Viimeinen taistelu: Projekti 365

[korssii]

Hienoja mittareita ja hyvää luettavaa tää blogi! Otetaan käyttöön sitten jos/kun pelaaminen ei ole enää kannattavaa.

[Summerliu]

Hienoja mittareita ja hyvää luettavaa tää blogi! Otetaan käyttöön sitten jos/kun pelaaminen ei ole enää kannattavaa.

Kiitos Korssi.

Ei pitänyt enää kirjoitella tänään, mut rinnakaisessa blogissa oli Harbon (hitsi et on herkunhimo, kun haribo tulee tosta nimestä vaan mieleen) ihan hyvä ajatus riippuvuuteen liittyen, joka on yksi isoimmista asioista jonka muutin tähän vuoteen.

Mä uskon myös, ettei riippuvuutta voi voittaa jos pitää sille takaportin auki. Mullakin oli aina mielessäjoku aika kun kokeilen uudestaan. Oli se kuukausien tai vuosien päässä niin aina tiesin, että joskus joku aukeaa ja voin kokeilla kohtuupelaamista. Kun olin ollut tavoitteen ilman niin kappas lähti laukalle ja nopeasti. En vaan usko riippuvaisen kohtuukäyttöön tai sen säätelyyn. Se on saatana boolean true/false. On/off.

Ne ketkä pääsee kohtuukäyttöön eivät ehkä ole riippuvaisia niin ollekaan, korkeitaan ”koukussa”. Vähän niin kuin en voi sano aidosti olevani riippuvainen nuuskasta. Sitä mä oon aina pystynyt hallitsemaan, olla ilman, käyttää pussin päivässä tai mitä tahansa. Tai porno tai muu. Onhan niitäkin joskus mennyt liikaa, mutta en voi sanoa olleeni niistä riippuvainen.

Se on muuten hauska juttu sinänsä, moni on sanonut itsekin olleen riippuvainen kolikkopeleihin tai arpoihin. Ottivat sit parin viikon timeoutin ja eivät ole pelannut niitä ja saivat ihan kohtuukäyttöön ton pelaamisen. Tälläisissä ”koukku” caseissa se kohtuus varmaan toimii hyvinkin. Lukasin tossa tekstin joka avaa aika hyvin omaa ajatusmaailmaakin.

https://www.psychotherapynetworker.org/ ... paign=pnli

Musta se ongelma on aika komplaksinen ja syvä mikä pitää ratkaista. Pitää olla valmis menemään aika syvälle, että pääsee kierteestä pois.

Mä suljin sen oven, että koskaan enää pelaisin. Se helpotti valtavasti. Nyt mä työstän mun tunteita, traumoja ja elämää sellaisen muottiin, ettei mun tarttr tarttua mihinkään ulkoiseen voidakseni saada turvapaikkaa, mielihyvää tai mitään muutakaan.

En vaan näe miten voi työstää itseään ulos riippuvuudesta, jos ei näe sen haitallisuutta ja ole lopullisesti valmis sitä sulkemaan pois. Silloin näen sen olevan asiana vielä liian tärkeä.

[Summerliu]

Bassoradio sanoitti mun ajatuksen, uskokaa tai älkää.

Tajusin et yksi mun suurimmista ongelmista on ollut kateus / luokkaupgradaus.

Olen syntynyt vanhempieni tapaan työväenluokkaan. Ehkä vanhemmatkin halusivat kuulua keskiluokkaan. Minä olen aina tavoitellut ehkä ylempää keskiluokkaa ehkä se suurin kimmoke pelaamiseenkin oli tämän upgraden nopeuttaminen.

Mulla on pitkään ollut kolme ajatusta mitkä liittyvät tavoitteisiin ja siihen ylemmänkeskiluokan tavoitteluun.

1. Ruokakaupassa ei tarvitse koskaan miettiä hintaa ruokaa valitessa. Tuplajääkaappi täynnä, aina.

2. Tiliä ei tarvitse katsoa edes kuukausittain (siitä syystä, että onhan siellä rahaa).

3. Voi lähteä ihan extempore viikonloppumatkalle ulkomaille

Mul on ollut aika iso fixaatio näihin ja jotenkin sitä on vaan pyrkinyt ja pyrkinyt tuohon. Hölmöin tavoin.

En väitä ymmärtäväni buddhalaisuutta, mutta musta se on yksi suurimmista viisauksista, että ihminen on vapaa vasta kun lopettaa janoamisen. Kun/jos saavutan nuo asiat niin haluan lisää ja oikeastaan pysyvä onni tulee vain lopettamalla janoaminen.

Jos ette usko buddhalaisuutta niin uskokaa keekkiä:
”Ennen aurinkomatkoist sai kylmiä väreitä, nykyään harvat hotellit on kyllin päheitä.”

Ehkä mä yritän sanoa, että olen ehkä onnistunut ottamaan ensimmäisen askeleen janoamisen ja kateellisuuden polulta pois. Uskon sen olevan todella tärkeä asia pelaamattomuuden kannalta.

Noi saakelin loton miljonäärivoittajat on pahinta pelimarkkinointia, niin se haaveilu on ollut aika petollista. Viimeisin miljönäärijuttu ei enää herättänyt tunteita, mun on hyvä näin.

En tarkoita sitä etten mitään haluaisi tai hankkisi tai tahtoisi vaurastua vaan se, etten pidä niitä enää etappeina parempaan.

[Erotic Razz]

Täällä sama haave kuin siellä. Juuri noita arjen pieniä asioita, kuten pitääkö tarkastaa onko tilillä katetta. Ja pelaamatta sitä olisi, joten ihan vaan peiliin kattelemaan. Mutta helppoa olla olematta kateellinen, kun ei ole materialisti. Kateellinen olen ainoastaan niille, joilla on luokattoman upea nainen

Mulle oli herätys kun hehkutin kollegalle joskus, että kohta on palkkapäivä. Se vaan totesi ohimennen, ettei ollut edes huomannut asiaa. Teki mieli vastata: ”Haista sinä vittu. Itsehän olen vetänyt viikon sikanautaa ja nuudeleita”

[Puuraketti]

Bassoradio sanoitti mun ajatuksen, uskokaa tai älkää.

Tajusin et yksi mun suurimmista ongelmista on ollut kateus / luokkaupgradaus.

Olen syntynyt vanhempieni tapaan työväenluokkaan. Ehkä vanhemmatkin halusivat kuulua keskiluokkaan. Minä olen aina tavoitellut ehkä ylempää keskiluokkaa ehkä se suurin kimmoke pelaamiseenkin oli tämän upgraden nopeuttaminen.

Mulla on pitkään ollut kolme ajatusta mitkä liittyvät tavoitteisiin ja siihen ylemmänkeskiluokan tavoitteluun.

1. Ruokakaupassa ei tarvitse koskaan miettiä hintaa ruokaa valitessa. Tuplajääkaappi täynnä, aina.

2. Tiliä ei tarvitse katsoa edes kuukausittain (siitä syystö, että onhan siellä rahaa).

3. Voi lähteä ihan extempore viikonloppumatkalle ulkomaille

Mul on ollut aika iso fixaatip näihin ja jotenkin sitä on vaan pyrkinyt ja pyrkinyt tuohon. Hölmöin tavoin.

En väitä ymmärtäväni buddhalaisuutta, mutta musta se on yksi suurimmista viisauksista, että ihminen on vapaa vasta kun lopettaa janoamisen. Kun/jos saavutan nuo asiat niin haluan lisää ja oikeastaan pysyvä onni tulee vain lopettamalla janoaminen.

Jos ette usko buddhalaisuutta niin uskokaa keekkiä:
”Ennen aurinkomatkoist sai kylmiä väreitä, nykyään harvat hotellit on kyllin päheitä.”

Ehkä mä yritän sanoa, että olen ehkä onnistunut ottamaan ensimmäisen askeleen janoamisen ja kateellisuuden polulta pois. Uskon sen olevan todella tärkeä asia pelaamattomuuden kannalta.

Noi saakelin loton miljonäärivoittajat on pahinta pelimarkkinointia, niin se haaveilu on ollut aika petollista. Viimeisin miljönäärijuttu ei enää herättänyt tunteita, mun on hyvä näin.

En tarkoita sitä etten mitään haluaisi tai hankkisi tai tahtoisi vaurastua vaan se, etten pidä niitä enää etappeina parempaan.

Anteeksi ensin koko viestin quotesta.

Asiaahan tuossa paljon on - sitä ei ole kiistäminen.

Tuo on hieman kuin business class lentokoneessa. Siinä oikeasti haetaan sitä classia - eikä sitä businessta. Se verho on se erottava tekijä.

Miten sitten saavutat sen miten itse - ja miten muut ympärilläsi (tärkeätä) - olet onnellinen?

Materia on kivaa ja mukavaa. Se ei kuitenkaan saa olla päämäärä - materia tulee oikein tehtyjen asioiden ja ajan funktiona. Mikäli materiaa kaipaat.

Tee niitä asioita jotka ovat haastavia? Esim. elämänhallinta. Tälläkin palstalla on 100+1 vinkkiä (hyviäkin sellaisia) elämänhallinnan saralla. Noh. Useimmiten tuo menee NIH tyyliin roskikseen (Not Invented Here) ja sanotaan ettei tarvitse tulla neuvomaan. Vaikka hero (ei siis blogin hero) niitä neuvoja juuri tarvitsisikin.

Sitten saadaan joku joulu-osuma jostain ja ollaan palkinto ansaittu. Game over. Olet juuri luovuttanut kaiken sen suhteen minkä eteen olet tehnyt töitä.

Olit vain onnekas - mutta assosioit tuon jotenkin tehtyihin oikeisiin asioihin. Sitten lopetat niiden tekemisen.

Lopetat työn tekemisen..ja olet laiska. Menen treenaamaan tänään - no en menekään. Mulla on kyynärpää vähän kipeä. Se onkin toki se tärkein paikka kropassa joka kipeytyneenä estää kaiken tekemisen. Esimerkkinä vain tuo siis toki.

Rinse and repeat.

[Summerliu]

Erotic, tuttu tilanne . Armeijassakin osa oli intopiukkana kun tuli sotaharjoituskorvaukset maksuun ja toiset ei edes huomanneet Parhaat innokkaat (itse) oli jo innoissaan kun verkossa näki palkkakuitin.

Ja puuraketti, saat anteeksi ja mielenkiintoista pohdintaa. Näinhän se on ja itse havahduin siihen et vaikka luulin olevani antimaterialisti niin ehkä kaikkein syvällejuurtunein ongelma-ajatus liittyi materiaan.

[Summerliu]

Jos jollain on hyviä vinkkejä miten oppia olemaan tekemättä mitään niin otetaan vastaan. En nimittäin ole varma onko se mun yksi haaste vai ei.

Tajusin, että oon siirtänyt vahvasti energiapurkauksen liikunnan puolelle, mikä on aiemminkin auttanut pelaamattomuuteen. Sit illat hakkaa ohjelmointia. Se on jännä kun tuntuu ettei voi/halua pysäyttää itseään. Telkkaria ei ole tullut katsottua vuosiin, pleikkarinpeluustakin mennyt fiilis. Rouvan kanssa jaksaa telkkaria hetken katsoa rakkaudesta. Lapsukaiset ovat ihania leikkikavereita ja päivät heitellään voltteja hangessa, mut silti illasta tuntuu et mun täytyy vapauttaa mun aivoenergia johonkin. Hankala juttu.

No mutta pelaamattomuuden kanssa menee tosi hyvin, ja oikeastaan aika vähillä ajatuksilla mennyt sen suhteen. Osallistun käsilläseisontatutkimukseen ja viikon liikunta on ollut 2x BJJ 2xJuoksu 2x käsilläseisonta. Mikä on tuntunut tosi hyvältä yhdistelmältä. Oon siis pitkään käsilläkävellyt, mutten hirveästi sitä ole systemaattisesti harjoitellut.

Ohjelmoinnissa aloitettiin kiva ryhmätyö ja hauskaa ollut yhdessä väännellä.

Onnea kaikille eilisen/yön tuhoajille. On ne kovia!

[Puuraketti]

Jos jollain on hyviä vinkkejä miten oppia olemaan tekemättä mitään niin otetaan vastaan. En nimittäin ole varma onko se mun yksi haaste vai ei.

edit: jaa olisi varmaan pitänyt lukea huolellisemmin Annetaan tuon aivopierun nyt olla tuolla. Tekemättömyydestä oli siis kyse eikä oppimisesta tekemättä mitään Avainsana olemaan oli näemmä näkymätön minulle.

Riippuu varmaan aika paljon siitä mitä haluaa oppia.

Yksi hyvä vaihtoehto on yhdistää liikunta ja oppiminen esim. äänikirjoja / YouTube videoita kuuntelemalla. Riippuu tietenkin liikunnasta voiko kuunnella vai ei, mutta esim. salilla, juoksu-tai kävelylenkillä onnistuu helposti.

Eihän tuossakaan "tekemättä mitään" opi, mutta saa yhdistettyä asioita ja tehostettua ajankäyttöä kun ei tee helposti yhditettäviä asioita erikseen.

[Summerliu]

Joo, mulle lenkit on vaan pyhiä musiikkihetkiä. Kiitos puuraketti kuitenkin.

Ehkä mä yritän tässä itse pohtia et kun 8vuotta meni armeijassa aika kovas painaen, kotona pienet lapset ja siihen vielä aika kovasti kuntoilua ja hullu rupesi vielä opiskelemaan ohjelmointia niin onhan siinä ehkä sellista ylikuormitusta ja ylisuorittamista. Niin siitä kierteestä olisi ehkä syytä irtautua vaikka arki onkin nyt huomattavasti tasapainoisempa ja kevyempää. Mieli jotenkin tahtoo täyttää sen keveyden tekemisellä.

Oon meinannut nukahtaa hammaslääkäriin kun viisureita revittiin, se oli rentouttavaa. Samoin hieronta. Olisi mukava löytää jokin tapa rentoutua.
Pelaaminen on ollut se rentoutuminen. Liikunta on kyllä yksi, mutta sekin on aktiivista rentoutumista. Rakastan lukemista ja yleensä luen istumalta tai kahdelta kirjan. Ehkä pitäisi oppia lukemaan lyhyemmissä erissä. Passiivista rentoutumista on syytä harjoitella.

Tää on ehkä yksi mun suurimmista haasteista: suoritan, suoritan ja kuormitan -> purkaa paineet/rentoutua/nollata -> pelaaminen.

Ymmärrän nyt tän ketjun paremmin. Vaikka mitä
teen pelaamattomuudelle niin toi ketju on yksi juurisyy. Jos en siihen keksi ratkaisua niin mulla on kohta edessä edelleen sellainen iso ahdistuspallo. Jatketaan harjoituksia sen puhkomiseksi.

[korssii]

Meinasin kirjoittaa jotain muuta, mutta toivottavasti löydät. Hieronta on kyllä kova, kun sen jälkeen on aivan valmis nukahtamaan. Hieronta just ennen kuin kämppä tyhjä (onko koskaan??), sit himaan, valot pois ja selälleen matolle nukkumaan

[Summerliu]

Meinasin kirjoittaa jotain muuta, mutta toivottavasti löydät. Hieronta on kyllä kova, kun sen jälkeen on aivan valmis nukahtamaan. Hieronta just ennen kuin kämppä tyhjä (onko koskaan??), sit himaan, valot pois ja selälleen matolle nukkumaan

Harvemmin on tyhjä, mut kuulostaa hyvältä. Rupes naurattaa tää kovasti, koska etenkin kun oli vauva-aika päällä niin mikään paikka ei ollut parempi ku lattia. Rouva herätteli mua usein keittiön lattialta Ja hän sano et on myös noloa kun mennään kylään niin mä meen aina lattialle makaamaan . Se on kyl totta mä pystyn kylässä rentoutumaan lattialle, lähes sellaiseen unitranssiin. Kiitti korssii, mä rupeen tekemään tietoisia lattiarentoutumishetkiä kotonakin

[Erotic Razz]

https://youtu.be/NKPPmc9f5-A

Tää Hussa saattaa kyl olla suomen teknisin räppäri. Nikke Ankaran ja Asan pyllystä syntynyt vahinkolapsi. Jäbä vetää jazzia ja flamencoa biiseihin. Vähän lapsellista paskaa joo, mut paljon talenttia.

Edit. Mut skenen parhaat videot on kyllä S&K

https://youtu.be/iAhR6c1Agbw

Edit 2. Kiitos Hussa vinkistä. Tää on paras biisi, minkä on kuullu tässä genressä viiteen vuoteen.

https://youtu.be/NKPPmc9f5-A

[Summerliu]

https://youtu.be/NKPPmc9f5-A

Tää Hussa saattaa kyl olla suomen teknisin räppäri. Nikke Ankaran ja Asan pyllystä syntynyt vahinkolapsi. Jäbä vetää jazzia ja flamencoa biiseihin. Vähän lapsellista paskaa joo, mut paljon talenttia.

Edit. Mut skenen parhaat videot on kyllä S&K

https://youtu.be/iAhR6c1Agbw

Edit 2. Kiitos Hussa vinkistä. Tää on paras biisi, minkä on kuullu tässä genressä viiteen vuoteen.

https://youtu.be/NKPPmc9f5-A

Pitääkin kuunnella lisää Hussaa, mä en oo kuunnellu kun yhden kappaleen ja nyt toisen. Mielenkiintoinen kaveri.

S&K on kyllä hauskat videot ja tarinat. Kiitti, muistin just tän klassikon
https://m.youtube.com/watch?v=uEbBsWSzgxo

Henkilökohtaisesti oon tykännyt SMC:n lähiömeiningistä.
https://m.youtube.com/watch?v=S0rFrXF0pHc

Mulla musiikki on jotenkin aina edustanut sellaista kiehtovaa toista maailmaa, josta oma elämä on tosi kaukana. Aika paljon kuunneltu Ällää ja kaikkea muutakin.

[Erotic Razz]

Hoodrats on kyllä hauskaa paskaa. Ja Junoa ehkä 4 kertaa käynyt kuuntelemassa. Se on taitava räppäri, mutta sanoitus jää vähän valjuksi. Katumuksen sakramentti parempaa kelaa.

Tykkään myös kun skene osoittaa itseironiaa. Siis just vastapainona tolle muka-ghetolle. Itse kasvanut väärille teille Olarissa, mutta Suomen ainoat ghetot on Itä-Helsingissä. Siinä tosin vitun vähän tavoiteltavaa.

https://youtu.be/5MH683_qfZI

[Summerliu]

Olipa hyvä kun kirjoitin viimeksi rentoutumisesta. Kävin eilen avannossa ja makailin päivällä lattialla. Olin koka päivän aiva kuin oisin jäänyt junanalle. Väsytti ja jokapaikkaa kolotti. Kävin 2200 nukkumaan, mitä en oo tehnyt aikoihin.

Nyt oon ollut siitä saakka ku muksut nukahti (1h) lillumassa köyhänmiehen porealtaassa
https://www.jollyroom.fi/vapaa-aika-har ... -valkoinen
Ja vaan rentoutunut ja pohtinut.

Oon edelleen aivan poikki ja tuntuu kuin kuuden vuoden aikana ekaa kertaa keho ja mieli on siirtyny 6-vaihteelta 3-vaihteelle. Nyt haluisin olla vaan viikon metsässä tai kylpylässä yksin. Ai, että tekisi nannaa.

On muuten ikävä luontoa. Mulle on tullut hirveästi armeija flashbackkejä. Sain niin paljon niistä vuosista. Olen siis saaristometsämiehiä (tietäjät
tietää) ja kuljin ryhmineni Suomen saaristoissa mallia minä ja mun rinkka (Tasmanian tiger range pack). Luottovarusteina vauden power ferret ul ja tunturiviitta. Elin ison osan vuodesta kauniissa luonnossa kaukana häiriöistä. Parhaita hetkiä kömpiä pakkasyönä omaan teltaan, kun ensiksi oli ihastellut kirkasta tähtitaivasta ja pongannut voimatähtikuvion (Orion teurastamassa härän) taivaalta. Omaan pussiin nukkumaan puhtaassa meri-ilmassa. Aamulla pussissa vielä eteistilaan keitin pörisemään aamukahvia ja se huiviin ja aamujumppa. Ai, että kyllä ihminen kuuluu luontoon.

Jos saisin asettaa yhden lain Suomeen nii jokainen nettiriitelijä, valittaja ja mielensäpahoittaja lähetettäisiin 2 viikoksi metsään. Siellä kyllä kiukku laantuu ja asiat asettuu perspektiiviin. Ja etenkin ilman sotajuttuja se on kovin rentouttavaa.

Painun pehkuihin taas, mulla menee ihan hyvin. Koittakaa rentoutua arvon foorumilaiset. Jos kiinnostaa niin keskustelen mielelläni myös eräilystä, iski niin kova kaipuu metsään.