Pitkäaikaisen pokeriammattilaisen henkistä pohdiskelua

Pokerisivut.comin käyttäjien omat blogit

Pitkäaikaisen pokeriammattilaisen henkistä pohdiskelua

ViestiKirjoittaja nobeer_nostory » 19.06.2018 14:54

Moi.

Taustaa:
Tämä on ensimmäinen blogini ikinä missään. Olen pelannut pokeria ammattikseni noin 10 vuotta eli koko itsenäisen aikuisuuteni ajan, enkä ole esimerkiksi ikinä tehnyt niin sanotusti oikeita töitä. Tämän tarinan tarkoitus on kertoa oman elämäni onnistumisista, hienoista tarinoista, huonoista hetkistä ja muista tämän käytännössä koko itsenäisen elämäni pokeriammattilaisena olemisen merkittävistä asioista. Olen kokenut pitkän aikaa tarvetta kirjoittaa havaitsemiani asioita ylös. Kaksi asiaa näitä tarinoita lukiessa tulee ottaa huomioon; Olen aina ollut laiska kirjoittamaan täysin selvin päin, joten tarinani ovat vähintään pienissä promilleissa kirjoitettuja (vaikka olenkin sinänsä omasta mielestäni äidinkielellisesti hyvä kirjoittamaan, tämän takia tekstiini voi sisältyä paljon epäloogisuuksia ja jopa joitain asioita kahteen kertaan). Toiseksi pyrin pitämään kaiken mahdollisen tunnistamattomana, joten jos jossain vaiheessa huomaan, että joku on tunnistamassa tai edes yrittämässä arvaamaan henkilöllisyyttäni (oli arvaukset mitä tahansa) joko nimen tai nimimerkin muodossa, lopetan kirjoittamisen luultavasti saman tien. On todennäköistä ettei kukaan ystäväni kuitenkaan lue tätä blogia. Kuitenkin tarinoita, joihin minut voi joku yhdistää voi hyvinkin tulla muutoksia asianomaisten ja itseni suojelemiseksi, mutta pyrin välttämään vanhan legendaarisen pokeritarinoitsijan tapaisia värikynäilyjä. Ja jos joku kysyy, en tule ikinä myöntämään olevani tämän tarinan kirjoittaja. Tähän on monia syitä; ensinnäkään en halua kenenkään edes vähänkään tutun lukevan epäonnistumisiani ja paljastuksiani, toinen on se että joitain tarinoitani ei tiedä edes lähimmät ystäväni tai edes tyttöystäväni. Tämän tarinan päivittäminen voi olla hyvin harvatahtista, lähinnä milloin minua huvittaa kirjoittaa.

Taustani on varmasti hyvin yleinen nuorten pokeriammattilaisten piirissä, eli jo kotoa vanhemmiltani muuttaessa ainoa kiilto silmissä oli pokeri, ja siinä pärjääminen. En ole ikinä noussut maailman huipulle, osaltaan uskon sen yhä olevan mahdollista, mutta todella epätodennäköistä. Sinänsä pokeripitoiseen asiaan tämä tarina ei tule keskittymään, vaan lähinnä pokeriuran tuomiin ulkopuolisiin mahdollisuuksiin ja haasteisiin.

Pokeri on tuonut itselleni sellaisia mahdollisuuksia ja elämyksiä, joita en olisi voinut kuvitellakaan perinteistä opiskelu- ja työpolkua pitkin saavuttavani. Harmikseni voin omasta mielestäni todeta, että tulin opiskelleekseni pokeria liian myöhään. Jossittelu on jossittelua, ja kuitenkin olen näinä yhä haastellisempina aikoina pystynyt pitämään itseni pinnalla voittavana pelaajana ja ammattilaisena. Mahdollisuuksia olisi ollut tähän päivään mennessä vieläkin parempaan. Olen pystynyt matkustamaan mieleni mukaan niin paljon kuin olen ikinä halunnut, paikkoihin joihin moni ei edes pääse elämänsä aikana ainakaan useampaan kertaan.

Haasteita pokeri on tuonut totta kai parisuhteisiini, perhesuhteisiini, yleiseen ymmärrykseen valintojani kohtaan ja totta kai myös terveyteen ja muuhun hyvinvointiin.

Uskon olevani oikeassa sanoessani että useimmat ainakin nuorten pokerinpelaajien (ja etenkin perinteisten grindaajien) parisuhteet ovat kokeneet suuria haasteita tämän mahtavan pelin ja ammatin takia. Monet parisuhteet ovat varmasti kaatuneet tämän pelin takia, joko suorista tai epäsuorista syistä. Totta kai on muistettava, että mitä enemmän pelaajalla ja parisuhteella on ikää, sitä suurempi todennäköisyys luultavasti on että parisuhde pysyy hyvin kasassa. Itse, kun olen vielä nuori verrattuna esimerkiksi Pokerisivujen Twitch-jättiläisiin, suhtaudun kirjoittamiseen omasta kulmasta katsottuna. Näkisin, että kehittyville nuorille naisille (18-25v), jotka opiskelevat tai ovat pääsemässä työelämään kiinni, tämä poikaystävän elämäntapa voi tulla jopa järkytyksenä; unirytmit on täysin rullalla, aikaa on yllättävän vähän, vaikka työajat ja lomat voi periaatteessa määritellä itse, rankka työ voi vaatia rankat huvit jne.

Itse joskus alaikäisenä narahdin vanhemmilleni peliriippuvuudesta noihin vilkkuviin paholaisiin, eli RAYn pelikoneisiin, joita oli silloinkin joka kaupassa ja huoltoasemalla K15-merkinnällä. Mopon bensarahat hukkuivat monesti automaatteihin, ja tulipa sitä joskus käytyä vanhempien lompakollakin salaa yöaikaan. Tästä johtuen muuttaessani kotoa en uskaltanut heti kertoa mieltymyksestäni ja innostuksestani pokeriin, jota olin salaa harjoitellut ja pelannut omassa huoneessani yömyöhään. En itse edes tiedä, millä vanhempani uskoivat minun rahoittavani elämiseni ensimmäiset 2-3 vuotta asuessani omillani toisella paikkakunnalla. Ehkä heillä oli jokin haju mitä teen, ehkä he luulivat että elän joillain sosiaalituilla. Itse asiassa alkuun uskottelin vanhemmilleni, että lähdin opiskelemaan, ja tottahan se on, opiskelupaikan sain, jota lähinnä vain hyväksikäytin laitoksen halpojen terveydenhuoltopalvelujen suhteen. Jossain vaiheessa tämä valintani saavutti myös vanhempieni tietouden kiertoteitä pitkin, tai viimeistään omien taloudellisten hankintojeni myötä. Noh, ainakin pystyivät sulkemaan pois mahdollisuuden siitä, että heidän poikansa on esimerkiksi huumekauppias. Tähän on vielä lisättävä, että olen aina ainakin omasta mielestäni ollut kuitenkin todella hyvissä väleissä vanhempieni kanssa ja olen sitä edelleen.

Mitä tarkoitin yleisellä ymmärryksellä tätä valintaani ryhtyä kokeilemaan pokeriammattilaisuutta, on se että vielä tänäkin päivänä joutuu kuulemaan niiltä vanhoilta kavereilta ja puoliksi tutuilta sitä, että "vieläkö pelaat sitä pokeria" tai "etkö vieläkään opiskele mitään?" Toisaalta, osa näistä ihmisistä luulee että olen tänä päivänä joku oman elämäni Björn Wahlroos, ja että minulla olisi rahaa vaikka muille jakaa. Samaa suhtautumista olen saanut kokea myös sukulaisilta, joista osa on ymmärtänyt alusta asti ja kysellyt kiinnostuneesti, mutta osa lienee vieläkin ihmettelee miten tämä on mahdollista. Tästä on hyvä esimerkki isoäitini, jonka kanssa olen aina ollut hyvin läheinen, ja joka soitti minulle noin viikko sitten ja lohdutti "ei ikinä kannata antaa periksi opiskelupaikan suhteen, kyllä se vielä onnistaa"..

Rankat työt vaatii rankat huvit, sanoi joku, joskus. Omalla kohdallani tämä pitää paikkansa. Olen aika säännöllisesti pyrkinyt nollaamaan mieleni jopa viikottain alkoholin avulla, jos en ole maailmalla reissaamassa (jossa myöskin alkoholia kuluu, muttei niinkään humalanhakuisena juomisena). Olen aina ollut suurimmaksi osaksi lainkuuliainen kansalainen, enkä siksi ole huumeisiin sekaantunut, edes kannabikseen, jonka itse henkilökohtaisesti uskoisin olevan itselleni parempi vaihtoehto rentouttamaan joko raskaan session jälkeen tai vapaapäivänä. Tähän on mainittava, etten itse ikinä kokeilisi mitään sen vahvempia aineita. Alkoholin käytössä on se huono puoli, että omalla nykyisellä toleranssillani joinakin käyttökertoina se vie kyvykkyyden mihinkään tuottavaan tekemiseen pariksi tai jopa useammaksi päiväksi. Näihin sanoihin joku varmasti suosittelee liikuntaa, meditaatioita ties mitä joogia, mutta itse en ole vielä löytänyt näistä vastaavaa rentoutumisen keinoa.

Olkoon tässä ensimmäinen osa, pohjustus, tähän tarinaan. Vaikka sinänsä tässä ei pokerista puhutakaan, toivottavasti tämä edes jotakin kiinnostaa lukemaan ja herättää kommentoimaan näihin asioihin yleisesti. En ole täältä hakemassa psykologia, henkistä tukea tai vanhojen herrojen paatosta, miten he nuoruudessaan tekivät, mutta ajatuksiani kuitenkin saa kommentoida.
nobeer_nostory
 
Viestit: 13
Liittynyt:
19.06.2018 14:49

Re: Pitkäaikaisen pokeriammattilaisen henkistä pohdiskelua

ViestiKirjoittaja nikkipe » 19.06.2018 19:43

Peukku avaukselle.
nikkipe
nikkipe
 
Viestit: 1543
Liittynyt:
15.10.2006 20:53

Re: Pitkäaikaisen pokeriammattilaisen henkistä pohdiskelua

ViestiKirjoittaja KissMyBass81 » 19.06.2018 21:15

nikkipe kirjoitti:Peukku avaukselle.


Kuin myös. Jatkoa odotellessa! :)
KissMyBass81
 
Käyttäjän avatar
Viestit: 974
Liittynyt:
18.04.2016 3:08

Re: Pitkäaikaisen pokeriammattilaisen henkistä pohdiskelua

ViestiKirjoittaja nuuskamuikkusenhattu » 19.06.2018 23:05

Hieman ihokarvoja nostattavaa.

Oon tässä viime aikoina käynyt pienimuotoista jaakobinpainia siitä, haluisinko uudelleenaloittaa blogittamisen, vähän erilaiseisesta kulmasta katsoen. Enemmän henkisen minuuden pohtimisen ja sen kasvun tarkkailun näkökulmasta. Lähimpänä oon ollut pikkusievässä, tässä kuitenkaan onnistumatta.

Lähes jokaisen kappaleen oisin voinut allekirjoittaa omaa elämää tapailevaksi. Omaa pokeriuraa on takana vasta seitsemisen vuotta, mutta muuten mennään aikalailla samoja polkuja, läheisten suhtautuminen ja tuo opiskeluasia mukaanlukien (ei tietenkään täysin, mutta samoja piirteitä).

Jos joskus vielä päivität, luen takuuvarmasti mielelläni.

Tsemppiä.
nuuskamuikkusenhattu
 
Käyttäjän avatar
Viestit: 18
Liittynyt:
21.09.2016 0:27

Re: Pitkäaikaisen pokeriammattilaisen henkistä pohdiskelua

ViestiKirjoittaja Vakonen » 19.06.2018 23:43

Pitkästä aikaa mielenkiintosen kuulosta settiä. Tai onhan täällä muitakin aivan jees blogeja mutta päivitystahdit niissä muutaman kerran vuodessa tai lopettaneet kirjottelun. Pystyykö paljastamaan että mikä on pelimuoto tai pelitasot nykyään?
Vakonen
 
Käyttäjän avatar
Viestit: 630
Paikkakunta: Oulu
Liittynyt:
15.05.2006 14:13

Re: Pitkäaikaisen pokeriammattilaisen henkistä pohdiskelua

ViestiKirjoittaja ReportAasi » 20.06.2018 8:38

Hyvä aloitus, kuulostaa mielenkiintoiselta! Ehdottomasti seurantaan.
ReportAasi
 
Käyttäjän avatar
Viestit: 779
Liittynyt:
25.11.2016 12:54

Re: Pitkäaikaisen pokeriammattilaisen henkistä pohdiskelua

ViestiKirjoittaja GNAGL » 20.06.2018 9:41

Erittäin mielenkiintoinen avauspostaus! Todella mielelläni luen jatkossakin tämäntyyppistä settiä. Ja pikkuhiprakassahan ihminen on luovimmillaan, kun mieskin saa ne yleensä piilossa majailevat syvimmät tunnot ja tuntemukset käyttöönsä, joten tuolle kirjoitustyylille peukkua :-D
GNAGL
 
Viestit: 1189
Paikkakunta: Tampere
Liittynyt:
18.05.2007 12:40

Re: Pitkäaikaisen pokeriammattilaisen henkistä pohdiskelua

ViestiKirjoittaja nobeer_nostory » 23.06.2018 3:40

Tarina jatkuu.. lyhyenä juhannuksen juhlinnan jälkeisenä höyryisenä päivityksenä.

nuuskamuikkusenhattu kirjoitti:Hieman ihokarvoja nostattavaa.

Oon tässä viime aikoina käynyt pienimuotoista jaakobinpainia siitä, haluisinko uudelleenaloittaa blogittamisen, vähän erilaiseisesta kulmasta katsoen. Enemmän henkisen minuuden pohtimisen ja sen kasvun tarkkailun näkökulmasta. Lähimpänä oon ollut pikkusievässä, tässä kuitenkaan onnistumatta.

En todellakaan uskonut olevani ainoa, jolla taustat ovat kutakuinkin samat. Mielelläni lukisin myös muiden ajatuksia samoista aiheista, joten kun korkki seuraavan kerran aukeaa, anna sisäisen Anttosesi palaa.

Vakonen kirjoitti:Pystyykö paljastamaan että mikä on pelimuoto tai pelitasot nykyään?

Hyvin pärjätään vieläkin, taloudellisesti riippumaton ei valitettavasti vielä ainakaan tällä hetkellä olla. Tarkoituksella jätin kertomatta näitä tietoja johtuen siitä että haluan pysyä anonyymina.

Kiitos myös muille kommentoijille, yritetään ainakin seuraavissa kirjoituksissa jatkaa aloitusviestin sopivan humalatilan aiheuttamaa kirjoitusvirtaa myös syventyen paremmin aloitusviestin mainittuihin aihepiireihin.


Pokeripelaajan Juhannus 2018
Jälleen kerran vaihtoehtoja juhannuksen viettoon oli monia; eri kavereiden kanssa mökillä hengaamista kauempana kotoa, kotona grindaaminen ja jopa omat vanhemmatkin kutsuivat mökille viettämään aikaa. Tällä kerralla kuitenkin laitoin tyttöystäväni etusijalle, ja suostuin viettämään juhannusta hänen vanhempiensa ja joidenkin sukulaistensa kanssa. Muutama hieman uneliaampi tunti iltaan mahtui syödessä, ryypiskellessä ja osin yksin mm-jalkapalloa katsellessani. Olen itse kehittynyt jonkin verran vuosien varrella sarkastisissa ja osin jopa sovinistisisssa vitseissäni, joita viljelen päivittäin, joten illasta selvittiin lopulta korkeintaan paria hämmennystä lukuun ottamatta. Mielestäni pystyin nämäkin tilanteet selvittämään vähintäänkin tyydyttävästi.

Noh, sen lisäksi että itsellä oli loppujen lopuksi ihan mukavaa, enkä onnistunut suututtamaan ketään ainakaan verisesti, valintani syynä oli se, että sain tyttöystävälleni vaikutelman, että hänen toiveensa vaikuttavat myös minuun. Sanoisin, että oddsit parisuhteen paria lisävuotta ajatellen kasvoivat ainakin joillain prosenttiyksiköillä. Sanotaan näin, että jos olisin valinnut jonkin muun vaihtoehdon, olisi tyynnyteltävää loppukesän grindi-iltojen ja kaverien kanssa juhlimisen kanssa ollut huomattamasti enemmän.

Vaikka inhoankin joidenkin kavereideni ylijumaloimista omien tyttöystäviensä suhteen, on pakko sanoa että ns. "normaaleissa töissä" elävien kavereideni parisuhteet näyttävät paljon tasapainoisimmilta. Loppujen lopuksi en edes usko tähän; olen nähnyt näissäkin ns. ulospäin täydellisiltä parisuhteilta näyttävien pariskuntien yllättäviä eroja. Itse uskon pystyväni aistimaan aika tarkalleen, missä omat parisuhteeni ovat menneet. Aistin edellisen parisuhteeni ongelmat jo paljon ennen vääjämättä tulossa olevaa eroa. Suurin piirtein samoihin aikoihin eronnut ystäväni oli päinvastoin täysin yllättynyt saman kohtalon tullessa. Mieti jo vähän flopilla, mitä riverillä voi tapahtua tai joutua itse tekemään.

Olkoon tämä vähän välimallin postaus odottaessani seuraavaa täydellisen sopivaa humalatilaa kirjoittamaan tekstiä, joka tulee miettimättä suoraan ruudulle.
nobeer_nostory
 
Viestit: 13
Liittynyt:
19.06.2018 14:49

Re: Pitkäaikaisen pokeriammattilaisen henkistä pohdiskelua

ViestiKirjoittaja nobeer_nostory » 30.06.2018 4:56

Nuorille miehille:

1. Jos olet nuori ja sinkku, pane kaikkea mikä silmääsi hyvältä näyttää. Ja nauti kaikista tytöistä, jotka ikinä sitä toosaa antaakaan. Jos olet vähänkään fiksu ja kunniallinen mies, et pane parisuhteessa muita kuin nykyistä vakituista muijaasi. Jos oikeasti olet kova pelimies ja sinulla myös on muita kuin äärimmäisen narsistisia piirteitä, tämä tulee toteutumaan. Kunnioita sitä naista, jolle olet antanut ymmärtää olevasi luotettava.

2. Vuonna 2018 sanoisin, että ei kannata ensitreffeillä tai baarissa tapaamisessa mainita suoraan olevasi pokerinpelaaja. Jos kuitenkin näin tapahtuu, suurimmassa osassa tapauksista tulet blokatuksi saman tein, tai joudut selittelemään loppuillan koko asiaa, jolloin jäät tyhjin käsin, tai jos olet oikein supliikkimies saatat jopa päästä vähän paneskelemaan. Kuitenkin, jos sinulla on jotain näytettävää pokeriin liittyvissä saavutuksissa, kannattaa tästä mainita vasta kun sormet ovat jo jonkun verran päässeet kostumaan muista kivoista jutuistasi johtuen. Tänä päivänä ei-miljönääri, keskivertoinen pokeriammattilainen on lähinnä turn-off. Kerro ensiksi lähinnä muista asioista, jonka ammattisi/harrastuksesi on saanut aikaan. Pidä lähinnä mysteerinä mistä rahasi ovat hankintoihisi tai seikkailuihisi tulleet. Naiset tykkää arvoituksista.

3. Jos olet ollut vuosia pokeriammattilainen, olet luultavasti myös entistä rohkeampi laukomaan vitsejä tai mielipiteitä suoraan päin muiden kasvoja. En tiedä, mistä tämä johtuu, mutta luulisin että ensimmäinen askel tähän on se, kun tuntee olevansa pöydässä parempi kuin muu pöytä. Itseluottamus on parasta. Vaikka joku itsehyväinen bitch sitä yrittää koetella nokkavilla kommenteillaan, tulee siitä vaan niin hyvä mieli, kun pystyy nostamaan päänsä hymyillen ylöspäin kohti uutta kohdetta. Ja itsehyväinen bitch saa hieman keräillä itseluottamustaan lopulta jostain alempaa.

4. Pillu. Käytä tätä elintä hyväksesi urallasi. Kuuluisa taukojumppa ei ole uusi idea. Jos sinulla on mahdollisuus hyödyntää tätä työkalua ennen sessiota, tai vaikkapa turnauspelaajana jo erään nuoren miehen viiden minuutin taukoina menestysreseptiksi julkituotua taikavälinettä, älä ainakaan kieltäydy. Ota hyöty irti, jos sitä on saatavilla. Paras pokerivaimo on se, joka myös auttaa pelituloksissa kesken session, muutenkin kuin ruoanlaitossa.
Pillun saanti ennen sessiota tai kesken session auttaa huomattavasti keskittymään siihen tärkeimpään, eli mistä se raha lopulta tulee. Jos ei elämänsä viimeistä vaimoa ole hakemassa, kannattaa ottaa rinnalle ennemmin sellainen herkemmin reisiä avaava räiskyvä persoona kuin kiltti pihtaava kotirouva.
Luultavasti jos kovasti päätäsi puristaa pelatessasi, on kyseessä joko nälkä (helpommin hoidettava) tai pillun puute (vaatii hieman työtä).
Pokerisivujen ahkerasti bloggaavat pitkässä parisuhteessa olevat herrasmiehet voivat vapaasti kommentoida tätä asiaa. Tämä tekstini lähinnä käsittelikin nuoria miehiä ja heidän henkisiä voimavaroja pokerin suhteen.
nobeer_nostory
 
Viestit: 13
Liittynyt:
19.06.2018 14:49

Re: Pitkäaikaisen pokeriammattilaisen henkistä pohdiskelua

ViestiKirjoittaja nobeer_nostory » 30.06.2018 5:39

En ole oikea ihminen neuvomaan muita ihmisiä parisuhteissa. Vaikka olen tällä hetkellä parisuhteessa, en kuitenkaan koe olevani sellaisessa parisuhteessa joka kestäisi loppuelämäni. Tämä on tällä hetkellä elämäni suurin missio; kehittää nykyisestä parisuhteestani sellainen jossa haluan elää loppuelämäni, tai jos se ei onnistu, löytää jossain vaiheessa uusi täydellinen kumppani.

Minulla on mielessäni jonkinlainen visio, jollainen täydellinen parisuhde olisi, ja jollainen itse haluaisin olevani tässä suhteessa. Minulla on takanani ennen nykyistä suhdettani kaksi vakavasti otettavaa suhdetta, jotka molemmat ovat päätyneet eroon. Nykyisessä olen yhä, koska vielä näen mahdollisuuksia kehittää tästä suhteen, joka on sekä minulle että nykyiselle kumppanilleni täydellinen. Jokainen päivä on totta kai täyttä henkistä työtä yrittäessä rakentaa tätä.
Voi hyvinkin olla, ettei nykyinen kumppanini ole se, joka on tarkoitettu olemaan minulle täydellinen. Välillä on tuntunut, löytyykö sellaista ollenkaan; oikeaa sielunkumppania, joka ymmärtää minua täysin kaikin puolin, ja toisaalta jota minä ymmärrän täysin. Sellaisen suhteen haluan vielä joskus löytää ja rakentaa.

Täytyy myöntää, olen todella kateellinen niille, jotka ovat oikeasti tällaisen suhteen saaneet rakennettua. Yllättävän moni ympärillä näkyvistä parisuhteista ei kuitenkaan ole täydellisiä. Jotkut pysyvät yhdessä turvallisuuden tunteen takia, lasten takia tai muista syistä. Itse uskon elämässä vain yhteen elämään, joten mun prioriteettilistallani tämä on ehdottomasti ykkösenä. Jossain määrin tunnen oloni pettyneeksi siihen asti, kun tällainen henkinen suhde johonkin ihmiseen löytyy. En ole ikinä ajatellut itseäni sellaiseksi, joka elää elämänsä yksin loppuun asti.

Miten tämä liittyy pokeriin, on se, että tässä ammatissa uusien ihmis- ja parisuhteiden löytäminen on todella vaikeaa verrattuna muihin ammatteihin. On paljon työpaikoilta syntyviä romansseja, kavereiden kautta syntyviä romansseja tai jotenkin näihin liittyviä uusia ihmiskontakteja. Miten voi löytää kuitenkin verrannollisesti pienellä sosiaalisella verkostolla se oikea? En tiedä. Oikeastaan millään ei ole sen jälkeen väliä, jos joskus tällainen tapahtuu. Uskon että siinä vaiheessa saan boostia sekä pokerin kannalta että mahdollisen uuden koulutuksen hankinnan kannalta. Sen jälkeen voin sanoa olevani onnellinen, oikeasti.

Olen vielä luultavasti sen verran valtaväestöstä poikkeava persoona, ettei tässä maailmassa montaa ole joka minulle olisi sopiva. Voi olla, että se täydellinen kumppani on tällä hetkellä nukkumassa viereisessä makuuhuoneessa, tai kenties jossain kauempana. Kunpa joskus sellainen löytyisi, joka ymmärtää suoraan kaikki juttuni ilman selityksiä. Henkinen yhteys, löydänkö sitä koskaan keneltäkään mistään?
nobeer_nostory
 
Viestit: 13
Liittynyt:
19.06.2018 14:49

Re: Pitkäaikaisen pokeriammattilaisen henkistä pohdiskelua

ViestiKirjoittaja JulmaJeppe » 30.06.2018 9:45

nobeer_nostory kirjoitti:En ole oikea ihminen neuvomaan muita ihmisiä parisuhteissa. Vaikka olen tällä hetkellä parisuhteessa, en kuitenkaan koe olevani sellaisessa parisuhteessa joka kestäisi loppuelämäni. Tämä on tällä hetkellä elämäni suurin missio; kehittää nykyisestä parisuhteestani sellainen jossa haluan elää loppuelämäni, tai jos se ei onnistu, löytää jossain vaiheessa uusi täydellinen kumppani.

Minulla on mielessäni jonkinlainen visio, jollainen täydellinen parisuhde olisi, ja jollainen itse haluaisin olevani tässä suhteessa. Minulla on takanani ennen nykyistä suhdettani kaksi vakavasti otettavaa suhdetta, jotka molemmat ovat päätyneet eroon. Nykyisessä olen yhä, koska vielä näen mahdollisuuksia kehittää tästä suhteen, joka on sekä minulle että nykyiselle kumppanilleni täydellinen. Jokainen päivä on totta kai täyttä henkistä työtä yrittäessä rakentaa tätä.
Voi hyvinkin olla, ettei nykyinen kumppanini ole se, joka on tarkoitettu olemaan minulle täydellinen. Välillä on tuntunut, löytyykö sellaista ollenkaan; oikeaa sielunkumppania, joka ymmärtää minua täysin kaikin puolin, ja toisaalta jota minä ymmärrän täysin. Sellaisen suhteen haluan vielä joskus löytää ja rakentaa.

Täytyy myöntää, olen todella kateellinen niille, jotka ovat oikeasti tällaisen suhteen saaneet rakennettua. Yllättävän moni ympärillä näkyvistä parisuhteista ei kuitenkaan ole täydellisiä. Jotkut pysyvät yhdessä turvallisuuden tunteen takia, lasten takia tai muista syistä. Itse uskon elämässä vain yhteen elämään, joten mun prioriteettilistallani tämä on ehdottomasti ykkösenä. Jossain määrin tunnen oloni pettyneeksi siihen asti, kun tällainen henkinen suhde johonkin ihmiseen löytyy. En ole ikinä ajatellut itseäni sellaiseksi, joka elää elämänsä yksin loppuun asti.

Miten tämä liittyy pokeriin, on se, että tässä ammatissa uusien ihmis- ja parisuhteiden löytäminen on todella vaikeaa verrattuna muihin ammatteihin. On paljon työpaikoilta syntyviä romansseja, kavereiden kautta syntyviä romansseja tai jotenkin näihin liittyviä uusia ihmiskontakteja. Miten voi löytää kuitenkin verrannollisesti pienellä sosiaalisella verkostolla se oikea? En tiedä. Oikeastaan millään ei ole sen jälkeen väliä, jos joskus tällainen tapahtuu. Uskon että siinä vaiheessa saan boostia sekä pokerin kannalta että mahdollisen uuden koulutuksen hankinnan kannalta. Sen jälkeen voin sanoa olevani onnellinen, oikeasti.

Olen vielä luultavasti sen verran valtaväestöstä poikkeava persoona, ettei tässä maailmassa montaa ole joka minulle olisi sopiva. Voi olla, että se täydellinen kumppani on tällä hetkellä nukkumassa viereisessä makuuhuoneessa, tai kenties jossain kauempana. Kunpa joskus sellainen löytyisi, joka ymmärtää suoraan kaikki juttuni ilman selityksiä. Henkinen yhteys, löydänkö sitä koskaan keneltäkään mistään?


Mielenkiintoista juttua! Arvostan tällaista rehellistä pohdintaa. Pari omaa ajatustani näihin liittyen. Olen itse ollut 8½ vuotta mielestäni poikkeuksellisen onnellisessa avioliitossa. Meillä on yksi 2-vuotias tytär ja toinen lapsi tulossa. En silti pidä itseäni näiden asioiden mestarina, koska erilaisia suhteita on enemmän kuin mitä ihmisiä on. Mutta joitakin pointteja:

Täydellisyyttä ei ole olemassakaan. Ei ole täydellistä kumppania, ei täydellistä suhdetta eikä täydellistä minää. Jokaisessa ihmissuhteessa vaaditaan joustoa ja anteeksiantoa molemmin puolin. Kukaan ei tule koskaan ymmärtämään kaikkia juttujasi suoraan ilman selityksiä. Oma vaimoni ymmärtää suurimman osan jutuistani suoraan ja se riittää minulle vallan hyvin. Ja mielestäni ymmärrän myös häntä tarpeeksi hyvin. Ja sekin mielestäni vain siksi, että olemme olleet niin kauan aikaa yhdessä. Jos odotukset ovat epärealistisen suuret, niin sitä tulee vain koko elämänsä tavoitelleeksi jotain mitä ei ole olemassakaan.

Jos parisuhteessaa on lähtökohtana se, että yritetään tehdä itsensä onnelliseksi, niin mennään jo lähtökohtaisesti pieleen. Parisuhteet vaativat rakkautta ja rakkaus on mielestäni päätös siitä, että etsii toisen onnea enemmän kuin omaa onneaan. Jos molemman osapuolen päätavoitteena on tehdä toinen onnelliseksi, niin uskoakseni aika harvoin tällainen suhde voi mennä ainakaan kovin pahasti pieleen.
JulmaJeppe
 
Viestit: 58
Liittynyt:
09.02.2018 21:48

Re: Pitkäaikaisen pokeriammattilaisen henkistä pohdiskelua

ViestiKirjoittaja GNAGL » 30.06.2018 12:16

Sinänsä on lähes mahdotonta antaa yleispäteviä parisuhdeohjeita koska jokainen ihminen on erilainen ja jokainen parisuhde omanlaisensa tarina. Mutta jotain suuntaa antavia, kokemuksiin perustuvia neuvoja voi toki jakaa.

JulmaJeppe kirjoitti:Täydellisyyttä ei ole olemassakaan. Ei ole täydellistä kumppania, ei täydellistä suhdetta eikä täydellistä minää. Jokaisessa ihmissuhteessa vaaditaan joustoa ja anteeksiantoa molemmin puolin. Kukaan ei tule koskaan ymmärtämään kaikkia juttujasi suoraan ilman selityksiä. Oma vaimoni ymmärtää suurimman osan jutuistani suoraan ja se riittää minulle vallan hyvin. Ja mielestäni ymmärrän myös häntä tarpeeksi hyvin. Ja sekin mielestäni vain siksi, että olemme olleet niin kauan aikaa yhdessä. Jos odotukset ovat epärealistisen suuret, niin sitä tulee vain koko elämänsä tavoitelleeksi jotain mitä ei ole olemassakaan.

Tästä olen täysin samaa mieltä. Jokainen toimiva parisuhde tarvitsee joustoa, kompromisseja ja luopumista joistakin asioista, jotka kuuluvat siihen omaan "täydelliseen fantasiaparisuhteeseen".

JulmaJeppe kirjoitti:Jos parisuhteessaa on lähtökohtana se, että yritetään tehdä itsensä onnelliseksi, niin mennään jo lähtökohtaisesti pieleen. Parisuhteet vaativat rakkautta ja rakkaus on mielestäni päätös siitä, että etsii toisen onnea enemmän kuin omaa onneaan. Jos molemman osapuolen päätavoitteena on tehdä toinen onnelliseksi, niin uskoakseni aika harvoin tällainen suhde voi mennä ainakaan kovin pahasti pieleen.

Toisen onnelliseksi tekeminen on erinomainen lähtökohta parisuhteelle. Mielestäni usein ei kuitenkaan tiedosteta sitä mikä sen onnen molemmille tekee pitkässä juoksussa. Tässä omiin (ja lähipiirin) parisuhdekokemuksiin perustuvia ajatuksia:

- Aika usein mies joustaa liikaakin parisuhteessa. Nainen yleensä ottaa kyllä parisuhteessa niin paljon kontrollia ja päätäntävaltaa kuin mies vaan sallii. Varmaan toki pätee sitten usein toisinkinpäin. Harvassa ovat sellaiset parisuhteet joissa asiat tehdään ihan 50-50 ja molemmat ajattelevat täysin oikeudenmukaisesti sen toisenkin parasta. Kyllä parisuhteeseen aika usein kuuluu myös sellainen tietynlainen "taistelu" siitä kumpi pääsee (osittain) niskan päälle. Tai varmaan ei ihannetilanteessa kuuluisi, mutta noin se vaan tuppaa yleensä menemään.

- Mieshän joustaa usein naista enemmän ihan vaan siitä syystä, että mies kaipaa yleensä sellaista tasaisen harmoonista parisuhdetta ilman suuria tunnekuohuja. Mies antaa useammin periksi koska ei halua riidellä. Nainen sen sijaan ei toimi yleensä näin. Nainen elää tunteella, ailahtelee ja kaipaa välillä myös pieniä ristiriitoja. Ellei nyt suoraan tietoisesti niin ainakin alitajuisesti.

- Miehen(kin) pitäisi pitää parisuhteen alusta saakka itselle isoimmista, tärkeimmistä asioista kiinni. Naisen vastusteluista huolimatta. Sen alkuhuuman jälkeen koittaa kuitenkin aina arki ja silloin parisuhteen kestävyyden kannalta on erittäin tärkeää, että isot asiat on saatu sovittua molempia tyydyttävällä tavalla. Muutosten tekeminen näihin isoihin asioihin on erittäin vaikeaa sen jälkeen jos on totuttu jo tekemään tietyllä tavalla. Ei ole yleensä terve lähtökohta jos elämä on rakennettu täysin ja pelkästään sen parisuhteen varaan. Olisi hyvä jos molemmilla olisi jotain muutakin elämää. Nainen voi kokea parisuhteen alussa, että jokin sinulle tärkeä asia tekee hänet onnettomaksi, vaikka itse asiassa tämä asia on pitkässä juoksussa ainoastaan positiivista ja tervettä parisuhteen kestävyydelle. Minun mielestäni siis kannattaa kaikissa tärkeimmissä asioissa olla tietyllä tavalla itsekäskin tai itsepintainen heti parisuhteen alussa. Yleensä nainen myös arvostaa sitä, että mies pitää puoliaan eikä anna aina periksi kaikissa asioissa. Vaikkei sitä suoraan näytäkään. Itselle pienemmissä, ei niin ratkaisevissa asioissa voi sitten joustaa hyvinkin paljon parisuhteessa ja kompromissithan ovat totta kai välttämättömiä. Vaikka se vaikeaa onkin niin kannattaa siinä alkuhuumassakin miettiä mitä asioita haluaisi säilyttää pysyvänä elämässään, että on onnellinen parisuhteessa vielä 10 vuodenkin jälkeen kun se alkuhuuma on enää muisto vain. Esimerkiksi omalla kohdallani tällaisia isoja tärkeitä asioita, joiden kohdalla olen ollut nykyisen, pitkän ja onnellisen parisuhteen aikana ehdoton ovat olleet runsas urheilun katselu ja miesten viikonloppujen pitäminen säännöllisesti. Niiden osalta joutui aika paljon alkuvaiheessa jumppaamaan ja taistelemaan, mutta se kannatti. Nykyään nuo ovat lähes itsestäänselviä asioita eikä niistä tarvitse enää taistella. Tiedän, etten olisi ollut näin pitkään onnellinen parisuhteessani ellei minulle olisi sallittu noita asioita. Eikä se olisi tehnyt myöskään naisen onnellisuuden kannalta lopulta hyvää. Tietynlainen "järkevä itsekkyys" on siis mielestäni parisuhteessa sallittua.

Se on tietysti todettava, että itselläni ei ole lapsia. Ne muuttavat totta kai todella paljon parisuhdetta ja luovat kokonaan uuden maailman. Uskoisin, että jollain tasolla nuo kertomani asiat pätevät myös lapsellisiin parisuhteisiin, vaikka niissä pelisääntöjä, kompromisseja ja toisen parhaan ajattelua tarvitaan vieläkin enemmän. Itse esimerkiksi olisin lapsellisessa parisuhteessa takuulla joutunut tinkimään runsaasta urheilun katsomisesta. Melkoista taiteiluahan se onnellisen parisuhteen rakentaminen tuppaa olemaan. Pitää kyetä joustamaan riittävän paljon ja ajattelemaan toisen parasta samalla kun yrittää säilyttää itselle tärkeitä asioita mukana elämässä. Helppo yhtälö tuo ei todellakaan ole. Ainakaan jos ajatellaan sitä parisuhteen onnellisuutta kymmenen eikä yhden vuoden tähtäimellä.
GNAGL
 
Viestit: 1189
Paikkakunta: Tampere
Liittynyt:
18.05.2007 12:40

Re: Pitkäaikaisen pokeriammattilaisen henkistä pohdiskelua

ViestiKirjoittaja yipyiphupbup » 04.07.2018 14:40

Kiitos tästä, menee suoraan kirjanmerkkeihin.
yipyiphupbup
 
Käyttäjän avatar
Viestit: 30
Liittynyt:
11.10.2017 15:13

Re: Pitkäaikaisen pokeriammattilaisen henkistä pohdiskelua

ViestiKirjoittaja R€issumies » 10.07.2018 6:12

Kylläpä pystyy harvinaisen hyvin samaistumaan blogin avauspostaukseen. Loistavaa settiä, anna palaa lisää kun tulee sopiva sauma. Muiltakin hyvää pohdiskelua.
R€issumies
 
Käyttäjän avatar
Viestit: 163
Liittynyt:
03.10.2017 7:52

Re: Pitkäaikaisen pokeriammattilaisen henkistä pohdiskelua

ViestiKirjoittaja nobeer_nostory » 14.07.2018 6:01

Rankka työ - rankat huvit - lyhyesti

Kovin moni ulkopuolinen ei ymmärrä kuinka rankkaa työtä tämä pokerin pelaaminen oikeastaan onkaan. Uskoisin, että aivojen kapasiteetti pyörii useimmilla erittäin kovasti ylikierroksilla session kriittisimmillä hetkillä, oli kyse sitten turnaus- tai käteispelaajista. Ois kiva, jos tähän hommaan saatais joku tieteellinen tutkimus.

Anyways, oli kyse nollaamisesta. Voitte jo hyvin tämän topicin ensimmäisestä viestistä arvata, että olen jälleen hyvinkin kovassa humalassa. Naisasioista riittäisi juttua vaikka kuinka paljon, mutta koetetaan välillä jotain muutakin kirjoittaa. On se vaan niin vitun hienoa, kun pääsee hyvien kavereiden kanssa juomaan vanhaa kunnon alkoholia ihan kunnolla ja puhumaan asioita halki. Mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän näitä tilaisuuksia tulee. Totta kai yksin voi juopotella kotona niin paljon kuin haluaa. Itse ainakin olen siinä mielessä sosiaalinen eläin, että juon mieluiten itseni humalaan hyvien ystävien kanssa. Ja heillä ei ole mitään tekemistä pokerin kanssa. Itse asiassa olen kateellinen niille pokerinpelaajille joilla on ystäväpiirissään muita pokeria tosissaan pelaavia.

Vaikka kuinka se kuulostaisi väärältä, alkoholi on mulle tällä hetkellä elämässä ns. henkireikä. Lähinnä en voi kuvitella syvempää sosiaalista elämää ilman alkoholia. Vaikka itsellä olisi todellinen onnistumisen tunne esimerkiksi erinomaisesti menneen session jälkeen, en tunne ketään kenen kanssa voisin sen todella jakaa. On pakko pitää pokeripiirien ulkoisista ystävistä todella hyvin kiinni. Vertaisin tätä samaan juuri seurustelemaan alkavien kanssa -> Aina pidä mielessä ketkä on ollut sun tukena ja ystävinä aina. Jos parisuhteessa tai pokerissa menee huonosti, on joku kehen turvautua.

Tätä luultavasti lukee myös joku joka ei tarvi nollaamiseen alkoholia. Olis todella hienoa kuulla miten se oikeasti tehdään ilman näitä maagisia päihteitä. Niin kuin jo jossain vaiheessa kerroin, pilvenpoltto olisi minulle vaihtoehto. Uskontoihin en ikinä lähtisi mukaan, paskapuhetta kaikki. Meditaatio voisi auttaa jossain määrin, mutta miten se auttaa sosiaaliseen elämään? En itse ole huolissani nykyisestä elämäntavastani. Mutta miten elämäni kehittyy, sitten pitää varmasti miettiä uudestaan.

Jos vielä mainitsen joitain tällä palstalla tunnettuja henkilöitä tämän asian suhteen, nikkipe; ei ole paljon mietittävää, kadehtittava elämä tällä hetkellä: elää unelmaa, loistava vaimo, pennut lentää pian pesästä. Vaikka tiedän, ettei edellä mainittu loistava persoona ole elantoaan tehnyt pokerilla. Toinen, ehkä parempi esimerkki on vastikään täällä kirjoittamisen lopettanut sharkie. Vittu, en voi kuvitellekaan miten noin hyvin on oikeasti voinut hoitaa asiansa. Kuitenkin kyseessä on niin long-time pokerpro ettei voi muuta sanoo ku hattuu nostaa. Mä uskon, että kaikki täällä toivoo että blogitus jatkuu, vaikka nimettömänä. Hän on aito esimerkki siitä että pokerilla voi rakentaa elämän, ja perheen, ja hoitaa kunnialla sitä eteenpäin. Näistä kahdesta herrasmiehestä itse ainakin olen viime aikoina imenyt inspiraatiota elämääni.

Tiedän kyllä liikunnan, meditaatiot, joogat jne., mutta jos jollain on joitain helvetin hienoja ideoita saada pään tyhjentämiseen ehdotuksia, kaikkea ainakin itse voisin kokeilla. En ole löytänyt muuta kuin päihteet - eli alkoholi, tällä hetkellä.

Vetoomuksia:
-Nikkipe: kerro pysyvän parisuhteen neuvoja pitemmin blogeissasi.
-Sharkie: tule takaisin, tee vaikka salanimimerkki, jota lapsesi ei löydä ikinä, ja kerro tarinaasi laajemmin. Olet kaikille ehkä se suurin esimerkki miten pokeri voi elämää rakentaa.

En nyt jaksa alkaa tarkastamaan, olenko jo samoja asioita kirjoittanutkaan. Muistaakseni olen aiemmin kirjoittanut lähinnä naisista ja pillusta, joten menköön. Toistoa voi tulla edelleenkin. Peace and hyviä pelejä pojat.. ja tytöt!
XX
nobeer_nostory
 
Viestit: 13
Liittynyt:
19.06.2018 14:49

Seuraava

Palaa alueelle Blogit