Sellainen viikonloppu sitten taas Ilves-kannattajalle...

Perjantain paikallispelissä Ilves oli ottelun alun ihan jäässä. Tappara pyöritti ensimmäiset 12 minuuttia mennen tullen. Pikkuhiljaa siitä sitten päästiin mukaan ja matsin jälkimmäinen puolisko oli aika vahvasti meidän hallussa. Hieno nousu kahden maalin takaa tasoihin. Kolmannessa erässä Lepauksella oli rankkarista mahdollisuus iskeä johtomaali, ei osu. Hetkeä myöhemmin Suomella tyhjä maali (kulma tosin pieni), tolppaan. Sitten Lepaus ottaa tyypillisen typerän hyökkäyspään jäähynsä ja Tappara iskee voittomaalin. Viimeisellä minuutilla Leino laukoo vielä toki ylärimaan. Ihan kuin mä oisin nähny tällasen käsikirjoituksen paikallispeleissä "muutaman" kerran aikaisemminkin.
Lauantaina oltiin kyllä sitten Raumalla selvästi huonompia. Silti sielläkin noustiin kolmannessa erässä hienosti kahden maalin takaa tasoihin. Lopussa kuitenkin taas vastustajalle voittomaali kun annettiin naiivilla pelillä 3-2 ylivoimahyökkäys. Nolla pinnaa ekan viikonlopun saldo.
Kyllähän heti ekana viikonloppuna nähtiin, ettei meidän vahvuudet oo omassa päässä. Oli kaoottista puolustamista, omat miehet hukkui käsittömästi jne. Kaikki tuntui ajattelevan vaan hyökkäyksen kautta ja sellainen nöyryys omiin päin puuttui tekemisestä. Pelkällä hyökkäämisellä ei Liigassa pärjää, kyllä sen oman pään pelin on pakko olla myös kunnossa.
Viime kaudella oltiin Liigan huonoin alivoimajoukkue ja sama tahti näyttää jatkuvan. Viikonlopun peleissä oltiin viisi kertaa alivoimalla ja viisi kertaa kolahti omissa!

Tappara-pelin voittomaali ei jäänyt tosin tilastoihin ylivoimamaalina, mutta käytännössä se sellainen oli kun Lepaus ehti juuri ja juuri hypätä kentälle kun heilahti.
Ehkä huolestuttavin asia oli se, että me ei liikuttu yhtään paremmin kuin vastustajat. Viime kaudella meidän ykkösvahvuus oli nimenomaan se, että oltiin melkein joka ilta se liikkuvampi joukkue kaukalossa. Tappara ja Lukko oli yllättävän raikkaalla jalalla eikä meidän liike erottunut positiivisella tavalla vastustajiin verrattuna.
Ei tässä nyt parin pelin jälkeen silti vielä aleta isosti synkistelemään. Kyllä kokemus on osoittanut sen, ettei kauden ekoilla matseilla ole juuri mitään korrelaatiota siihen miten joukkue pelaa keväällä. Eiköhän Kivi saa joukkueen pelaamaan nöyremmin ja järkevämmin kauden edetessä. Napsu siitä hyökkäysinnosta pois ja lisää puolustusajattelua.
Positiivista voi hakea myös siitä, että tappioiden myötä toi järjetön, överiksi mennyt mediahype saatiin laantumaan. Ei siinä ollut enää mitään tolkkua. Hyökkäyssuuntaan loistava joukkue meillä on kasassa, mutta omiin päin pelaaminen on pieni kysymysmerkki. Eikä meillä ole vielä sellaista voittamisen rutiinia niin kuin monella muulla joukkueella. Vahva usko kuitenkin siihen, että nuoret kehittyvät ja oppivat lisää joka päivä. Saattoi tehdä jopa pitkässä juoksussa hyvää nämä avausviikonlopun tappiot. Hyvä realitycheck ja osoitus junnuille siitä, että sooloilemalla ei mitään tulosta saa tehtyä.
Futis-Ipan peliesitykset sen kuin huononee. Niin kuin olen kirjoittanutkin niin pitkäänhän tässä on jo siltä näyttänyt, ettei eväät mestaruuteen saakka riitä. Nyt peli alkaa kuitenkin olemaan jo sillä tasolla, ettei pärjättäisi edes alemmassa loppusarjassa! Melkoinen pannukakku tulossa Veikkausliiga-kaudesta loistavan alun jälkeen. Onneksi se europaikka saatiin hommattua jo Cupista.
Arsenalkin kun tötöili urakalla Watfordia vastaan toisella jaksolla niin arvatkaa mitkä oli fiilikset, kun Green Bay alkoi hiljalleen sulamaan loistavan 21-0 avausneljänneksen jälkeen?

Olin ihan satavarma, että tulee täydellinen katastrofiviikonloppu "mun tiimeille" ja Packerskin vielä kämmää loistavan alun jälkeen. Hyökkäys ei tuon hurmosalun jälkeen saanut enää yhtään mitään aikaiseksi, mutta puolustus piti sen verran hyvin, että nilkutettiin 21-16 voittoon. Johan on kumma kun Packers voittaa näköjään tällä kaudella puolustuksensa eikä hyökkäyksensä ansiosta!
Melkoista Being Ilves-fan settiä oli viikonloppu, mutta Green Bay sentään toi pienen valonpilkahduksen...