peilin edessä.

[nuuskamuikkusenhattu]

minulla on ongelma.

väitän säännöllisesti itselleni olevani rationalisti. toisinaan satuilen muutenkin.

kuunneltuania meren rannalla MGOP:n äänikirjaa koin valaistuksen; pokerivoittoni eivät ole voittojani, eivätkä tappiot tappioitani. Jared Tendler koitti painaa tajuntaani ajatuksen siitä, että teen pokerilla winraten kerrottuna sisäänlaittamallani volyymilla. kyseinen teoreettinen tulosanti toi mielelleni rauhan, ja motivoi grindaamaan tunteja ja käsiä sisään.

nyt, lähes kaksi vuotta myöhemmin, huomaan olevani sama tappioista ja voitoista elävä otus kuin ennen meren rantaa, ennen Tendleriä. neljän tunnin keskimittaisesta päivävolyymista käytän kymmenisen minuuttia HEMin päivätuloksen päivittämiseen. tunteiden tie ensimmäisestä kädestä päivän lopputulokseen on varsin epätasainen, mutkat ja mäet tuntuvat kiveksissä usein lopullista tuottolukemaa enemmän. tuo lukema määrittää onnistumisen tunnettani, iloisuuttani, psyykkistä vahvuuttani, minua pokerinpelaajana, ihmisenä.

Brian sanoi 2M2MM:ssa häviämisen tuntuvan pahemmalta kuin voittaminen tuntuu hyvältä. tähän on lähes päivittäin helppo samaistua. nollan pinnassa oleva lopputulos herättää tuntemuksia sen mukaan, käytiinkö päivän aikana ensin kilo ylhäällä vai alhaalla.

uskoisin voivani monissa määrin paremmin, mikäli rationalisti minussa kasvaisi sen verran, että ymmärtäisi pelaavansa peliä, jossa vertaillaan kilpailijoiden työkalupakkeja, eikä sitä, kenen lompakko on yksittäisten jakojen jälkeen lihavin.

ehkä vielä joskus.

[nuuskamuikkusenhattu]

rakas päiväkirja,
tuntuu hassulta sanoa sua rakkaaks,
tuskin tunnetaan.

lapsesta asti oon pärjänny asioissa hyvin, en loistavasti. peruskoulussa olin ysin oppilas opiskelematta juurikaan, lukiossa tuli seinä vastaan ja tipahdin about seiskaan, kirjoituksissa vaikeaa. urheilu ja musiikki sujunu lajista riippuen/riippumatta aina ihan hyvin, ylempään keskitasoon pääsy helpompaa, huippuun asti ei palaa.

en oo oikeastaan koskaan oppinu työskentelemään täysillä.



kattomalla käyrää viime aikaisista peleistä pitäis olla ihan selvää, että sisään laitetut pelitunnit tarkoittaa ainakin tiettyyn rajaan asti lisäansiota. en missään nimessä oo niin varakas, että ois varaa jäädä laakereille makaamaan. oikeastaan kasvattamalla kuukausittaista keskiansiota elintaso nousisi konkreettisesti vielä jonkin verran. motivaatiota ei pitäisi olla vaikea etsiä. tämän kuvaajan pitäisi olla käsimäärän perusteella kahdelta edelliseltä kuukaudelta. on neljältä (viideltä+wcoop-tauko)

laiskuus on pokerinpelaajan perisynti, sanovat. minun on tyytyväisyys. jo teukka osasi kertoa kehityksen loppuvan siihen. vaikka pidän tästä lajista enemmän kuin lähes juuri mistään päivittäisestä tekemisestä, on pokeri jo jonkin aikaa tuntunut arjessa suorittamiselta. ilman toistuvaa kehityksellistä ambitiota on vaikea saada niskavilloista tarpeeksi jämäkkää otetta.

oonkin koittanut tehdä volyymista valuuttaa, osin myös avauspostauksessa esittämäni mentaliteetin vuoksi. jostain syystä näkyvissä olevalle liitutaululle tai exceliin ikuistettu rasti päivän volyymitavoitteen suorittamisesta auttaa mua tässä. toivottavasti myös jatkossa.

koitan olla jatkossa sulle tulosvelvollinen.

[nuuskamuikkusenhattu]

lokakuu pulkassa:



auttamatta liian pientä volyymia. tästä käsimäärästä 7.5k syntyi viimeisen kolmen päivän aikana. nyt on hyvä tatsi painaa volyymia sisään, toivottavasti pysyy terveenä ja hyvävoimaisena. huomenna ja ylihuomenna vähän Winnipeg-Floridaa häiritsemässä, lauantaille budjetoitu omapaneman oluen aiheuttama krapula.

marraskuussa ajattelin tavoitella 120 pelattua pelituntia, joka on huomattavasti enemmän kuin pitkään aikaan, noin 50% enemmän kuin lokakuussa. noin suuri muutos edelliseen ei liene realistinen, mutta pyrkimyksenä on tutkia miten ''pakotettu'' volyymi vaikuttaa pelin tasoon. selvää kuitenkin on, että mikäli winrate ei suuresti laske käsimäärän kasvaessa, kannattaa nykyisellään painaa niin paljon kuin voi.

saa nähä.