Nuorena lapsena varmasti monet ovat kuunnelleet ties mitä lastenmusiikkia, ja nämä tietysti ovat jääneet historiaan sen aikaisena kulutusmusiikkina. Itse olin tästä hieman poikkeava yksilö, sillä lapsena kuulin sen aikaiselta alkeelliselta koneella käytettävältä piano-ohjelmalta New Year's Day:n sävelmät. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Kun muut toivat levyraatiin Sandstormia ja muuta sen aikaista lasten hittimusaa 3. luokalla, minä olin löytänyt Rattle And Hum-albumin, ja vein sieltä U2:sen Helter Skelter coverin. Muistan vieläkin ylpeänä esitelleeni opettajalle, että tämä on Beatlesin biisi, mutta tämä cover on niin hyvä, että otin tämän sen takia U2:selta. Tietysti luokkatovereilta tämä biisi sai vain naurua ja kauhistusta vastaan. Pohjapisteet
Ala-asteen ja yläasteen taitossa löysin Zoo TV:n ja U2:sen Sydneyn live dvd:n. Voi että se oli menoa, mietin vain, että kuinka hienoa olisi päästä kuulemaan Fly, Unchained Melody, New Year's Day, Love Is Blindess livenä... Lapselle se tietysti kuulosti vain haaveelta, joka tuskin toteutuu, sen verta etäinen ajatus oli vielä keikoilla käyminen.
Reilu 9 vuotta sitten tuli kuultua ensimmäistä kertaa maailman paras bändi livenä. Nuorella 18-vuotiaalla pojanklopilla silloinen kohde oli Göteborg ja Ullevin stadion. Tuo keikka oli ensimmäinen tapahtuma, joka herätti rakkauden keikoilla käymistä kohtaan.
Vieläkin muistan täysin elävästi hetkiä tuolta keikalta. Ensimmäinen oli Stuck In A Momentin maaginen akustinen veto, josta en ikävä kyllä löytänyt hd videota, mutta tuo biisi poisti sen valtavan jännityksen, jota nuori kloppi koko elämänsä fanitusbändin ensimmäistä keikkaa kohtaan loi.
Tämä sitten tietysti vei kaiken uuteen leveliin:
Tämän keikan jälkeen U2:sen pääsi seuraavaksi näkemään rapian vuoden päästä koto Suomessa pariin kertaan, kun Helsingin stadionille vihdoin bändi saapui.
Ensimmäiselle Helsingin keikalle tietysti koko päivän jonotuksella eturiviin, Bonon kädestä oltiin muutaman kymmenen sentin päässä. Siellä koki suurta onnea, kun sai kuulla biisin, jonka jostain syystä U2 kuoppasi hyvin pian tämän jälkeen:
Ja encoreissa tuli yksi haave toteen. Olin tähän biisiin ihastunut lukioikäisenä, ja kokenut monia nuoren pojan tunneailahteluja tämän biisin parissa. Tämä biisi myös innosti rumpujen soittamiseen, ja oli ensimmäisiä biisejä, jota opin soittamaan:
Tämän jälkeen mietin, että voiko tälläistä onnea olla, että pokeri mahdollistaa vain bändin perässä matkaamisen ties minne. Hanat olivat auki.
Mutta tämän jälkeen alkoikin synkempi putki. Ensiksi pari keikkaa Innocence touria Amsterdamissa, olikohan vuosi 2015. Molemmissa keikoissa akustiikka oli niin hirveä, että voin rehellisesti sanoa, että nautin keikan kuuntelusta vain parin biisin ajan. Pyörittiin kyllä ja etsittiin parempaa kohtaa, mutta ei. Mössöä mössöä mössöä. Välttäkää Amsterdamia keikkapaikkana, jos areenalla tai stadionilla tapahtuu jotain... Siellä ei osata.
Tämän tietysti halusi korvata Joshua Tree tourilla, jossa SILTI Amsterdamissa ensimmäinen keikka. No se oli parempi, mutta kuitenkin äärimmäisen kaukana siitä menosta, jota olisi toivonut. Tästä jatkot Brysseliin, jossa keikka oli hieman parempi ja akustiikka sentään kohtuullinen, mutta jotenkin tuo Joshua Tree Tour oli vain väsynyttä. Mietin siinä, että olikohan bändin kaari tässä. Onko miehet kurpahtaneet jo?
Sen verta iso pettymys nousi nyt tämän kiertueen Jenkkisettilistaa katsellessa, että päätin, että uudestaan en lähde ulkomaille asti pettymään. Mutta sitten, kun katseli tuota Euroopan settilistan kehitystä, oli ratkaisu taas tehtävä. Ja aivan viimeisellä hetkellä, muutama päivä ennen kiertueen viimeistä keikkaa tuli ostettua Viakogosta liput Berliiniin ja lennot päälle ja taas ollaan matkalla...
Tällä kertaa en odottanut mitään, lähdin vain ajatuksella, että ainakin saan pyyhkiä Joshua Tree Tourin väsymyksen jollain muulla kokemuksella.
Ja ai että.... Se oli taas menoa! Kaikki raha, mitä tähän kokemukseen meni, oli täysin välinpitämätöntä. Tätä kokemusta niin helvetisti kaipasi, ja sen sai. Pääsin kuulemaan kolme itselle erittäin tärkeää biisiä livenä... Ja tämän biisin aikana mies, joka ei osaa itkeä, valutti kyyneleitä. Käsittämätön Flashback nuoren ala-aste/yläaste ikäisen muistoihin ja haaveisiin:
Ja hieman tämän jälkeen itselle top3 U2:sen biisi ikinä. Näitä biisejä, jota ajattelin, että tätä ei vaan voi kuulla livenä, ja nyt sekin tapahtui:
Heyyyy, shalalala. Vittua ja saatanaa, tänään streamataan kello 19.00 MTT:tä tutussa osoitteessa:
https://www.twitch.tv/pokerisivut
Olen edelleen tuosta reissusta ihan helvetin väsynyt, mutta eiköhän sitä saada hyvä ja hauska streami aikaiseksi!