurinkin ollessa liian korkea yrittävät olla parhaansa mukaan avuksi. Dommareissa jengi oli ehkä vähän uteliaampaa, ihmiset saattoivat tuijotottaa kävellessään ja pää kääntyi sitä mukaa mitä lähemmäs osui. Kolumbiassa ei obv erotu niin suuresti joukosta, ihmiset on niin paljon vaaleempia täällä.

En oo hirveesti nähny fillareita. Alueet joilla oon viettäny eniten aikaa sijaitsee vuorenrinteessä ja mäet on paikoittain todella jyrkkiä. Toisaalta taksikuski eilen puhui, että jonain tiettynä päivänä viikosta osa kaupungista suljetaan autoilta jalankulkijoita ja fillareita varten, voin koittaa selvitellä myöhemmin tän paikkansapitävyyttä. Oon myös nähny katuja, joilla on varattu oma kaistansa fillareille.
Ma: https://www.twitch.tv/pokerisivut
Random: https://www.twitch.tv/ardenpelit

kimimoi
Viestit: 227
Liittynyt: 09 Kesä 2009, 17:05

Re: We are living in....Colombia

Viesti Kirjoittaja kimimoi » 21 Helmi 2014, 13:55

se aine on scopolamine, 100%
ihan milligrammoista kyse ja sitä voi vaikka puhaltaa toisen naamalle ja saadan sen ihan sekasin. porukka ei pysty sanomaan EI vaikutuksen alaisena. ne jotka tota myy käskee käyttää maskeja ja hanskoja jos on ees lähellä kyseistä mömmöä

NikkiX
Viestit: 1264
Liittynyt: 10 Touko 2009, 18:05

Re: We are living in....Colombia

Viesti Kirjoittaja NikkiX » 21 Helmi 2014, 16:45

arderi kirjoitti: Oon myös nähny katuja, joilla on varattu oma kaistansa fillareille.
näitä on suomessakin,ihan keskikokoisten kaupunkienkin keskustoissa menee kävelytiellä oma kaista fillaristeille. ehkä et ole erottanut niitä lumen ja rännän keskellä :lol:

arderi
Pokerisivut - striimaaja
Viestit: 1655
Liittynyt: 26 Heinä 2008, 12:19
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: We are living in....Colombia

Viesti Kirjoittaja arderi » 21 Helmi 2014, 16:49

NikkiX kirjoitti:
arderi kirjoitti: Oon myös nähny katuja, joilla on varattu oma kaistansa fillareille.
näitä on suomessakin,ihan keskikokoisten kaupunkienkin keskustoissa menee kävelytiellä oma kaista fillaristeille. ehkä et ole erottanut niitä lumen ja rännän keskellä :lol:
Hämmästelin lähinnä sitä, että myös täältä löytyy samanlaisia katuja :D En mä ihan noin laput silmillä Suomessakaan oo kulkenu..
Ma: https://www.twitch.tv/pokerisivut
Random: https://www.twitch.tv/ardenpelit

arderi
Pokerisivut - striimaaja
Viestit: 1655
Liittynyt: 26 Heinä 2008, 12:19
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: We are living in....Colombia

Viesti Kirjoittaja arderi » 21 Helmi 2014, 20:43

Joo-o, sainpahan oikein megaluokan vitutuksen tälle reissulle. Huomasin äsken sattumalta, että mun Neteller-korttia on höylätty Santo Domingossa automaateilla sen jälkeen kun oon kyseisestä paikasta poistunut. Nostoja on kohtalaisen iso määrä. Miten on edes mahdollista nostaa automaatilta rahaa, kun kortti on mulla tossa nenän edessä edelleen?
Ma: https://www.twitch.tv/pokerisivut
Random: https://www.twitch.tv/ardenpelit

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Blogit”