RAVUSTAJAN VIIMEINEN RISTIRETKI

Pokerisivut.comin käyttäjien omat blogit
Avatar
yksinäinen_ravustaja
Viestit: 1447
Liittynyt: 13 Huhti 2013, 02:14
Paikkakunta: MTTs

Re: Viimeinen vuosi

Viesti Kirjoittaja yksinäinen_ravustaja »

Johan oli murhaava sunnuntai. Nostin abin johonkin 30€ tienoille ja pelasin Sunday Millionin ja pari muuta majoria. Kuten tavallista, perusrunit osui kohdalle shotittaessa:
einain.JPG
einain.JPG (52.34 KiB) Katsottu 7187 kertaa
Perus 700BB alle ev:n #-o jos joku ihmettelee että onpa vähän käsiä kun vaan 4000 hanskaa sunnuntaisessioon niin voin kertoa; vähän vaikea saada käsiä sisään kun jokainen turnaus bustaa vartin sisään late reggauksesta. Etenkin vikat ~1000 kättä oli melkoista murhaa, siinä oli ne endgamejen 20-30BB stäkit jotka kävi sisällä ilman palautuksia niin että ruutu tyhjeni pöydistä ennen kuin ehti kissaa sanoa.


Reggasin vähän yli kilolla ja rahastuksia ei tullut edes satasen edestä, true story. Mietin vielä etukäteen että möisin vähän actionia mut päätin et naaahhhhh, hyvä napsutusfiilis. Ei ollu ihan taas anturit virittyneet oikeille taajuuksille vissiin.

No, ens viikon ohjelma on ainakin selvä: tämänviikkoisen kuopan paikkaus femman peleissä. Tää viikko jäi ~1600€ alas eli ei mennyt ihan nappiin. En kyllä jaksanut ottaa edes kuumaa vaikka oli etenkin tänään aivan kammopäivä.

Huomenna ei taida ehtiä pelaamaan kun kaveri on ulkomailta käymässä vielä huomisen ajan. Ti-pe aion läimiä niin maan perkeeleesti volaa sisään.
Clear eyes, full hearts, can't lose
Avatar
yksinäinen_ravustaja
Viestit: 1447
Liittynyt: 13 Huhti 2013, 02:14
Paikkakunta: MTTs

Re: Viimeinen vuosi

Viesti Kirjoittaja yksinäinen_ravustaja »

Eilinenkin illanvietto vähän venähti, tulin 5am kotiin vaikka tarkoitus oli mennä leffaan ja parille. Kun loppuillasta tarjoutui mahdollisuus mennä vielä muutamalle PikkuPron seurassa niin eihän siitä voinut kieltäytyä. Hieno mies ja hienot tarinat. Kolmessa eri paikassa tuli pilkku kesken kaiken (Kaisla, On The Rocks, Eerikin Pippuri) mutta silti tuntui että olisi kernaasti jatkanut turinointia vaikka miten kauan, joskin oma kisakunto alkoi kyllä loppua kohden jo vähän hiipumaan. Nyt onkin taas vaihteeksi vähän nuutunut olo ja vähän siinä ja siinä kykeneekö tänään pelaamaan, ehkä pikkusession jotain mikroja voisi sipaista.

Viime aikoina on tullut tumuteltua kyllä enemmän kuin oikeasti haluaisin, vaikka kyseessä onkin aika #firstworldproblems niin ison osan ajasta ulkomailla viettävänä/viettäneenä näkee kavereita niin harvoin että sitten kun niitä näkee illat venähtävät aina enemmän tai vähemmän päätyyn. Ja se puoli onkin kivaa, mutta ei näitä 48h darroja vaan jaksaisi. Tulevana viikonloppuna on kesän odotetuin tapahtuma mikä vesittää pomminvarmasti la-su grindit aivan totaalisesti, mutta sen jälkeen harkitsen kyllä jonkinlaista paussia ja selvää juhannusta. Olisi kiva olla vähän aikaansaavempi ja tulee todella lusmu olo kun on random maanantaina ensin tappiin asti baarissa ja sitten fleguilee koko tiistainkin. Vaikea saada tuloksia ilman volaa ja liikuntaakaan ei ole ehtinyt kohta viikkoon harrastaa mikä ei myöskään ole kovin mukavaa.

Hauska juttu eiliseltä: Mentiin kaverin kanssa käymään Kallion Las Vegasissa, joka on oldschool räkäbaari ja yksi erittäin harvoista paikoista joissa olemme käyneet jo yli vuosikymmenen. Vastapäisen kirjaston edustalla oli tyyliin 400 metrin jono, pelkkiä nuoria naisia. En ole koskaan nähnyt Helsingissä moista jonoa yhtään mihinkään, ja ihmeteltiinkin että tuolla on pakko olla tyyliin Justin Bieber tai jotain vastaavaa. No, ei ihan. Kyseessä oli tämä tapahtuma: http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005242251.html pitkän jonon takia ovet laitettiin kiinni juuri kun kävelimme ohi, ja sadat halukkaat (pun intended) jäivät ilmeisesti ilman vempainta. Tätä pettymystä tulikin sitten purkamaan varsin moni siiderin äärelle vastapäiseen Las Vegasiin sukupuoliration ollessa tyyliin 100:1. Eilen en ollut seuranhakumoodissa koska bros before hoes (kyseinen bro lähti tänään ulkomaille puoleksi vuodeksi), mutta sanoisin että tämän kuumempaa seuranhakutipsiä on kyllä vaikea Helsingin yöelämään saada: Las Vegas, Kallio, maanantai kello 21. Varmuudeksi kynä ja bingoliuskat mukaan.
Clear eyes, full hearts, can't lose
Avatar
yksinäinen_ravustaja
Viestit: 1447
Liittynyt: 13 Huhti 2013, 02:14
Paikkakunta: MTTs

Re: Viimeinen vuosi

Viesti Kirjoittaja yksinäinen_ravustaja »

Se fiilis kun isoin ft viikkoon ja 40/9 paisti ownaa sut aivan totaalisesti. :(


(3,000/6,000 blinds, 600 ante) No Limit Hold'em Tournament, 4 Players
Poker Tools Powered By Holdem Manager - The Ultimate Poker Software Suite.

Hero (SB): 171,636 (28.6 bb)
BB: 125,751 (21 bb)
CO: 303,766 (50.6 bb)
BTN: 241,847 (40.3 bb)

Preflop: Hero is SB with AKuva 6Kuva
2 folds, Hero completes, BB raises to 12,000, Hero calls 6,000

Flop: (26,400) 2Kuva 3Kuva 5Kuva (2 players)
Hero checks, BB bets 12,000, Hero calls 12,000

Turn: (50,400) TKuva (2 players)
Hero checks, BB checks

River: (50,400) 7Kuva (2 players)
Hero checks, BB bets 101,151 and is all-in, Hero calls 101,151

Results: 252,702 pot
Final Board: 2Kuva 3Kuva 5Kuva TKuva 7Kuva
Hero showed AKuva 6Kuva and lost (-125,751 net)
BB showed KKuva 7Kuva and won 252,702 (126,951 net)
Clear eyes, full hearts, can't lose
Avatar
yksinäinen_ravustaja
Viestit: 1447
Liittynyt: 13 Huhti 2013, 02:14
Paikkakunta: MTTs

Re: Viimeinen vuosi

Viesti Kirjoittaja yksinäinen_ravustaja »

Tein vähän ICM-labratöitä ja on se kyllä sairasta. Joka kerta löytyy jotain ihan älytöntä.

Tässä katselin omaa spottia (toki 77 shove, mutta mietin että onkohan edes isolla marginaalilla ja EV on +0,01 jos kaikki maksaa täydellisesti eli pienin mahdollinen), mutta osui silmiin millä rangella UTG voisi tässä ekana työntää ton 25BB eff stäkkinsä:
lolicm.JPG
UTG:n housuissa K5s tai A2o openshovettaminen tekee tasan saman EV:n kuin mun housuissa tyhjään pottiin 77:n openshovettaminen. Tässä on vielä todella pienet antet mikä tekee asiasta vieläkin hämmentävämpää.
Viimeksi muokannut yksinäinen_ravustaja, 15 Kesä 2017, 16:34. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Clear eyes, full hearts, can't lose
temputtajaa
Viestit: 41
Liittynyt: 29 Touko 2017, 02:20

Re: Viimeinen vuosi

Viesti Kirjoittaja temputtajaa »

Kannattaa sutata toi nikki vielä tosta hudista.
Avatar
yksinäinen_ravustaja
Viestit: 1447
Liittynyt: 13 Huhti 2013, 02:14
Paikkakunta: MTTs

Re: Viimeinen vuosi

Viesti Kirjoittaja yksinäinen_ravustaja »

temputtajaa kirjoitti:Kannattaa sutata toi nikki vielä tosta hudista.
Kiitti, joo huomasin kans. Liian vaivalloista, jääköön nyt sitten sinne arvoitukseksi (saitti ei selviä kuitenkaan ja näkyy vaan 4 ekaa kirjainta, en usko että kovin suurta vahinkoa myöskään tapahtuisi vaikka kaikki Suomen ~20 samojen pelien MTT-regua sen crackais).
Clear eyes, full hearts, can't lose
Avatar
yksinäinen_ravustaja
Viestit: 1447
Liittynyt: 13 Huhti 2013, 02:14
Paikkakunta: MTTs

Re: Viimeinen vuosi

Viesti Kirjoittaja yksinäinen_ravustaja »

Lisäys: Huomasin muuten että Winamaxilla on perjantaina Seniors event. Vain yli 50v pelaajille, 10€ buyin ja 20k€ guarantee. Jos tuossa guaranteessa ei ole näpyttelyvirhettä niin pitäisin melko rohkeana. Jotenkin aika vaikea kuvitella että 2000+ yli 50-vuotiasta päätyy pelaamaan kesäperjantaina klo 21 kybän nettiturnausta suht nichelle patonkisaitille. Tässä siis suhteellisen kuuma tipsi ikärajan ylittäville joita overlay kiinnostaa, voin toki hyvin olla väärässä mutta veikkaan että tulee yli 100% overlay helposti.
Clear eyes, full hearts, can't lose
Starboy
Viestit: 31
Liittynyt: 09 Maalis 2017, 09:24

Re: Viimeinen vuosi

Viesti Kirjoittaja Starboy »

yksinäinen_ravustaja kirjoitti:Lisäys: Huomasin muuten että Winamaxilla on perjantaina Seniors event. Vain yli 50v pelaajille, 10€ buyin ja 20k€ guarantee.
Taitaa olla aloitusstäkki 20k ja gara on 500€. :-D
Avatar
yksinäinen_ravustaja
Viestit: 1447
Liittynyt: 13 Huhti 2013, 02:14
Paikkakunta: MTTs

Re: Viimeinen vuosi

Viesti Kirjoittaja yksinäinen_ravustaja »

Starboy kirjoitti:
yksinäinen_ravustaja kirjoitti:Lisäys: Huomasin muuten että Winamaxilla on perjantaina Seniors event. Vain yli 50v pelaajille, 10€ buyin ja 20k€ guarantee.
Taitaa olla aloitusstäkki 20k ja gara on 500€. :-D
Lol no niin, se selittääkin. Katoin nettisivuilta enkä softasta ja noi palkit hämäs pahasti. My bad.
Clear eyes, full hearts, can't lose
Avatar
yksinäinen_ravustaja
Viestit: 1447
Liittynyt: 13 Huhti 2013, 02:14
Paikkakunta: MTTs

Re: Viimeinen vuosi

Viesti Kirjoittaja yksinäinen_ravustaja »

Ei voi oikein biitiksi kutsua kun mulla ruhtinaalliset 52,3% turnilta, mutta perkele kun meni nätisti nippuun. Todella zonessa käden alusta loppuun. Vihulla taas noin pelattuna ei oo nähdäkseni paria ikinä, A4s ja 98s suora toki joskus mutta niitä yhteensä max 7 comboa enkä usko että checkaa turnia mitenkään 100%. Sen sijaan tää äijä painaa tohon tyyliin KQo lähes outittomana, väittäisin että kävi kyllä aika huonot että löytyi just toi käsi. Nätti ansa siis vaan eipä päästy kassan kautta taaskaan.


Prima, $10 Buy-in (50/100 blinds) No Limit Hold'em Tournament, 8 Players
Poker Tools Powered By Holdem Manager - The Ultimate Poker Software Suite.

SB: 8,480.41 (84.8 bb)
BB: 12,315 (123.2 bb)
UTG+2: 10,570 (105.7 bb)
MP1: 10,900 (109 bb)
MP2: 9,500 (95 bb)
Hero (MP3): 9,030 (90.3 bb)
CO: 9,550 (95.5 bb)
BTN: 12,210 (122.1 bb)

Preflop: Hero is MP3 with KKuva AKuva
3 folds, Hero raises to 250, 2 folds, SB raises to 850, BB folds, Hero calls 600

Flop: (1,800) 6Kuva 5Kuva 3Kuva (2 players)
SB bets 700, Hero calls 700

Turn: (3,200) 7Kuva (2 players)
SB checks, Hero bets 1,650, SB raises to 6,930.41 and is all-in, Hero calls 5,280.41

River: (17,060.82) 9Kuva (2 players, 1 is all-in)

Results: 17,060.82 pot
Final Board: 6Kuva 5Kuva 3Kuva 7Kuva 9Kuva
SB showed JKuva 8Kuva and won 17,060.82 (8,580.41 net)
Hero showed KKuva AKuva and lost (-8,480.41 net)
Clear eyes, full hearts, can't lose
Avatar
yksinäinen_ravustaja
Viestit: 1447
Liittynyt: 13 Huhti 2013, 02:14
Paikkakunta: MTTs

Re: Viimeinen vuosi

Viesti Kirjoittaja yksinäinen_ravustaja »

Tänään se vihdoin tapahtui. Kuukausien yrittämisen jälkeen onnistuin lähes mahdottomana pitämässäni haasteessa. Kyseessä on suoritus, joka jättää varjoonsa kaikki muut pokeriurani saavutukset, ja jota kelpaa muistella vanhana keinutuolissa...

Spoileri
Cashasin ekaa kertaa senttisatlan. IKINÄ.
edit: juhlistin merkkipaalua voittamalla sitten samantien koko roskan. Oon pelannut ton ehkä 40 kertaa eli $0,40 kokonaissijoitus vaadittiin $109 lippuun.
Clear eyes, full hearts, can't lose
Kuula
Viestit: 504
Liittynyt: 06 Joulu 2005, 18:05
Paikkakunta: Oulu

Re: Viimeinen vuosi

Viesti Kirjoittaja Kuula »

yksinäinen_ravustaja kirjoitti:Tänään se vihdoin tapahtui. Kuukausien yrittämisen jälkeen onnistuin lähes mahdottomana pitämässäni haasteessa. Kyseessä on suoritus, joka jättää varjoonsa kaikki muut pokeriurani saavutukset, ja jota kelpaa muistella vanhana keinutuolissa...

Spoileri
Cashasin ekaa kertaa senttisatlan. IKINÄ.
edit: juhlistin merkkipaalua voittamalla sitten samantien koko roskan. Oon pelannut ton ehkä 40 kertaa eli $0,40 kokonaissijoitus vaadittiin $109 lippuun.
Ite oon kerran pelannut ja tulin toiseksi. :-'
Avatar
yksinäinen_ravustaja
Viestit: 1447
Liittynyt: 13 Huhti 2013, 02:14
Paikkakunta: MTTs

Re: Viimeinen vuosi

Viesti Kirjoittaja yksinäinen_ravustaja »

Bleh, enpä saanut kuin kolmasosan montusta umpeen, aika karmeeta runia koko viikko. Vaan eipä voi kitistä kun ehti pelaamaan ruhtinaalliset 3 päivää. Ens viikollakin taitaa juhannus verottaa vielä pelivolyymiä, sen jälkeen ei luojan kiitos oo mitään menoja tyyliin kuukauteen. Ei kyllä rehellisesti sanottuna ollut mitään ihan A+ peliä yhtenäkään päivänä. Jotenkin olin tossa alkukuusta vielä tosi skarppi mut sit tuli kesä ja kärpäset ja ollut vähän keskittymisvaikeuksiakin. Täytyy ottaa kyllä asap itseään niskasta kiinni koska ärsyttää itseäkin kun suoritukset on jotain muuta kuin priimaa. Unirytmit on olleet täysin päin seiniä kiitos naapuritalon parvekeremontin ja sen että ulkona on kirkasta kun pitäis mennä nukkumaan. Olin jotenkin aivan sanoinkuvaamattoman skarppi oikeastaan koko toukokuun kun pelasin kokonaan lähinnä 17-01 ja menin nukkumaan siinä 02-03. Aamuyhdeltätoista herääminen on kuitenkin ihan ihmisen hommaa vielä. Mutta nyt tämä on lipsunut siihen että nukahtaa 06, naapurissa alkaa VRUUUMMMMMM poraaminen ~07.30 ja siinä sitten nuokkuu iltapäivään puoliunessa nukkumatta kunnolla oikein missään välissä. Huomenna vuoden odotetuin keitos ja sunnuntaina vuoden vähiten odotettu darra, mut taidan maanantaina yrittää jo kääntää rytmit taas tuohon toukokuu-moodiin.

Olipahan harvinaisen sisällötön postaus mutta kunhan nyt paketoin viikon säälittävän ~22h volyymin koska annan sunnuntain grindikunnolle oddseiksi noin 0,1%.
Clear eyes, full hearts, can't lose
lurkkii
Viestit: 1530
Liittynyt: 24 Syys 2007, 13:14
Paikkakunta: Helsinki

Re: Viimeinen vuosi

Viesti Kirjoittaja lurkkii »

Mikä tää vuoden odotetuin keitos on? :-k
Avatar
yksinäinen_ravustaja
Viestit: 1447
Liittynyt: 13 Huhti 2013, 02:14
Paikkakunta: MTTs

Re: Viimeinen vuosi

Viesti Kirjoittaja yksinäinen_ravustaja »

lurkkii kirjoitti:Mikä tää vuoden odotetuin keitos on? :-k
Vainion appro! Olen siis alunperin Pukinmäki / Tapaninvainio-akselilta ja perinteinen kesäkeitos on ollut traditio jo 8 vuotta (itse tosin olen myöhäisherännäinen). Kierretään kaikki alueen lähiöbaarit ja chillaillaan joenrannassa. Kestää 15 tuntia ja pysähdyspaikkoja on sen verran paljon, että tumun taso on loppumetreillä kerran kerrasta aika korkea. Tänäkin vuonna osallistujia oli yli 100, noin kaikki vähintään tutuntuttuja ja joka vuosi tapaa myös uusia siistejä tyyppejä (tänä vuonna tapasin esimerkiksi Salaliiton broidin jonka kanssa olin tietämättäni tanssinut samoissa vanhojen tansseissa ja ollut jopa samalla risteilyllä). Hauskaa oli taas ja darra on tänään ennustettavasti juurikin niin kova että jää sunnuntaigrindit väliin.

Sen sijaan mietin tänään aihetta universumin johdatus. Ennustan jo etukäteen että seuraavasta tulee erittäin rönsyilevää tekstiä vailla punaista lankaa, koska sellaista ei ainakaan tässä vaiheessa ole mielessänikään.

Anyway eilen oli monia filosofisia keskusteluja, ja on aina siistiä kuulla mihin niistä joiden kanssa hengasi vaikka ala-asteella itse kukin on elämässään päätynyt. Oma ammattini ja miten siihen päädyin on luonnollisesti monille aina jonkinlainen ihmetyksen aihe. En koskaan mitenkään varsinaisesti halunnut olla pokerinpelaaja enkä koskaan myöskään unelmoinut mistään baller-elämäntyylistä. Jos viehätystä uhkapeliin ei lasketa, niin en koe edes olevani mitenkään pokerin kohderyhmää. En syty mistään niistä mielikuvista (poislukien vapaus ja matkustaminen) mitä pokeriin liitetään, enkä koskaan alkanut pelaamaan pokeria varsinaisesti rikastuakseni. Sen sijaan useimmilla ystävilläni on ollut aika selkeät kuviot: päätetään jo ennen 18-vuotispäivää mihin ammattiin halutaan isona, ja sitten opiskelujen kautta päädytään enemmän tai vähemmän juuri siihen. On haluttu x määrä lapsia, tietynlainen asunto tietynlaisesta paikasta, ja ylipäätään suunniteltu elämä valmiiksi. Siinä ei ole tarvinnut sitten muuta kuin toteuttaa suunnitelmaa.

Itselläni taas ei koskaan ole ollut mitään suunnitelmaa. Olen ollut hyvin kriittinen minkäänlaisen suunnitelmallisuuden suhteen ja mikään ei ole koskaan ahdistanut niin paljon kuin vaikka jotkut tyttöystävät jotka ovat sivulauseessa maininneet että jossain kohtaa se perhekin olisi soveliasta perustaa ollessamme tyyliin 21v. Kaltaisiani go with the flow-tyyppejäkin tunnen toki muutamia, mutta nämä taas ovat lähes kerran kerrasta enemmän sitä osastoa että mitään paloa mihinkään ei oikein ole, ja elämä eletään ikään kuin pois kuleksimasta. Duuniksi kelpaa mikä vain mistä saa tarpeeksi rahaa viikonlopun dokailuihin.

Kun mietin kaikkea tuntemiani ihmisiä, korrelaatio suunnitelmallisuuden ja elämässä "onnistumisen" (en jaksa miettiä parempaa termiä) välillä tuntuu melko selvältä. Toki kaikki suunnitelmat eivät aina toteudu, mutta ainakin jotain on yritetty tavoitella ja tällaisilla ihmisillä draivia riittää yleensä silloin siihen, että keksitään suunnitelma B jolla saadaan asiat suhtkoht järjestykseen. Lähestulkoon kaikki tuntemani ihmiset, joiden elämässä (muista kuin pahoista elämän bad beateista johtuvista syistä) ei ole kaikki mennyt ihan putkeen ovat enemmän kaltaisiani carpe diem-ihmisiä. Koen kuitenkin itseni suhteellisen hyvin elämässä pärjänneeksi (toki on tullut mokailtua ja monta asiaa voisi olla huomattavasti paremmin, mutta kokonaisuutena kuitenkin ihan hyvin tässä on lopulta vedetty). Tämä taas johti pohdiskeluun siitä, olenko tehnyt jotain keskivertoelämäntapaintiaania paremmin tai jotenkin ansainnut esimerkiksi sen, että taoin parhaimmillaan kansanedustajatason kuukausipalkkaa ilman mitään koulutusta. Ja vaikka miten haluaisin todeta, että olen pärjännyt koska olisin vaikka huippuälykäs/lahjakas/tehnyt paljon duunia tms, niin kyllä totuus taitaa olla lopulta se, että olen vain ollut aivan hiton onnekas.

Tästä päästään termiin, mikä kuulostaa ehkä vähän naiivilta, mutta johon olen kuitenkin itse aina alitajuisesti uskonut: universumin johdatus. En tiedä miksi, mutta jotenkin olen aina omannut sellaisen "kyllä kaikki järjestyy"-kokonaisfiiliksen elämässä. En ole mitenkään yltiöoptimistinen vaan pikemminkin pessimisti, enkä automaattisesti odota saavani elämässä mitään ilman työntekoa. Mutta tarkoitan enemmän isoa kokonaiskuvaa; en hirveästi stressaa pikkujutuista ja melkein kaikki tavoittelemani asiat tuntuvat aina siltä, että on ihan ok jos homma ei menekään putkeen. Jos pyrkimys X ei onnistu, niin sitten tulee jotain muuta, ja lopulta päädytään mukavalle päätepysäkille vaikka vielä ei ihan tiedettäisikään mihin ollaan matkalla. Muutenkin tuntuu myös, että aina kun jotain haluaa vähän "liikaa", se ei ikinä onnistu. Jos vaikka haluat aivan suunnattomasti jonkun tietyn mimmin niin eihän siitä mitään tule ja käyttäydyt kuin mikäkin idiootti. Mutta jos taas menet sinne treffeille asenteella "katsotaan mitä tapahtuu, plenty more fish in the sea" ja otat chillisti niin positiivinen lopputulema on nähdäkseni paljon todennäköisempi.

Tämän ajatuskulun opin muuten alunperin Greg Mersonilta, jonka kanssa puhuin ohimenevän hetken ajan tämän WSOP Main Event-voitonjuhlissa. Greg sanoi (ei mitenkään sanatarkka lainaus), että vuosikausiin tällä ei ollut elämässä mitään muuta kiintopistettä kuin voittaa WSOP-ranneke. Greg multitablasi päivittäin hirveitä määriä volyymia sisään ja keräsi kassaa voidakseen mennä aina uudestaan ja uudestaan pettymään WSOP:hen. Sitten jossain kohtaa tätä vain lakkasi kiinnostamasta. Greg pelasi edelleen pokeria yhtä paljon kuin ennenkin, mutta lopetti unelmien haihattelun ja totesi ettei yksi ranneke määrittele tämän uraa suuntaan tai toiseen. Seuraavana vuonna Greg meni melkein vastentahtoisesti WSOP:hen eikä ajatellut koko ranneketta. Seurauksena oli modernin ajan sairain WSOP: voitto 25k 6maxista, voitto Main Eventistä ja POY-kokonaiskilpailun voitto vaikka Greg ei pelannut edes läheskään kaikkia turnauksia. Greg niputti tämän kaiken yhteen lauseeseen suunnilleen näin: "It's crazy how everything is given to you by the universe the second you stop caring too much."

Itse olen tehnyt noin kaikki elämäni isot muuvit aivan intuitiolla ja ilman juuri mitään analysointeja, eli päinvastoin kuin mitä GTO nähdäkseni olisi (tehdä suunnitelma ennen sen toteuttamista). Ihan suhteellisen putkeen on kuitenkin mennyt, mutta nyt kun miettii niin onhan tässä nyt ollut onnea aivan järkyttävän paljon matkassa. Tai universumin johdatusta, totuus on toki katsojankin silmässä. Muutamia esimerkkejä elämääni suunnattomasti muokanneista tapahtumista, jotka olivat kaikki enemmän tai vähemmän sattumaa/johdatusta/intuitiota:

-Menin 19-vuotiaana moikkaamaan kaveria Ausseihin pariksi viikoksi. Ihmiset olivat ystävällisiä, sää loistava ja diggasin paikasta älyttömästi. Tajusin noin vuorokauden jälkeen, että täällä on ihmisen hyvä olla. Laitoin kotijoukoille viestiä että jään tänne ja muutin parin tytön kanssa kämppiksiksi (näistä toinen on edelleen aivan parhaita ystäviäni). Pari asiaa jäi kuitenkin ottamatta huomioon, kuten se, etten omannut yhtään rahaa tai työlupaa. Ja sitä työlupaa ei voi anoa jos on fyysisesti Australiassa... pienellä suunnitelmallisuudella tämän olisi siis voinut tehdä jo Suomessa lähtiessä. Nyt ei auttanut kuin kasata kolehti ja lentää Uuteen-Seelantiin. Kaikki järjestyi lopulta, näkisin kuitenkin että enemmän go with the flow-asenteestani huolimatta kuin sen johdosta. Opin reissulla sivussa käytännössä natiiviksi englanninpuhujaksi, joka taas johti kirjan kirjoittamiseen englanniksi ja moniin kansainvälisiin työkeikkoihin.

-20-vuotiaana olin edelleen Ausseissa ja perkasin rapuja keskellä viidakkoa. Olin jo päättänyt mennä opiskelemaan toimittajaksi. Rapufarmilla oli pokeririnki. Perjantai-iltana oli tylsää ja liityin mukaan. Voitin tuurilla ensimmäisen sittarini, 220 dollaria. Seuraavana päivänä olin jo lopettanut töissä ja päättänyt ryhtyä pokeriammattilaiseksi. Joku fiksumpi olisi ehkä esimerkiksi jatkanut töitä ja opiskellut vähän peliä sivussa, itselläni oli siis vielä vaikeuksia mm. käsien arvojärjestyksen hahmottamisessa... no, en minä. Opin esimerkiksi kassanhallinnan vasta sitten kun hävisin koko omaisuuteni ensimmäisessä käteispelisessiossani 25/50 pottitexuun. Tuosta meni vielä jokunen viikko ennen kuin tiesin että täyskäsi voittaa tripsit (sain 5/10 limittitexussa 77:lla setin A72 boardiin, turn oli A ja koska olin laittanut vastustajan Ax:lle luulin että tällä on korkeammat tripsit kuin itselläni). Kaikki kuitenkin järjestyi lopulta ja tuosta illasta rapufarmilla on nyt 10 vuotta ja pelaan pokeria ammatikseni vieläkin. Käänteitä on riittänyt, ja muutaman kerran on tultu takaisin sellaisesta sillasta että siinä olisi aika monella mennyt ura jo pakettiin. Pahimmillaan comebackiini ei varmaan uskonut yhtään kukaan, mutta universumi on tuntunut joka kädessä haluavan että pelaan pokeria ammatikseni koska aina on sitten napsunut kriittisellä hetkellä.

-Tuon aussireissun loppupuolella aloin aivan hetken mielijohteesta blogittamaan Pokerisivuilla. Blogista tuli parissa kuukaudessa Suomen luetuin pokeriblogi ja se päätyi lainatuksi valtamedioihin asti. Hauska osuus oli se, että en oikeasti yrittänyt saavuttaa sille alunperin mitään yleisöä. Asioita vain tapahtui. Blogisuosio nyt ei itsessään olisi mikään kovin juhlittava asia, mutta koska olin aina halunnut kirjoittaa ammatikseni, päädyin blogin ansiosta puolivahingossa hommaamaan itselleni sekä toimittajan koulutuksen että CV:n ja onnistuin samalla skippaamaan muutaman vuoden yliopistokoulutuksen. Voin kertoa; kävi muuten aikamoinen tuuri. Blogilla oli siis jotain miljoona hittiä kesällä 2008, kun Jasper veti sivuun Pokerisivujen juhlissa ja kertoi että meillä olisi suunnitteilla pokeriaiheinen lehti. Pokerisivujen silloinen omistusporras ja lehden tilaaja halusivat, että kirjoittaisin siihen. Minä, vailla mitään koulutusta oleva. En meinannut saada henkeä kun innosti niin paljon mutta piti repata samalla coolia. Seuraavalla viikolla kävin mm. Imagesta tutun Tero Salosen kanssa kahvilla. Tero oli palkattu lehden toimituspäälliköksi ja piteli kaikkia lankoja käsissään. En tiennyt Terosta juuri mitään, ja oletin ettei Terokaan varmaan minusta. Luultavasti se tulee olemaan vittuuntunut siihen, että lehteen on palkattu joku kouluttamaton wannabe-toimittaja, ajattelin ja printtasin muutaman sivun blogista näytteeksi tapaamiseen. Näytteitä ei tarvittu, kyseessä ei ollutkaan työhaastattelu vaan briefaus siitä mitä Tero haluaisi minun tekevän.

Sain alunperin hoidettavakseni vain pari pientä palstaa, mutta päädyin lopulta tekemään Pokerisivut-lehden historian kaksi isointa juttua: Johnny Loddenin ja Jensin 12-sivuiset henkilökuvat jotka käännettiin usealle kielelle ympäri maailmaa. Pokerisivut-lehteä kustansi Acacom, jolla oli tuolloin hoidettavanaan yli 20 lehteä ja iso toimitus Erottajalla. Kirjoitin sivussa moneen muuhunkin lehteen, ja Tero ja kumppanit järjestivät täysimittaisen toimittajan koulutuksen. Opin samalla myös editoimaan ja tuottamaan eri tyylilajien tekstejä tilaajan toiveiden mukaisesti. Vuosia myöhemmin olen kirjoittanut kymmeniin julkaisuihin, ja näitä tekstejä on käännetty paitsi englanniksi, myös mm. espanjaksi, ranskaksi ja venäjäksi. On jotenkin aivan absurdi ajatus, että yksi blogi johti siihen, että joku haluaa kääntää *minun* tekstejäni esimerkiksi chileläisille lukijoille. Vaikka itse halusin aina kovasti kirjalliseen työhön, tuntuu että universumi halusi tätäkin vielä vähän jopa itseäni enemmän. Vaikka yritinkin tehdä työni Acacomilla mahdollisimman hyvin ja imeä Terolta kaiken mahdollisen opin, en voi kirkkain silmin väittää ansainneeni tätä kaikkea yhden blogin takia. Hyvät kävi, taas.
ps1.jpg
ps1.jpg (51.81 KiB) Katsottu 2905 kertaa
-Olin Irlannissa ja menin pelaamaan intiaanipokerin MM-kisoihin hetken mielijohteesta. Voitin toki. Voittajahaastattelua teki silloinen Card Player-lehden toimituspäällikkö Rebecca McAdam. Rebecca ei tiennyt minusta mitään, mutta kun kerroin vähän tarinastani alunperin kolmasosasivun mittaiseksi tarkoitetussa haastattelussa, Rebeccalta loksahti leuka aina syvemmälle lattiaa kohti jokaisen vastauksen jälkeen. Päädyin Card Player Europen kansikuvapojaksi. En tiedä, kuinka monta suomalaista sinne on päässyt, mutta tuskin kovin moni. Veikkaan että Helppi varmasti, Pate ja Jens olisivat myös ainakin halutessaan mutta en ole saletti ovatko halunneet suostua. Koko tapahtumaketju oli taas kerran aivan puhdasta sattumaa, ja nyt voin sanoa olevani sekä maailmanmestari että maailman luetuimman pokerilehden kansikuvapoika.
ps2.jpg
ps2.jpg (26.84 KiB) Katsottu 2905 kertaa
-2010 olin Vegasissa valtaosan rolleistani hävinneenä, aivan hajalla erään suomalaisen pokerinpelaajan hotellihuoneen lattialla katsomassa futiksen MM-finaalia. Ja se vasta rolleja söikin, meillä oli betsit Hollantiin. En tuntenut kyseistä herrasmiestä juuri ollenkaan, vaikka olimmekin pelanneet kumpikin pokeria jo vuosia. Sharkieksi tuo esittäytyi. Sharkie, jonka mahdollisesti jopa tapasin ensimmäistä kertaa (?) vasta tuona kesänä Vegasissa, sanoi että on menossa Pokerstrategylle töihin tekemään videoita ja että voisi yrittää junailla minuakin sinne. Omasta steikkikohustani oli tuolloin 6 kuukautta aikaa ja olin vieläkin siinä tilassa, etten ollut edes mikään kiistelty hahmo -- lopputulokseen oli jo päästy, ja se oli suht universaalisti se, että olen karmea äijä. Opetussaitin johtajan olisi pitänyt olla enemmän tai vähemmän vialla päästään minut palkatakseen, mutta melkein heti Vegasin jälkeen puhelin soi. Sharkie oli tehnyt taikojaan, en tänä päivänäkään tiedä mitä/miten. Kävin Pokerstrategyn pomon kanssa kebabilla ja sain suoraan elämäni ensimmäisen pokerivalmennustyön. Aika Pokerstrategylla auttoi myös puhdistamaan imagoni ja toi urani suurimmat voitot. Sivumennen sanoen, olen myös todella kiitollinen kyseisen, nykyään kuopatun PS:n Suomi-osaston tyypeille jotka antoivat mahdollisuuden ja tietty Sharkielle myös. En voi sanoa, että tuokaan olisi ollut välttämättä ihan ansaittu.

-Olin menossa 2011 pelaamaan WSOP:hen ja päätin myydä vähän actionia. Päädyin juttelemaan Ezra Galstonin kanssa, joka oli silloinen CardRunnersin pomo. Ezra halusi ostaa kaiken actionin, mitä vain haluaisin myydä. Diili lyötiin lukkoon. Tyyliin 2 päivää myöhemmin iski black friday ja Ezran hoitaman koalition steikkausrollit jäivät FTP:lle jumiin, samoin kuin koko muunkin maailman itseni mukaanlukien. En mennyt koko WSOP:hen, mutta muutamaa kuukautta myöhemmin Ezra otti sattumalta yhteyttä ja tiedusteli, haluaisinko tehdä videoita CardRunnersille. Hauskaa kyllä, tämä oli melkein suurin oma pokeriunelmani. En ollut koskaan niinkään unelmoinut rannekkeista tai EPT-pytyistä kuin siitä, että maailman (silloinen) suurin ja kaunein opetussivusto olisi niin vakuuttunut kyvyistäni, että haluaisi minut tekemään videoita. Se tuntui lähes suurimmalta mahdolliselta kunnialta, mitä tässä lajissa voi saada. Ajattelin pyytää parisataa taalaa videolta, mutta ennen kuin ehdin edes ehdottaa mitään CardRunners tarjosi $600. Ezra ei edes ollut kuullut minusta, ennen kuin luki sattumalta tuon WSOP-ilmoitukseni. Vaikka black friday vesitti WSOP:n, sekin johti taas johonkin muuhun.
ps3.jpg
ps3.jpg (20.52 KiB) Katsottu 2905 kertaa
Sen sijaan varsinaisesti yritin suunnitella jotain tasan kerran, vuonna 2010 sen jälkeen kun tulin kotiin Vegasista. Olin siirtänyt paluulentoa kahdesti pelaten aina vain lisää turnauksia, semibubblannut mainin biitillä ja viettänyt Vegasissa lopulta koko kesän. Menin melkein poikki ja kun palasin kotiin, erottiin vielä tyttöystävän kanssa käytännössä samantien. Muutin kämppiksiksi Eevertin kanssa, jonka olin tavannut tyyliin muutaman kerran. Eroiltana tein päässäni The Suunnitelman. Se oli, että nyt muuten grindataan. Olin seurustellut käytännössä koko pokeriurani ajan, mikä oli asettanut tiettyjä aikatauluhaasteita pelaamiselle -- käytännössä en ehtinyt pelata niin paljon kuin olisin halunnut. Lisäksi en ollut juuri sinkkuillut koko aikuisikänäni ja halusin päästä kokeilemaan vähän sitäkin. Pääpointti oli kuitenkin se, että kaikki aika pyhitettäisiin grindaamiselle. Halusin olla Suomen paras nettiturnauspelaaja, ja koska en parempaakaan mittaria tälle keksinyt, päätin että haluan nousta Pocketfivesin Suomen rankingin kärkeen. Sitä ennen en uutta mimmiä ottaisi nurkkiin. Tämä oli itselleni aivan poikkeuksellista; kerrankin laadin suunnitelman joka johtaisi johonkin konkreettiseen, ja omasin hyvän käsityksen siitä miten se toteutettaisiin.

Vähemmän yllättäen tämä operaatio kusahti jo ensimmäisenä iltana. Mentiin uuden kämppikseni Eevertin kanssa ulos, koska olin juuri eronnut ja niin miehet tekevät. Eevert törmäsi sattumalta vanhoihin koulukavereihinsa, joista yksi oli soma tyttö. Olin aivan uskomattoman naamat siinä vaiheessa kun törmäsimme näihin mimmeihin, ja en muista keskusteluistamme yökerhossa yhtään mitään. Kyseisenä iltana onnistuin elämäni ensimmäistä ja edelleen ainoaa kertaa sammumaan seisaalleni. Kirjaimellisesti nukuin seisten taksijonossa puoli viideltä aamulla ja heräsin siihen, että tuntematon käsi syöttää minulle kananuggetia mäkin team boxista. Käsi kuului tulevalle sydämenvalitulleni, ja tajusin käytännössä heti seuraavana päivänä että voi perse, tämä on nyt menoa, ei auta mitään. Käytiin treffeillä ja koska olin päättänyt tehdä täyskäännöksen rehellisyysrintamalla, aloitin noin 20 minuutin monologilla aiheesta steikkikohu (kuulin myöhemmin, että tyttö ei ollut ymmärtänyt tästä noin yhtään mitään). Päädyttiin lopulta muuttamaan yhteen ja seurusteltiin lähemmäs 2,5 vuotta. Pääsin kuitenkin lopulta myös alkuperäisen operaation tavoitteeseen ja lopetin vuoden 2011 Pocketfivesin Suomen huipulla, ja olin myös hyvin tyytyväinen siihen että onnistuin adjustoimaan suunnitelmaa lennosta. Ehkä kaikkia ei vain ole luotu suunnittelemaan elämäänsä.

Tässä kohtaa kirjoitusta olisi varmaan hyvä keksiä joku pointti. Tero Salosen toimittajakoulusta olisi tullut tällä rönsyilyn määrällä hylsy, ja pahoin pelkään että piippuun jää tekstin paketointikin. Haluaisin kai pointin olevan se, että elämässä voi menestyä vähän erikoisemmallakin persoonalla eikä kaikissa ratkaisuissa tarvitse aina mukailla valtavirtaa. Mutta mitä enemmän elämääni mietin, sitä enemmän tuntuu, että olen ollut vain kriittisissä paikoissa todella onnekas ja saanut universumilta jatkuvasti hyviä kortteja. Toisaalta olen aina myös uskonut universumin voimaan ja siihen, että asiat järjestyvät. Se hyvä puoli tässä luonteessa on, että kun ei suunnittele mitään, ei myöskään pety kun asiat eivät suju toivotulla tavalla. Miinuspuoli on sitten se, että keskimäärin tehdyt ratkaisut lienevät valtavirtaa huonompia, kun harkintakykyä ei käytetä. Olen kuitenkin tavannut niin monia erinäisten suunnitelmiensa epäonnistumisesta stressaantuneita henkilöitä, että aina välillä carpe diem-persoonan omaaminen tuntuu jopa aika hyvältä arvalta geenilotossa. En tiedä, mutta pitäisin aika hyvin mahdollisena, että kaltaiseni taiteilijamaisen persoonan omaavat ovat keskimääräistä onnellisempia (kun ei ole suunnitelmia, ei voi pettyä), mutta varmaan myös vähemmän aikaansaavia. Luulenkin, että totuus elämäntyylin optimoimisesta piilee jossain näiden välimaastossa. Tunnen lukemattomia ihmisiä, jotka stressaavat koko ajan jostain omasta mielestäni turhista asioista kuten "entä jos en omaa kolmea lasta ennen kuin olen 30?" tai "entä jos en pääsekään sinne työhön/kouluun" (vaikka tekijät ovat sinänsä valideja, niin jokaiselle pokerinpelaajalle lienee selvää, että asioista, joihin ei voi vaikuttaa ei kannata stressata). Näitä tekisi aina vähän mieli ravistetella ja sanoa että maailma on osteri, jos tuo homma ei toimi niin so what, teet jotain muuta sitten, hyviä vaihtoehtoja riittää. Mutta vastaavasti itse olisin monesti kaivannut jotain vähän traditionaalisempaa ihmistä ohjaamaan elämänvalinnoissa.

Hyvin kävi lopulta kuitenkin, luultavasti koska universumi (h). Olisikohan tämä se punainen lanka? Joo, tämä se on: Maailma on rikas ja mielenkiintoinen paikka, ja on mielestäni sulaa hulluutta perustaa koko olemassaolonsa yksittäiseen asiaan pyrkimisen varaan. Mutta kun universumille antaa mahdollisuuden ja avaa mielensä, saattaa löytää uusiakin polkuja. Ja ainakin omien kokemuksieni perusteella lopulta sinne polun toiseen päähän aina löytää.
Clear eyes, full hearts, can't lose
Lukittu

Palaa sivulle “Blogit”