Uni ja nukkuminen
Jos joku unitutkija, lääkäri tai muu alan ammattilainen näkisi mun kuvitteellisen unipäiväkirjan viimeiseltä +10 vuodelta, saisin luultavasti elinikäennusteeksi n. 30 vuotta tästä eteenpäin. Olen jo lapsesta asti ollut todellinen illanvirkku. Kun vanhemmat laittoivat mut huoneeseeni nukkumaan, piti aina löytää jotain salaista viihdykettä, kun ei vaan huvittanut alkaa nukkumaan. Kun aikoinaan sain ensimmäisen puhelimeni ja rajattomat tekstiviestit, tuli puhelinta näppäiltyä peiton alla tunteja, vaikka aamulla aikaisin oli mentävä kouluun. Ehkä salailun taitoni on lähtenyt jo tuolta asti; mitään valoa tai ääntä ei huoneesta saanut kuulua, tai jäi kiinni valvomisesta. Tietokone oli tietenkin noihin aikoihin oltava ehdottomasti sammutettuna ennen kello 21.
Noh, tästä edetään lukioaikoihin. Vanhemmatkaan eivät enää niin paljoa välittänyt moneen asti tietokoneella tuli vietettyä aikaa. Läksytkin tein – jos tein – joskus puolen yön jälkeen. Jossain vaiheessa löytyi sitten pokeri, sitä tuli sitten puoliksi salaa hakattua iltapäivästä yömyöhään. Loppujen lopuksi yöllä tuli nukuttua keskimäärin se n. 4 tuntia, ja säännölliset päiväunet koulun jälkeen – tai hyppytunneilla jos niitä oli. Pariin ekaan vuoteen en juurikaan lintsannut, kolmantena vuonna opin tämän jalon taidon ja kävin kotona nukkumassa pienet päiväunet. Ei varmasti tervettä kasvavalle nuorelle ihmiselle.
Ja tästä eteenpäin siihen kun muutin pois lapsuudenkodistani. Säännöllinen yörytmi oli about 7-16. Tämä olisi tälläkin hetkellä ihan ok. Tällä hetkellä voin hyvinkin valvoa yli 36 tuntia putkeen, etenkin jos päivä- tai ilta-aikaan on jotain tekemistä. Unirytmi voi olla välillä tyyliin 11-19. Jos mulla pitäisi herätä päivällä johonkin esimerkiksi kello 14, en oikein edes osaa nukahtaa, vaikka väsyttäisi. Tietää vain, ettei kunnon unia tule kuitenkaan ja sitten sitä vain valvoo. Jos jossain vaiheessa tulee tunne, että unirytmiä pitäisi tasoitella, yritän vain valvoa seuraavaan iltaan. Viime aikoina vain tämäkään ei oikein enää toimi, vaan elimistö käsittää tuon kello 23 nukkumaan menemisen ns. Päiväunina, ja voi olla että herään kello 4 aamuyöllä. Uni ei tule uudestaan, muutaman tunnin päästä on täysi kooma päällä eikä saa mitään aikaiseksi. Tämä strategia itse asiassa toimi vielä vajaa vuosi sitten. Nykyisin käytännössä saatanallinen jetlagi päällä monta päivää. Tähänkin unirytmin tasoittamiseen käytän monesti alkoholia; jos siihen ei mitään suurempaa estettä ole. Itse asiassa yli 24 tunnin valvomisen jälkeen pienissä promilleissa on yllättävän chilli ja tunteellinekin olotila. Jopa tyttöystäväni sanoo että olen silloin mukavimmillaan.
Ilmeisesti omistan joka tapauksessa jonkun 26 tunnin vuorokausirytmin, sillä vuodesta toiseen joka ilta jaksaa vaan valvoa pitempään ja pitempään – eikä edellisen yön unien tuntimäärällä ole tähän oikeastaan mitään väliä. Jännä kyllä, lomalla, reissussa ollessani unirytmi on täydellinen. Ei mitään ongelmia. Melatoniinia olen käyttänyt välillä, alussa se auttoi hyvinkin paljon. En tiedä oliko se jotain lumevaikutusta vai ei.. nykyisin harvemmin käytän melatoniinia. Lähinnä silloin kun ei ole paineita heräämisestä eikä uni vain tule, saatan ottaa tabletin, käydä kusella, juoda vettä, laittaa ehkä nuuskan huuleen, chillata puoli tuntia ja yrittää uudestaan unta. Monesti se auttaa. Itsellä pitäisi päästä eroon tuosta mystisestä stressitilasta joka tulee, kun tietää että aamulla pitää johonkin herätä. Unilääkkeisiin en aio koskea.
Kokemuksia ja vinkkejä tähän otetaan vastaan.
Kauris84 kirjoitti:Yritin 5 kertaa muotoilla tämän ajatuksen niin ettei se olisi negatiivinen

En onnistunut, joten kysyn ihan suoraan: oletko koskaan miettinyt mitä teet eläkeellä olessasi kun olet köyhä? Pokeri ei kerrytä eläkettä ja joskus se pokerikin vielä ns. "kuolee".
Ihan asiallinen kysymys. Muutama vuosi sitten tätä ei edes pohtinut, viime aikoina olen sijoittanut omaisuuttani. Eläkettä nyt ei tietenkään kerry, mutta mistäs sitä tietää elääkö sitä edes yli 60 vuotta. Oikea ammatti ja työelämä on mielessä; että jossain vaiheessa sellaiset pitäisi hommata. Murehditaan asiaa enemmän myöhemmin. Nuorena kuitenkin elämä on elettävä ja kokemukset kerättävä. Eihän vanhana jaksa edes tehdä mitään. Tietenkin parempi olisi olla multimiljönääri vanhuksena, mutta uskon että siinä vaiheessa on pieneenkin tyytyväinen. Eikä koskaan voi olla varma miten eläkepolitiikka Suomessa edes kehittyy. Muutamaksi vuodeksi kuitenkin elämäni on joka tapauksessa turvattu, tapahtui mitä tapahtui.
Muutenkin ideoita voi heitellä ja kysymyksiä kysellä. Naisista riittäisi asiaa vaikka monelle sivulle, mutta ei viitsi pelkästään niistä kirjoitella.
Pitkästä aikaa tuli kirjoiteltua jotain. Pikkuhumala päällä ja elämä hymyilee.
XX