Sven Poletka kirjoitti:Toivottavasti janottaa taas pian, jotta yhteisön osallistuminen ja klikkien määrä nousisivat taas huippuunsa eikä ylläpitokaan voisi enää kiistää sisällöntuottajan markkina-arvoa ja rajatonta potentiaalia!
Alkoi janottaa jo. Tulin melkein puoli tuntia sit töistä kotiin (minullahan on siis tosiaan 5 minuutin työmatka nykyään... ei voi karata etuajassa kun on kellokortti) ja sauna on vartin päästä kuuma ja avasin juuri neljännen siiderin (jotka kävin hakemassa työaikana, mutta sitä en voi kertoa täällä koska en ole ihan varma, että onko se sallittua)
En muista, että mainitsinko jo sitä, että mulla piti tänään olla tilipäivä. Tai siis niin luulin, mutta kun aloin selvittämään asiaa kun tiliä ei ilmaantunukaan niin osalla työntekijöistä onkin erilaiset tilikaudet sen mukaan, että milloin on alottanu ja mulla on seuraava ja tästä työpaikasta eka tilipäivä vasta tän kuun viimeinen eli vielä kaks viikonloppua välissä. On mulla nyt jotain rahaa kun sain melkein pari tonnia tiliä viikko sit, mut kun olin siinä uskossa, että tänään tulee myös tili niin en osannu oikein varautua ja maksoin pois kaikki (!!!) erääntyneet laskut ja depoilin muutamille pelitileille niin nyt ei oikein ole käyttörahaa viikonlopuksi. Se on varmaan ihan hyvä juttu. Mulla on jääkaapissa vielä 15 siideriä jäljellä.
Mä taisin muuten lukea täältä, vai olikohan se suomalainen blogi jossain muualla, että joku suositteli Mötley Crüen Netflix-dokkaria Dirt. Tuli vaan mieleen kun laitoin sen tohon taustalle pyörimään koska se on hyvää taustaviihdettä sillon kun ottaa vähän siiperttiä, mut kun olen ollu jossain määrin fani jo pitkään ja yhtyeen tarina ja taustat on jo muutenkin tuttuja niin pakko sanoa, että tää on kyseisestä bändistä aika kökkö tekele jossa on mun mielestä vaan yritetty imitoida jotain bändistä olemassa olevia tallenteita ja ympätä ne johonkin juoneen ja todellinen tarina jää täysin sivuosaan. Menee ihan ok känniviihteenä just nimenomaan, mut ei siis oikein kerro bändin sinänsä melkoisesta stoorista oikeasti juuri mitään. Itse oon lukenu Heroiinipäiväkirjat kahdesti sekä suomeksi että englanniksi (siis molemmilla kielillä kahdesti) ja jos vaan enkku taittuu hyvin (siis oikeasti hyvin) niin kannattaa lukea ehdottomasti alkuperäiskielellä koska käännöksessä siitä on kadonnu aika paljon pois vaikka sekin on hienosti tehty. Kyseisen kirjan jälkeen tää Dirt on aika säälittävän pliisu ja siloiteltu tiivistelmä bändin tarinasta. Eli: Jos tykkäsit Dirtistä ja et ole lukenu Heroiinipäiväkirjoja niin LUE SE!! Mä oon lukenu monta kertaa ja itken edelleen joka kerta viimeisillä sivuilla ja nauran edelleen muutaman kerran niitä ennen.
Ne jotka pitää Heroiinipäiväkirjoja sekoilutarinana ei ymmärrä sitä kirjaa oikeasti koska kyseessä on lopulta nimenomaan aivan uskomattoman hieno selviytymistarina. Vähän niinkun Jantusen ja Karalahden omaelämänkerrat, mut potenssiin viis. Mut siis niin, lukekaa ne kans! Mä jonkin aikaa välttelin Jeren elämänkertaa kun ajattelin, että se on joku väkisin väännetty tarina, mut se olikin lopulta yks hienoimmista kotimaisista elämänkerroista joita oon lukenu. Siis sen ykkösosa. Uskon, että kakkososa tulee vielä joskus vuosien päästä.
"If u liked u can ship me 99 cents on Stars". K-Pingu!!!