GNAGL goes 80s!

Pokerisivut.comin käyttäjien omat blogit
GNAGL
Viestit: 1932
Liittynyt: 18 Touko 2007, 13:40
Paikkakunta: Tampere

Re: Pokerinittailua ja urheilua

Viesti Kirjoittaja GNAGL »

sharkie kirjoitti: 21 Heinä 2021, 04:54 Eix nittipöydät ole helppo pelaa kun tulet vaan itse kuoresta ulos ja reissaat paljon pf varsinkin sb,btn,co,hj ja varastat blindeja sen sijaan että lisäät esim 3bettaamista kauheasti jossa joudut sitten nittejä vastaan kasvattaa potteja ja pelaan postflop pienemmällä stacktopotratiolla?
No kieltämättä loogiseltahan tämä kuulostaa! :-D
GNAGL
Viestit: 1932
Liittynyt: 18 Touko 2007, 13:40
Paikkakunta: Tampere

Re: Pokerinittailua ja urheilua

Viesti Kirjoittaja GNAGL »

Tässä tahtoo nykyään olla sen verran muita kiireitä, että blogiin ei ole ehtinyt viimeisen vuoden aikana kunnolla panostamaan. Nyt seuraavat 2-3 viikkoa näyttävät kuitenkin sen verran seesteisemmiltä, että ajattelin pyöräyttää pienen miniteeman käyntiin blogiini sen ajaksi.

Viime talvena laajaan maksukanavatarjontaani ilmestyi pyytämättä kanava nimeltä MTV80s. Kanavalla pyöri 24/7 80-luvun musavideoita. Huomasin nopeasti tuon kanavan katselemisen olevan jotenkin koukuttavaa ja nostalgista. Monen moista muistoa ja ajatusta yhdistyi päähän videoita katsellessa. Siis sellaisia asioita joita ei ollut miettinyt varmaan 25 vuoteen. Tästä kokemuksesta jäi päähän kytemään ajatus, että olisi joskus kiva kirjoittaa blogissakin 80-luvun teemalla. Ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Seuraavissa blogipäivityksissäni ajattelin kirjoittaa muisteloita 80-luvusta. Tapahtumista, ilmiöistä, musiikista, mitä nyt mieleen tuleekaan vuosikymmeneen liittyen. Paljon mahdollista, ettei iso osa blogin lukijoista ollut edes vielä vielä syntynyt 1980-luvulla tai ainakaan muista siitä mitään. Teillä ei siten mitään nostalgisia muistoja kirjoituksista herää mutta ehkäpä kuitenkin opitte jotain uutta. :)

Vuonna 1980 olin 4-vuotias taapero joten 80-luvun alkuvuosista ei paljoa muistikuvia enää ole. Parhaiten on jäänyt mieleen se kun menin 4-vuotiaana isän valmentamaan jalkapallojoukkueeseen ja kaikki muut joukkueessa olivat 6-7 vuotiaita. Olin vielä pienikokoinen 4-vuotiaaksi, joten ivailevan naururyöpynhän minä toki sain osakseni ensimmäisiin harjoituksiin astellessani. Jännä miten kirkkaana tuo tapahtuma on jäänyt mieleen vs se että juuri mitään muuta en noilta ajoilta muistakaan. Kyseessä oli aikainen kevät ja edelleen kirkkaana mielessä on kuinka Vehmaisten hiekkakenttä oli vielä osittain jopa lumen peitossa kun nuo kauden ekat treenit pidettiin. Joukkuekavereiden naurut loppuivat lyhyeen kun ensimmäisenä asiana treeneissä ammuimme rankkareita ja tykitin omani maaliin.

Aivan 1980-luvun alussa tapahtui myös todella isosti elämääni vaikuttanut asia, kun siirryimme isän kanssa KooVeen kannattajista Ilveksen kannattajiksi, koska KooVeella oli isoja taloudellisia ongelmia ja heidän parhaat pelaajansa vaihtoivat Ilvekseen. Nykyään minua harmittaa se kun en muista mikä on ollut ensimmäinen Ilveksen otteluni, jonka olen nähnyt livenä paikan päällä Hakametsässä. Kauden 1980-81 aikana se kuitenkin kaiken todennäköisyyden mukaan on ollut. Ensimmäisiä selkeitä muistikuvia minulla on kauden 1982-83 pronssiotteluista. Tuolloin pronssiin vaadittiin jopa kaksi otteluvoittoa ja Ilves kaatoi Tapparan pronssimatseissa. Jännä kuinka jo tuonikäisenä nimenomaan se Tapparan kaataminen jätti niin vahvan muistijäljen. Esimerkiksi semifinaaliotteluista HIFK:ta vastaan samalta keväältä en muista yhtään mitään.

Itse en todellakaan kuulu siihen joukkoon joka haikailee vanhoja aikoja ja muistelee kuinka ennen kaikki oli paremmin. Ei todellakaan ollut. Kyllä elämä nykyään on keskimäärin paljon helpompaa ja parempaa kuin esim. 1980-luvulla. Elävästi on muun muassa jäänyt mieleen yksi tapaus jostain 1980-luvun alkupuolelta. Pappani piti tulla meille kylään matkustamalla bussilla satakunnasta Tampereelle. No, pappaa ei sitten kuitenkaan alkanutkaan kuulumaan siihen aikaan kun hänen piti jo kotonamme asti olla. Mitäs tuossa tilanteessa teet kun kännyköistä ei ollut tietenkään vielä tietoakaan? Hyvin jäänyt mieleen kuinka äitini (jonka isä oli kyseessä) pelko ja paniikki kasvoi hetki hetkeltä kun pappaa ei näy, ei kuulu. Hän soitti lankapuhelimella siihen päähän josta pappa oli lähtenyt ja selvisi, että bussille on lähtenyt. Soitettiin myös linja-autoasemalle josta selvisi, että bussi oli saapunut perille. Minulla ei ole enää mitään käsitystä siitä kuinka pitkä aika tuossa kului kun oltiin epätietoisuuden vallassa, mutta sen muistan että äiti alkoi ainakin olemaan jo melkoisessa paniikissa. Loppujen lopuksi pappa sieltä sitten kuitenkin kotiovellemme asteli. En muista oliko vain eksynyt eikä löytänyt kotiamme vai oliko harhautunut jonnekin pubiin tai vastaavan. Näin jälkikäteen mietittynä en myöskään oikein ymmärrä miksei me menty linja-autoasemalle häntä vastaan.

Olihan elämä 1980-luvulla jotenkin yksinkertaisempaa. TV-tarjonta oli vielä aika olematonta, niinpä minäkin vietin todella paljon aikaa ulkona leikkipuistoissa ja pelikentillä. TV-urheilun osaltakaan ei ollut vielä minkäänlaista valinnan vaikeutta. Katselin ihan kaiken urheilun mitä vaan töllöstä sattui tulemaan. Eikä se muistaakseni kovin paljoa ollut. Toki myös paikan päällä tuli isän kanssa käytyä katsomassa paljon kaikenlaista urheilua. Jääkiekon ja jalkapallon lisäksi myös mm. koripalloa, lentopalloa sekä hieman eksoottisempiakin lajeja kuten speedwayta ja soutua.

Musiikin osalta 1980-luku voidaan omalta kohdalta laskea ehdottomasti rockin/heavyn aikakaudeksi. Konemusiikki oli vasta lastenkengissä joten minunkin musiikillinen mielenkiintoni kohdistui pääosin ihan toisiin genreihin. Tämä legendaarinen musavideo kun alkoi pyörimään MTV:llä niin olin totaalisen myyty:



Pian huoneeni oli täynnä Twisted Sisterin julisteita. Musiikkilehdet olivat tuohon aikaan voimissaan Suosikin johdolla ja ostin jokaikisen lehden, jossa vain oli joku juliste tai juttu "kieroista sisaruksista". Julisteet menivät tosiaan huoneen seinälle ja jutut + kuvat leikekirjaan jota pidin Twisted Sisteristä läpi 1980-luvun. Nämä LP-levyt olivat koko lailla suurimpia aarteita, joita minulla 1980-luvulla oli:

Kuva

LP-levyt tulivat kuunneltua aika lailla puhki, varsinkin albumit Stay Hungry ja Come Out and Play. Jos tekisin top 50 listan mielestäni 1980-luvun parhaista kappaleista niin listalla olisi todennäköisesti noin 20 kappaletta Twisted Sisteriä. Heavyn osalta kuuntelin jonkin verran myös Kissiä ja Waspia, mutta ei nuo bändit kuitenkaan kolahtaneet likimainkaan yhtä kovaa kuin Sisterit.

Siskoksilta löytyy niin paljon loistokappaleita että niitä on erittäin vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen. Tässä kuitenkin We're Not Gonna Take Itin lisäksi ehdottomia suosikkejani satunnaisessa järjestyksessä:















Harva muuten tietää, että Dee Snider perusti Twisted Sisterin jälkeen vielä toisenkin bändin nimeltä Widowmaker, joka teki parikin albumia. Eihän Widowmakerin materiaali toki TS:n tasolle noussut, mutta ei heiltä nyt esim. tämä Long Gone mikään hassumpi biisi ole:

GNAGL
Viestit: 1932
Liittynyt: 18 Touko 2007, 13:40
Paikkakunta: Tampere

Re: GNAGL goes 80s!

Viesti Kirjoittaja GNAGL »

Yksi 1980-luvun ilmiöistä oli kotitietokoneiden yleistyminen. Oli uutta ja ihmeellistä, kun tekniikkaa oli saatu kehitettyä niin paljon, että monella oli varaa ostaa kotiin oma tietokone. Kaipa aikuiset kotitietokoneita johonkin hyödylliseenkin käyttivät(?), mutta lapsille/nuorille ne avasivat ennen kaikkea kokonaan uuden ikkunan pelien maailmaan. Nintendon ja muiden pelikonsolien läpimurto tapahtui vasta 1980-luvun lopussa ja vuosikymmen olikin pääosin mikrotietokoneiden voittokulkua. Ennen mikrotietokoneiden yleistymistä sähköinen pelaaminen keskittyi kotona hyvin yksinkertaisiin elektroniikkapeleihin. Esimerkiksi tällainen Donkey Kong -elektroniikkapeli oli jossain vaiheessa kova sana:

Kuva

Olivathan kotitietokoneiden pelit paria pykälää elektroniikkapelejä kovempi juttu, kun pelejä pääsi pelaamaan oikein isolta ruudulta. Kotitietokone siis yhdistettiin televisioon ja siinäpä sitä olikin sitten perheillä taiteilemista aikataulujen kanssa! Pelaaminen kotitietokoneella kun tarkoitti sitä, että televisiosta ei tietenkään voinut samaan aikaan katsoa ohjelmia. Kahta telkkaria tuolloin oli vain aniharvassa kodissa joten melkoista taistelua käytiin lasten pelaamisen ja vanhempien televisio-ohjelmien katselun välillä.

Melkein kaikkien lasten/nuorten valinta kotitietokoneeksi 1980-luvulla oli Commodore 64:
Kuva

Minä kun en ole koskaan tykännyt massojen mukana menemisestä niin valitsin luonnollisesti toisin ja sijoitin huolella säästämäni viikkorahat Commodoren sijasta Atari 800 XL:ään:
Kuva

En enää muista millä perusteilla päädyin tähän valintaan. Varmaan sitä halusi taas vaan tehdä oman, erilaisen päätöksen eikä mennä automaattisesti samaan suuntaan kuin muut. Atari 800 XL oli tietokoneena laadukkaampi kuin Commodore 64. Sen suuri ongelma oli kuitenkin pelien kalleus. Commodore 64:een sai lähes rajattoman määrän pelejä kun tallenteli niitä kavereilta kaseteille, joista ne pystyi oheislaitteen avulla lataamaan käyntiin. Käytännössä tuo kopiointi oli kai laitonta, mutta eipä tuo pikkuseikka ketään tuolloin häirinnyt. Atari 800XL:ssä ei ollut tällaista pelien kopiointimahdollisuutta. Pelit olivat laadukkaita (käytännössä usein samoja pelejä kuin Commodorella, hieman paremmilla grafiikoilla varustettuna), mutta ne joutui kaikki ostamaan itse siinä missä Commodore 64:lle sai kopioitua pelejä ilmaiseksi kavereilta. Atari 800 XL:n pelit olivat vielä hurjan kalliita eikä niitä edes saanut kovin monesta paikasta Suomesta! Tampereelta pelejä sai pitkään ainoastaan Sokokselta. Jossain vaiheessa aloin tilaamaan pelejä Oulusta, jossa eräässä elektroniikkaliikkeessä Atarin peleistä oli parempi tarjonta kuin Sokoksella ja hieman halvemmat hinnatkin.

Kun pelit olivat kalliita, sitä oli valmis tekemään jopa “niska limassa” töitä lisää saadakseen. 1980-luvulla MikroBitti-lehti oli varmaankin suosionsa huipulla. Lehdessä oli aina paljon hyödyllistä asiaa tietokoneista ja peleistä. Jutut ja arvostelut helpottivat omia ostovalintoja merkittävästi. MikroBitti sisälsi pitkään myös osion, joka saattaa kuulostaa nykyään lähestulkoon uskomattomalta nuoremman sukupolven korviin. MikroBitissä oli nimittäin joka numerossa sivutolkulla eri kotitietokoneille suoria pelien ohjelmointitekstejä! Eli siis käytännössä kopioimalla lehdestä pelin koko tietokonekielisen koodin, sai itselleen “ilmaisen” pelin. Pelit olivat ainakin osittain lukijoiden tekemiä ja MikroBitti muistaakseni maksoi niistä tekijöille. Oli kovaa hommaa näpytellä koko pelin ohjelmakoodi lehdestä omaan tietokoneeseensa. Virheitä tuli väkisin ja hermo meinasi aina mennä kun kovan näppäilytyön jälkeen ohjelma ei sitten heti lähtenytkään toimimaan. Ei muuta kuin kirjoitusvirheitä etsiskelemään! Palkkiokaan kovasta kopiointityöstä ei yleensä kummoinen ollut. Pelit olivat nimittäin yleensä kovin yksinkertaisia eivätkä luonnollisesti lähellekään kaupasta ostettujen veroisia. Siitä huolimatta niitä tuli Atari 800XL:n kohdalla näpyteltyä, kun se pelitarjonta oli yleisesti ottaen niin kovin vähäistä.

Pelaamisen lisäksi olin 1980-luvulla jonkin verran kiinnostunut myös ohjelmoinnista. Opettelin jonkin verran Basic-ohjelmointikieltä ja rakensin Atarillani joitain yksinkertaisia ohjelmiakin. Ihan sille tasolle en kuitenkaan koskaan päässyt, että olisin osannut kirjoittaa itse itselleni pelejä.

Tämän päivityksen musaosiossa nostetaan esiin yksi suuren suuri legenda. Kun puhutaan 1980-luvun musiikista niin Madonna on nimi, jota ei voi millään ohittaa. Itse en nyt varsinaisesti mikään iso Madonna-fani ollut, mutta onhan hän kiistatta 1980-luvun ehdoton poppikuningatar ja moni biisi on vieläkin täysin kuunneltavaa kamaa. Tässä oma top 3 Madonnan 1980-luvun kappaleista:


3. Into the Groove. 1980-luvulla suunnilleen joka toinen biisi liittyi johonkin elokuvaan, niin tämäkin (Desperately Seeking Susaniin, jossa Madonna myös näytteli pääosaa). Erittäin hyvä, menevä biisi, joka kolahti kyllä jo aikoinaan 1980-luvulla.


2. La Isla Bonita. Hieman rauhallisempi, hienoilla latinosaundeilla höystetty biisi. Tämä kappale kolahti muistaakseni omalla kohdalla isommin vasta vähän myöhemmällä iällä. Toimii edelleen!


1. Like a Prayer. Tämä oli se Madonnan kappale, jota tuli 1980-luvun lopussa luukutettua oikein huolella! Kolahti allekirjoittaneeseen todella isosti. Biisi kun vaihtaa tuossa puolivälissä hienosti hieman rytmiä (YouTube-videolla kolmen minuutin kohdalla) niin loppu on huikeata tykitystä, joka on minun papereissani aivan klassikokamaa koko musiikkihistoriankin perspektiivissä! Joka kerta kun kuuntelee tätä biisiä ja tapahtuu tuo rytminvaihto niin tanssijalkaa alkaa ihan väkisin vipattamaan. :-D
Avatar
Kyyberi
Viestit: 470
Liittynyt: 09 Loka 2009, 17:04

Re: GNAGL goes 80s!

Viesti Kirjoittaja Kyyberi »

Ah, MikroBitti ja itse naputeltavat pelit. Ja ois sitä riemua, kun monen tunnin työn jälkeen ruudulle lävähti huono versio space invadersista. Toinen vahvan muistijäljen jättänyt asia oli 64:n kasettiaseman herkkyys. Siellä takana oli se ruuvi, josta sai säädettyä nauhan nopeutta. Peli lataukseen (yleensä kasettiaseman piti olla tietyssä asennossa, että toimii), ulos leikkimään puoleksi tunniksi ja sitten katsomaan onnistuiko. Aina ei onnistunut, joten säätöä ja uudestaan leikkimään puoleksi tunniksi. Sitten kun peli saatiin ladattua, niin sitähän sitten pelattiin. Koska pelin vaihtaminen olisi ollut taas 30+ minuutin operaatio.

Nykyään lapset saavat raivarin, jos pelin latautuminen kestää yli 5 sekuntia.

80-luvun kummallisuus oli myös MovieBox. VHS-nauhureita ei useimmilta vielä löytynyt, joten videovuokraamosta sai 70 markan hintaan viikonlopuksi muovisen laukun, jossa oli videonauhuri sisällä. Oi aikoja!
Spilikki
Viestit: 973
Liittynyt: 03 Helmi 2006, 16:40

Re: GNAGL goes 80s!

Viesti Kirjoittaja Spilikki »

Kyyberi kirjoitti: 25 Heinä 2021, 11:22 Siellä takana oli se ruuvi, josta sai säädettyä nauhan nopeutta.
Meillä oli pelikohtaiset speksit siitä missä asennossa sen ruuvin piti pelin kohdalla olla. :-D

Toki saatiin myöhemmin päivitettyä laitteisto levyasemalla ja elämä oli yhtä juhlaa.
esskung
Viestit: 157
Liittynyt: 11 Huhti 2006, 15:12

Re: GNAGL goes 80s!

Viesti Kirjoittaja esskung »

Lisää vaan näitä 80s päivityksiä!
Mulla oli Commodore 64, kaverilla joku Amiga. Sehän oli ihan eri tasolla, Mario kopiota Giana sistersiä jonkun verran pelailtiin.
Madonnaa ei voi olla arvostamatta, La isla bonita on kova
Kari_K
Viestit: 307
Liittynyt: 17 Tammi 2020, 15:26

Re: GNAGL goes 80s!

Viesti Kirjoittaja Kari_K »

Karillakin alkaa väkistenkin soimaan Jean-Michel Jarret päässä ja savukone täyttämään Kaukovaaran kammaria sunnuntain yössä kun näitä lueskelee.

Ei siinä tarvinut Karin paljon kanavasurffausta harrastaa kun vastaanotin tavoitti kaksi kanavaa. Ykkösen ja kakkosen. Marja-Liisan hiihdot sentään näkyivät ja Hittimittarissa Alatalo sai Karin hypnoosiin.
Avatar
ontti
Viestit: 79
Liittynyt: 23 Heinä 2006, 19:35
Paikkakunta: Kotka

Re: GNAGL goes 80s!

Viesti Kirjoittaja ontti »

Kasaripäivityksille iso peukku! Oli kova juttu kun sai commodoreen uuden kasettiaseman missä oli ledivalot näyttämään onko "turboruuvi" missä asennossa, rupesi latausten onnistumisprosentti paranemaan.
Avatar
peeksa
Viestit: 2233
Liittynyt: 19 Maalis 2007, 00:18

Re: GNAGL goes 80s!

Viesti Kirjoittaja peeksa »

esskung kirjoitti: 26 Heinä 2021, 00:29 Mario kopiota Giana sistersiä jonkun verran pelailtiin.
Giana Sisters pelattiin 64:lla läpi ilman yhtään kuolemaa, muuten peli piti aloittaa alusta. Amigalla ko peli oli ihan paska verrattuna 64:sen versioon. Toki grafiikat vähän paremmat mutta pelattavuus ei siellä päinkään.
GNAGL
Viestit: 1932
Liittynyt: 18 Touko 2007, 13:40
Paikkakunta: Tampere

Re: GNAGL goes 80s!

Viesti Kirjoittaja GNAGL »

Hienoa kuulla, että 1980-lukupostaukset kiinnostaa! Olin etukäteen vähän epävarma, kun ajattelin että täällä saattaa suuri osa olla sellaisia jotka ei ole vielä edes elänyt tuolloin. Taitaa kuitenkin aika paljon Pokerisivuilla olla minun ikäpolveni väkeä.
Kyyberi kirjoitti: 25 Heinä 2021, 11:22 Ah, MikroBitti ja itse naputeltavat pelit. Ja ois sitä riemua, kun monen tunnin työn jälkeen ruudulle lävähti huono versio space invadersista. Toinen vahvan muistijäljen jättänyt asia oli 64:n kasettiaseman herkkyys. Siellä takana oli se ruuvi, josta sai säädettyä nauhan nopeutta. Peli lataukseen (yleensä kasettiaseman piti olla tietyssä asennossa, että toimii), ulos leikkimään puoleksi tunniksi ja sitten katsomaan onnistuiko. Aina ei onnistunut, joten säätöä ja uudestaan leikkimään puoleksi tunniksi. Sitten kun peli saatiin ladattua, niin sitähän sitten pelattiin. Koska pelin vaihtaminen olisi ollut taas 30+ minuutin operaatio.

Nykyään lapset saavat raivarin, jos pelin latautuminen kestää yli 5 sekuntia.
Joo, kärsivällisyyttä vaadittiin 80-luvulla=) Monen tietokonepelin lataaminen kesti minuuttitolkulla (ihan puolta tuntia en muista että olisi kestänyt). Oli välillä yllättävän pitkiä minuutteja kun odotti malttamattomana, että pääsee kisaamaan kaverin kanssa jossain sen hetken hittipelissä. Atari 800 XL:ään sai tosin ostettua myös moduulipelejä, jotka toimivat välittömästi ilman latausta. Ne napsautettiin vaan tietokoneeseen kiinni ja toimivat suoraan. Nuo moduulipelit olivat tosin vielä kalliimpia kuin muut vaihtoehdot.

Tuollaista kasettiaseman säätelyä en muuten muista yhtään. Kai sellaista sitten joutui tekemään. Kavereilla tuli Commodore 64:llakin kuitenkin pelailtua vaikka kuinka paljon. Kaipa kaverit hoitivat aina ne säätelyt eikä jäänyt edes mieleen ne.
Kari_K kirjoitti: 26 Heinä 2021, 01:00 Karillakin alkaa väkistenkin soimaan Jean-Michel Jarret päässä ja savukone täyttämään Kaukovaaran kammaria sunnuntain yössä kun näitä lueskelee.
Jarrelle kaksi peukkua ylöspäin! :tup: Pitikin jossain vaiheessa kertoilla syntetisaattorimusiikista mutta kerrotaan nyt sitten tässä yhteydessä kun tuli puheeksi. Jarrea ja kumppaneita tuli nimittäin kyllä kuunneltua 1980-luvulla. Syntetisaattorimusaa pidetään muuten nykyisen suosikkigenreni eli Trancen esimuotona! Ja paljon samaahan niissä onkin, Trancessa vaan vähän tempoa enemmän ja hieman kehittyneemmät saundit. Esimerkiksi oma idolini ja Trancen legenda Armin Van Buuren on kertonut ihailleensa Jean Michel Jarrea nuoruudessaan ja saanut häneltä tosi paljon vaikutteita omaan musiikkiinsa. Itse asiassa miehet tekivät 2000-luvulla yhteisvoimin biisinkin:



Allekirjoittaneen mielestä tuo ei tosin mikään loistobiisi ollut. Mutta takaisin siihen 80-luvun. Syntetisaattorimusahan piti sisällään rauhallisia, melodisia sävelmiä, joissa vain tekijöiden mielikuvitus oli rajana. Kappaleet olivat lähtökohtaisesti erittäin pitkiä ja esimerkiksi Jarre sävelsi tunnin mittaisia yhtenäisiä "musiikkimatkoja" joissa kappaleet oli eroteltu toisistaan lähinnä osanumeroiden avulla.

Jarrehan on tämän genren suurin legenda ja aloitti oman musatehtailunsa jo 70-luvun puolella. Muita suosittuja tämän genren kavereita olivat esimerkiksi Vangelis, Jan Hammer ja Mike Oldfield. Vangelis on muuten säveltänyt paljon myös elokuvamusiikkia mm. elokuviin Blade Runner ja Chariots of Fire, josta voitti Oscarinkin. Hammer puolestaan sävelsi musiikkia muun muassa Miami Viceen. Syntetisaattorimusaa käytettiin todella paljon elokuvissa 1980-luvulla. Esimerkiksi Sademiehen ja Beverly Hillsin kyttä ykkösen tunnarit ovat syntetisaattorimusaa. Nämä lienevät tuttuja sävelmiä niillekin jotka eivät isosti syntetisaattorigenreen ole suoraan tutustuneetkaan:





Jarrelta esimerkkibiisiksi voisi nostaa esiin vaikkapa Equinoxe part 4:n



Syntikkasaundeja hyödynnettiin 1980-luvulla muuten myös rockissa. Muun muassa Van Halenin Jumpissa ja Europen Final Countdownissa syntikkaosuudethan ovat koko lailla sitä biisin ydinosuutta. Tuolloin ei vielä tunnettu myöhemmin nähtyä naurettavaa rockin ja konemusan vastakkainasettelua. Hyvä musiikki on hyvää musiikkia, ihan sama millä välineellä se on tuotettu! Ja genrejen yhdistely on monesti pelkkä rikkaus.

Kuuntelin tosiaan kyllä jonkin verran syntetisaattorimusaa 1980-luvulla. Ei se kuitenkaan läheskään yhtä kovaa vielä iskenyt kuin myöhemmin 1990-luvun menevämpi ja nopeatempoisempi konemusa (ensin tekno, sitten eurodance ja myöhemmin se suuri musiikkirakkaus eli trance).
GNAGL
Viestit: 1932
Liittynyt: 18 Touko 2007, 13:40
Paikkakunta: Tampere

Re: GNAGL goes 80s!

Viesti Kirjoittaja GNAGL »

Laitetaanpa seuraavaksi 1980-lukua ja jääkiekkoa nippuun. Ensimmäisessä päivityksessä maajoukkueen kautta. Kerroin jo kuinka Ilveksen osalta ensimmäiset kunnon muistikuvat ovat keväältä 1983. Jääkiekon MM-kisojen osalta sen sijaan muistikuvia on jo vuotta aikaisemmin. 1982 oli kotikisat ja otteluja pelattiin sekä Helsingissä että Tampereella. 3-4 ottelua kävimme isän kanssa paikan päällä Hakametsässä katsomassa. Valitettavasti Suomen otteluihin emme lippuja saaneet. Ne menivät luonnollisesti kuin kuumille kiville ja tuolloin suosittuja lippuja saattoi joutua fyysisesti jonottamaan tuntikausia. Emme me muistaakseni edes yrittäneet jonottamalla saada lippuja Suomen matseihin kun se oli lähtökohtaisesti jo aika toivotonta. Niinpä menimme vain muutamaan peliin johon sai ostettua liput ilman suurta jonotusta.

Pari ottelua on jäänyt aika hyvin mieleen paikan päällä katsomistamme. Ensimmäinen niistä oli ottelu Kanada-Italia, jossa kentällä viiletti muun muassa joku nevöhöörd kiekkoilija nimeltä Wayne Gretzky! Yllättäen voitti kisojen pistepörssin. Olisi luullut, että Kanadan tähtisikermä olisi pyöritellyt makarooneja mennen tullen, mutta mitä vielä. Ottelu päättyi nimittäin tasan 3-3! Ellen aivan väärin muista niin tapahtumat menivät vielä niin, että Kanada johti ottelua jo 3-0, mutta italiaanot kirivät takaa tasoihin. Kyllä sen vieläkin muistaa kuinka ihmettelimme pelin jälkeen isän kanssa miten ottelussa nyt noin oikein kävi.

Toinen muistiin painunut ottelu oli Saksa-USA. Kanada-Italia ottelussa olimme olleet istumapaikoilla ja tunnelma oli ollut kohtuullisen leppoinen. Saksa-USA otteluun meillä oli sen sijaan seisomapaikat ja tunnelma oli ainakin 6-vuotiaan silmin hämmästyttävän kova. Halli oli muistaakseni koko lailla täpötäynnä ja ainakin seisomakatsomossa maaleja tuuleteltiin kovaan ääneen, vaikkei Suomi ollut kentällä. Ja niitä maaleja tuli mukavaan tahtiin, sillä peli päättyi lopulta 5-5. Hyvin jäänyt mieleen se, että siinä missä tuosta Kanada-Italia ottelusta jäi todella mukava fiilis niin tästä Saksa-USA ottelusta ei niinkään. Jotenkin minua ahdisti se seisomakatsomon tiivis meininki ja kova melu vielä tuolla iällä.

Ihan mielenkiintoista muuten, että Suomen osalta en muista noista vuoden 1982 kisoista yhtään mitään! Varmasti Suomen pelit telkkarista katsottiin, mutta mitään en niistä muista toisin kuin noista livematseista. Kertoo hyvin sen kuinka paljon säväyttävämpää on tuolla iällä päästä nimenomaan paikan päälle aistimaan sitä livetunnelmaa urheilussa vs vain TV:n välityksellä katselu.

Suomi jäi tuolloin 1982 niukasti ulos neljän parhaan joukkueen mitalisarjasta. Paikka jäi yhdestä maalista kiinni, sillä Suomi olisi tarvinnut alkulohkon viimeisestä ottelusta voiton Ruotsista. Ottelu päättyi kuitenkin tasan 3-3. Tästä ei tosiaan mitään traumoja jäänyt kun en muista koko kisoja Suomen osalta. Myöhemmin 1980-luvulla sen sijaan vitutus tuli tutuksi Suomen arvokisoja seuratessa. Se mitali oli niin himputin lähellä jatkuvasti. 1986 nähtiin ensimmäinen näistä kuuluisista Ruotsin nousuista Suomea vastaan viimeisellä minuutilla kahden maalin takaa tasoihin. 1987 puolestaan nähtiin case Miroslav Sikora. Lainaus Wikipediasta:

“Kisat jäivät myös historiaan Miroslav Sikoran tapauksesta. Saksan voitettua Suomen 20. huhtikuuta tilastomies Tom Ratschunas toi esille asiakirjan, jonka mukaan Sikora oli aiemmin edustanut Puolaa alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 1977. Sikora oli jäänyt myöhemmin samana vuonna maajoukkuematkalla Saksaan ja kärsi IIHF:n langettaman 18 kuukauden kansainvälisen pelikiellon sääntöjenvastaisesta siirrostaan. Tuohon aikaan säännöt eivät sallineet myöskään edustusoikeuden vaihtamista, jos pelaaja oli jo edustanut jotakin maajoukkuetta. IIHF mitätöi Saksan voitot Suomesta ja Kanadasta, minkä jälkeen Saksa vei asian Wienin alioikeuteen. Tästä alkoi protestien ja vastaprotestien sarja. Tiedotusvälineissä julkaistiin kahta erilaista sarjataulukkoa: toista, jossa Saksa sai pitää Sikora-pisteensä, ja toista, jossa tulokset oli muutettu Kanadan ja Suomen 5–0-voitoiksi. Lopulta vain päivää ennen mitalisarjan alkamista Wienin alioikeuden päätös pitää ottelutulokset voimassa hyväksyttiin lopullisesti. Mikäli Saksan voitot olisi mitätöity, olisivat sekä Kanada että Suomi nousseet Ruotsin ohi ja pudottaneet sen mitalisarjasta. Alioikeuden päätöksen johdosta Ruotsi selvisi mitalisarjaan ja voitti lopulta maailmanmestaruuden.”

Olihan Suomen kiekkomaajoukkueella näin jälkikäteenkin analysoituna pitkään ihan uskomattoman paskat tuurit kun sitä mitalia ei vaan millään tullut. Melkein aina ihan siinä hilkulla muttei sitten kuitenkaan. 1988 se vapautuksen päivä kuitenkin sitten lopulta koitti Calgaryn olympiakisoissa. Elävästi on jäänyt mieleen varsinkin se legendaarinen viimeisen ottelun 2-1 voitto Neuvostoliitosta ja hurrien kapteenin Rundqvistin myrtsit ilmeet kun “varma hopea” vaihtuikin Suomen voiton myötä pronssiin. Kyllä tuo maistui vaan sikamakeelta niin lukuisten pettymysten jälkeen! 1980-luvun ehdottomasti toiseksi hienoin kiekkomuisto. Siitä hienoimmasta sitten seuraavassa postauksessa.

Jos oli Madonna 1980-luvun poppikuningatar niin vuosikymmenen tyttöbändiksi on vahvasti tyrkyllä Bananarama. Aika paljon bändillä on sellaisia ihan hyviä biisejä 1980-luvulta. Oikein isosti kolahtaneita biisejä ei kuitenkaan omalla kohdalla oikein ole. Tässä joka tapauksessa oma Bananarama top kolmoseni:



3. Na Na Hey Hey (Kiss Him Goodbye). Kiekkomies on kuullut tätä biisiä vuosien saatossa niin paljon halleissa että pakkohan tää on jo niiden tuomien muistojen takia nostaa listalle.



2. Venus. Tämähän se Bananaraman ykköshitti on. Ihan mukavan menevä raina. Ei pärjää kuitenkaan alkuunkaan esim. sille Madonnan Like a Prayerille. :)



1. Cruel Summer. Kyllähän tämä on minun silmissäni (tai pikemminkin korvissani :-k ) ehdottomasti Bananaraman paras kipale. Kestänyt mielestäni tosi hyvin myös aikaa eli toimii edelleen. Ace of Base teki Cruel Summerista kelpo uusintaversionkin 90-luvulla. Toimii sekin.

Mikähän idea muuten on ollut noissa äklöissä "maalarin haalareissa/henkseleissä" ja karmeissa kampauksissa, joissa Bananaraman tytöt esiintyy Na Na Hey Heyssä ja Cruel Summerissa? Kai ne on sitten ollut joku muotivillitys 80-luvun alussa?!? "Hieman" mieluummin katselee mammoja tuossa Venuksen lookissa! :-D
GNAGL
Viestit: 1932
Liittynyt: 18 Touko 2007, 13:40
Paikkakunta: Tampere

Re: GNAGL goes 80s!

Viesti Kirjoittaja GNAGL »

1985 oli minulle erityinen vuosi. Tai sen ainutlaatuisuuden olen toki osittain ymmärtänyt vasta paljon myöhemmin. Spesiaali vuosi se oli joka tapauksessa jo “reaalissakin”. Keväällä 1985 olin 8-vuotias ja jo armottoman kova Ilves-fani. Ilves sijoittui kaudella 1984-85 runkosarjassa kolmanneksi. Top 4 joukkueet olivat erittäin tasaisia ja mikä vaan niistä saattoi voittaa mestaruuden. Välieräsarjasta Kärppiä vastaan minulla on lähinnä joitain hataria muistikuvia. Ilves eteni siitä otteluvoitoin 3-1 finaaliin.

Finaalisarja TPS:ää vastaan on luonnollisesti painunut huomattavasti tarkemmin pysyväismuistiini. Erityisesti kolme ottelua tuosta sarjasta. Finaalien toisen ottelun olin Hakametsässä paikan päällä katsomassa. Tällä kertaa en kuitenkaan isäni kanssa. Isäni ja äitini oli eronnut reilua vuotta aikaisemmin. Minä olin muuttanut äidin kanssa Tesomalle, isä jäi keskustaan asumaan. Iso elämänmuutoshan vanhempien ero oli, mutta ei minulle ymmärtääkseni mitään suuria traumoja siitä jäänyt. Kyllähän se uusi ympäristö, uusi koulu ja uusien kavereiden hankkiminen totta kai jännitti ja vähän varmaan pelottikin. Toisaalta jollain lailla olin myös jopa helpottunut elämän seestymisestä, sillä lapsena ei ollut ollut kovin kiva kuunnella jatkuvasti isän ja äidin rajuja riitoja. Isällä oli alkoholiongelma ja naisseikkailutkin kuuluivat kuvioon. Aikansa äiti touhua katseli, mutta jossain vaiheessa mitta tuli sitten ymmärrettävästi täyteen.

Kovin sopuisa ei vanhempieni ero ollut. Jotenkin se taisi hetkeksi vaikuttaa minun ja isänkin väleihin. Niinpä esimerkiksi tuossa finaaliottelussa en ollut isäni kanssa vaan äitini ja äidin veljen kanssa. Enoni oli kova Tappara-fani ja muuttanut jokin aika sitten töiden perässä satakunnasta Tampereelle. Minä kävin aina välillä hänen kanssaan Tapparan matseissa ja hän tuli välillä minun kanssani Ilveksen matseihin. Tuosta toisesta finaaliottelusta ei paljon jälkipolville jäänyt kerrottavaa. Muistan Ilveksen tehneen ekassa erässä avausmaalin, mutta siihen se riemu sitten loppuikin. Ilveksellä ei tuntunut lopulta olevan oikein palaakaan ja kun ottelu ratkesi jo ajoissa niin muistan meidän lähinnä vitsailleen Ipan suorituksille kolmannessa erässä kun TPS latoi koko ajan laattaa pussiin. 1-6 olivat loppunumerot. TPS johti ottelusarjaa voitoin 2-0 ja tarvitsi enää yhden voiton lisää. Itse olin jo henkisesti vähän niin kuin luovuttanut mestaruuden suhteen.

Ilves voitti kuitenkin aika yllättäen murskanumeroin 1-8 kolmannen finaaliottelun Kupittaalla. Aika jännä kuinka tuolloin pelit pystyivät ailahtelemaan noin rajusti. 1-6 tappiosta parissa päivässä 8-1 voittoon. Neljäs ottelu oli huikea trilleri. Siihen en ollut onnistunut lippua saamaan joten katsoin matsin telkkarista. Kolmannessa erässä jännitin todella paljon kun peli oli tasan ja kauden päättyminen oli käytännössä yhdestä maalista kiinni. Varsinaisen peliajan viimeisellä minuutilla sitten joku ilvesläinen (en muista enää kuka) purjehti komealla yksilösuorituksella suunnilleen koko kentän läpi ja lirutti 3-2 voittomaalin! Unelma oli edelleen elossa!

Viides ja ratkaiseva finaali käytiin Turussa. Ottelu ei näkynyt suorana telkkarista. Jälkilähetys matsista olisi myöhään illalla tullut, mutta enpä minä malttanut sinne saakka odottaa vaan kuuntelin ottelun suorana radiosta. Muistan vieläkin kuin eilisen päivän kuinka järjettömästi jännitti. Istuin koko ensimmäisen erän yksin pimeässä huoneessani sellaisen matalan hyllyn päällä ulos katsellen ja samalla herkeämättä radioselostusta kuunnellen. Eikä sieltä mitään kovin hyvää kerrottavaa kuulunut. TPS karkasi nimittäin ensimmäisessä erässä 2-0 johtoon. Toista kertaa finaalisarjassa luovutin henkisesti. Ei sitä mestaruutta sitten tullut.

Ilves kavensi toisessa erässä ottelun 2-1:een. Jossain vaiheessa myös enoni ilmestyi meille ja kuuntelimme yhdessä hänen ja äidin kanssa viimeisen erän olohuoneessa. Olin niin hermostunut etten pystynyt enää vain istumaan ja kuuntelemaan. Otin pienen jääkiekkomailan käteeni ja huidoin sillä sellaista kevyttä vaahtomuovipalloa koko päätöserän ajan. Risto Jalo 2-2... Risto Jalo 2-3... ja johto pitää loppuun asti... Tekisi mieli kirjoittaa kuinka hypin ja pompin riemusta kun mestaruus varmistui. Näin ei kuitenkaan käynyt. Olo oli jotenkin hämmentynyt ja epäuskoinen enkä osannut heti reagoida oikein mitenkään. Muistan enon todenneen ääneen (itsestäänselvyyden): “Ilves on hei nyt Suomen mestari”. :hooray: Mutta minä jatkoin vaan pallon läiskimistäni. Jollain lailla se hervoton lataus oli purkautunut jo ensimmäisen erän jälkeen kun olin jo vähän niin kuin luovuttanut eikä tahtonut millään uskoa, että Ilves sieltä nousi vielä sen jälkeen mestaruuteen. Mestaruus alkoi kirkastumaan mielessä vasta nukutun yön jälkeen kun pääsi koulussa “lällättelemään” luokan Tappara-faneille. Kovin alkukantaista, mutta sellainenhan se 8-vuotiaan maailma tuppaa usein olemaan.

Enoni kanssa meillä oli totta kai aina kaikenlaista kissanhännän vetoa kun hän oli kova Tappara-fani. Muistan hänen todenneen myöhemmin tuona iltana hieman ivailemaan sävyyn minulle: “No, seuraavaa mestaruutta saattekin sitten taas odotella 13 vuotta!”. Eno kun oli siinä aikaisemmin 80-luvulla moneen kertaan kuittaillut siitä kuinka Ilveksen edellinen mestaruus oli niinkin kaukaa kuin 1972 siinä missä Tappara napsi mestaruuksia jatkuvalla syötöllä. Nyt on vuodesta 1985 kulunut jo 36 vuotta eikä sitä Ilveksen seuraavaa mestaruutta ole vieläkään näkynyt eikä kuulunut. Olisikin ollut edes se enon ivailema mestaruus 13 vuoden välein tahti päällä... :-s

Jos minulta kysytään milloin oikein alkoi se surullisenkuuluisa “Being Ilves-fan” -aikakausi niin se oli ehdottomasti keväällä 1988. Kaudella 1987-88 Ilves voitti SM-liigan runkosarjan (toistaiseksi) ainoan kerran. Kevät 1988 on myös ainoa ajankohta noin 40 vuotta kestäneellä Ilves-fanitusurallani kun minulla on ollut varaa olla ylimielinen. Pienen hetken ajan. Mielessäni on nimittäin erittäin hyvin vieläkin fiilikset runkosarjan lopussa kaudella 1987-88. Tuo on ainoa hetki kun muistan pohtineeni Hakametsässä muutamaan kertaan, että onpa tylsää käydä katsomassa matseja kun Ilves on niin ylivoimainen! :shock: Ihan sama mikä joukkue tuli joulun jälkeen runkosarjassa Hakametsään vierailulle niin Ipa takoi helponnäköisesti tylyjä voittonumeroita taululle. 8-2, 7-0, 6-5, 8-1, 6-1, 5-1, 8-4. Siinä runkosarjan seitsemän viimeisen kotiottelun tulokset! :boxing: Me oltiin voittamattomia! Mestaruus tulisi olemaan pudotuspeleissä pelkkä muodollisuus! :yes:

Vaan mitenkäs sitten kävikään? Tuohon aikaan vain neljä parasta joukkuetta eteni pudotuspeleihin. Ilves kohtasi semifinaaleissa runkosarjavoittajana neljänneksi sijoittuneen Lukon, jonka Ipa oli takonut juuri runkosarjan viimeisessä kotiottelussa 8-4 jään rakoon. Suurin mielenkiinto Ilves-leirissä tuntui suunnilleen kohdistuvan toiseen semifinaalisarjaan HIFK-Tappara ja siihen saadaanko finaaleista Mansen keskinäinen mittelö vai tuleeko vastaan stadin punaiset pedot. Kenellekään ei tullut mieleenkään että Lukko olisi jonkinlainen todellinen este mestaruuden tiellä. Vaan kuinka ollakaan, Ilves otti raumalaisilta nöyryyttävästi turpaan 1-4, 4-3, 2-6 ja tippui suoraan kolmessa ottelussa pronssiotteluun! :oops3: Täydellinen shokkihan tuo oli minullekin! Urheilun raadollisuus ja arvaamattomuus näyttäytyi tuolloin ensimmäistä kertaa oikein kunnolla minulle. Kuten myös Ilves-kannattajan loppumaton tuska. Tuosta keväästä se oikeastaan alkoi. Kautta myöhemmin Ilves sijoittui runkosarjassa kakkoseksi ja lähti jälleen semifinaaleihin isona suosikkina Jyp HT:tä vastaan. Turpaan tuli tuolloinkin, otteluvoitoin 1-3. Todella kitkerältä ja katkeralta maistui tuokin putoaminen. ](*,)

Tämän kerran 1980-luvun musapalaksi nostetaan brittiläinen duo, joka alkoi nousta musiikkimaailman tietoisuuteen 1980-luvun puolivälin jälkeen. Duon saundi oli jotenkin tuoretta ja modernia, ehdottomasti aikaansa edellä. Vielä tänäkin päivänä kun kuuntelee Pet Shop Boysin 1980-luvun hittejä niin ne eivät oikein edes kuulosta 1980-luvun musalta. Läpimurtohitti West End Girls ei minua vielä säväyttänyt, mutta senjälkeinen tuotanto alkoi hiljalleen kolahtamaan. Pet Shop Boysin musiikissa alkoi olla jo konemusan viitteitä. Biisit olivat monipuolisia eikä laitettavissa mihinkään yhteen genreen. Varsinkin menevimmät kappaleet iskivät minun musahermooni. Tässä oma top 3 Pet Shop Boysin 1980-luvun tuotannosta:



3. It´s a Sin. Tästä biisistä se kiinnostus Pet Shop Boysiin minun kohdallani käynnistyi. Hyvä menobiisi, jonka "salamaniskut" ja hyvät melodiat kolahtivat nopeasti. "Tämän kaksikon tuotantoa pitää seurata jatkossakin!"



2. Domino Dancing. Ehdottomasti lemmikkieläinkaupan poikien parhaita biisejä. Hienot melodiat tässäkin kappaleessa ja teinipoikana tuli monet kerrat myös kuolattua videolla esiintyvän naiskaunottaren perään. :P



1. Left To My Own Devices. Tämä ei ole shoppareiden tunnetuimpia kappaleita, mutta kolahti minulle aikoinaan isosti. Malliesimerkki PSB:n monipuolisesta, aikaansa edellä olleesta saundista. Todella massasta erottuva kappale, oli sitä varsinkin 80-luvulla! Itse diggasin nimenomaan tästä pitkästä, hitaasti kehittyvästä alkuperäisversiosta. Lyhennetty versio oli toki se joka soi radioissa.
Avatar
Erotic Razz
Viestit: 727
Liittynyt: 20 Tammi 2008, 20:27

Re: GNAGL goes 80s!

Viesti Kirjoittaja Erotic Razz »

”Beverly Hillsin kyttä”

Kyllä! Ollapa kasarin lapsi taas. Toki riippuen perheestä ja taustoista, väitän että meillä kasarin lapsilla oli aika makoisaa. Jupit ja toinen toistaan spedemmät kodinkoneet, stigat ja koko päivä ulkojäillä. ”Syömään! Nyt oikeesti syömään, tai et saa ruokaa ikinä” 😂❤️

Saatiin kiivetä just kävelemään oppineina jokainen kallio, mikä on K18 nykyään. Ja porukat vei lekuriin, jos käsi irtosi. Muut vammat sai pusulla ja teipillä kuntoon.
Anyway, Hemingway, aurinko myös laskee.
Ketunnaama
Viestit: 527
Liittynyt: 06 Kesä 2016, 14:29

Re: GNAGL goes 80s!

Viesti Kirjoittaja Ketunnaama »

Turha koittaa JYP hootee voittaa.

Pet Shop Boys on timanttia ja todellinen edelläkävijä, kuten totesit.

Elämäni 2 ensimmäistä vinyyliä ei ollu Metallica tai yms metallia mitä kamuilla, vaan PSB ja Ennio Morricone.

Raskaammasta Nirvana vasta iski. Mutta se olikin jo ysärin puolella.
Avatar
ReportAasi
Viestit: 1329
Liittynyt: 25 Marras 2016, 12:54

Re: GNAGL goes 80s!

Viesti Kirjoittaja ReportAasi »

Aijai, ite kyllä nautin täsyin siemauksin tästä käänteestä blogin suhteen! Itsehän en muistissa olevaa päivää elänytkään 80-luvulla, mutta Torniossa kasvaneena, kaikki kasarivillitykset saapuivat maailmaani n. 5v viiveellä, joten rakkauteni varsinkin kasarimusiikkia kohtaan saa kyllä mahtavaa vastakaikua tämän blogin muodossa! *-O-*
Aasiallista menoa ja pottiomahaa: https://www.pokerisivut.com/forum/viewtopic.php?f=46&t=22865
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Blogit”