Oot kyllä täysin oikeessa tosta että suomenkielellä kuvaukset olisivat kuulostaneet semioudoilta, tai ainakin tasapaino olisi hyvin vaikea löytää. En tiedä mistä tämä johtuu, koska mitä olen suomalaisista lukenut Tervoa ja Hotakaista niin ei se helppoa ole heillekään (tosin mielestäni molemmat vetävät omalla tyylillään niin kovasti yli, että "pistin nenäni ulos ja nuuhkaisin ilmaa" voisi kuulua Hotakaiselta: "ilma tuoksui nenääni kuin 90-luvun lama nakkikioskijonossa". Hyvää tekstiä kirjoitat kokonaisuutena koska kuitenkin olet päätyöltäsi MTT-veturi.
Sanon kuitenkin sen, koska olen lukenut paljon enkunkielistä kirjallisuutta, että kuvauksissasi oli jotenkin semi"leffatyyli", vaikea kuvailla mutta tuo oma lainauksesi oli hyvä. Poimit kirjasta varmaan yhden hykerryttävimmistä kuvauksista, mutta muuten mielestäni (ainahan nää on jokaisen subjektiivisia) kuvausten taso oli kuin olisi lukenut jotain Narcosin tai jonkun muun muoti teeveesarjan pohjalta tehtyä kirjaa (nyt oletan että Narcos ei ollut ensin kirja ja sitten raina, vaan pokeritermein "counterwise"). Osa kuvauksistasi jäi ilmaan, ja lukija ei päässyt kunnolla sukeltamaan fiiliksiisi (esim. teininä tehtyihin gämbleihin/okei niistä oli aikaa. Odotan innolla että myöhemmät kuvaukset ovat eläväisempiä). Mitä yritän sanoa on, että tilanteen ja paikan kuvaukset oli välillä semisti kiiltokuvamaisia (kuulostaisi samalta jos kävisin itse kirjoittamaan kirjaa), ja tässä varsinkin tiedän kun tarinoitasi lukenut että parhaimmillaan suomenkielellä olisit uppercutannut (kyllä, pelaan vain Partyllä) 6-0 enkunkielisen tekstin. Jos voitit englanninkielellä paremman tekstin sujuvuuden, erittäin hyvän SOLJUVUUDEN ja tarinan pitävyyden, niin enkunkielellä menetit parhaimman syväsukelluksen. Ja se syväsukellus on oltava jos haluaa kirjoilla tehdä rahaa, niin monta basic kirjaa olen Amazonista ostanut ja salavihkaisesti deletoinut Kindlestä ja yrittänyt unohtaa että käytin 15$.
Vertaisin itse näin, jos luet paihdelinkki.fi "Valtti"-foorumilta jonkun oikein kunnon pelasin-vaimot-lapset-ja-talon -tarinan niin kyllä se synkistely ja tarinan kerronta kuulostaa parhaimmalta suomen kielellä + kun kirjoittaa foorumille naftiin tilaan ja tehokkaasti, niin toisaalta "keinotekoisia" paikan/tilanteiden kuvauksia, adjektiiveiksi niitä kai sanotaan, ei tarvitse keksiä (siis kun tarina on 1-2-3 todella naftissa paketissa.) Mutta toisaalta kirjassa (joka yli 5 sivun mittainen) niitä kuvauksia on pakko olla, luulen niin.
Luin yhden kerran kurssikaverin dekkaria, ja siitä päivästä lähtien tiesin että esim. Hotakainen on oman alansa Phil Ivey. Joku taisi joskus sanoakin että kuvauksista ja maisemanpiirtämisestä se kirjailija tunnetaan. Kirjoitat lahjakkaasti, ja mikä saa minut ostamaan nämä kirjat on kuitenkin MTT-tarinat (jokaisella on syynsä miksi EI osta 99,99999999999999999% maailman kirjoista, vaan elämänsä aikana sen noin 30 kirjaa (joista tutkimuksen mukaan puolet jää 1.lukuun)
Mut joo, pirulllista tämä kirjoittaminenkin.
Hyvä postaus, myös hieman vaikea kommentoida ilman että kuulostaa puolustuspuheelta, mutta yritetään!
Kappaleeseen joka alkaa "Oot kyllä...": Joo, ehkä tässä on kiteytetty aika hyvin se mitä aiemmin ajoin takaa mutten osannut pukea sanoiksi. En ole mitenkään älyttömästi lukenut suomalaista kirjallisuutta (hyvin pitkälti siksi koska sitä yritettiin aina pakottaa lukemaan koulussa, ja omaan vieläkin jonkun henkisen takalukon sen suhteen ettei vaan jotenkin tuu luettua), ja tosiaan en myöskään omaa kirjoittamiseen käytännössä yhtään mitään koulutusta. Joten tämä on aivan puhdasta perstuntumaa ja oma mielipiteeni, mutta tosiaan mun mielestä juuri tämä hotakaiseksi kääntämäsi versio ilmannuuhkaisukohdasta on erittäin osuva esimerkki siitä minkä tyylisessä tekstissä suomi toimii hyvin. Jotenkin suomi tuntuu mulle oivalliselta arkisen mustan huumorin tyyliseen sisältöön, esimerkkinä vaikka Pyysingin kolumnit naapurisivustolta. Myös käytännössä kaikki omat "ammattimaiset" suomenkieliset tuotokseni ovat olleet enemmän tai vähemmän tätä linjaa - värikkäitä kielikuvia ja vertauksia ilman turhaa runollisuutta niin että kokonaisuutena tekstit on viihdyttäviä ja kompakteja. Englanniksi taas koen että runollisempi ilmaisu (en tiedä miten hyvin tässä onnistuin, mutta näin siis päässäni ainakin luulin kirjoittaneeni) sujuu paljon luontevammin ja helpommin, ja syystä tai toisesta tämä kirja kirjoitti itsensä nimenomaan sillä otteella. En osaa sanoa miksi, mutta jatkumo nyt meni joka tapauksessa niin että ensin oli visio päässä kirjan tyylistä ja sen seurauksena kieli valikoitui luontevasti, ei niin että väkisin muutin tyyliä voidakseni kirjoittaa englanniksi.
Käytännössä kaikki suomenkielinen tuotantoni on ollut jotain tämän tyylistä:
http://www.city.fi/blogit/2706/onnettom ... kit/121702 perushauskaa nopeaa purtavaa jolle hymähtelee muutaman kerran ja siinä se. Koen kuitenkin että tähän kehykseen osuu myös aika lailla oman suomenkielisen ilmaisuni rajoittuneisuus. Jos työnantajia löytyisi niin voisin varmaan tehdä hyvät rollit em. linkin tyylisellä kirjoittamisella, väännän tuollaisen puolessa tunnissa aivot narikassa. Mutta mitään tuon syvällisempää en sitten osaakaan suomeksi luoda ja ne harvat yritykset on niin syvällä pöytälaatikossa ettei ylety edes kaivamaan. Tän kirjan kanssa halusin kuitenkin (yrittää) luoda jotain erilaista ja kertoa tarinan tietyllä tavalla, enkä nähnyt että osaisin tehdä sitä luontevasti suomeksi. En yritä millään tavalla esittää etteikö taustalla olisi ollut myös isosti bisnes - ei ole mitään ongelmaa sanoa että totta kai kirjoitan mieluummin englanniksi 100x isommalle yleisölle, mutta myös ihan rehellisesti syy miksi aloin alunperin kirjoittamaan englanniksi kauan ennen kuin tiesin edes kirjoittavani kaupallista kirjaa on nimenomaan tämä.
En osaa sanoa, miten hyvin onnistuin tulevissa osissa kuvausten elävöittämisessä. Olisi kai loogista, että mitä lähemmäksi nykyhetkeä mennään sitä paremmin monet asiat olisivat mielessä ja kuvaukset tarkentuisivat, mutten silti aio tähän ainakaan sitä luvata. Olen sinänsä ihan samaa mieltä kanssasi että teksti on tosiaan suhteellisen viihteellistä ja helppolukuista (mikä kohderyhmän huomioiden on tosin luultavasti pelkästään hyvä asia). Itseäni ärsytti ekassa osassa eniten se, että monet henkilöhahmot jäivät ehkä vähän paperisiksi. Tämä tosin oli melko tarkoituksellista, koska yksinkertaisesti aika harva niistä jotka olivat silloin kuvioissa liittyy tarinaan isommissa määrin ja varsinaiset sivuhenkilöt tulee lähes kaikki vasta osassa 2. Eli tavallaan vähän nihkeä niitä epäolennaisia hahmoja on kovin syvällisesti myöskään kirjoittaa, kun katoavat kuitenkin tarinasta - tämä osuus on oikeastaan ainoa mihin voin luvata melko selkeän parannuksen myöhempien osien suhteen.
Myös kaikenlaista rypemistä kyllä todella riittää tulevissa osissa, kuitenkin käytännössä kaikki isoimmat katastrofit on vielä edessä
Olen lukenut vasta kolme lukua, mutta luulisin, että näitä kieliasioita voi ihan hyvin kommentoida jo siltä pohjalta.
Minäkin uskon, että kirjottaisit paremmin suomeksi. Kirjoittamasi lehtiartikkelit ovat parempaa kieltä kuin kirja. Kun nostat esimerkiksi jonkun pätkän, ja sanot ettet osaisi helposti suomentaa sitä luontevasti, ei kyse ole siitä että olisit huonompi ilmaisemaan itseäsi suomeksi, vaan siitä että korvasi on huomattavasti herkempi tekstin puutteille suomeksi.
En toki voi ulkopuolisena olla tästä varma, mutta luen paljon suomeksi ja englanniksi, ja olen myös lukenut tekstiäsi molemmilla kielillä.
Päätös kirjoittaa englanniksi tuntuu ihan luontevalta, saat varmasti laajemman lukijakunnan, ja kirjan kieli on joka tapauksessa aivan riittävää tällaiseen kirjaan - ei juuri mitään uhkapelimaailman suosituimpia muistelukirjoja osteta niiden ilmaisun takia.
En halua olla negatiivinen, kirjan kirjoittaminen valmiiksi on helvetin hieno projekti. Onnittelut siitä!
Varmasti voi, ei kieli kovin radikaalisti käsittääkseni muutu myöhempien lukujen aikana. Olet varmaan (tapasi mukaan) oikeassa myös tuon korvan herkkyyden suhteen. Otan joka tapauksessa kohteliaisuutena että pidät kirjan kieltä riittävänä. Toki ymmärsin ja ymmärrän itsekin ettei tässä ole tarkoituskaan tehdä tuotosta, jota palvottaisiin 200 vuoden päästä sen nerokkaan kirjallisen ilmaisun johdosta. Pitkälti jo siksi, että kyseessä on kuitenkin elämäkerta eikä romaani ja tiedostan kyllä omat rajoitteeni. Mutta isoin haaste oli ja on joka tapauksessa saada ihmiset vakuuttuneeksi siitä, että ylipäätään tosiaan kirjoitin "oikean" kirjan enkä vain vähän kiillotellut vanhoja blogitekstejä. Joten olen ehdottoman ylpeä itsestäni jos jopa sinä, käsittääkseni erittäin suurena kirjallisuuden kuluttajana olet sitä mieltä että ilmaisu on riittävää
Ja mukavaa, että tulit ketjuun, kuten varmaan arvasit niin itsekin teet melkoisen cameon myöhemmissä osissa. Ympyrät sen kuin jatkavat sulkeutumistaan!
Laittelen tänne vaikka arvostelut kun olen kirjan lukenut (voi mennä kyllä aikaa 
