Menee vähän blogista offtopiciksi, mutta havahduin tänään rytmin tärkeyteen ja rupesin pohtimaan asiaa.
Kahdehdin ajoittain täällä vapaaherrojen rytmittämyyttä ja vapautta, mutta toisaalta varmaan räjähtäisin sellaiseen elämään.
Tai mistä sitä tietää, ei mulla ole ollut sitten kotihoidon(alle 3veenä) tai lomien lisäksi jaksoa jossa olisin voinut elää vapaata rytmiä. Saattoi olla yksi asia mikä pokerissa houkutteli myöskin.
Anyway, elän aika tarkassa rytmissä ja käytännössä vessareissunkin voi ennustaa 5min tarkkuudella, pääosin herään ilman herätystä ja arki menee hyvällä jaksamisella. Pokeri (turnaus) on aina tätä rytmiä pahasti sotkenut. Note to myself.
Mun rytmi (arkena ja viikonloppuna), vain tärkeimmät asiat:
0630-0700 herätys, nhl-tulokset, kahvi ja vessa
0800-1600 töitä
tai
0800-0900 Siivous/näyttöaika kun muksut katsoo töllöä
0900-1030 ulkoilu
Lounas
1200-1300 Lepo/leikkihetki ja kahvia ja vessa
1300-1400 ulkoilu
1400-1600 ruoanteko/siivous/leikki
Päivällinen
1700-1800 Näyttöhetki ja kahvi ja vessa
1800-1900 iltaulkoilu
1900-2000 iltapala/iltatoimet
2000-2100 mahdollinen lenkki tai iltasatu
2100-2400 Vaimo/ommooaikkoo -> opiskelut, pleikkari,lukeminen tai puhelin
Musta tuntuu et mun keho rakastaa rytmiä ja samoin itsekin. Toki on paljon päiväkohtaisia muutoksia (treenit, lasten päivän jaksaminen ja toiveet yms.yms) mut se rytmi on aina siellä taustalla.
Se juttu tässä oli et en tajua miten ihmiset voi elää ilman säännöllistä rytmiä. Pokerinpelaajilla se taitaa joskus olla yleistäkin. Mietin et empiirisen kokemuksen mukaan heitän tähän et samoilla taitopisteillä oleva kaveri pärjää pokerissa 10-50% paremmin jos rytmi ja tasapaino arjessa on kondiksessa verrattuna kaveriin jolla ei ole. Täälläkin parhaiten tuntuu pärjäävän rytmissä olevat (toki kaikki eivät tätä käsittele).
Ois kiva kuulla ammatikseen pelaavien rytmiä, kun välillä täällä on niin pokeriaiheista et tuntuu pyörivän vain pokeria tai vähän muuta. Ja jos joku rytmitön voi kertoa rytmittömyyden eduista

.
Kiehtoo ihan näin niinkuin maailman ymmmärtämismielessä.
Ja heitän täs sellasenkin ajatuksen et paljon on tekstiä pelaamisen opiskelusta ja pion ajamisesta, koutsin hommaamisesta mut aika vähän sellaisen hyvän tasapainon tai hyvinvoinnin lisäämisestä.Tää on musta äärimmäisen kiehtova aihe.
Maailman top 1000 pelaajaa vaikuttaa olevan henkisesti ja fyysisesti hyvässä balanssissa ja rytmissä. Sit kun mennään alaspäin rankingeja niin tuntuu et silmäpussit ja kalpeus kasvaa. Hmm, pärjääkö ne paremmin ketkä keskittyy kokonaisvaltaiseen tasapainoon vai onko se helpompi keskittyä sitten tasapainoon kun ei ole fyrkasta huolta pätkääkään. Onko se syy vai seuraus.
Ei muuta uutta savanilla. Aurinko paistaa tällä savannilla kirkaammin kuin aikoihin.
Edit:
Rupesi naurattamaan mun mielen luomat 5 pokeripelaajatyyppiä / profiilia ja ennakkoluuloa mitkä on tässä 10vuotta pyörinyt päässä.
1. Herramiespro: Harrastukset Tennis, Golf. 8 paria vatsalihaksia näkyvissä. Mallivaimo ja urheiluauto. Isot sidebetsit ja paljon liikuuntaa ja laadukasta ravintoa. Pokeria vain isoilla panoksilla muutama kerta viikossa.
2. Nuaripro: Ig-laulaa. Show them tha money. Kosteat viikonloput, naisia ja iso wingman porukka. Pokeria pelataan välillä kännissä, mut pääosin juhlimisen välissä.
3.Neropro: Lukittautunut asuntoon, poistuminen asunnosta korkeintaan shakkiturnaukseen tai uusimman energiajuoman lanseeraukseen. Pakaranjäljet painunut tuoliin iho kuolleen kalpea.
4. Perussuomipelaaja: Käy töissä, katsoo lätkää ja pelaa pokerin lisäksi lottoa, vakiota ja pitkävetoa. Pelijuomana vain olut. Ei apuohjelmia. Saittina veikkaus, korkeintaan Paf-koska laiva.
5. Ongelmapelaaja: Pakko päästä pelaamaan, pelaaminen voittamista tärkeämpää. Muuelämä kärsii. Pahoinvointi suurta. Voidaan jakaa kahteen alaryhmään: ongelmapelaaja joka ei sitä vielä tiedosta/myönnä tai sen tiedostava.