Long time no see. Olin jo alottamassa kirjottelemaan pari kuukautta takaperin kun painoin kolmannen latereg re-entryn 120d PKO turnaukseen ja flipatessani 15bb efektiivisillä KJo:lla kongeja vastaan lauluun. Tuolloin heräsin miettimään onko tässä touhussa enää mitään järkeä.
Ajoista jolloin elin ja hengitin pokeria on kulunut jo reilu 3 vuotta. Olen tiedostanut jo pitkään, että fieldi kehittyy järjettömän nopeaa tahtia ja keskinkertaisemmatkin regut on ajaneet ohi jo aikoja sitten. Silti tunnen jostain syystä palavaa halua painaa turnauksia ajatellen, että kyllä mä nämä nippuun laitan. Totuus on sitten ihan toinen. Viime vuosi oli elämäni ensimmäinen jolloin tein netissä turskaa, about -3k minimaalisilla pelimäärillä. Vaikkakin livet pelastivat vuoden lopulta ihan mukavasti plussalle oli tuo jonkin asteinen "wake up call". Nykyään pelivalikoimaan kuuluu lähinnä +50d megafieldit lateregillä, silloin kun vain sattuu olemaan aikaa pelata. Tää on todellisuudessa about kerran kahdessa kuukaudessa, mieluummin silloin kun on muutama saunakalja alla.
2020 näyttää tällä hetkellä varmaan aikalailla -4k pelkillä nettipeleillä kun en ehtinyt liveäkään painamaan ennen isoa C:tä. LiveSM terminaattorin kävin painamassa mutta hävisin ekan flipin AK < TT jonka jälkeen ei ollutkaan sitten mitään tehtävissä tuolla struktuurilla. Jostain syystä tämä alkoi juuri nyt ahdistamaan ihan sikana koska pokeri on jotenkin aina ollut se juttu jossa pärjää ja siitä on aina voinut olla jossain määrin ylpeä. Nyt lähinnä kun kaverit kysyy (niinkuin ovat viimeiseen 10 vuoteen tottuneet kysymään) "onko tullu pelailtua?". Vastaus on tyyliä "eipä oikeastaan... ei ole aikaa... noh, silloin tällöin... emmä kyllä enää pärjäiskään joten ei sillä sen väliä". Joka kerta tuntuu pahalta sanoa näin vaikka se on totuus. Samalla tapaa vituttaa esimerkiksi se, että otan junnuilta änärissä, fifassa ja muissa peleissä dunkkuun about puolet ajasta kun olen aikaisemmin olen tottunut voittamaan 9 peliä kymmenestä. On helppoa huijata itseään ajattelemalla, että herosta on vain tullut liian vanha tähän touhuun perustelematta asiaa sen enempää. Todennäköisemmin kyse on siitä, että junnuilla(taikka sitten pokkareguilla) on enemmän aikaa opiskella peliä, on se sitten pokeri tai fifa. Oravanpyörässä olo on aika ajoin hiton kuormittavaa ja energiaa harvemmin jää keskittyä täysillä mihinkään muuhun vaikkakin pidän omia hommiani ns. hyvinä hommina. Tästä päästäänkin hyvällä aasinsillalla kelaan jota on funtsinu viime aikoina erityisesti. Aina kun oon saanut aikaa keskittyä johonkin juttuun oon poikkeuksetta pärjännyt siinä keskiarvoa paremmin. Kun rullaa elämää taaksepäin, esimerkkejä tulee mieleen lähes joka elämän vaiheesta.
Tiedostan, että on aivan järjettömän typerä aihe ahdistua pärjäämättömyydestä koska oon lähinnä keskittynyt grindaamaan työelämää. Oon painanut alle 400 turnausta koko vuonna ja abi on ollut roimasti korkeampi kun aktiivivuosina, joten tuo ei anna välttämättä lainkaan oikeaa indikaattoria nykytasosta pokerissa. Silti vituttaa, koska mieluummin tämä olisi harrastus josta hyötyisi profitin ja kilpailuvietin täyttämisen muodossa. Harrastukset yleensä maksaa ja 3-4k vuodessa ei ole aivan järjetön hinta harrastukselle mutta jos näin hintavasta harrastuksesta ei varsinaisesti edes nauti niin se ei liene kovin fiksua tekemistä. Pokerissa nautinto koostuu omalla kohdallani lähinnä siitä, että pystyn tärkeissä spoteissa tekemään parempia päätöksiä kun vihut ja olemaan keskimääräiseen fieldiin nähden parempi. Toki myös isojen finaalipöytien tuoma adrealiini ei ainakaan vähennä nautintoa. Teoriapuolella vuodan aika huolella ja nykyisellä pelivalinnalla en sitä varmastikaan biittaa edes keskimääräistä fieldiä vaikkakin koen, että pystyn 1-2 tablatessa yhä laittamaan kovempia kavereita mankeliin silloin tällöin.
Koen runanneeni työelämässä(kin) aika hyvin ja outteja on aika reilusti ns. nostaa tasoja mut viime aikoina kokenu aika isoa dilemmaa siitä onko wörtti mennä all-in vai ei. Suomessa verotus kun on mitä on. Omalla kohdalla vaatisi aika monta stressintäyteistä vuotta grindata ittensä siihen asemaan, että olisi tyytyväinen siihen osuuteen mitä jää käteen vs vastuu/stressi/työmäärä. Juuri tällä hetkellä tuntuu siltä, että nyt on hyvä hetkeksi pysähtyä tähän eikä lähteä ottamaan enää yhtään lisää vastuuta työelämän puolella. Pokerin puolella olen ajatellut ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä tästä jälleen tuottoisa harrastus josta nautin eli teen parempia päätöksiä kun vihut sen sijaan, että olisin sormi suussa flopilla kun flättään buttonilta AQs regun UTG avaukseen.
Monet tutut on vuosien varrella kysyneet unelmista ja olen about 15 vuotta vastannut, että haluan mennä Vegasiin pelaamaan WSOP:ta ennen kuin täytän 30 kun en oo muutakaan keksinyt. Tänä vuonna oli aikalailla flipissä, että oltaisiin päästy reissuun ilman koronaa. Ensi kesänä olen ainakin omassa mielessäni committed lähtemään mikäli vain olosuhteet sallivat. Ikää tällä hetkellä mittarissa 29 joten tuon 15 vuotta viljelleeni "unelman" viimeinen käyttöpäivä alkaa lähestymään. Ei sillä toki oikeasti ole mitään väliä pääseekö sinne ensi kesänä vai kahden vuoden päästä mutta olisihan se silti siistiä päästä lunastamaan lupaukset. Vaikka rollit tuohon reissuun löytyy jo nyt niin koen silti mielekkääksi projektiksi yrittää grindata netistä reissurollia. Mitä enemmän rollia sitä enemmän uskon saavani reissusta irti. Ei noita nyt ihan joka vuosi ole tarkoitus tehdä, etenkin kun pitkänä miehenä vihaan pitkiä lentoja.
Joulun jälkeen olen viikon lomalla jolloin on tarkotus dedikoida iso osa ajasta grindaamiselle ja pelin opiskelulle. Tällöin vetelen vielä nykyisellä pelivalinalla koska aika hyviä turnaussarjoja vaikuttaa olevan käynnnissä ja halua gämblätä löytyy. Varsinainen projekti olisi tarkoitus aloittaa todenteolla vuoden alusta. Suunnitelmana palata juurille low-midstakes MTT-kisoihin eli laskea abia huomattavasti nykyisestä. Ennen kesäkuuta jos olisi kasassa 5-10k profittia niin voisin olla tyytyväinen. Jos reissuun ei koronan takia päästä, vaihtoehtoisena motivaattorina toimii joka tapauksessa edessä oleva auton vaihto. Ajelen yhä 20 vuotta vanhalla golfilla jossa alkaa olla vikaa siellä sun täällä vähän liian usein. Itselleni on tähän asti riittänyt, että kulkuneuvo kuljettaa paikasta A paikkaan B mutta kolmenkympinkriiseissäni olen mehustellut seuraavaksi menopeliksi +2014 vm Audi A1/A3:sta. Tämänkin koen toimivan ihan kelpo motivaattorina pärjäämiselle sillä jos tulosta ei tehdä niin tyytyminen on todennäköisesti johonkin idemmässä valmistettuun menopeliin.
YTD tulos näkyy alla, sharkscope ei varmaankaan laske ihan oikein mutta tarpeeksi hyvin. Veikkauksen pelejä ei tässä näy mutta enpä oikeastaan ole pelannut siellä kun isommat 100-250e eventit joissa tosin on ihan mukavia saumoja ollut mm. suomenmestaruuteen mutta lopulta oon hävinnyt väärät flipit. Sieltä lähinnä F2T sijoituksilla +1k tältä vuodelta. Petrattavaa siis löytyy ja sitä löytyy paljon.

- blogientry.PNG (40.37 KiB) Katsottu 2269 kertaa