Pitkäaikaisen pokeriammattilaisen henkistä pohdiskelua

Pokerisivut.comin käyttäjien omat blogit

Re: Pitkäaikaisen pokeriammattilaisen henkistä pohdiskelua

ViestiKirjoittaja R€issumies » 02.09.2018 4:51

nobeer_nostory kirjoitti:Vaikka kuinka rehellinen olisin, en millään pystyisi väittämään että mulla olisi jokin suunnitelma mitä teen kun olen aikuinen. Iso haaveeni olisi, että keksisin jotain mistä mut oikeesti muistetaan ja millä pystyisin tekemään hyvin rahaa. Vaikka pokeriurani on ollut paljon keskimääräistä pelaajaa parempi, ei se kuitenkaan sinänsä ole ollut mitenkään poikkeuksellinen. En ole ikinä mieltänyt itseäni miksikään perusduunariksi, enkä usko että ikinä mitään paskaduunia jaksaisin tehdäkään. Mun mielestä on mahtavaa lukea tarinoita, joissa ihmiset kertovat miten ovat menestyneet. Samaa älynväläystä olen itse miettinyt jo vuosia. Uskoisin että mieluummin syön, juon, nain hienon hyvinvointivaltiomme kustannuksella, kuin tekisin jotain mikä ei itseäni miellytä. No, onneksi vielä on aikaa yrittää keksiä jotain hienoa. Ole voittaja tai luuseri. Mä haluan olla voittaja. Elämää kuitenkin toivottavasti on jäljellä vielä pitkän aikaa. Mulla on paljon idoleita pokerin ulkopuolelta. Jos mä olen tässä vitun haastavassa lajissa, pokerissa, pärjännyt, pakko kai on olla jotain muutakin missä pärjäisin.

Nyt tuli sellainen oma tsemppipostaus, et jos tällä ei liferuneja saa, ei millään.

XX - olut on hyvää - univaikeudet jatkuu.


On se nyt vittu kun jokaseen sun postaukseen täytyy sanoa samat eli melkeenpä täysin samoilla linjoilla olen taas kaikesta.

Ei suunnitelmaa "aikuisena" atm, haluan ehdottomasti olla #1 jossain/tulla muistetuksi. Addiktoitunut menestystarinoihin, lähinnä podcastien/youtube settien kautta tulee seurattua. Omat suosikit Tom Bileaun Impact Theory, Tim Ferrissin podcast ja Lewis Howesin School of Greatness.

Syöminen, juominen ja naiminen on jees.

Ihmisten jakaminen voittajiin ja luusereihin on vähän turhan polarisoivaa, toisaalta itseä kauhistuttaa sellanen ok-elämä jossa olet yhteiskunnan ja perusihmisten silmissä ihan kunnon kansalainen muttei mitään suurempia tunteita mihinkään suuntaan herättävä. Eli taidetaan perkele olla tässäkin samoilla linjoilla.

Ja sanoisin kanssa et jos oikeesti pokerissa pärjää niin kuuluu kyllä noin yleiseltä pätevyydeltään sinne top 1%:n paikkeille.

PS. Täällä on kanssa onnistuttu paremmin oluesta nauttimisessa kuin nukkumishommissa
R€issumies
 
Käyttäjän avatar
Viestit: 163
Liittynyt:
03.10.2017 7:52

Re: Pitkäaikaisen pokeriammattilaisen henkistä pohdiskelua

ViestiKirjoittaja Starsailor » 02.09.2018 10:01

Parasta menestystä on se, että pystyy tekemään jotain työkseen mistä pitää. Se, että saako siitä paljon rahaa tai menestystä on sitten sivuseikka, jos kuitenkin tulee toimeen. Jotkut pyörittää levykauppaa 1k euron kuukausiansioilla, mutta ovat tyytyväisiä, kun saavat fiilistellä musiikkia työskeen. Jotkut tekevät kymppitonnin, mutta ovat jatkuvasti stressaantuneita ja ärtyneitä työstä ja sen lieveilmiöistä.
Starsailor
 
Viestit: 105
Paikkakunta: Tampere
Liittynyt:
01.02.2007 22:48

Re: Pitkäaikaisen pokeriammattilaisen henkistä pohdiskelua

ViestiKirjoittaja nobeer_nostory » 07.09.2018 6:28

Sosiaalinen elämä – perhe, parisuhde ja ystävät

Omasta perheestä onkin tullut jo kerrottua jonkin verran, etenkin vanhempieni suhtautumisesta valintojani kohtaan jne. Lapsuudesta niin ikään on tullut jonkin verran jo kerrottua. Mutta mitä näin nuoren aikuisen näkökulmasta perhe merkitsee tai pitäisi merkitä? Tukea ja turvaa – totta kai, henkilökohtaisesti koen etten ole kokenut tarvetta hakea näitä kumpaakaan suuremmin vanhempien suunnalta. Olen aina tykännyt tehdä asiat oman mieleni mukaan – vanhempieni vastustelusta huolimatta. Kuitenkin takaraivossa on ajatus, että jos tapahtuisi jotain kamalaa tai mulle tulisi hätä, sieltä tulisi apua kaikkeen. Olen vanhempieni esikoinen, ja juuri siksi minun täytyi toimia esimerkkinä ja opettaa vanhempiani paremmiksi vanhemmiksi. Hekin oppivat virheistään ja ehkä tekivät joitain asioita paremmin pienempiä sisaruksiani kohtaan. Minusta tuntuu, että vanhempani katsovat minua lapsistaan kaikista kriittisimmin, mutta toisaalta isovanhempani (etenkin toiselta puolelta) ovat pitäneet minua ns. lempi-lapsenlapsenaan. Heille olin se ensimmäinen. Luultavasti olivat oppineet jo omista lapsistaan asioita. Isovanhempani etenkin toiselta puolelta ovat olleet yksiä elämäni tärkeimpiä henkilöitä. Toiselta puolelta isovanhemmat kuolivat, kun olin vielä lapsi.

Niin, mitäs muuta perheestäni. Olen aina ollut se vähiten tukea vaativa lapsi, ja jossain kohtaa se on jopa kaduttanut. Kukapa ei haluaisi vanhempien edes pyytävän ulkomaanmatkalle heidän kanssaan tai heidän antavan jotain pientä extraa – etenkin kun kuulee sisarustensa saaneen jotain. Vaikka, edelleenkin korostan olevani hyvissä väleissä vanhempieni kanssa, olisin itse täysikäistymiseni jälkeen voinut tehdä jotain toisin. Pokerin harrastamisen – ja myöhemmin ammattilaisuuden takia jouduin salaamaan heiltä asioita, ja uskon olleeni jossain määrin heille huolenaihe ja ikään kuin mysteeri. Itselleni tämä on ollut yksiä huonoimmista puolista, mitä pokeri on elämälleni aiheuttanut. Monesti kuulen perheen sisäisistä asioista viimeiseksi, tai jopa perheen ulkopuolelta. Kuitenkin sydämessäni on iso luottamus perhettäni kohtaan, en voisi kuvitella mitään parempaa. Omat valintani ovat vaikuttaneet tähän kaikkein eniten.

Tyttöystävät, nykyinen ja edelliset. Täytyy sanoa etten selvin päin edes uskalla lukea omia viestejäni, ellei joku kysy jotain ja ihmettelen mistä tämä kysymys on peräisin. Joten en ole varma mitä olen kirjoitellut tästä aiheesta. Seurustelevana pokerinpelaajana ensisijaisesti tarvitset sen että tyttöystäväsi ensinnäkin YMMÄRTÄÄ mitä on todella olla pokeriammattilainen. Harhakuvitelmat pitää pyyhkiä heti pois joka muijan silmiltä. Tämän jälkeen tyttöystävän täytyy ymmärtää mitä tämä ammatti vaatii ja miten hänen on joustettava: harvoin mennään samaan aikaan yhdessä nukkumaan, aamiainen ei ole tyyliin ikinä samaan aikaan, ja jos haluaa oikeasti virkeän ja sosiaalisen poikaystävän jonnekin näytille, on se suunniteltava melko tarkasti. Täytyy kyllä nostaa isosti hattua jokaiselle naiselle joka tämän kaiken pystyy suodattamaan ja suorittamaan hyvin. Olen ehkä tästä jo aiemmin kysellyt ja udellut tässä blogissani, mutta miten muut ammatikseen pokeria pelaavat ovat tämän asian kokeneet? Mitä kommentteja tyttöystäviltä/vaimoilta on tullut, mikä on ollut vaikeinta ymmärtää, miten ongelmia on ratkottu, mitkä ongelmat eivät lienee ikinä ratkenneetkaan?

Ystävät ja kaverit. Ei mulla mitään massiivista kaveripiiriä ole, saati sitten ystäviä. Kuitenkin tarpeeksi mielestäni, kaveripiiri on kuitenkin suhteellisen laaja ja hyviä ystäviäkin on useampi kuin yksi. Ns. hyvän päivän tuttuja riittää ja heidänkin kanssaan on mukava tavatessa vaihtaa kuulumiset ja kysellä miten elämä on edennyt, puolin ja toisin. Tärkeimmät ystäväni ovat olleet jo pitkän aikaa elämässäni mukana. Olen heitä auttanut huonoina hetkiä, ja he minua. Parhaimpiin ystäviini minulla on erittäin suuri luottamus, etenkin jos joku hätä tulisi. En ole koskaan joutunut ystäväni pettämäksi, ja siitä olen hyvin onnellinen. Ystävistä ja kavereista lienee tulossa jotain tarinaa myöhemmin.

Jos joskus kääntyisin todella huonona hetkenä jonkun puoleen, riippuu toki asiasta, olisi se joko perhe, tyttöystävä tai ystäväni. LOL, aika ilmiselvää puhetta, kenen puoleen kukaan muukaan kääntyisi? :D Täyttä paskaa kirjoitan siis jälleen, huomasin jopa itsekin. Noh, kuitenkin, parisuhteesta eroamisen hetkellä tuki olisi ystävät. Jos joskus taloushuolia tulee, kääntäisin katseeni kohti vanhempia. Terveyshuolista tai jostain arkisista asioista puhuisin ensimmäiseksi tyttöystävälleni.

Ja tämän kirjoitettuani ymmärsin, miksi oikeastaan kirjoitan tähän blogiin mitään. Kaikkea elämästäni en pysty kertomaan yhdelle tietylle henkilölle, joten ilmiselvästi ratkaisuni on ollut kertoa se Pokerisivujen blogi-osastolle ja niille jotka näitä vaivautuvat lukemaan. GG
nobeer_nostory
 
Viestit: 13
Liittynyt:
19.06.2018 14:49

Re: Pitkäaikaisen pokeriammattilaisen henkistä pohdiskelua

ViestiKirjoittaja nobeer_nostory » 07.09.2018 6:32

Starsailor kirjoitti:Parasta menestystä on se, että pystyy tekemään jotain työkseen mistä pitää. Se, että saako siitä paljon rahaa tai menestystä on sitten sivuseikka, jos kuitenkin tulee toimeen. Jotkut pyörittää levykauppaa 1k euron kuukausiansioilla, mutta ovat tyytyväisiä, kun saavat fiilistellä musiikkia työskeen. Jotkut tekevät kymppitonnin, mutta ovat jatkuvasti stressaantuneita ja ärtyneitä työstä ja sen lieveilmiöistä.

Tästä sinänsä olen samaa mieltä etenkin niiden ihmisten kohdalla jotka oikeasti tekevät sitä mistä tykkäävät. Mutta entäs me, jotka eivät ole keksineet mitään ns. oikeaa ammattia jota tykkäisi työkseen tehdä? Olisin todella onnellinen, jos saisin jonkin älynväläyksen että jokin duuni on se mitä on aina halunnut tehdä. Tähän ikävuoteen asti ainoa sellainen on ollut pokeri. Jos sitten kuitenkin jossain vaiheessa on pakko tehdä jotain mikä ei oikeastaan kiinnosta, haluaisin sen tehdä mahdollisimman täydellisesti ja isosti. Mun mielestä muu on jopa elämän tuhlaamista.
nobeer_nostory
 
Viestit: 13
Liittynyt:
19.06.2018 14:49

Re: Pitkäaikaisen pokeriammattilaisen henkistä pohdiskelua

ViestiKirjoittaja nobeer_nostory » 07.09.2018 6:36

R€issumies kirjoitti:On se nyt vittu kun jokaseen sun postaukseen täytyy sanoa samat eli melkeenpä täysin samoilla linjoilla olen taas kaikesta.

Herra R€issumies alkaa hiljalleen muistuttamaan jo sielunkumppania :-D Toivottavasti joskus 30 vuoden päästä saadaan selville mihin tästä on edetty molemmin puolin. GL peleihin ja onnittelut (sanoisin jo 99% varmasta) ennätyksestä!
nobeer_nostory
 
Viestit: 13
Liittynyt:
19.06.2018 14:49

Re: Pitkäaikaisen pokeriammattilaisen henkistä pohdiskelua

ViestiKirjoittaja RobertKnepper » 07.09.2018 10:26

R€issumies kirjoitti:
nobeer_nostory kirjoitti:Vaikka kuinka rehellinen olisin, en millään pystyisi väittämään että mulla olisi jokin suunnitelma mitä teen kun olen aikuinen. Iso haaveeni olisi, että keksisin jotain mistä mut oikeesti muistetaan ja millä pystyisin tekemään hyvin rahaa. Vaikka pokeriurani on ollut paljon keskimääräistä pelaajaa parempi, ei se kuitenkaan sinänsä ole ollut mitenkään poikkeuksellinen. En ole ikinä mieltänyt itseäni miksikään perusduunariksi, enkä usko että ikinä mitään paskaduunia jaksaisin tehdäkään. Mun mielestä on mahtavaa lukea tarinoita, joissa ihmiset kertovat miten ovat menestyneet. Samaa älynväläystä olen itse miettinyt jo vuosia. Uskoisin että mieluummin syön, juon, nain hienon hyvinvointivaltiomme kustannuksella, kuin tekisin jotain mikä ei itseäni miellytä. No, onneksi vielä on aikaa yrittää keksiä jotain hienoa. Ole voittaja tai luuseri. Mä haluan olla voittaja. Elämää kuitenkin toivottavasti on jäljellä vielä pitkän aikaa. Mulla on paljon idoleita pokerin ulkopuolelta. Jos mä olen tässä vitun haastavassa lajissa, pokerissa, pärjännyt, pakko kai on olla jotain muutakin missä pärjäisin.

Nyt tuli sellainen oma tsemppipostaus, et jos tällä ei liferuneja saa, ei millään.

XX - olut on hyvää - univaikeudet jatkuu.


On se nyt vittu kun jokaseen sun postaukseen täytyy sanoa samat eli melkeenpä täysin samoilla linjoilla olen taas kaikesta.

Ei suunnitelmaa "aikuisena" atm, haluan ehdottomasti olla #1 jossain/tulla muistetuksi. Addiktoitunut menestystarinoihin, lähinnä podcastien/youtube settien kautta tulee seurattua. Omat suosikit Tom Bileaun Impact Theory, Tim Ferrissin podcast ja Lewis Howesin School of Greatness.

Syöminen, juominen ja naiminen on jees.

Ihmisten jakaminen voittajiin ja luusereihin on vähän turhan polarisoivaa, toisaalta itseä kauhistuttaa sellanen ok-elämä jossa olet yhteiskunnan ja perusihmisten silmissä ihan kunnon kansalainen muttei mitään suurempia tunteita mihinkään suuntaan herättävä. Eli taidetaan perkele olla tässäkin samoilla linjoilla.

Ja sanoisin kanssa et jos oikeesti pokerissa pärjää niin kuuluu kyllä noin yleiseltä pätevyydeltään sinne top 1%:n paikkeille.

PS. Täällä on kanssa onnistuttu paremmin oluesta nauttimisessa kuin nukkumishommissa


Molempien viesteistä paistaa että olette vielä aika nuoria, maksimissaan jossain 26-27 paikkeilla. Pitääkö paikkansa? Kyllä se ajatus vielä tulee muuttumaan, uskoisin. Jossain vaiheessa "sellainen OK-elämä" alkaa useimmista tuntumaan hyvältä.

Ja tosiaan voittajiin ja luusereihin jakaminen on aika lol. Suurin osa on siinä välissä. Ja mitä on olla "voittaja"? Teille se taitaa olla taloudellinen menestyminen? Tai toulla se lukikin "Pystyisin tekemään hyvin rahaa". Itselle se myös joskus oli, mutta ei nykyään. Yleensä ihmiset eivät tiedä mitä tehdä jos rahaa tulee oikeasti isosti. Myöskään tietyn pisteen jälkeen raha ei enää tuo elämään oikein mitään. Itselle menestystä on se että olen läsnä lapsilleni ja olen aidosti kiinnostunut heidän tekemisistään ja kuuntelen huolia/murheita/toiveita jne. Jos onnistun kasvattamaan lapsistani ns"kunnon kansalaisia" niin voin olla ylpeä. Joskus luulin haluavani olla rikas, mutta en nykyään. perheen tulot ~80k vuodessa verojen jälkeen eli hyvin tulemme toimeen mutta ei millään mittapuulla olla rikkaita. Mutta se riittää oikein hyvin, ja olemme jopa harkinneet että ostamme aikaa ja ainakin toinen tekisi vajaata työaikaa.

"paskaduuni" myös mainittu ja se miten sellaista ei voisi kuvitella tekevänsä. Tällainen ihminen on ilmeisesti se "luuseri"? Minulle levyseppähitsari joka tuo leivän pöytään ja pitää lapsista huolen ja on läsnä (perustarpeiden jälkeen lapsi tarvitsee vain ja ainoastaan läsnäoloa, siksi tämä toistuu kirjoituksissani) on voittaja, ja pankkiiri miljoonatienesteillä joka tuskin lastaan näkee on luuseri.

Kyllä, lapset muuttaa kaiken omassa ajatusmaailmassa. Oletan että teillä kummallakaan ei lapsia ole. Jos olette onnekkaita ja joskus saatte niin olen valmis lyömään vetoa että yllä olevat ajatukset muuttuu. Raha ei enää olekaan niin tärkeää kunhan tulee toimeen. Jos saisin jostain miljoonan niin ehkä remppaisin kämppää vähän ja päivittäisin auton. Ja ehkä matkustettaisiin hieman kalliimmin, mutta ei se toisi elämään oikeasti mitään kovin ihmeellistä uutta.
RobertKnepper
 
Käyttäjän avatar
Viestit: 376
Liittynyt:
25.10.2010 12:13

Re: Pitkäaikaisen pokeriammattilaisen henkistä pohdiskelua

ViestiKirjoittaja nobeer_nostory » 07.09.2018 10:46

RobertKnepper kirjoitti:Molempien viesteistä paistaa että olette vielä aika nuoria, maksimissaan jossain 26-27 paikkeilla. Pitääkö paikkansa? Kyllä se ajatus vielä tulee muuttumaan, uskoisin. Jossain vaiheessa "sellainen OK-elämä" alkaa useimmista tuntumaan hyvältä.

Heipä hei herra Ruubert! Tuli niin tulinen viesti, että pakko vastata. Hienoa, että sulla menee elämässäsi hyvin ja olet tyytyväinen tilanteeseesi. Ensinnäkin, kuten sanoin, puhuin haaveestani ja siitä että itseni olisi vaikea nähdä esimerkiksi kaupan kassalla, siivoojana jne. niin kutsutuissa paskaduuneissa. Toiseksi olet lienee tyytynyt tilanteeseesi jossa olet: mistä aiemmin haaveilit - ei toteutunut. Luonnollinen asia. Niin kuin sanoitkin jossain vaiheessa se alkaa tuntumaan hyvältä.

Jos oot lukenu mun juttuja, niin varmaan tiedät etten tiedä mitä tuun tekemään 10-20 vuoden päästä. Kai sitä haaveilla ja toivoa saa? Omalta osaltani ikäveikkauksesi osuu melko lähelle, joka ilmenee myös aiemmista viesteistäni - jos siis olet niitä viitsinyt lukea. Voi olla että lukeminen sulla ei ole muutenkaan kiinnostanut?

Voittajista ja häviäjistä kun puhuin, tarkoitin lähinnä omia ajatuksiani tulevaisuudesta, eli miten ajattelen olevani onnistunut tai epäonnistunut. Eli voittaja vai häviäjä. Täytyy vielä sanoa mielensä pahoittajille etten oo ikinä arvottanut muita ihmisiä ammattinsa tai tulotasonsa mukaan. Puhun siis itsestäni näissä kirjoituksissani. Ja mieluummin olen break-even pelaaja kuin häviäjä, obv.
nobeer_nostory
 
Viestit: 13
Liittynyt:
19.06.2018 14:49

Re: Pitkäaikaisen pokeriammattilaisen henkistä pohdiskelua

ViestiKirjoittaja RobertKnepper » 07.09.2018 11:20

nobeer_nostory kirjoitti:
RobertKnepper kirjoitti:Molempien viesteistä paistaa että olette vielä aika nuoria, maksimissaan jossain 26-27 paikkeilla. Pitääkö paikkansa? Kyllä se ajatus vielä tulee muuttumaan, uskoisin. Jossain vaiheessa "sellainen OK-elämä" alkaa useimmista tuntumaan hyvältä.

Heipä hei herra Ruubert! Tuli niin tulinen viesti, että pakko vastata. Hienoa, että sulla menee elämässäsi hyvin ja olet tyytyväinen tilanteeseesi. Ensinnäkin, kuten sanoin, puhuin haaveestani ja siitä että itseni olisi vaikea nähdä esimerkiksi kaupan kassalla, siivoojana jne. niin kutsutuissa paskaduuneissa. Toiseksi olet lienee tyytynyt tilanteeseesi jossa olet: mistä aiemmin haaveilit - ei toteutunut. Luonnollinen asia. Niin kuin sanoitkin jossain vaiheessa se alkaa tuntumaan hyvältä.

Jos oot lukenu mun juttuja, niin varmaan tiedät etten tiedä mitä tuun tekemään 10-20 vuoden päästä. Kai sitä haaveilla ja toivoa saa? Omalta osaltani ikäveikkauksesi osuu melko lähelle, joka ilmenee myös aiemmista viesteistäni - jos siis olet niitä viitsinyt lukea. Voi olla että lukeminen sulla ei ole muutenkaan kiinnostanut?

Voittajista ja häviäjistä kun puhuin, tarkoitin lähinnä omia ajatuksiani tulevaisuudesta, eli miten ajattelen olevani onnistunut tai epäonnistunut. Eli voittaja vai häviäjä. Täytyy vielä sanoa mielensä pahoittajille etten oo ikinä arvottanut muita ihmisiä ammattinsa tai tulotasonsa mukaan. Puhun siis itsestäni näissä kirjoituksissani. Ja mieluummin olen break-even pelaaja kuin häviäjä, obv.



Sori jos viesti vaikutti tuliselta, se ei ollut tarkoitus.

Jos koitit viitata viestissä että olen epäonnistunut koska joskus haaveena ollut rikkaus ei ole toteutunut niin olet (mielestäni) väärässä. Toki voi olla että huijaan itseäni (siinä ihminen on harvinaisen hyvä), mutta olen todennut että mun haave on ollut väärä. Se on niin kovin helppo haave.. "Haluan olla rikas!". Se varmaan on suurimman osan haave nuorena kun ei oikein tiedä mitä elämältä haluaa. Aina on helppo toivoa rikkautta.

En tiedä voinko sanoa että olen tyytynyt tilanteeseeni, se kuulostaa siltä että olisi luopunut haaveistaan.. Mutta mielestäni se ei tosiaan pidä paikkaansa, haaveet ovat vain muuttuneet. Jos haluasin lisää rahaa niin uskoakseni minulla olisi mahdollisuus pyrkiä rahakkaampiin hommiin, mutta ei ole varsinaisesti käynyt edes mielessä. Se tarkoittaisi luultavasti muuttamista ja sitä ei perhe halua, enkä halua minäkään. Ja missään tapauksessa en halua asua muualla kun perhe ja olla viikonloppuisä/puoliso.

Jos mun haave olisi nyt saada paljon rahaa niin se olisi hyvin outoa.. Mulla on hyvä työ jossa ihan OK palkka. Myönnän ettei se ehkä ole se maailman mielenkiintoisin ja että se aina olisi mielekästä, mutta itsellä myös vähän se ongelma ettei ole sitä unelmatyötä ja kutsumusta. Mulla on perhe, terveys ja tiivis ystäväverkosto. Unelmani on ennemminkin ylläpitää nykyinen tila. Raha on toissijainen. En usko että se toisi elämään pätkääkään lisää onnea. Uskon että joissakin tapauksissa käy jopa toisinpäin. Olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni ja koen olevani onnekas. Nuorena sitä ei vaan tiedä mitä oikeasti haluaa.

Ja toki saat ja pitää unelmoida. Mutta koitin vaan sanoa että ajatukset vaikuttaa nuoren ihmisen ajatuksilta jotka iän myötä tulevat muuttumaan.

En ole kaikkia viestejäsi lukenut en, ja olen pahoillani siitä. Ei tarvitse silti hernettä vetää nenään.
RobertKnepper
 
Käyttäjän avatar
Viestit: 376
Liittynyt:
25.10.2010 12:13

Re: Pitkäaikaisen pokeriammattilaisen henkistä pohdiskelua

ViestiKirjoittaja Haazi » 07.09.2018 16:54

+1 Rob. Olisin voinut kirjoittaa saman postauksen.
"the hand was so sick because I was looking at the screen between the fingers when the final cards came. First I thought I had won, but then I realized that I actually lost the hand"
Haazi
 
Käyttäjän avatar
Viestit: 3816
Paikkakunta: Manse
Liittynyt:
10.08.2007 10:25

Re: Pitkäaikaisen pokeriammattilaisen henkistä pohdiskelua

ViestiKirjoittaja nobeer_nostory » 27.10.2018 1:51

Terveydestä

Ehkä ihmisen tärkein henkilökohtainen asia on oma terveys. Sattumalla on totta kai merkitystä eri sairauksien syntyyn, totta kai periytyminen ja omat elämäntavat ovat isossa osassa tässä asiassa. Tähän asti olen onnekseni pystynyt välttämään isoimmat terveysongelmat, luumurtumia on tullut lähinnä junnuna kun vielä tosissaan tuli urheilua harrastettua. Mitään suurempia sairastumisia ei ole myöskään onneksi tullut vastaan. Pokeriammattilaisena välillä on alkanut mietityttämään, että minkä sairauksien ilmenemistä tämä ammatti edesauttaa. Istuttua tulee luonnollisesti paljon, vaikka totta kai mahdollista olisi hankkia kunnon sähköpöytä. No, vaikka se tulisi hankittua, istuttua tulisi silti paljon. Kai se on istuessa ihan luonnollista, että perse hikoaa kuin Riku Rantalalla trooppisessa viidakossa. Lähinnä isoimmat vaivat mitä itsellä on ollut on liittyneet juuri niin ihanaiseen paikkaan kuin persvakoon. Haavaumat siellä on muuten btw erittäin vittumainen vaiva. Ei muuten tämä vaiva poistu edes sillä vaikka olisi Kylie Page nuolemassa peräaukkoa. No, sitä onneksi pystyy jonkin verran hoitamaan vaikka aika krooniselta vaivalta vaikuttaakin.

Paino sentään on pysynyt ihan ok lukemissa, se kai lienee se suurin riskitekijä lähes jokaiseen itse aiheutettuun sairauteen. Tää on se asia johon tulee itsellä kiinnitettyä eniten huomiota. Painoindeksiä jos tutkailee on oma painoni tällä hetkellä siinä normaalipainon ja lievän lihavuuden rajamailla. Salilla käynti ei ole koskaan tuntunut mun jutulta, kotona pystyy sentään jonkin verran treenailemaan ja suht säännöllinen urheiluharrastus tukee tätä. Itse asiassa jos lopettaisin bissen juonnin tämäkin asia luultavasti helpottuisi.

No siitä tullaan paheisiin; alkoholiin ja nuuskaan. Mun riskit sairastua kaiken maailman tauteihin on luultavasti monituhatkertaiset verrattuna täysin päihteettömään nuoreen mieheen. Elämässä on aina otettava riskejä, olkoon tämä se yks mun suurimmista riskeistä. Alkoholin käyttämistä tuskin ikinä lopetan kokonaan. Kun ikää tulee lisää, se toivottavasti vähenee ikään kuin itsestään, ainakin normaaleilla ihmisillä olen näkevinäni näin käyneen. Jos erään suuren suomalaisen pokerikasvon kirjoituksia on paljon lukenut, voi olla törmännyt ruotsalaisiin tutkimuksiin jotka ovat kertoneet ettei nuuska niin haitallista terveydelle olekaan.

Vaikka edellä mainitut ovat syitä itseaiheutetuille sairauksille, ei kannata unohtaa niitä tekoja joilla on suurin riski altistaa itsensä. Ei tulis itselläni mieleenkään panna minkään maalaista maksullista naista ilman kumisuojausta, itse asiassa tuplasuojaus vois olla ihan jees, mut se lienee vie liikaa tuntoa. Lisättäköön tähän ettei ole tullut vielä ainakaan maksullisia kokeiltua. Jos tyttöystävien kanssa on mennyt poikki, on ihan ilmaiseksikin saanut muualtakin. Eihän kukaan tervejärkinen juokse ruuhkaisen moottoritien yli sokkona?

Kun olen 85-vuotias vaikeasti sairastunut elämänsä elänyt pikkupoika, luultavasti tilaisin hoitokotiini mahdollisimman kalliin luksusprostituoidun ja kilon heroiinia. Pääsisi senkin sitten joskus kokemaan, vailla kuolemanpelkoa.

Oon täällä Pokerisivuilla lukenut monien blogittajien terveyshuolista; flunssasta syöpään. Toivotan kaikille paljon onnea nykyisten ja tulevien sairauksien kanssa ja niiden voittamiseen. Vaikka monessa paikassa lukee, että lääketiede on ainut joka tauteja voi päihittää, mun mielestä myös asenteella on väliä. Luultavasti joku tutkimus tätä näkemystä tukee, koska eikös aivoista välity paljon erilaisia hormoneja, signaaleja ja kaikkea mahdollista auttamaan näiden kanssa.

Oon ryypännyt myös menneiden kuukausien aikana, mut alkoi niin paljon hävettää jotkut kirjoitukseni että piti pitää pientä taukoa ja vetää nyt tukeva suojakänni tän kirjoittamiseen.

PS. Unen vaikutus terveyteen pääsi täysin tämän ajatusketjun aikana unohtumaan. Siitä tuli jo jotain puhuttua jossain edellisissä viesteissäni. Mutta siis, unirytmi ja unenlaatu on myös yksi isoimmista riskitekijöistä omassa elämässäni. Onneksi tulee sentään nukuttua tarpeeksi.
nobeer_nostory
 
Viestit: 13
Liittynyt:
19.06.2018 14:49

Edellinen

Palaa alueelle Blogit