Tervehdys kaikille!
Ette varmaankaan tunne minua, mutta minä tunnen tuntevani kaikki aktiiviset kirjoittelijat täällä. Olen yksi niistä varmaan tuhansista hiljaisista lukijoista, jotka päivittäin täällä pyörähtelevät (vuodesta 2011). Luulin kirjoittaneeni jo avauksen, jossa kysyn kohteliaasti moderaattoreilta ja aktiiveilta, voinko aloittaa täällä blogin, jossa teemana on pelaamattomuus ja taistelu peliriippuvuuden kanssa. No se on jossain, niin enää en kysele.
Aloitan siis blogini, joka toimii minulle voimakirjana ja jossa toivottavasti käydään hyviä keskusteluja. Ehkä jollekin voin olla avuksi ja toimia vertaistukena.
Olen kohta 30-vuotias 3 lapsen isä ja aviomies. Elämässäni on aina kaikki ollut peliriippuvuutta lukuun ottamatta tosi hyvin. Klassinen olen itseni ainut ja pahin vihollinen.
Mennään 15-vuotta ajassa taaksepäin, jossa niin moni pelaaja on veikkauksen pyhätössä syntynyt. Muistan ne pelikoneet jokaisessa kaupassa. Ensin rahat menivät Pokemon-kortteihin, mutta ensimmäisten hentojen viiksikarvojen ilmaantumisen aikoihin valtaosa kolikoistani upposi mukavasti tuplapottiin tai johonkin muuhun Lahden seudun pelikoneeseen. Ennen viidettätoista ikävuotta oli jännitystä jo salaa pelata ja iän tullessa täyteen se jännitys hävisi, mutta pelaaminen maistui. Kruuna, kruuna, kruuna, klaava oli meikäläisen ykköskaava tuplapotissa. Välillä oli taskut täynnä kolikoita ja usein oltiin ilman. Samoihin aikoihin pitkäveto houkutteli myös, oli kiva seurata tuloksia teksti-tv:stä ja katsoa kupongin napsumista.
No lukion alussa kuvaan tuli pokeri televisiossa ja koulun nerojen pokeripelit, joita välitunneilla pelattiin. Iskä avasi vielä tilin maanittelulla, niin pääsi alaikäisenä nettiin pelaamaan. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä matemaattisesti lahjakkaalle kaverille, jonka perheen tulot olivat kaveripiirin häntäpäästä. Meinasin valloittaa maailman ja tulla tökerön rikkaaksi. Lukion viimeiestä vuodesta en muista juuri mitään muuta, kuin sen että pelasin ja olin lumoissani. Abivuoden keväänä olin elämäni voimissa kun Sunday warm-upin 12sta sijasta tuli 6000$ ja rolli kukoisti. Olin varma, että voittaisin vielä joku päivä ykköspalkinnon ja 150K€. En koskaan voittanut, enkä voitakaan. Rolli katosi nopeasti, mutta voimat jäivät. Hieman lainaamalla voisin vielä voittaa rutosti. Biittasinhan pelit. Lopunaikoina vielä satelliittista lippu ja hotelli Portugaliin pelaamaan liveä, matkalla rahat loppu ja varastin reissuseurana olleelta pikkuveljeltä rahaa pelaamiseen, kun olin kaikki pikavippipaikat nostanut jo tyhjäksi Äidin jo kertaalleen maksettua ensimmäiset 2000€ velat.
Reissun jälkeen iski seinä jo vastaan kirjoituksista pelaamisesta huolimatta kaksi L, kolme E ja yksi C. Isän luottokortilta höyläsin vielä 1000€ ja tunnustin poliisille, tuomio lievästä maksuvälinepetoksesta tuli vuotta myöhemmin. Yliopistohaaveet vaihtuivat itsemurha-ajatuksiin. Aloitin avun hankkimisen pelaamiseen, terapeuttia ja AA-kerhoa. Ennen kuin elämäni oli kunnolla aikuisena alkanutkaan, olin sen jo tuhonnut. Velka vaan juoksi kasvamistaan ja minulla ei ollut mitään. Pari viikkoa punnitsin päivieni päättämistä ja tulin siihen tulokseen, että teen parhaani elämässä ja sen on pakko riittää. Sitten tulikin jo aika lähteä ihanaan armeijaan.
Armeija tuli hyvään rakoon ja keskeytti todella huonon ja surullisen vaiheeni jossa söin huonosti ja hengitin pelaamista. Onnistuin toki armeijan pokeripiireissä häviämään tuhansia (onneksi toverit erinäisin verukkein pienensivät näitä tappioita). Tykästyin armeijaan ja jäin aliluutnanttina töihin. Pian olinkin kersanttina vakivirassa, velat lyhenivät ja kohta olinkin jo maksanut velkani. Pelaaminen pysyi koko ajan kuviossa mukana, palkka tuli, palkka pelattiin, minikulut elämiseen ja odotettiin seuraavaa palkkaa, että pääsi pelaamaan. Hyvä oli olla harjoituksissa ja töissä. Ainut paikka missä pelaaminen ei ollut mielessä.
Tapasin nykyisen kauniin vaimoni (ja tyttäreni) ja ajattelin enkelin pelastavan minut pelaamiselta. Paskanmarjat, rakastumisen euforia vei mukanaan, mutta pikkuhiljaa demonit kuiskuttelivat korvaan, pelaa ja tee hänet onnelliseksi materialla. Pelaa ja pääset ulkomaanmatkalle jne. Pelasin aika usein, mutta onnistuin olemaan jo aika pitkiä aikoja ilman pelaamista. Kun stressi ja väsymys kasvoivat alkoi taas pelaaminen.
Meille syntyi ensimmäinen poika ja yritin tsempata ja tsemppasinkin, olin velaton mies. Ei yhtään velkaa. Elämiseen oli rahaa ja söimme hyvin ja perheeltä ei puuttunut mitään. Silti hävisin taisteluni pelaamisen kanssa vielä satunnaisesti. Taukoa ja repsahdus, taukoa ja iso repsahdus, riitaa ja repsahdus jne. Hankin lisää apua, kävin pitkään riippuvuusasiantuntijalla/terapeutilla, sain tukea ja apua. Valtaosa maailman pokerisivustoista jo suljettu. Tuli toinen poika, nyt perheessä meitä jo yhteensä 5. Kaksi vuotta sitten repsahdin pahasti taas, nyt paremmilla tuloilla hankin 30000€ pikavippi/kulutusluotto-velkaa. Ai miten kusessa ja ahdistunut olin. Viimeisillä rahoilla onnistuin voittamaan ensin kasinolta noin 20000€, jonka omahallaa ja kasinolla pyöritin 120000€. Jotta vielä yön aikana onnistuin tiputtamaan sen 50000€ kotiutukseen Olybetiltä. 50000€ maksettiin 30000€ velat ja jäi rahaa jakaa lähipiiriin ja olin taas mestari. Hommattiin asumisoikeusasunto ja asuntolaina tuolla pesämunalla ja kaikki oli mahtavasti uudessa kodissa ja talouskin oli reilassa.
Meni puolivuotta ja olin taas 30000€ velkaa ja aivan kusessa taas. Ne sain ulosottoon, jota noin seuraavat 5 vuotta vielä lyhentelen maksusuunnitelmalla. Viime vuonna olen tästäkin huolimatta vähiä rahojani pelannut ja vaimoni on myös velkaantunut ja taloutemme on aivan solmussa. Viimeinen repsahdus ja niitti oli nyt joulun alla maaninen 3 viikon pelaamisputki, jossa pelasin vaimolta 600€ ja vastikerahamme. Kun sain taas pelit kiinni sen jälkeen, olin jotenkin kuitenkin onnellinen. Tunsin, että vihdoin pelaamiseni oli nyt tässä. Se loppuu just nyt tähän. Laitoin kaikkiin tulevaisuudessa aukeaviin sivuihin viestiä, että älkää koskaan avatko, olen riippuvainen.
Näin kun kirjottaa, niin kuulostaa aika pahalta . Minulla on siis rakas (liikaa kestänyt) vaimo ja kolme lasta. Ohjelmoin työn ohessa, vuosi sitten vaihdoin puolustusvoimilta tavalliseen vakityöhön. Olen elämäni kunnossa, harrastan BJJ:tä ja lenkkeilen säännöllisesti. Perheen kanssa on ihana touhuta ja nautin ulkoilusta ja yhdessäolosta yli kaiken. Olemme terveitä, lapsilla on aina olleet vaatteet, ruoat ja kaikki kunnossa. Eli meillä menee oikeasti tosi hyvin. Nyt kun hautaan lopullisesti pelaamisen niin menee vielä paremmin.
Elämäni pelit numeroina:
- Hävityt rahat rahapeleihin n. 100000-120000€
- Aikaa käytetty rahapelaamiseen n. 7000-10000h
- Läheisten loukkaamisprosentti: 99%
- Lopullisesti suljetut sivustot: n. 20-30
Tervetuloa siis mukaan viimeiselle matkalleni. Saa kommentoida ja kysyä ja kertoa omia kokemuksiaan ja olen mielelläni vertaistukena. Jos jotain elämästä oivaltanut on se, että kaikilla on jokin asia perseellään. Minulla se on pelaaminen, jollain joku muu. Se ei tee minusta luuseria vaan ihmisen.
Meinasin samalla hoitaa pari muutakin juttua pois elämästä:
Projekti on siis 365 päivää ilman rahapelejä, nuuskaa tai karkkia.
Sivuprojektina on kasvattaa rolli 0€-> 600€ (tarkoittaa säästötilini saldoa, rouvalle siirrän aina valtaosan rahoistani, niin joulukuussa tavoitteena tilille karttuneen 600€ (50€/kk).
Kantava motto on terapeuttini nerokas:
Vaikka miten sinua himottaa, niin kuule et sinä siihen räjähdä vaikket teekään niin kuin himo sanoo”.
Minua tuo on auttanut jo monta kertaa.
Päivitän vähintään viikoittain kuulumisia havainnoista (ellei sitten ole väärä foorumi tälle
) ja opeista matkallani.
Ja kertomuksen perusteella minut oikeasta elämästä tuntevat tunnistavat varmasti. Ei haittaa, täällä ollaan ja jo vuosia sitten olen lopettanut esittämisen. Koko lähipiirini, työkaverit ja monet vieraammatkin tästä tietävät. Saa tulla juttelemaan oikeassakin elämässä asiasta.
Tämä ei siis ole mikään raflaava tai kupliva blogi, vaan hyvinkin raadollinen kuvaus yhden miehen taistelusta. Nautin vain alkoholittomia oluita, niin minkäänlaista vaikutusta alkoholilla ei ole blogiin tai elämääni yleisestikään . Toivottavasti täällä on tilaa minunlaiselle visertäjälle. Tsemppiä kaikille vuodelle 2021 jokaisen omiin taisteluihinne!
Ensimmäinen update samalla:
Aloitin projektin siis nyt vuoden alussa (vaikka viime vuoden viimeiset hetket jo elinkin tämän mukaan.) Kaksi päivää saanyt nyt kirjoittaa kalenteriin N/P/H -> Projekti on startannut erinomaisesti ja tavoitteen mukaisesti!
. 
Siksi otin samaan syssyyn niskalenkin kaikista paihoista ja teen lopettamisen ”Au Naturel”.
. Mahtava kun Justa tulit vastaamaan ja meitä on varmasti tuhansia vielä lisää Suomessa. Ei riittänyt natsat vielä yksityisviestiin, oisin nakannut sulle viestiä ja puhelinnumeronkin jos joskus haluat jutella asiasta tai kaipaat tukea vaikeina hetkinä. Mä olisin monta kertaa lopettamisen matkalla kaivannut numeroa mihin laittaa viestiä ihmiselle joka käy samoja tunteita läpi. 
