Ipa back in business! Kohtuullisen iisi 6-2 voitto eilen Jyväskylästä. Omilla ylivoimilla koomailtiin JYPille paikkoja, mutta 5-5 pelissä oltiin kyllä vahvasti kuskin paikalla. Etenkin 3. erän johtoasemapelaaminen oli ihan huippuluokkaa. En tiedä saiko siinä jyväskyläläiset yhtään kunnon maalipaikkaa, vaikka yleensä se takaa-ajoasemassa oleva saa väkisin ainakin jonkinlaista painostusta aikaiseksi. Nyt Ipa dominoi itse kiekkoa ja kulutti hienosti ajan pois.
Melkein kaikista asioista on löydettävissä hopeareunus, vaikkei siltä joka hetki tuntuisikaan. Aattelin pohtia tässä blogipäivityksessä vähän mitä positiivista Korona-aika on tuonut omaan elämääni.
1. Arvostaa enemmän terveyttään ja tavallisia asioita joka päivä
Itselleni Koronalla on ainakin ollut sellainen vaikutus, että osaa päivittäin arvostaa enemmän ihan "tavallisia" asioita. Aurinkoa, luontoa, raikasta ilmaa, hyvää ruokaa jne. Nauttii elämästä ja arvostaa jokaista päivää kun on terveenä. Osaa olla tavallaan tyytyväinen "vähään" (mikä ei oikeasti ole vähän vaan paljon, normaaliaikoina sitä ei vain tiedosta ja arvosta samalla tavalla päivittäin).
2. Saa viettää "luvan" kanssa ihan rauhallista kotielämää
Ajankohdallisesti Korona-aika ei olisi minulle parempaan kohtaan voinut osua. Juuri ennen pandemian alkua tein reilun puolen vuoden sisään kolme ulkomaanreissua ja muun muassa joulukuun Kanarian matkan jälkeen kirjoitin blogiini näin: "Jostain syystä en tällä hetkellä saa reissaamisesta juuri mitään irti. On tässä tilanteessa toki se hyvä puoli, että kotiinpaluu on nykyään yleensä aina se reissun mieluisin osa!" Olin jostain syystä kyllästynyt reissaamiseen. Tilanne oli aivan toisin esim. muutama vuosi sitten. Blogini pitkäaikaiset lukijat muistavat kuinka olin blogin alkuaikoina tietyllä tavalla "levoton" ja haikailin jotain actionia/muutosta elämääni. Tuolloin kaikenlainen reissaaminen oli aina mieluista ja sitä pyrki tekemään niin paljon kuin mahdollista. Olen jälkeenpäin yhdistänyt tuon asian jonkinlaiseen neljänkympin kriisiin. Noihin aikoihin olisin varmaan hajoillut ihan huolella Koronan tuomiin rajoituksiin.

Perusluonteeltani olen kuitenkin rauhallinen ja tasapainoinen koti-ihminen. Nyt olen taas löytänyt sen perusluonteeni ja viihdyn vallan mainiosti kotona. Nautin siitä, että nyt saa viettää vain tavallista kotielämää eikä emäntäkään patistele sinne tänne. Oikeastaan ainoa asia, jota kaipaan "normaaliaikojen" elämästä on se, että voisi turvallisin ja levollisin mielin mennä Hakametsään katsomaan Ilveksen otteluita. Tämäkin on sellainen asia, että koko ajan lähenee se päivä kun oma sisäinen riskiarvioni päätyy siihen tulokseen, että paikan päälle kannattaa lähteä.
Helppo uskoa, että ekstroverteille Koronan aiheuttamat muutokset ovat olleet todella vaikeita. Suomi on onneksi introverttejä täynnä mistä kertoo juuri julkaistu tutkimustulos, jonka mukaan esim. kevään Korona-rajoitukset olivat helppoa kauraa 73%:lle suomalaisista siinä missä portugalilaisista melkein sama prosentti koki ne vaikeiksi. Itselleni Korona-aika on helppoa niin kauan kun vaan lähipiiri pysyy terveenä.
3. Saanut tehtyä pieniä hyviä muutoksia elämäänsä
Painoasioista en ole tainnut koskaan aikaisemmin kirjoittaa blogissani. Johtuu ennen kaikkea siitä, etten ole eläessäni ollut millään dieetillä tai aloittanut varsinaista painonpudotusprojektia. Olin inttiin saakka melkoinen rääpäle eli jopa ylilaiha. Intin jälkeen paino alkoi kuitenkin nousemaan itsestään, vaikken tehnyt mitään muutosta verrattuna aikaan ennen inttiä. Isälläni kehityskulku oli muuten aikoinaan täsmälleen samanlainen. Inttiin saakka luuta ja nahkaa, sen jälkeen paino alkoi nousta vaikka isäni on ollut aina esimerkiksi aktiivinen liikkuja. Saadut geenit vaikuttavat painoasioissa älyttömän paljon.
En ole koskaan stressannut isosti painostani, vaikka indeksien mukaan olen varmasti ollut viimeiset 20 vuotta ylipainoinen. Iän myötä sitä on alkanut kuitenkin pikkuhiljaa miettimään enemmän terveysasioita ja hyvinvointijuttuja. Minulle pitkään ylivoimaisesti suurin ongelma oli armoton Pepsin litkiminen. En juonut oikeastaan ruokailujen ulkopuolella janojuomana mitään muuta kuin Pepsiä. Voitte kuvitella, että sitä kului paljon viikon aikana! Jossain vaiheessa aloin hokaamaan, että se ei ole kestävä ja järkevä tyyli. Mietin mitä voisin asialle tehdä ja vaikealta muutos tuntui. En ollut koskaan tykännyt esim. kivennäisvesistä. Väkisin pakotin kuitenkin lopulta itseni siirtymään niihin. Ensin tein niin että join suunnilleen puolet ja puolet Pepsiä ja kivennäisvesiä. Hiljalleen Pepsin juonti väheni ja väheni. Nyt en ole viiteen vuoteen juonut Pepsiä käytännössä enää ollenkaan vaan olen siirtynyt täysin kivennäisvesiin. Näyttävät projektit ja isot muutokset omaan elämäntyyliin eivät ole yleensä pysyviä. Ainakin itselleni ainoa kestävä tapa tehdä muutoksia on tuolla tavalla hitaasti ja hivuttaen.
Vihannesten syömistä inhosin pitkään enkä syönyt niitä juuri ollenkaaan. Viimeisen 10 vuoden aikana olen senkin osalta hivuttanut nyt kuitenkin koko ajan lisää ja lisää vihannespuolta mukaan ruokailuihini. Maito oli pitkään ehdoton ykkösruokajuomani. Tykkään todella paljon maidon mausta (ruuan kanssa), mutta se ei vain tuntunut sopivan vatsalleni. Jossain vaiheessa jätin senkin pois ja siirryin kivennäisvesiin myös ruokajuoman osalta. Maitohan nyt ei taida varsinaisesti olla epäterveellistä (taitaa osin olla jopa päinvastoin?), mutta kaloreita kai kuitenkin maidossa on enemmän kuin kivennäisvedessä.
Pepsi, vihannekset ja maito ovat olleet muutoksia, joita tein jo ennen Korona-aikaa. Korona ja tiedot siitä, että ylipaino on riskitekijä Koronassa ovat kuitenkin entisestään vauhdittaneet jo muutoinkin hiljalleen terveellisempään suuntaan menneitä muutoksia. Isoja muutoksia en edelleenkään ole tehnyt. Viimeisten kuukausien aikana olen tehnyt oikeastaan kolme pientä muutosta:
1.
Päivän pääruuan annoskoon pienentäminen. Olen pyrkinyt edelleen syömään suunnilleen samoja ruokia kuin aikaisemminkin, mutta pienempinä annoksina. Jonkin verran olen pyrkinyt myös vähentämään punaista lihaa ja lisäämään tilalle kanaa (mikä on ollut itselleni helppoa koska kana on suosikkiruokaani).
2.
Yhden välipalan lisääminen. Yksi iso ongelmani on pitkään ollut liian pitkät tauot syömisten välissä. Niinpä olen nyt viimeisten kuukausien aikana lisännyt yhden pienen välipalan pääruuan ja iltapalan väliin. Näin syön nykyisin aikaisempaa tasaisemmin muutaman tunnin välein mitä pidetään optimaalisempana tapana. Tyypillinen välipalani sisältää ainakin pähkinöitä.
3.
Pienen alkuillan lenkin lisääminen. Itselläni ei koskaan ole ollut mikään rapakunto. Olen aina harrastanut ainakin jonkin verran liikuntaa. Aamulenkki (kävellen, pyöräillen tai sauvakävellen) on kuulunut rutiineihini jo todella pitkään. Viimeisten kuukausien aikana olen kuitenkin lisännyt alkuiltaan vielä toisen, päivittäisen lyhyemmän kävelylenkin.
Kuten huomaatte niin muutokset eivät ole olleet mitään massiivisia. En ole varma olisinko tehnyt näitä muutoksia jossain vaiheessa elämääni ilman Koronaakin, mutta ainakin Korona on vauhdittanut niiden saamista osaksi päivärutiinejani. Muutosten seurauksena painoni on ollut viimeisen puolen vuoden aikana varmassa ja tasaisessa laskusuunnassa (sitä se oli toki ollut pienemmässä määrin jo ennen Koronaa). Nyt alkaa olla ongelmana se, että kaikki housuni ovat liian isoja

Alkuillan toisen lenkin myötä (ja pääruuan pienemmälle annoskoollakin saattaa olla tähän vaikutusta) koen, että olen ollut nyt illat pirteämpi kuin aikaisemmin. Hyvä nukkuja olen ollut koko ajan. Olen pitänyt nukkumisrytmin aina vakiona ja uneni on ollut laadukasta. Ei minulta Korona ole yöunia vienyt missään vaiheessa, olen aika hyvä siirtämään nukkumaan mentäessä huolet syrjään ja saan kyllä unenpäästä kiinni. Tuntuisi kuitenkin siltä, että unentarpeeni on vähentynyt. Tarvitsen määrällisesti vähemmän unta eli herään luonnostaan aikaisemmin kuin ennen enkä ole silti yhtään väsyneempi päivän aikana. Tämän myötä päivän aikana ehtii siten tekemäänkin enemmän (kuten esimerkiksi lisäämään tuon ekstralenkin päiväohjelmaan!), kun valveillaoloaika pitenee.
En ole mikään painonhallinnan asiantuntija tai tietopankki, mutta oman kokemukseni pohjalta kannattaa tehdä mieluummin pieniä (tai ainakin pieneltä näyttäviä) muutoksia elämäänsä kuin räväyttää kerralla jotain hervotonta muutosprosessia päälle. Pieni askel kerrallaan toimintatapa jää helpommin pysyväksi osaksi elämää ja se loppujen lopuksi ratkaisee enemmän kuin se saatko johonkin lyhyeen aikaan pudotettua ison kilomäärän tavalla mikä osoittautuu mahdottomaksi ylläpitää pitkällä aikavälillä.
Paljon olet Korona pahaa saanut aikaiseksi, mutta jotain positiivistakin kuitenkin ainakin minun elämääni. Ähäkutti!
